Wednesday, October 24, 2012

Pahamaineinen yökkijä iskee jälleen

"Meet Johanna, she is a notorious gagger". Näin ystävällisesti minut esiteltiin hammaslääkärini uudelle vastaanottovirkailijalle. Ou, joy! No, tottahan se on. Eilinenkään visiitti hammaslääkärillä ei tuottanut pettymystä: ensimmäisen kerran yökin, kun hammashygienisti pisti suolaa kielen päälle. 


En ole koko ikääni ollut tällainen. Mun hammaslääkärissä yökkimen alkoi, kun lapset syntyivät. Tai oikeammin, kun lapsella oli jokin pieni esine suussa jonka siellä ei olisi missään nimessä pitänyt olla. Mulla nousee pala kurkkuun jo pelkästä muistosta ja kun joku laittaa sormensa mun suuhun niin yökkimistä ei voi estää. 

Käyn hammastarkastuksessa kaksi kertaa vuodessa. Joka toinen kerta otetaan röntgenkuvat hampaista ja eilen oli filmauspäivä. Tässä ollaan edistytty valtavasti: kukaan ei tunge enää aikuisten filmejä mun suuhun. Lasten filmeillä pärjäillään ja lopuksi otetaan panoraamakuva takahampaista. Sieltä on turha yrittää ottaa kuvaa mitenkään muuten.

Hoitajani Sarah eilen yllätti. Kun avasin suuni hän ripotteli kielelle suolaa. Pitäisi auttaa. Vaikutus oli päinvastainen, aloitin kuin napista painaen kunnon kakomisen, silmät vesissä, naama punaisena. Päätimme, että tätä ei enää kokeilla. Filmien lisäksi olemme selvittäneet, että kannattaa käyttää niitä hanskoja joita käytetään lateksiallergisille. 

Putsaus on luku sinänsä. Mutta eilen kokeiltiin ultrasonic -systeemiä eli ultraäänipuhdistua ja se oli paras puhdistus ikinä! Ei tarvinnut kuin pari kertaa huiskia Sarahin kädet ja instrumentit pois suusta. 

Yleensä istun tuolissa jos vaikka minkälaisessa asennossa. Kun jalkoja koukistelee, niin ajatukset keskittyvät koukussa olevaan jalkaan ja jää huomaamatta, että kieli tungetaan kurkkuun. Näin siis teoriassa. 

Valmistaudun käynteihin huolellisesti. Aamupala on tarkoin mietitty, kuten myös käyntiaika. Puolilta päivin on otollista mennä, ennen sitä hammasharjan näkeminenkin saa kakomisrefleksin aikaiseksi. Hörpin teetä, joka on tarkoitettu iltauneen virittämiseen ja otan yhden särkylääkkeen. Auttaa jos ikenet ovat valmiiksi vähän turrat. Käyn lenkillä. Hammalääkärin kanssa olemme keskustelleet rauhoittavasta lääkityksestä ja ilokaasusta, mutta vielä en ole niin pitkällä. Yritän pärjätä kotikonstein.  

Potilastiedoissani on selvitystä jos jonkinlaista. Kuten hammaslääkäripelostani. Olen sitä ikäluokkaa, joka kävi kunnallisessa hammashoidossa. Piste. Ai, että on täti vähän kovakourainen. No niin oli sekin seppä, joka kiskoi tulehtuneen hampaan isoisäsi leukaperistä. Hampaiden harjaaminen oli tuttua ikäpolvelleni teoriassa, ei sitä kotona varsin vahdittu ja huolehdittu että homma hoituu. Välineetkin olivat vähän niin ja näin. Ja vaikka limsan ja karkin kulutus oli vähäistä löytyi hampaista aina korjattavaa. Kivuliastakin sellaista. Ja koska pelkäsin enemmän puudutuspiikkiä kuin porausta suoritettiin porauksia ilman puudutusta. 

