Thursday, October 4, 2012

Tädin luona Saimaalla

Tädiltä oli tullut evästys ajomatkalle: ette sitten pysähdyä välillä syömään. Emme pysähtyneet, posottelimme yhtä soittoa perille saakka.  


Vastaanotto oli lämmin ja ruhtinaallinen. Kesäpaikan terassilla odottivat herkut: täti oli käynyt aamulla hakeamassa valtavan määrän vastaleivottuja karjalanpiirakoita ja kulhossa odotti munavoi. Laseissa helmeili raikas Kir. Sininen Saimaa välkkyi koivikon takaa ja ilma oli leppeän syyskuinen. 


Tädin juuret ovat Karjalassa. Se on vieraille ehdoton etu :) 


Tuota pikaa istuimme jo ruokapöydässä, joka notkui antimista. Niin notkuin minäkin, kun vihdoin kampesin itseni jalkeille. Jälkiruuaksi täti oli tehnyt hyytelökakun mustaviinimarjoista. Sitä piti maistaa vähän lisää. Ja sitten vielä ihan vähän vaan...

Lapset innostuivat poimimaan metsämarjoja. Se olikin heille ihan uusi kokemus, sillä marjametsässä he eivät ole koskaan olleet. Mukit ja vatsat täyttyivät mustikoista. 


Emäntämme oli lämmittänyt rantasaunan. Kovin kauan tunnelmallisen, lähes veden rajassa olevan saunan ei tarvinnut kutsua kun jo kömmin löylyihin. 


Sillä aikaa perhe lähti laskemaan verkot. 


Saunan ikkunasta katselin, kun mies souti, täti laski verkot ja lapset ihastelivat tädin taitoja. Myöhemmin puhuimme tästä ja kerroin, että suomalaiset naiset ovat osaavia ja hallitsevat monenlaisia asioita. Ja sitten ovat naiset, jotka osaavat melkein mitä vaan :)


Ikkunasta näkyi myös savustuspönttö, jossa ensin savustettiin lohi...


... ja sitten muikkuja. Turha kai kertoa, että makuelämykset olivat vertaansa vailla :)


Olin epäkohtelias vieras. Saunassa vierähti ainakin pari tuntia. Nolona sitten selittelin, että tässä nyt saunottiin joulun ja juhannuksenkin tarpeiksi. Yritin monta kertaa poistua saunasta, mutta aina vaan se kiukaan pahalainen houkutteli takaisin. "Lyö löylyä ja istu alas" kuului sieltä kivien sihinän seasta ihan selvästi. Minkäs siinä sitten tekee. 


Saunomiseen kuului toki saunamakkarat ja oluet. Iltapalaakin vielä nautittiin ennen kuin kellahdimme levolle. Parasta oli kuitenkin, kun juttelimme tädin kanssa niitä näitä. Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Sydämen kyllyydestä ja ihan muuten vain. 

Aamulla nautittiin runsas aamiainen, koettiin verkot. Täti opetti miten kala fileoidaan. Kyllä se tekijältä käy. Eikä kotimatkalle tietenkään lähdetty ilman kunnon karjalaista lounasta. Niin, ja eväitä pakattiin mukaan pari kassillista, kuten muutama uunituore limppu. Joko mie sanoin, että tädillä on juuret Karjalassa :)


Kiitos, Täti! Meidän perheelle tällainen hemmottelu on ainutlaatuinen kokemus. Olemme jo muistelleet retkeämme ja tiedän, että tästä puhutaan vielä monet kerrat. Laulua lainatakseni: hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen. 

35 comments:

  1. Voi että, olisipa minulla myös tuollainen täti! :) Saat olla onnellinen. Olen ennenkin kuullut juttua näistä "karjalan tädeistä..."... :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jokaisella pitäisi olla täti Saimaalla. Ja Karjalasta! Näin empiirisen kokemuksen perusteella väittäisin, että karjalaisuuteen kuuluu lämminhenkisyys, välittäminen, hauskanpito :)

      Delete
  2. Vau, kuulostaa hyvältä (ja näyttääkin kuvista päätellen :) Varsinaisen onnistunut mökkeilykäynti. Savukala ja rantasauna olisi minunkin mieleeni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua harmittaa, kun ei ollut ikioma kamera mukana. Nämä kuvat eivät ihan tee oikeutta. Ja niin paljon olisi ollut lisääkin kuvattavaa. Mutta ei ennättänyt, kun piti istua pitopöydässä :)

      Delete
  3. Reissu ja eväät olivat selkeästi hyvät! :) Isäni on karjalaisia ja minä sitten puoleksi, jotenkin tutulta kuullosti tuo vieraanvaraisuus!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä osaat sitten eläytyä tähän! Reissu oli kyllä Suomen matkamme keidas ja evästä riitti vielä tänne Amerikkaan asti. Mietin, haluaako tullipojat tarkistaa mikä niin muhevasti tuoksuu matkalaukuissani. Siis ne limput :)

      Delete
  4. Kylläpä oli täti laittanut kystä kyllä! Nam!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No ihan tuli kyllä joulu mieleen :) Harvoin tällaiseen herkkupöytään pääsee.

