Saturday, October 13, 2012

Viimeiset muistot Suomen matkalta

Pari viikkoa on kulunut siitä, kun tulimme kotiin ja alkaa tuntua että onko missään käytykään. Läppärini uusiutui ja sen mukana katosivat kuvat tämän vuoden maaliskuulta lokakuun alkuun saakka. Ei ole siis Suomi-kuvia tarjolla. Onneksi tuli muutama laitettua tänne blogiin. Ihan oma vika, kun tallettelin kuvia minne sattuu. En tosin kotiserverille tai mihinkään muuhunkaan järjelliseen paikkaan. Pitäisi mennä kurssille. 



Mutta pari juttua vielä Suomesta. Tällä kertaa ajattelin, että lapsille pitää järjestää ohjelmaa. Onhan se tylsää hengata aina vaan vanhempien kanssa. Koutsikin tykkäsi kyttyrää, kun harkat jäisivät kolmeksi viikoksi väliin. Otin yhteyttä jyväskyläläiseen urheiluseuraan ja sieltä järjestyikin treenipaikat lapsille. 

Meillä ei ole sen ikäisiä tuttuja, että löytyisi lasten ikäistä seuraa. Monenmoista mietin, kunnes mieleen tulivat koulujen iltapäiväkerhot. Ja kas, sitä kautta aukeni mahdollisuus lapsille olla vieraina muutaman päivän koulun kerhossa. 

Lapset olivat tohkeissaan. Saivat kävellä ihan omia aikoja treeneihin ja treeneistä majapaikkaan. Saivat kävellä loppuajasta myös ihan omia aikojaan iltapäiväkerhoon ja takaisin kotiin. Ekan kerran kun lapset lähtivät harkkareput selässä olin aika paniikissa. En ole tottunut siihen, että kulkevat omia aikojaan, menevät omia teitään. Osaavatko edes soittaa oudolla kännykällä jos ongelmia tulee. Kolmikkokin oli kuin kalaparvi kiinni toisissaan kun kurkin heidän menoaan verhon raosta. 

Urheiluseuran valmentajat olivat parempia kuin osasimme edes toivoa. He varmistivat, että ohjeet menevät perille, suoritukset tehdään ohjeiden mukaan ja auttoivat löytämään oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Ihania ihmisiä! Iltapäiväkerhon opettajat ja lapset olivat sydämellisiä, mukavia ja mutkattomia. Ekana päivänä jo löytyi kavereita. Ja arvatkaas vaan menikö mutsilla roska silmään, kun kerran lapsia hakiessa olivat pelaamassa jalista ja kuulin, kun muut lapset huutelivat heidän suomalaisia nimiään. "Syötä tänne", "Hei S, täällä, täällä" jne. raikui kentällä. Priceless. 

Ekan koulupäivän jälkeen lapset vastasivat kaikki suomeksi, kun heille juttelin. Osaaminen ja pärjääminen vahvisti valtavasti heidän itsetuntoaan. Ja lapset ovat tietysti sitä mieltä, että Suomi on mahtava paikka, lapsille onnela kun saa vapaasti olla ja mennä. Koulu on kivempi, urheiluseura parempi, ruokakauppa monipuolisempi,  ruoka maistuvampaa...

Ruuasta tuli ehkä vähän väärä käsitys. En estellyt karjalanpiirakoiden ja ruisleivän kanssa. Pääasia, että jotain söivät. Mämmiäkin lapset maistoivat, mutta päättivät pärjäävänsä ilmankin. Kävimme viettämässä synttäreitä jyväskyläläisessä Pöllöwaari ravintolassa. Paikka ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Olin tilannut jälkiruuaksi täytekakun sankarin yllätykseksi. Se oli juuri kuten toivottu. Mutta parasta oli meidän tarjoilija, joka toimi kuin ajatus. Olen syönyt monessa kivassa & hyvässä paikassa, mutta jos mulla olisi ravintola niin tämän tarjoilijan nappaisin heti talooni. Suomessa ei ole tapana tipata, mutta mun piti jättää edes kahviraha. Ihan huippu!