Täkäläisen hammaslääkärini valinnassa oli tärkeintä, että ymmärtävät hammaslääkärikammoisia. Löysinkin ihanan paikan. Ekalla käynnillä vuodatin kaikki pelkoni ja siellä ne nyt on potilastiedoissa. Mahtaa olla hauskaa aina uusilla ihmisllä, kun tuntojani lukevat. Viisaudenhampaista en ole ajatellut luopua ja hammaslääkärin kanssa siitä kerran keskusteltuani siihen ei ole enää palattu. Praktiikan toinen lääkäri, se joka harrastaa potkunyrkkeilyä, ei ole enää tehnyt töitä kanssani. Viisaudenhammaskeskustelu oli hänelle ylivoimainen. Hampaat tuntuvat toistaiseksi sijoillaan viihtyvän ja hammaslääkärini tekee kaikkensa ne pelastaakseen. 

Mutta ilman dramatiikkaa ei eilisestä käynnistä suoriuduttu. Oma lääkärini oli  jossain menossa ja sijainen hoiteli silmäilyn. Kokemus oli erilainen kuin aikaisemmin. Aloitettiin tunnustelemamma kasvot, kaula, niska. Kädet alkoivat olla jo sen verran alhaalla, että mietin tutkitaanko tässä rinnat samalla rahalla. Ei tutkittu. Sitten hammaslääkäri tarttui reippaasti kieleeni. VIKATIKKI! Seuraavaan tarttumiseen menikin sitten tovi ja se tapahtui huomattavasti hellemmin. 

Eilinen käynti oli asteikolla 1-10 jo sellainen reilu 9. Hoitajani Sarah on sydämellinen, välittävä ihminen. Hoitohuoneesta kuuluukin tasaisin väliajoin: "Sorry", "No, no, I'm sorry", "You don't need to be sorry, I'm sorry", "Sorry", "So Sorry". Minä pyytelen anteeksi kakomistani, Sarah toimenpiteiden aiheuttamaa refleksiä.

Kerran kävi myös niin, että miehellä oli samana päivänä aika illansuussa. Hammaslääkärini oli kehunut kuinka Johanna oli päivällä niin reipas ja pärjäsi hyvin. Olimme mieheni kanssa ylpeitä, niin se maine kiirii :) 

Tähän lopuksi liitän ruusun, jos joku vaikka sattuisi olemaan hammasalan ammattilainen. Tämä on Sinulle. Tiedän, että duuni ei ole siitä helpoimmasta päästä. 


38 comments:

  1. Nauratti kun luki,vaikka eihän se naurun paikka ole, jos hammaslääkärilläkäynti on tuollaista piinaa...

    Olen koko elämäni inhonnut lääkärissä käyntiä, siellä kuitenkin katala lääkäri kiristää sen inhottavan verenpainemittarin niin että taju lähtee tai tuikkaa salakavalasti piikillä (tai mikä pahempaa, ei piikitäkään salakavalasti vaan valmistelee pistämistä kauan ja hartaasti koko ajan selittäen mitä tekee. Ei kiinnosta! Pistä piikki ja ole hiljaa...) Molemmat aiheuttavat pyörtymistä. Jossain vaiheessa tajusin olla kertomatta pyörtymisalttiudestani, koska se aiheuttaa hoitohenkilökunnan hermostumista ja toiminnan hitautta, jolloin pyörtyminen on taattua... Nyt piikitkin ja jopa verikokeet menevät aika hyvin, en ole pyörtynyt vuosiin.

    Hammaslääkärissä en sen sijaan pelkää ollenkaan. Tosin pariinkymmeneen vuoteen ei korjattu kuin pari irronutta paikkaa. Viimeksi käydessä pariksi vuosikymmeneksi pysähtyneitä alkavia reikiä olikin alkanut muuttua oikeiksi kraatereiksi ja kaksi vanhaa paikkaa piti vaihtaa. Päätettiin sitten lääkärin kanssa tehdä kaikki kerralla, ilman puudutusta. Muuten meni hyvin, mutta olin närkästynyt (itselleni kai), että minä, jolla ei vuosiin ole ollut reikiä joutuikin ihan kunnon operaatioon. Tosin nyt huippasi hammaslääkärinkin vastaanotolla kun nousin tuolista, olin ollut kaksi tuntia pää alaspäin. Käytävällä odottelijat katsoivat kulmiaan kohotellen kun poistuin vastaanotolta seinistä tukea ottaen...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saa nauraa :) Mua naurattaa itseänikin. Eilen nauroimme Sarahin kanssa. Hän nimittäin huikkaa aina yhden kuvat otettuaa: "drop it" eli saan ottaa filmin suusta. Sitten mä äkkäsin, että sehän on kuin koiraa komentaisi.