      Delete
  5. Oioi,nam!

    Mun isän puolen suvusta toinen puoli on sieltä Lappeenrannan puolelta ja lähes kaikki serkkuni asuvat siellä (isän sisko ja veli myös:)Heti kun avasin tämän postauksen niin haistoin selvästi sen tuoksun miltä vaarin luona aina tuoksui kun siellä oltiin kesälomilla:)

    Varmasti ollut upea loma sinulla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedät sitten minkälainen tunnelma oli! Kyllä tämä jäi sellaisena loman kruununa, yhdessä blogitaamisen, kanssa mieleen. Tädin kesäpaikkakin on niin valtavan kaunis.

      Delete
  6. Ihana täti ja visiitti tädin luona.Ja mitkä tarjottavat:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun on melkein tuskaista olla, kun ajattelen tuota kakkua. Sitä ei niin vain meillä tehdäkään kun viinimarjoja ei saa edes kaupasta. Viinimarjalikööri kai olisi lähin vastine.

      Delete
  7. Voi miten ihana vierailu! Ja kyllä namä karjalaiset juuret ovat hyvia olemassa ;). Ja tuo alimmainen kuva on kuin matkailumainoksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä karjalaisuudessa on jotain erityistä. Lapsetkin ovat neljäsosa karjalaisia :) Sen takia kai ovatkin koko ajan äänessä...

      Alimmaista kuvaa ottaessa oli hyvin harras olo: miltei peilityyni järvenpinta, auringon kilo ja alkavan syksyn viileys. Minä en Saimaaseen uskaltautunut, mutta muu perhe kyllä.

      Delete
  8. Teillä on ollut hieno ja mieleenpainuva vierailu!
    Muistan aina kun japanilaisen vaihto-oppilaamme ystäviä kävi meillä(olivat muualla päin Suomea vaihtareina)ja he ihmettelivät tätä karjalaista puheliaisuutta ja syömistä :)
    Japanilainen "tyttäremme" ei ole hyväksynyt koskaan tehtaan piirakoita,ne kun eivät ole oikeita karjalanpiirakoita ;-)
    Joten tervetuloa tänne päin ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pistän kutsun korvan taakse :) Ei sitä koskaan tiedä. Ja näin hemmottelitte piloille pahaa aavistamattoman japanittaren. Opetitteko leipomaan itse piirakoita? Muistan kun joskus puhuttiin, että risottoriisi käy hyvin piirakan täytteeseen.

      Delete
    2. Täytyy tunnustaa että olen ihan tumpelo piirakoiden teossa! Mummoni teki voimissaan ollessa joka lauantai aina piirakoita,silloin ne tuntuivat pursuavan korvista, mutta voi,mitä niistä antaisikaan nyt!
      Ja täällä on onneksi vielä paljon leipomoja mistä saa käsin tehtyjä piirakoita :)
      Täytyisi kai tsempata ja harjoitella,mutta kun ei se piirakkapulikalla pyörittely onnistu niin kuin mummo teki!Kaksosserkkujeni kanssa saimme pienenä olla aina rypyttämässä :)
      En muista tuota risottoriisi juttua,mutta puuroriisi käy hyvin sushiin,ei tarvitse olla kallista sushiriisiä.
      Mutta yllätäpä joskus ja tule käymään ;-)

      Delete
    3. En minäkään mikään mestari pulikan kanssa ole. Mutta kyllä niistä ihan hyviä tulee, parempia kuin monen muun tässä naapurustossa ;) Mutta ei haittaisi, vaikka voisin leipomosta käydä noutamassa vastaleivottuja piirakoita.

      Sushiriisi on soveltunut parhaiten piirakoihin. Olen ollut kovin tyytyväinen.

      Delete
  9. Kyllä olettekin saaneet hemmottelua! Ihania muistoja ja lämpimiä hetkiä läheisen seurassa <3

    Ja karjalanpiirakat+munavoi.. aijai mitä herkkua. Nyt kyllä alako niin tehä mieli että voipi olla että illalla keittelen ison kattilallisen riisipuuroa ja aamulla tekaisen ruistaikinan. Olisipa vain mellevä miehellä tulla aamupäiväkahville (huominen työpäivä himppua vaille 17 tuntia) ja ottaa piirakoita vaikka evääksi asti!

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. No onpas työpäivällä mittaa! Ohhoh. Meillä lapset tykkäävät piirakoista ihan hirveästi, jopa äidin tekemistä. Ei tarvitse koskaan erikseen houkutella syömään. Pitää taas ottaa aktiivisemmin ohjelmistoon.