Yhtenä iltana kävimme haistelemassa kirjastossa. Lapset ovat sitä mieltä, että suomalaiset kirjastot ovat parempia kuin amerikkalaiset... Jätin lapset lukemaan Aku Ankkoja ja kiertelin hyllyjen välissä. Oli niin monta kirjaa, jotka olisin halunnut lainata. Oikeastaan silloin vasta ymmärsin, että turisteja tässä ollaan. Turistit eivät juuri kirjoja lainaile. Tuntui pahalta. Nappasin kirjan käteen sieltä täältä, yhdestä luin takakannen, toisesta runon ja sitten piti laittaa kirja takaisin paikoilleen. Kyllä siinä sydäntä rinnasta kiskottiin. Samperi. 

Pikku-jenkit tekivät teräviä havaintoja. Kävimme Hippoksella katsomassa pikaisesti kirittärien SM-matsia. Kun olin selvittänyt, että suomalaista pesäpalloa ei muualla pelata lapset ihmettelivät että miksi tämä sitten on Suomen mestaruus? Miksi ei World Cup? MM-ottelu? Mitä siihenkin sanoo.

Businesvainu on mukana tottakai. Arvatkaa vaan, olivatko lapset onnesta soikeina kun sattui samaan aikaan olemaan paljon opiskelijoiden juhlia ja pantillisia pulloja löytyi melkein enemmän kuin jaksoi kauppaan kantaa. Niillä rahoilla he ostivat tuliaisnameja itselleen tänne kotiin. Muovipussi piti olla aina mukana ja terveisiä vaan, jos joku näki yritteliään ryhmämme. Mahtoi olla outo näky :) Mutta lapset olivat onnessaan, kun ilmaista rahaa makasi kaduilla, kentillä, poluilla. 

Olen aikaisemminkin sanonut, että ihanteellista olisi jos voisi viettää Suomessa vaikka pari kuukautta kerrallaan. Sitten voisi jo käydä kirjastossa lainaamassa kirjoja, katsoa tv-sarjoja vähän tarkemmin, ostaa ruokatarpeita kaappiin reilummin. Ei ainoastaan sellaisia kerta-annoksia. Ehkä voisi hankkia kumpparit ja heijastimen, kävelysauvatkin :) Elää vähän aikaa kuin paikallinen ja unohtaa turistihommat. 

36 comments:

  1. Voi, minulla on sama unelma: pari-kolme kuukautta Suomessa suht säännöllisesti olisi luksusta!

    Tuo lasten yksinliikkuminen on myös jännä juttu. Viime Suomen-reissulla aina ensireaktiona oli kauhistus, kun huomasi jonkun ykisnäisen lapsosen koulumatkalla. Huomasi, että on tottunut ihan toiseen meininkiin. Hieno kokemus varmaan teidän lapsille, kun voi itsenäisemmin kulkea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös olisi upeaa, vähän pidempi aika niin että voisi tehdä vähän jo pesää :)

      Yksi matkan tavoitteista oli opettaa lapsille kaupunkielämää. Meillä kun ei ilman autoa pääse mihinkään niin ei tule kokemusta siitäkään, miten kaupungissa ollaan ja mennään. Vain harjoittelemalla oppii varomaan porttikongista tulevaa autoa tai päin punaisia hurjastelevaa autoilijaa. Kokemus oli kyllä mahdottoman hyvä joka suhteessa.