      Anteeksi, minä myös nauroin Sinun tarinallesi. Kyllä nämä ovat jotenkin surkuhupaisia. Ja minkäs teet. Onhan se vähän noloa tunnustaa, että kammoaa hammaslääkäriä tai piikitystä, mutta ihmisiä tässä vain ollaan.

      Mä sain nyt ärjymmän hammastahnan, jonka pitäisi suojata hampaita paremmin.

      Muuten, meillä puuduttaminen tehdään nykyään niin hyvin, että en pelkää sitä enää. Ensin puudutetaan ien oikein kunnolla ja sitten tuikataan piikki. Ja rauhoittavat ja ilokaasu ovat aina tarjolla, jos alkaa arveluttaa :)

      Delete
  2. En minäkään kyllä mitenkään nauti hammaslääkärillä käynneistä... Entinen työkaverini nukahti aina hammaslääkärin tuoliin! Viimeksi heräsi siihen, kun oli korahtanut ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas rento tyyppi! Mahtaa hammaslääkärikin olla ihmeissään :)

      Olen huomannut, että mulle tämä kaksi kertaa vuodessa käyminen sopii hyvin. Ei pääse tulemaan suurempia ongelmia ja hampaatkin pysyvät puhtaina :)

      Delete
  3. Kiitos kaunis ruususta ! Yleensä tällainen julkinen palaute on enemminkin aika risuista, joskus sitten näinkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, olet varmaan sen ansainnut. Ei ole ihan helppo homma, varsinkin jos tuoliin sattuu "notorious gagger",

      Delete
    2. Kyllä mulle kieltämättä tulee mieleen muutama helpompikin homma.

      Yritän toki parhaani, mutta mahdotontahan se on ihan jokaista miellyttää. Ja jotkut hommat on vain tehtävä, vaikkei se yhtään kivaa olisikaan. Olen tosin alistunut siihen, että aika harvoin kukaan viittaa sanallakaan siihen suuntaan miten mukavaa on käydä hammaslääkärissä ! :D

      Delete
    3. Sun pitää muuttaa tänne. Tässä viime joulun alla joku päivä lapsilta taas kyselin, että mikä oli päivässä parasta. No kun käytiin hammaslääkärillä! Käytin aikaa ja vaivaa löytääkseni lasten hammaslääkärin ja se onnistui yli odotusten. Eilen oli taas tarkistus ja kaikki oli ihan cool sen suhteen. Siisti homma, tosi kiva käydä :)

      Delete
  4. Nauroin kyllä katketakseni tuolle rintojen tutkimis epäilylle. Sehän oiskin täyden palvelun talo =)

    Mä vihaan hammaslääkärissä käyntiä. En niinkään sen takia että tarvisi tehdä muuta kuin peruspuhdistus (viisurit on poistettu nyt aikuisena ja yhdessä ainoassa reiässä ollut amalgaami vaihdettu muoviin) vaan juuri sen entivanhaisen hammaslääkärissä käynnin takia. Isokourainen, paksusorminen hammaslääkärin venytti joka ainoa kerta suupieleni halki ja komensi "avaappa isommalle". Vaan peeveli kun suuremmalle saanut vaikka kuinka yritti. Lohdukkeeksi haettiin sitten hammaslääkärin alakerrassa olleesta kahvilasta sokeripaloja ja syötiin niitä taksimatkalla koululle =D

    Meillä 9v. on kova yökkäämään, viimeksi jouduttiin tekemään toimenpiteet nukutuksessa kun ei muuten onnistunut. Fluoraukset tehdään ilokaasun avulla. Takahampaita harjatessa tyttö yökkii vedet silmissä, samoin vaahtoava hammastahna yökkäyttää.

