Saturday, October 20, 2012

Deittailua

Kurpitsat ja krysanteemit alkavat koristaa jokaisen talon pihaa, portaita. Meilläkin kolme kurpitsaa odottavat kaivertajaansa. Kuva ei tee kurpitsan koolle ihan oikeutta. Se on melkoisen suuri. Muuten, metallinen jäätelökauha on osoittautunut parhaaksi kurpitsan koverruksessa. Sillä saa sisustan siististi pois. 


Naapurin 14-vuotias tyttö on alkanut deittailla ikäisensä pojan kanssa. Olen korvat höröllään,  sillä tässä ei ole kuin muutama vuosi oppia että mitä tehdä. Sitten kun luonto vetää tikanpojan sinne ja tänne ja silleen. Ajattelin, että kahden pojan ja yhden tytön äitinä selviän helpolla. Että paine olisi jotenkin niiden tyttöjen äideillä. Katin kontit! Olen pahemmassa kuin liisterissä. Nimittäin koodi näyttäisi olevan sellainen, että POJAN ÄITI hoitaa kuljetus- ja esiliinahommat. 

Tyttö ja poika ihastuivat toisiinsa koulussa. Seuraava steppi oli tietysti treffit. Niinpä POJAN ÄITI tuli yhdessä pojan kanssa esittäytymään tytön kotiin. Ja kuljetti tytön ja pojan luistelemaan. Ne treffit kestivät tunnin. Sitä ennen poika oli 30 minuuttia tytön isän grillattavana. Kyseltiin tulevaisuuden suunnitelmat ja muut. Isä oli miettinyt 20 kysymystä etukäteen. Niin kuulemma hänenkin appensa häntä oli aikoinaan puhuttanut. POJAN ÄITI  taas solmi ystävällimielisiä suhteita tytön äitiin. 

Toisilla treffeillä mentiin leffaan. Taas oli POJAN ÄITI kuljettamassa kyyhkyläisiä. Kyyhkyläiset tunkivat takariviin ja pussailivat. Ai, mistäkö tämän tiedän? Tyttö jakoi tietysti tarinan äitinsä kanssa ja äiti minua hellästi opastaa amerikkalaisen deittailun saloihin. Poika muuten oli herrasmiehenä tarjonnut leffan ja popcornit ja cokiksen. Hikeä pukkaa, kun tämä deittailun kaukainen ranta alkaa valjeta pikkuhiljaa. Että sen lisäksi että kuljetan kouluun ja treeneihin alan viedä vielä treffeille. Voi hyvät hyssykät ja pamaus päälle. 

Meidän pitänee muuttaa täältä raamattuvyöhykkeeltä muualle ja Suomikin alkaa houkuttaa. En vain ole kertakaikkiaan valmis deittailuruljanssiin. Ja mitäs jos tyttis ei ole ollenkaan mieleen? Tungen elokuvissa pääni väliin ja sanon, että kattokaas lapset kun on jännä kohta? 

Nyt vain on peukut pystyssä, että koulu  ja harrastus pitävät lapset niin kiireisinä ettei treffailemaan ennätä. Minä en nimittäin ennätä. Kuin pakon edessä. 

22 comments:

  1. Heh, mielenkiintoista menoa ;) Sinänsä reilua ja avointa deittailua verrattuna suomimeininkiin, että ainakin vanhemmat tietää, missä nuoret menee. Toisaalta deittailusta jää kyllä moni jännitysmomentti pois :)

    Mä toivon, että meidän deittailua aloitteva nuori uskaltaisi tuoda tyttökaverit kotiin näytille, tosin hän uhosi, että ei tuo, koska me nolataan hänet ;) Tuo kuvaamasi isän 20 kysymyksen lista siis laadintaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vanhemmat tietävät ylipäänsä aika paljon lastensa kavereista. Toisaalta on myös luonnollista, että tunnetaan koko perhe, ei vain yhtä perheenjäsentä. Samalla tavalla tutustutaan niihin muihinkin kavereihin, ei ainoastaan seurustelukumppaneihin. Monen isän ja äidin kanssa olen jutellut/meilaillut kun ollaan playdatejä järkätty. Aina siinä tulee vaihdettua muutama sana. Ja yökyläilyjen suhteen ollaan sitten vielä tarkempia. Joku on joskus varmistanut esimerkiksi, että jos talossa on aseita niin niitä säilytetään asianmukaisesti :)

      Delete
  2. Ei ole totta :)) Aika jäykkää toimintaa siellä... Meillä sanotaan, että mennään sen ja sen tytön/pojan kanssa vaikka urheilukentälle ja se on siinä... Joskus tuodaan jopa kotiin näytille. No, meillä onkin tämä pienen pieni kylä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeastaan tämä ei ole niin jäykkää kuin kuulostaa. Asiaan vaikuttaa tietysti paljon, että lapset eivät pääse ilman kyytiä toisiaan tapaamaan. Kun eivät bussit kulje (ei ole joukkoliikennettä) ja pyöräteitä ei ole. Matkatkin voivat olla pitkiä, jos ei satu sitten mielitietty ihan naapuriin.