      Delete
  2. Mahtavaa että lapsesi ja sinä noin viihdyitte Suomessa! Lapsillesi jäi hyvä Suomi kuva. Pullojen ja tölkkien kierrätyshän on Suomessa ainutlaatuista. Taitaa olla Euroopan ykkössija tässä asiassa joka on meillä suomessa syntyneillä itsestäänselvyys.
    Tosi kiva postaus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaliforniassa asuessa vein pulloja kierrätykseen. Lava-auto tuli kerran kahdessa viikossa läheiselle parkkipaikalle ja sinne kiikutin pullot. Lapset eivät tätä enää muista, joten kokemus oli heistä huikea :)

      Delete
  3. Kiva kuulla, että lapsetkin viihtyivät noin hyvin Suomessa. Itse ei osaa ajatella, että lapset eivät voisi vapaasti kulkea ja liikkua yksin... :)
    Mukavaa sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidän ongelmana on, ettei ole infrastruktuuria. Voisin kolmikon päästääkin pyörillä kouluun tai kauppaan, mutta ei ole turvallisia teitä. Ei ole alikulkutunneleita, pyöräteitä, jalkakäytäviä, liikennevaloja. Autolla pitää mennä jos mentävä on, sillä julkisia kulkuneuvojakaan ei ole. Taksin kanssakin vähän niin ja näin :)

      Delete
  4. Vau, olipa hauskaa, että sait järjestettyä lapsille sellaista "arkitouhuakin" Suomessa. Tuli varmaan aivan erilaista sisältöä heillekin Suomenvierailuun. Aivan ihanteellista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain. Lapset olivat intona lähdössä "klubille" ja harkkoihin, vaikka harkoista tultiin joskus vasta reilusti jälkeen iltayhdeksän ja ilmakin oli vähän viileämpi. Rankkasivat tämän parhaaksi matkakseen.

      Delete
  5. Jotenkin vaikuttavaa ja hellyyttävää yhtäaikaa ajatella Suomea tälläisestä näkövinkkelistä. Onneksi lapset voivat vielä / edelleen liikkua omatoimisesti kouluun ja harrastuksiin. Se on kyllä iso plussa. Ja meillä maalaisilla, joilla on pitkät välimatkat, lapset osaavat itsekseen käytellä myös julkisia matkantekovälineitä.

    Hei, tosi kiva oli lukea näistä teidän Suomi-viikoista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Julkkareita kyllä kaipaan. Olisi kiva lykätä lapset bussiin. No, mä olen siihen saakka se bussikuski kunnes 16-vuotiaina alkavat ajaa.

      Matkalla saivat suunnistaa lentokentillä ja johdattaa äiteen oikeaan paikkaan. Hyvin sujui. Ja paremmin he kuulivat kuulutukset kuin minä. Pyysinkin heitä heristämään aina korviaan ja kertomaan mistä on kyse :)

      Delete
  6. Tosi kiva lukea teidän vierailusta täällä! :)
    Ihana kuulla että sait tuollaiset vierailut järjestettyä urheiluseurassa ja iltapäiväkerhossa! Tosi kiva!
    Oli varmasti kiva myös niille suomalaisille lapsille jotka saivat teidän lapset vieraiksi!

    Miten pitkä kesäloma siellä on lapsilla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koululla yksi lapsista opetti muille mm. origami ninjatähtien tekoa. Hän on aikansa kuluksi opetellut taittelemaan paperista kaikenlaista ja nyt siitä oli iloa. Pojatkin tekivät mielellään ninjatähtiä ja tikareita.

      Toinen lapsi opetti yhden tunnin ajan tytöille dodgeball, polttopallon tapainen peli. Puolin jos toisin tietysti harjoiteltiin kieltä ja meidän lapset oppivat mölkyn.

      Valmentajat olivat kerrassaan loistavia ja sanoivat, että ihan hyvä juttu, tuleepahan veresteltyä käyttöenglantia :)

      Delete
    2. Ja vielä lomasta. Meidän lapset ovat ympärivuotisessa koulussa, joka rytmittyy suurinpiirtein niin, että koulua on yhdeksän viikkoa ja taukoa kolme viikkoa. Kesäloma on ollut nelisen viikkoa. Traditionaalisten koulujen lomat ovat melkein kuin Suomessa.

      Lapset olivat nyt ekalla "track out" tauollaan. Edellinen lukuvuosi päättyi kesäkuun alussa ja nykyinen kouluvuosi alkoi heinäkuun toisella viikolla.