    Minä en osaa pelätä piikkejä enää ollenkaan mutta alitajunnassa jännitän tai pelkään koska suonet katoaa samantien kun pitäisi alkaa kanyylia laittamaan. Niin paljon on jouduttu pistelemään kanyyleita ettei tahdo enää löytyä kunnollisia suonia. Viimeksi leikkaukseen valmistautuessa minua tuikki yhtä aikaa 2 anestesialääkäriä ja yksi laborantti. 9 kertaa annoin yrittää ja sitten totesin että ei enää, pidetään vähän taukoa. Lopulta sitten nukutuslääkäri sai salissa laitettua, sama mies nukuttanut minut ainakin 9krt joten osasi jo jutustella leppoisia ja saada minut rennoksi vitsailemalla =D

    Tanja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne tohtorin kädet alkoivat olla jo aika alhaalla. No ei nyt ihan navan seutuvilla, mutta lähituntumassa :)

      Voi, ymmärrän niin hyvin tyttösi tuntemukset. Mullekin takahampaiden harjaaminen on vaikeaa ennen puoltapäivää. Illalla jo alkaa onnistua.

      On muuten samanlaisia kokemuksia suonten löytymisestä. Mullekin on pitänyt hakea anestesialääkäri apuun. Viuh, suonet vain katovat. Sekin on kumma juttu.

      Yksi valintakriteerejä täkäläiselle hammaslääkärille oli pienet kädet ja nopeus. Päädyin aasialaisiin tohtoreihin. Ovat kyllä nopsia ja sormet eivät ole kokoa nakki :)

      Delete
  5. Minulla on ihan sama vaiva hammaslääkärissä, mutta hammaslääkäripelkoa minulla ei ole. Niiden röntgenkuvien ottaminen on kaikista pahinta. Olen taas aika kauan siirtänyt ja siirtänyt hammaslääkärissäkäyntiä, mutta pakkohan se on mennä :). Hammasvaivoja ei ole, mutta tarkastuksessa ja puhdistuksessa pyrin käymään säännöllisesti.

    Täkäläinen lääkärini saattaa olla hieman ärtynyt joskus yökkäilemisestäni, ja siksipä pidänkin enemmän suomalaisesta hammaslääkäristäni, jonka luona olen käynyt jo kauan. Ei hänkään oikein yökkäilemisestäni pidä, mutta suhtautuu siihen jotensakin kärsivällisesti.

    Minulle tämä yökkäilyrefleksi jäi päälle raskausaikana, koska oksensin koko raskausajan. Oksensin ihan pienistä asioista, esim. jos jostakin ihmisestä haisi olut, tai joku niisti ja räki, ja melkein kaikki mitä söin oksetti. Aamulla olin aina nälissäni, mutta piti vaan hiljalleen opetella joka päivä syömään ettei oksettaisi. Jos söin aamupuuron normaalivaudilla, niin se tuli aika pian ulos. Lapsesta on tullut terve ja vankka, oli syntyessäänkin ihan terve. Liikakiloja ei päässyt tulemaan raskausaikana :). Mutta tämä paha yökkäysrefleksi jäi, ja oksentamista inhoan ja pelkään vieläkin kovasti.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas kurjaa. Minulla ei raskausaikana maittanut mikään muu kuin kaurapuuro, ja kerran teki maksaa mieli, joten sen suhteen olin turvallisilla vesillä. Pahoinviakaan ei ollut kuin kerran pari ja sen laukaisi merilevän haju. Huh. Vieläkin puistattaa. Ja samoin pysyi paino hallinnassa, kun ei mitään muuta edes tehnyt mieli syödä :)

      Sun pitää etsiä tohtori, joka on erikoistunut tällaisiin vaativiin politaisiin. Jos tohtori alkaisi vielä paheksua sen lisäksi, että tunnen itseni ihan idiootiksi niin en tiedä miten siinä kävisi. Ei se hauskaa ole, vaikka jälkeen päin naurattaa.

      Delete
    2. Ei minua hirveästi haittaa tohtorin asenne, ihan kärsivällinen hän on ja ihan hyvä hammaslääkäri. Yritän itse skarpata kovasti, ja aina on hoidot onnistuneet ihan kohtuuhyvin vaikka yökkäyttääkin välillä.

      Hampaita on tietenkin pitänyt hoidattaa lapsesta asti, ja silloin ja nuoruudessa tehtyjä paikkoja on uusittu ja pari juurihoitoa ja kruunua on tehty. On siinä hammaslääkärin tuolissa joutunut aika paljon istumaan, ja hyvä niin, sillä omat hampaat on aika tärkeä asia.