      Amerikkalaisilta tämä sujuu ihan luontevasti sen enempää jäykistelemättä, mua vaan hirvittää :)

      Delete
  3. Onpa mielenkiintoista treffailua.
    Meilla taalla myös on aikalailla "vahdittua" ,kun nuoret alkavat seurustelemaan. Ja viela todella paljon siihen puuttuu myös koko suku.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän täällä Suomeen verraten ollaan perhekeskeisempiä. Ja perheet pitävät yhtä. Suuri syy on tietysti siinä, että lapset eivät pääse omin avuin liikkumaan ja kuljettaja tarvitaan.

      Yksi isä kertoi istuneensa leffateatterissa takapenkissä tyttärensä ekoilla treffeillä. Isät tuntuvat olevan kovin suojelevia :)

      Delete
  4. Siis ei voi olla totta ja apua. Minusta ei olisi tässä(kään) suhteessa amerikkalaiseksi. Eikä turkkilaiseksi. Yksi syy Suomeen paluuseemme esikoisen lukion lisäksi on se, että en halua tyttärelleni tätä turkkilaista sukuseurustelua. Ei ikinä. Elleivät sitten välttämättä itse itseään siihen soppaan aja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, kyllä tässä on eroa suomalaiseen menoon. Monta kertaahan aletaan kai kumppania esitellä kotiväelle vasta, kun ollaan oikein vakavalla mielellä.

      Jos lapsen muihinkin kavereihin tutustutaan niin miksi ei sitten seurustelukavereihinkin. Uskon, että siitä tulee kaikille osapuolille ihan hyvä ja turvallinen olo.

      Delete
  5. Jopas joutui poika-parka rääkkiin. Ei kai isä ihan oikeasti luule, että tästä 14-vuotiaasta tulee hänelle vävy. Omille pojille annan kyllä sellaisen ohjeen, että jos tuollaiseen "grillaukseen" koskaan joutuu, niin äkkiä karkuun, kun vielä pääsee. Ilmeisesti "meidän prinsessalle" ei kuka tahansa kelpaakkaan. Tai siis prinsessa isälle!

    Toivotaan, että teillä tämä ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, kyllä isällä on ihan huumorintajua. Hän on ammatiltaan kirjanpitäjä, joten sopii hänen säntilliseen mielenlaatuunsa tällainen lähestyminen.

      Tytön vanhemmat ovat aloittaneet seurustelun high schoolissa ja ovat ns. high school sweathearts. Tällaisia pareja on yllättävän paljon. Ihan tästä lähinaapurustosta tulee mieleen heti neljä pariskuntaa. Kun itse vietin 10. hääpäivää on heillä lähempänä jo 20. Vaikka ollaan samaa ikäpolvea.

      Tässä perheessä tytöt eivät ole mitenkään prinsessoiksi kasvatettuja. Ihan tavallisia mukavia, ahkeria, hyvätapaisia tyttöjä. Mutta isä on sitä mieltä, että hänenkin pitää poikakavereihin tutustua :)

      Delete
  6. Voih-eih.....;)
    Minä 60-luvun nuori en oikein osaa tätä ymmärtää!?
    Ite sain melko vapaan kasvatuksen, mutta jos olisin tuotanut pettymyksiä vanhemmilleni tai käyttänyt väärin sitä vapautta, niiiin jospas olisi alkanut säänöt astua voimaan......;/
    Nuorena lähin maailmalle, onnekseni katolliseen kuriin ja sitten sinne Amerikan vanhoilliseen itärannikolle! Oikestaan sainkin näillä reisuillani hyvät eväät ja opit!

    Sääliksi käy nykynuoret jos liian kovat ohjeet ja ehdot annetaan....niitähän sitten muuten väärin käytetään. Täällä Suomessa kyllä ovat aika löysät seurustelusäänöt, ei nyt yleistä missään nimessä, mutta maititsen kumminkin....!

    ps.oli se muuten mukavaa nuorena ja sitten vielläkin mukavampaa ja nyt se vasta tosi hauskaa on, kun sen osaa oikein oivaltaa....;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ei ole vapaakasvatus rantautunut tänne :)

      No, pitää huomata että tämä on tätä keskiluokan meininkiä. Lasten koulussa on tällä hetkellä 8. luokkalainen tyttö, joka on raskaana. Tapauksia on lähes vuosittain. Hänen peräänsä ei ole ehkä kukaan välittänyt katsoa, en tiedä.

      Tilanne muuttuu, kun 16-vuotiaana saa ajokortin ja voi itse huristella treffeille. Joten onhan tämä harjoitteluakin näiltä pienemmiltä.