      Delete
  7. Johanna, minun on kyllä pakko todeta näin yleisesti, että kyllä lapset ottavat esimerkkiä vanhemmistaan! Suvaitsevat ja fiksut vanhemman osaavat antaa myöskin lapsilleen sen mitä itse näkevät ja kokevat....että ole nyt reilusti sillä korokkeella ja julista jotta maailma raikaa...minä olen minä ja nämä ovat meidän lapsia..JIPPIIIIIIII.....;D
    Hyvä kirjoitus ja erittäin mieluista luettavaa, toivon että ottaisimme oppia elämän positiivisestakin puolesta....asiat järjestyy ja toimii kunhan ajattelet edes hiukkasen toisten ja omasta puolesta....;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, meillä oli kyllä onnea paljon matkassa :)

      Esimerkiksi se, että koulu oli sitä mieltä että vierailijoille löytyy tilaa ja että vieraista voisi olla iloa molemmin puolin. Mulle se oli kyllä hyvä kokemus, sillä omista kouluajoista on niin pitkä aika. Lapset ensin vähän totuttelivat siihen, että opettajia sinutellaan mutta sujuihan se sitten.

      Näistä mun jutuista kyllä ehkä kuuluukin, että olen/olemme ylpeitä kolmikostamme. Mutta mä aina sanon, että joku päätti antaa meille helpot tapaukset kun ymmärsi, että muiden kanssa ei pärjätä :)

      Delete
  8. Lapsilla ollut varmasti mukava ja erilainen loma.Ehkä joskus rippikoulu Suomessa??

    Onneksi täällä vielä voi antaa lasten kävelleä ja kulkea harrastuksiin,kouluun ym.

    Mukavaa sunnuntaita.Täällä pakkaillaan Prahan reissulle ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä nämä pikkuiset pakanat ripin tarvitsisivat. Naapureista poiketen emme käy joka sunnuntai kirkossa.

      Hyvää matkaa! Praha on upea kaupunki. Ja varmasti kaunis syksyn väreissä. Matkakuumetta pukkaa täälläkin ihan vaan myötätunnosta :)

      Delete
  9. Oikein kiva kirjoitus, joka myös valotti elämää Yhdysvalloissa. Minulle ei tulisi mieleenkään se, että lapsi ei voisi itse käydä urheiluharkoissa tms. koska itse olen tehnyt niin ihan pienestä pitäen. Hienoa, että valmennus sujui ja ip-kerhokin oli mukava kokemus ja pääsitte siihen mukaan. Käykää seuraavalla kerralla Kissanviiksissä, siellä kävimme syömässä kihlauksen kunniaksi 23 vuotta sitten ja ruoka on aina ollut hyvää.

    Pesäpallohulluna iloitsin erityisesti Kirin naisten pelin katsomisestanne. Pesistä kyllä pelataan muuallakin kuten Saksassa, jossa on oma liiga, Ruotsissa, Sveitsissä, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa ja MM-kisatkin järjestetään. Tosin Suomesta sinne osallistuu joku muu kuin SM-tason joukkue. Berliinin Tahkosta oli vuosia sitten Urheiluruudussa esittely.

    Hienoa, että lapsesi osaavat myös suomea, siitä Sinulle kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eli siis olin ihan väärässä. Tosissani uskoin, että pesistä ei tässä muodossa muualla pelata.

      Kirittärille kävi köpelösti. Yritin parhaani mukaan selittää sääntöjä lapsille, mutta enhän mä kaikkea enää osaa ja tiedä. Hieno peli kuitenkin.

      Tutkin kaikki jyväskyläläiset ravintolat netistä etukäteen ja Pöllöwaari valikoitui siksi, että valikoima soveltui kaikille. Lasten menukin oli sen verran hyvä & reilu, että perheen kronkeli kranttukin söi lautasen tyhjäksi. Mutta kyllähän Kissanviikset on legendaarinen :)

      Delete
  10. Voi harmitus, että sulta katosi puolen vuoden valokuvat! Voin vain kuvitella, miltä se tuntuu.. Ehkäpä tästä viisastuneena olet nyt miettinyt varasuunnitelman tällaisen varalle? Itse poltan levylle 2-3 kk kuvat ja videonpätkät eli teen varmuuskopion noin 4-6 krt vuodessa. Käytän lisäksi myös pilvipalveluita eli windowsin skydrive säilöö kuvat ja tärkeät asiakirjat puolestani. Sieltä on myös kätevä jakaa kuvia halutessaan sukulaisille ja tutuille.