      Minun raskausajastani on hyvin, hyvin pitkä aika, mutta vieläkin se oksennuskammo ja yökkäily vaivaa. Pitkään oli myös niin, etten sietänyt poolopuseroita tms. kaulaa puristamassa.

      no name

      Delete
    3. Kuulostaa kyllä aika hurjalta tuo odotusaikasi. Näitä kuullessa ymmärtää aina, että aika vähällä sitten selvisi vaikka olo olikin olevinaan tukala.

      Itsekin jouduin juurihoitoon täällä. Tai siis Kaliforniassa. Ensin sikäläinen oma lääkäri yritti hoitoa ja rikkoi sitten instrumenttinsa sinne juureen. Sitten piti mennä spesialistille. Etsin jälleen niin hyvän kuin löysin ja kaverilla oli tutkinto Harvardista, joten ajattelin että varmasti toimii. Ja toimihan se: kivutonta, mukavaa. Mutta sitä rikkoutunutta instrumentin osaa sieltä juuresta ei saatu pois. Siellä se on edelleen.

      Delete
  6. Notarious gagger;D Hauskasti kirjoitit hammasllääkäristäsi ja siellä käynnistä:) Minulle on jäänyt hammaslääkäripelko koska pienenä hammaslääkäritäti ei ollut kiva....Mutta olen onneksi täällä löytänyt ruotsalaisen hammaslääkärin,joka on todella mukava:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä mukava hammaslääkäri pitäisi olla ihan kansalaisoikeus kansallisuudesta riippumatta. Sillä on suuri merkitys.

      Mun ensimmäinen hammaslääkäri oli jo iäkkäämpi. En tiedä eikö hän nähnyt hyvin vai mikä mätti, mutta ei siinä paljon pienen potilaan vointeja kyselty eikä välitetty.

      Delete
  7. Hei, täällä kohtalotoveri! Tosin en ihan noin paha tapaus :) Mulla on ihana (kunnallinen) hammaslääkäri, joka viimeksi kertoi, että hän itsekin on kakoja. Pahemmanlaatuinen. Ai että, miten lohdullista :) Vinkeiksi sain juuri tuon, että ei aamulla hammaslääkäriin ja kuulemma kuukautiskierron vaihekin aiheeseen vaikuttaa. Tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lisääkin muuten kummasti luottamusta, kun tietää tohtorilla olevan saman vaivan. Mua aina lohdutetaan, että et ole ollenkaan pahin näkemämme tapaus :) Kyllä se siinä kummasti huojentaa oloa.

      En yhtään ihmettele vaikka joku kerta jostain koristekukan takaa hyppäisi poppamies joka sitten noituisi mut kakomattomaksi. Kaikkea muuta on jo melkein kokeilta.

      Delete
  8. Minulla oli noin 10 vuoden tauko hammaslääkärissä käyntiin. Keväällä lohkesi kahdesta hampaasta puolet pois ja niin oli pakko tilata aika. Kolme pientä reikää oli lohkeamien lisäksi. Toissailtana saatiin hoidot päätökseen, 4 kertaa piti käydä, mutta nyt on kalusto taas kunnossa. Sain aivan ihanan lääkärin ja pelko lieveni käynti käynniltä. Nyt minulle tulee sitten vuosittain kutsu tarkastukseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen huomannut, että hammaslääkärikammoon auttaa parhaiten säännöllisyys. Kun puolen vuoden välein käyn ei ennätä rimakauhu käydä ihan hillittömäksi. Ja hampaat tietty pysyvät myös paremmin kunnossa.

      Ihanaa, sulla on remontti tehty ja voit huokaista helpotuksesta!

      Delete
  9. Sori mutta nyt naurattaa :) Jos haluat, keksin itsestäni sinulle jotain naurettavaa tasapuolisuuden vuoksi!

    Onneksi en ole kummemin hammaslääkäripelkoinen, kyllä elämä siten on helpompaa! Ja nykykotimaassani visiitit hoituu normaalisti pelkän hammashoitajan huollolla (edellinen oli muuten amerikkalainen, olikin kummallista yhtäkkiä alkaa sinuttelemaan tässä maassa, kun puhuttiinkin englantia), noin 2v. välein röntgenit, ja lääkäri puuttuu peliin ainoastaan jos räntgeneissä näkyy jotain poikkeavaa.