      Miten kävi, laitoitko puuron kiehumaan?

      Delete
    2. Laiton puuron kiehumaan ja ensin syötiin puuro iltapalaksi ja aamulla sitten piirakat. NAM!

      Ja kyllä maar oli mies iloinen! Vei työkaverillekin ja oli todennut ettei hällä vaan emäntä laita ikään etes kahvia mukaan :)
      On ihan yleinen hupiaihe työporukassa kun nuoret poijjaat kehuu hakeneensa evästä mäkkäriltä ja heiluttaa mäkkärin pussia niin mun mies nostaa oman eväskassinsa ja kehuu että hällä on vaimon laittamat eväät! Joskus hemmottelen seuraavaa tai edellistä vuorolaista pullapussilla tms. Minusta se on niin hupaissa ja hellyttävää kun mies tuo viestiä että XX kysyi että voisko se saada taas joskus pullapussin!

      Delete
    3. Sie sitten otit ja leivoit! Muuten, mä en ole koskaan ymmärtänyt että voisin tehdä riisipuuroa niin paljon, että seuraavana päivänä piirakoita. Multa puuttuu jokin osa aivoista :( Teen aina puuron vartavasten piirakoita varten. No, nyt osaan taas ajatella tätäkin asiaa vähän isommasti.

      Sinulla on hyvä maine. Ja kyllähän se niin on, että omatekoiset eväät voittavat mäkkärin hörtymet mennen tullen. Ihana rakkauden osoitus, näin minä ajattelisin :)

      Delete
  10. Elämä muodostuu muistoista, mitä enemmän niitä on sen parempi elämä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on taito tiivistää. Niin kai se on, että täältä kerran lähtiessään muistaa ihmiset ja tapahtumat, harvemmin kai käsilaukut ja muut shoppailukohteet.

      Delete
  11. Kylläpä kuulostaa tutulta terveisin 3/4 karjalainen savolainen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkin mielenkiintoinen yhdistelmä, kun karjalaisuutta ja savolaisuutta sekoitetaa, Ei varmastikaan voi ainakaan lukea maan hiljaisiin :)

      Delete
  12. Oi, te saittekin ihania muistoja! Tuo viimeinen kuva on tosiaan kaunis...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Mari. Kyllä meidän kelpaa näitä hetkiä muistella. On jo kertailtu :)

      Delete
  13. Mitkä makuelämykset saittekaan kokea ja kaikki muu päälle. Elin mukana tunnelmassa, tunsin ruokien ja juomien maut suussani ja nautin upeista kuvistasi!
    Hauskaa syksyistä viikonloppua sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Rauni! Kiitos kun jätit kommentin ja kirjauduit lukijaksikin.

      Viikonloppu on saanut vinhan alun, kun viiden jälkeen kömmittiin lasten kanssa ylös ja lähdettiin kisoihin. Mies haettiin myöhemmin iltapäivällä lentokentältä ja nyt on perhe koossa taas :)

      Delete
  14. Upeita kuvia ja ihana matkakuvaus. Tulipas kaipaus Suomeen ja mökille. Ja herkuttelemaan tietenkin myös. Karjalanpiirakoita olen joskus täälläkin vääntänyt, vaihtelevalla menestyksellä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sannabanana, kiva kun kommentoit ja vielä kirjauduit lukijaksikin,

      Mulla on sellainen outo hytinä, että kukaan muu kuin toinen ulkosuomalainen ei osaa suhtautua tähän mun kaihooni. Niin vaikea on selittää kaikkea sitä, mitä tähänkin tarinaan liittyy.

      Menestys tulee ja menee, karjalanpiirakat ovat ikuisia. Tärkeintä on ajatus ja pöllömmänkin piirakan saa maistumaan suht hyvältä, kun tekee kunnon munavoin ;)

      Delete
    2. Sama hytinä täällä - ja selitysvaikeudet :)

      Karjalanpiirakat maistuvat kyllä aina ihanilta, mutta se ulkonäkö...

      Delete
  15. Meillä on juuret samoilla seuduilla - Keski-Suomessa, mutta toinen puoli Karjalasta. Mähän palailin takaisin itään elokuun alussa, nyt isän synnyinpaikkakunnalle, Imatralle. Karjalaiset valloittavat ja vieraanvaraisuus on vertaansa vailla.

    Ihania kuvia olet ottanut sinisestä Saimaasta sekä kesämökkielämästä. :)

    ReplyDelete
  16. Oi mitä tunnelmia! Ja täältä huutelee 100% karjalainen, vieraita ei jätetä syöttämättä ja saunottamatta, ja ruokaa on niin paljon, että siitä riittää matkaevääksi! Suomesta Irlantiin lentäessäni aina mietin että milloin ne tullimiesten koirat älähtää kun laukussa on milloin lihakukkoa, milloin lenkkimakkaraa tai nyt viimettäin hirvenlihaa :)

    ReplyDelete