    Suomi-lomaa täytyy kommentoida vielä. Kiva kuulla, että viihdyitte ja lapsetkin saivat uusia ystäviä. On hienoa, että osasivat puhua suomenkieltä ja pärjäsivät täällä. Tämä on vielä varsin turvallinen lintukoto asustaa ja ongelmatkin ovat varsin pienessä mittakaavassa. Ensi kesänä uudelleen! Eiks vaan?

    Ihanaa sunnuntaita koko perheelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinne menivät! Onneksi on paljon täällä blogissa. Kyllä kaikenlaista backuppia olisi tarjolla, kotiserverin sisältö tallennetaan päivittäin ja pilveekin on tarjolla. Mutta mä olen tällainen epäorganisoitunut hompsantuuteli :(

      Villistä opiskelijaelämästä lapset ensin vähän hämmentyivät, mutta alkoivat sitten päästä kärryille.

      Olin helpottunut, kun se suomi sieltä alkoi virrata. Onhan se vähän hassua, mutta saavat asiansa hoidettua ja se on tärkeintä.

      Delete
  11. Olipas ihanaa luettavaa...Tuli hyvä mieli kun lapsia otettiin niin hyvin vastaan joka paikassa.

    Ja kyllä se vissiin niin on että me ei oikein ymmäretä miten hyvin ja vapaasti normi perhe
    voi täällä Suomessa elää ja harrastaa.

    Syysterkkuja Monica

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmiset olivat niin kovin avuliaita ihan joka paikassa. Kuten kun kävimme uusimassa passit. Se oli mulle uusi juttu, sillä Suomen passi oli vanhentunut ja sitä varten sitten haastateltiin. Piti muistaa kaikenlaista :)

      Mutta kyllähän siinä mieleen tuli, että mitä kaikkea voisi tehdä jos olisi päivässä ne 2-3 tuntia enemmän aikaa joka menee nyt pelkkään lasten kyydittämiseen.

      Delete
  12. Voi harmi noita kuviasi;ne kannattaa tallettaa erilliselle kovalevylle.Kiva että Suomessa pääsivät lapset sikäläiseen iltapäiväkerhoon,jossa vielä oli kivaakin:)
    Pöllöwaari on upea ravintola;kesällä Jyväskylässä ihana Leena Lumi tarjosi minulle siellä kantarellisoppaa ja Romanovin mansikoita,ja se tarjoilu siellä on ihan huippua;ovatkin voittaneet sen johdosta ihan palkintojakin:)
    Tässä minun sieltä ottamiani kuvia:

    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2012/07/viime-aikojen-kulinaarisia-kokemuksia.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, vai miten se nyt meni.

      Eikös olekin Pöllöwaari mukava paikka! Edellisestä kerrasta tosin oli aikaa. Tykkäsin myös siitä, että lapsille löytyi juotavaa maljojen kohotteluun ja heidät huomioitiin muutenkin tosi hyvin. Meillä oli kyllä mukava ilta :)

      Delete
  13. Yaelianin kautta tänne hypähdin, kun huomasin, että olitte Jyväskylässä olleet. En tiedä missä päin kaupunkia lapset olivat koulussa mutta Kortepohjassa on englanninkieliset alaluokat, Viitaniemessä yläluokat, ihan vastaisuuden varalle, jos tälläinen vierailu teille tulee.Ottavat mielellään vastaan vieraita ja opettajat aivan huippuja.