    Myöskään viisaudenhampaita ei täällä automaattisesti poisteta, vaan annetaan olla, elleivät ala aiheuttamaan paljon ongelmia. Ovat kuitenkin aikuisilta hankalat poistaa. Siis ainakin yksi huoli sinulla vähemmän - ne saa jättää, niin kauan kuin röntgenit sen sallii! :)

    Mervi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tälle saa nauraa. Meitä Sarahin kanssa eilen hirnututti vielä kaupantekijäisiksi, kun kummankin vatsa murahteli vuoronperään. Minä en tietty uskaltanut ihan kauheasti syödä ja Sarah ei ollut vielä pitänyt ruokatuntia. Siinä sitä oli konserttoa kakomisen lisäksi :)

      Meillä tohtori aina tarkastaa hampaat ja kuvat. Hän sitten antaa luvan nousta tuolista.

      Yritän pitää viisaudenhampaista hyvän huolen. Mutta se potkunyrkkeilijä tohtori veti kyllä herneen nenään, kun en uskonut peilikuvaa enkä asiantuntijalausuntoa. Onneksi oma lääkäri ymmärtää.

      Delete
  10. Onneksi minulla ei ollut koskaan ideaa ruveta hammaslääkäriksi. Ajattelen aina käydessäni syvällä säälillä hammaslääkäriä. On sekin elämäntehtävä kaivella koko ikänsä ihmisten suita ja mätiä hampaita.

    Hi,hi!Google suosittelee parhaillaan minulle ongelmaratkaisuksi hammasproteeseja!Sopisiko?

    Googlelta ei pysy salassa mikään ja google osaa kaikkia kieliä: tuppasi tuohon neljä mainosta (Saksassa, saksaksi) lähiseudun lääkäreistä/klinikoista, jotka ovat erikoistuneet implantaattien ja hammasproteesien tekoon. Voisitko postata joskus umpisuolenleikkauksesta tms., niin näkisin, mitä google suosittelisi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tää Google on kyllä ihan mahdoton! Mullekin se on työntänyt koko päivän hammasläkäreitä. Ei proteeseja vielä sentään, vaikka ne voisivat aika kätevästi ratkaista tämän ongelman :)

      Kyllähän hammaslääkärin homma on varmaan aika rankkaa. Monen ajatus taitaa kuitenkin olla, että siitä lääkäristäkäynnistä ei niin kovin tykätä. Ja sitten jankuttaa harjaamisen ja hammalangan käytön tärkeyttä :)

      Delete
  11. Aika jännää, kuinka kiinnostava aihe tämä onkaan ! Täällä toinen 'ökä-vaivainen ' ja kyllä vastaanotolla kaikki hammashoitajat sen oppivat. Röntgenkuvia otettaessa minua pyydettiin ojentamaan jalkoja ylös ja pitkälle....tarkoituksena oli viedä ajatukset muualle, mutta kyllä itsekin aina odotan sitä 'saa pudottaa ' kommenttia. Meillä on nyt uusi osoite ja uuden lääkärin etsintä. Päätin lähettää ensin siipan tutustumaan yhteen vastaanottoon, josko siitä tulisi meille uusi hammaslääkäri....

    ReplyDelete
    Replies
    1. SKuten tuossa jo kerroin, niin pienet kädet ja sormet sekä nopeus ovat olleet ehdottomia plussia lääkäriä valitessa. Ja tietysti sopivan riuskat otteet :)

      Onnea lääkärin etsintään. Huomaan itsestäni, että liiankin helposti tyydyn siihen mihin on ensiksi mennyt enkä osaa muuta etsiä.

      Delete
  12. Kohtalontoveri täälläkin, liian tiukka kaulahuivi tai koru aikaansaa yökkäämisrefleksin. Onneksi vuosia sitten sattui kunnanlääkäriksi ystäväni, jolla oli muutama keino, jotka auttoivat. Ihan raa'asti minulle annettiin oxepam tai dormikum, jonka vaikutus menee nopeammin ohi, kun takahampaita piti ropeloida. Paikkauksesta ei tule kerrassaan mitään muuten. Nenän kautta hengittäminen auttaa myös jonkin verran. Poratessa hän laski hitaasti yksi, kaksi, kolme, jolloin kakkosen kohdalla tiesi, että kohta helpottaa. Rtg-kuvat ovat aina olleet yhtä tuskaa, paitsi viimeksi, kun oli joku uusi laite, jossa tarvitsi vain seistä ja se kääntyi itse ja otti kuvat koko rivistöstä - ai että olin helpottunut. Sanon aina lääkärille refleksistä ja hammashoitaja käyttääkin imuria posken kautta. Nykyinen lääkärini osaa asetella sormensa oikein ja yhä harvemmin enää yökkäyttää.