      Delete
  7. Jestas,jo noin nuorena ja tuollaiseen rääkkiin,Aika erikoista enkä lainkaan kadehdi jos joudut sinäkin kuljettamaan lapsiasi tuossa mielessä;D! Tuon ikäisenä kyllä isäni odotteli kellon kanssa kun tulin viikonlopun menoista kotiin.Tasan klo 12 piti olla kotona tai tuli arestia;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei kai siinä muu sitten auta. Kuten Maikulle vastasin, niin sitten 16-vuotiaana tilanne muuttuu kun saa ajokortin. Harjoitteluahan tämä vielä näin nuorilla on.

      Monissa kaupungeissa on muuten yleiset kotiintuloajat. Muistan, että San Diegossa eivät saaneet nuoret liikkua ulkona jonkin kellonajan jälkeen. Olisikohan ollut 20 tai 21. Ikäraja 16 muistaakseni.

      Delete
  8. No ompas hassut deittitouhut! Onneksi omat tyttöni seurustelevat jo suht turvallisesti, minun ei tarvitse kuin pyytää pariskuntia välillä syömään.
    Sinulle olisi muuten aurinkoinen tunnustus blogissani!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Matkatar!

      Juu, kyllä tämäkin iän myötä helpottaa. Toisaalta kai ihan hyväkin, että seurustelua harjoitellaan.

      Delete
  9. Onnea matkaan, Johanna! Sun lapset kylla on niin fiksuja, etta uskon kaiken menevan mutkattomasti - sitten vuosien paasta aikaisintaan! ;)

    Olen huomaavinani, etta suomalaiset teinit ja nuoret aikuiset ovat ylipaansa itsenaisempia kuin taalla, seurustelu ei ole ainut asia. Siina on sitten niin hyvat kuin huonot puolensa. Mtta kuten ylla mainitsit, halutessaan nuoret kylla loytaa keibot paasta kahden kesken... 15-19-vuotiaista tytoista tulee raskaaksi valtakunnan tasolla 33%! Paikallisia eroja taitaa olla paljon, ja suuria.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Pilvi. Tässä vielä varmasti monta kertaa onnea tarvitaan. Pelottaa myös ne sydänsurut. Niitäkin varmasti tulee.

      Totta, teiniraskaudet ovat epidemia. Nämä ovat niitä asioita, joihin auttaa vain koulutus. Mitä koulutetumpia vanhempia, sitä valistuneempia lapsia. Mutta jos koulussakin vain opetetaan, että ainoa oikea ehkäisykeino on pidättyä esiaviollisista suhteista niin...

      Delete
    2. Ala muuta virka. Ymmarran hyvin, etta joillekin avioliittoon odottaminen on ihanne, mutta kun tilastot ja todellisuus kertovat sen olevan hyvin harvan ainakaan toteutuva ihanne, pitaisi aikuisten suhtautua tilanteeseen vastuullisemmin ja auttaa nuoria valttamaan ne pahimmat tilanteet.

      Delete
    3. Eiköhän valtaosa kokeile aviollista elämää ennen liittoa. Tuntuu melkein härskiltä, että juuri siellä missä koulutuskin on heikointa niin jätetään sitten kertomatta kukista ja mehiläisistä, ehkäisystä.

      Delete
  10. Minusta tuo amerikkalainen seurustelukulttuuri on vallan suloista! Minunkin (90-luvulle ajoittuvan) kokemuksen mukaan Jenkeissä yllättävän moni perusti perheen ensimmäisen vakavamman seurustelukumppaninsa kanssa ja naimisiin mentiin heti lukion jälkeen. Onhan näitä pareja toki täällä Suomessakin, muttei läheskään yhtä paljon. Mietin joskus, mistä se johtuu ja mieleen tuli vaan, että koko seurustelukulttuuri on niin erilainen. Ainakin omina vaihtariaikoina koin, että Suomessa oli paljon suurempi kynnys lähteä jonkun kanssa treffeille, kun taas Amerikassa oli ihan ok tapailla vastakkaista sukupuolta enemmän kaverimeiningillä. Ehkä siten ehtii tutustua useammanlaisiin ehdokkaisiin ennen kuin päättää kenen kanssa vakiintuu? Mene ja tiedä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli minulle mahdottoman suuri yllätys, että moni tosiaan nai sen kouluaikaisen valitun. Ja näyttäisi myös siltä, että nämä liitot kestävät yllättävän hyvin. Tiedä sitten mistä johtuu.

      Huomaan myös, että joskus nämä entiset tyttö- ja poikaystävät jäävät vielä perheystäviksi vaikka seurustelu päättyisikin. Heidät kutsutaan perhejuhliin ja kuuluvat kalustoon.

      Juuri tuli juttua radiossa, että yhä edelleen on tapana että pojat tarjoavat vaikka tasavertaistumista onkin tapahtunut. Saas nähdä kuinka monilla treffeillä meidän pojilla on vara käydä :)

      Delete