    Jyväskylä on aika mukavan kokoinen paikka harjoitella suomalaista lasen itsenäisyyttä. PIeni kylä, mutta haastetta silti jonkin verran.Ehkäpä joskus saatetaan törmätä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun tulit! Itse asiassa Kortepohjaa yritin. Lähetin sekä rehtorille että apurehtorille sähköpostia, mutta koskaan ei kuulunut mitään takaisin. Kolusin aika perusteellisesti Jyväskylän koulu- ja vapaa-ajan tarjonnan :)

      Olisi ollut kiva tietty saada koulukokemus, mutta toisaalta kun oltiin lomalla niin "klubi" oli oikein hyvä vaihtoehto.

      Delete
  14. No höh! Harmillista varsinkin kun juuri kehuin :). Onneksi teidän loma ei siihen kaatunut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ensin lähestyin rehtoria ja parin päivän päästä apurehtoria. Ehkä viestit eivät vain menneet perille. Tosin samalla osoitteen loppuosalla meni viesti ikerhotiminnasta vastaavalle :)

      Delete
  15. Ihan pukkas tippaa linssiin kun luin tuota positiivista iloista tarinaasi Suomen matkastanne.

    Olenkin aina ihmetellyt niitä, jotka usein kirjoittavat Suomesta ja suomalaisista negatiivisesti, heitäkin kun on joukossamme - niin Suomessa kuin ulkomailla asuvia. Ehkä heillä on vaan sellainen maailmankuva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vertailua voi tietysti suorittaan niin monenelaisesta näkökulmasta. Mutta mä olen aina tykännyt enemmän niistä mansikoista kakun päällä :) Ja haluan, että lapset ovat ylpeitä suomalaisuudestaan. Että se on heille voimavara ja voimanlähde.

      Oikeastaan ainoa asia josta voisin risuja ojennella on agressiivinen liikennekäyttäytyminen. Täällä kotona ajetaan paljon kovempaa, mutta toisaalta ollaan paljon kohteliaampia. Ei ole kukaan vielä torvea toitottanut, kun edessä olija on antanut jalankulkijalle tietä. Toisin kuin kävi Jyväskylässä.

      Delete
  16. Joskus luin muistaakseni Valituista Paloista perheen äidin tuntoja kun piti valita kylpyhuone remontin ja matkan välillä, kumpi on tärkeämpi.
    Loppu tulos oli matka joka oli täydellisesti onnistunut, siitä jäi kaikille elinikäiset muistot toisin olisi ollut remontin kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Matkalla pohdiskelin tätä asiaa enemmänkin. Ei se tavara onnea tuo. Kyllä ne ovat ne yhdessä vietetyt ajat, yhdessä tehdyt asiat jotka sitten loppujen lopuksi ovat tärkeitä.

      Toisaalta jos on oikein mahdottoman surkea huussi, niin kyllähän se saattaa alkaa päivittäin korpea. Ikuisuuskysymyksiä.

      Delete
  17. Olipas kiva positiivinen viesti! Kyllä nuo Suomen visiitit on tärkeitä lasten suomalaisen identiteetin tukemiseen - kaksikulttuurisia kun ovat. Ja äidin sydäntä varmasti lämmittää suomenkieliset vastaukset, ruisleivästä tykkääminen jne - ja tietenkin myös maailman parasta suklaata ja nameja :)

    Loistava idea ottaa yhteyttä urheilu- ja ipkerhoihin, sieltä löytyi lisää kavereita, joiden kanssa suomen kieli ja identiteettikin vahvistuu!

    Mervi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo vain. Ja me olimme niin onnekkaita, kun löytyi avuliaita ihmisiä jotka ymmärsivät tilanteemme.

      Musta on ihana kuunnella, kun lapset muistelevat sattumuksia ja ihmisiä sieltä Suomesta. Että hei, muistatteko. Ja sitten puhua pulputetaan ja muistellaan.

      Oli hauska myös katsoa mitä nameja lapset ostivat pullorahoillaan: jokaisella oli levy Fazerin sinistä, Tupla-patukka, Pätkistä, pojilla Super salmiakkia ja tytöllä Pandan lakuja.

      Delete