    Lapsena hammaslääkäri oli kuusivuotiaaksi saakka lempiammattini, mutta se haave jäi, kun menin ekoja kertoja hammaslääkäriin :D. Opettajan työ on minulle paljon sopivampi :).
    Tsemppejä käynteihin, täällä käydään hammaslääkärissä vain joka toinen vuosi, jonot ovat niin valtavat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinullakin oli sitten tällainen panoraamakuvaus. Eikös olekin mukava vempain! Helpottaa ihmeesti.

      Nenän kautta hengittäminen on ihan ehdoton juttu. Joskus lääkäri/hoitaja huolestuu, että alan hyperventiloida kun oikein keskityn hengitykseen :) Mutta silläkin voi paljon helpottaa oloaan.

      Nyt tekisi mieli sanoa, että mukava kuulla etten ole ainoa laatuani. Toisaalta, kun tietää kuinka tukalaa se tavallaan on, niin en nyt sano että mukavaa. Lohdutan aina itseäni sillä kuinka paljon laitteet ja tekniikat ovat minunkin elinaikanani kehittyneet. Mitä se onkaan sitten, kun omat lapset ovat tässä iässä :)

      Delete
  13. Joo et suinkaan ole ainoa, minä olen päätynyt niihin esilääkityksiin ihan jo senkin takia, että hoitohenkilökunta pystyy edes jotenkin tekemään työtään. Melkein joka kerran jälkeen saa pyydellä anteeksi, viimeksi tosin taisin todeta, että nyt yökötti vain vähän ja että olen kehittynyt :D.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuule, ihan samoja asioita olen miettinyt. Ja sanoin Sarahille lähtiessä, että tämä oli paras käynti koskaan :)

      Meillä ollaan niin kohteliaita, että pyydellään jokaisen yökkimisen jälkeen anteeksi - puolin ja toisin.

      Delete
  14. Yökkiminen sopivana aasinsiltana; niin ne toiveet toteutuu ja touko-kesäkuussa olisi meille tulossa toinen rakkauspakkaus. :)

    Arja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania uutisia! Taidat olla sama Arja, joka kommentoi "Raskautettu" kirjoitustani ja kertoi kahvin vaikutuksista? Voi, kun olen onnellinen puolestanne!

      Teille on sitten tulossa pikkuinen Kaksoset tyttö tai poika. Se onkin vinkeä merkki, toimelias ja aurinkoinen, yleensä hyvin harmoniassa ympäristönsä kanssa. Ja utelias :)

      Delete
    2. Sama henkilö, juu. :)

      Delete
    3. That was quick! Ihania uutisia :)

      Delete
  15. Replies
    1. Sinä olet varmasti saanut meistä yökkäilijöistä enemmän kuin osasi. Sorry, tässä ruusussa ei ole nyt edes tuoksua:

      Delete
  16. Taalla viela yksi kohtalotoveri. Kavin tanaan oikojalle (jep, talleen reippaasti yli 30v jouduin oikomishoitoon, oli kuulemma lapsena jaanyt huomaamatta) ja otettiin muotit ylahampaista. Tuli tama sinun kirjoituksesi mieleen, kun yokkasin varmaan noin 10 kertaa kyyneleet valuen. Hammaslaakari kaski heilutella varpaita, etta keksityn johonkin muuhun. En muuten ole ikina aiemmin hammaslaakarissa yokkaillut, mutta nyt siis tiedan milta sinusta tuntuu! Tsemppia sinnepain!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, ne muotit on kurjimmat! Mulla oli raudat kakarana, joten ne eivät vielä yököttäneet. Mutta ennen kuin tuli ohuet hampaiden valkaisunauhat käytin muotteja ja voit arvata miten siinä kävi.

      Sulla on siinä oikomisessa pahin takana, nyt se on pelkkää alamäkeä :)

      Delete