Friday, September 7, 2012

Made in America

Kaikkihan alkoi siitä, kun eräänä päivänä ajellessani jostain jonnekin kuulin Obanan haastattelun NBR:llä (National Public Radio - vähän kuin YLE paitsi toimii lahjoitusten varassa).  Niihin aikoihin taisi olla kirjanjulkistus ja hän kertoi, kuinka rahat ovat menneet opintolainojen maksamiseen. Ajattelin silloin, että tuota kaveria voisin vaikka äänestää. Vaaleihin oli aikaa vielä vuosi pari.


Toivoisin melkein, että USA:n presidentin virkakausi olisi vuoden pitempi. Neljässä vuodessa ei ihmeitä tehdä ja etenkään, kun kynnettävänä on umpisuo.  Kyllähän Obama oli aikamoisen tilanteen edessä neljä vuotta sitten. Ei käy kaveria kateeksi. Nyt ennustetaan, että seuraavan neljän vuoden aikana uusia työpaikkoja syntyy noin 11 miljoonaa. Riippumatta siitä, kuka on presidentti. 

Mun päähän ei mahdu, että republikaanit eivät pidä sitä minään että saatiin työpaikkojen väheneminen loppumaan, pelastettiin autoteollisuus. Siinä vaiheessa kun GM ja Chrysler tulivat kyselemään valtion apua sanoi Romney, että annetaan koko Detroitin mennä konkurssiin. Obama onneksi oli toista mieltä ja molemmat autonvalmistajat ovat jo velkansa maksaneet. Eilen olivat pörssikurssit korkeimmillaan pitkään aikaan: NYSE vuoden 2007 tasolla ja Nasdaqissa hivuteltiin vuoden 2000 lukuihin. Eikö tämäkään muka ole mitään? 

Tuotteissa on alkanut taas lukea "Made in USA". Mulle on henkilökohtainen helpotus, kun vakuutusyhtiölle lääkärin laskusta soittaessa puhelu ei menekään Intiaan. Sitä tapahtui aika paljon muutama vuosi sitten. Kuinkahan paljon sitä intialaista työntekijää kiinnosti mun huoleni liian suuresta laskusta? Yhdellä soitolla ei selvinnyt koskaan mikään. Joskus piti soittaa kolme, neljä kertaa ja toivoa että puhelimessa olisi joku joka tekisi asialle jotain. Tässä muuten on vinkki USA:ssa asuville: jos huomaan että asia ei meinaa mennä perille, niin sanon vaan että kiitos avusta ja soitan hetken kuluttua uudelleen. Viimeksi säästin näin perheelle yli $1000 kun puhelimeen viimein vastasi avulias ihminen. 


Mulle tulee UKK mieleen. Hän aikanaan kyseli, että onko kansalla malttia vaurastua. Sama kysymys pitää esittää täälläkin. Jos on malttia, niin varmasti tästäkin suosta noustaan. Näin ainakin Obama uskoo. Ja minä kans. Suurimpana kummallisuutena taidan pitää sitä, että uusiutuvaan energiaan republikaanit suhtautuvat niin hassusti. Olisi tosi noloa olla housut nilkoissa energiavaihtoehtojen suhteen siinä vaiheessa, kun öljy loppuu. Tai pelkästään tuonnin varassa. Joku puhujista sanoikin hyvin, että ei tässä sprintata eikä juosta  maratonia, viestiä juostaan ja kapula siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Hyvä olisi seuraavan viestinviejän saada sutjakka lähtö. 

 Mietin tätä maailmamankuvaa, jossa luontoa voi saastuttaa, ehtyviä luonnonvaroja käyttää niin paljon kuin sielu sietää ja määrätä ketä ihmiset saavat rakastaa. Nämä asiat eivät vain mahdu mun päähäni. Tiedän, että jos ei ole säästöjä sukanvarressa tai syön pakastimen tyhjäksi, niin tulee se päivä kun kellään ei ole kivaa. Tai sanon lapsille, että et sitten tykkää siitä naapurin Maijasta. Ei ole sulle sopiva. Tai onnettomuuspaikalla kysyn ensimmäisenä, että onko sairasvakuutus kunnossa. Ai ei ole. No turha sua on sitten elvyttää. Tiedättekö, nämä ovat sellaisia asioita joita en ymmärrä. 


Obama oli puhuessaan toinen mies kuin neljä vuotta sitten. Hän sanoi itsekin, että kun hän kahdeksan vuotta sitten oli ns. keynote -puhuja puoluekokouksessa hänellä oli vähän erilainen näkemys asioihin. Presidenttiys kasvattaa. Se auttaa mm. siihen, että ei lupaa sellaista mitä ei voi ehkä pitää. Varsinkin, jos hallituskumppani äänestää joka käänteessä vastaan. Ja tämä on taas yksi asia: miten voi olla tärkeämpää vastustaa kaikkea kuin tehdä yhteistyötä? Miksi ei pistetä pulinoita poikki ja yritetä tehdä työtä maan hyväksi? Maalla ei ole väriä, ei sen ihmisillä. Ei tässä olla sen sinisempiä tai punaisempia kuin naapuritkaan. Mutta samat perustarpeet on meillä jokaisella.  

Jill ja Joe Biden ovat erinomaisia esiintyjiä. Kun Jill Biden paljasti, että Joe kosi viisi kertaa ennen kuin Jill sanoi "yes" tulee olo, että päästin miehen liian helpolla. Meillä kosittiin  pari kertaa vähemmän :)  Jill ja Joe näyttävät ja tuntuvat parilta, jossa vakka on löytänyt kantensa, sielu kumppaninsa. Presidentti ja varapresidentti näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään. Vähän eri fiilis kuin Bush - Cheney parivaljakolla silloin aikoinaan. 

Illalla tein pienen lahjoituksen Obaman vaalikassaan. Meillähän lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia. Republikaaneilla on huomattavasti enemmän varoja käytössä ja se kyllä kuuluu ja näkyy. Joka mainostauolla kerrotaan, mitä se Obaman poika teki taas väärin. 60 päivää pitäisi vielä kestää. 

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Mua ihan oikeasti hermostuttaa. Vaalipäivänä mikään ei ole varmaa. 

18 comments:

  1. Obamasta minulla on hauska muisto: Ajoin aamulla töihin ja kuulin radiosta, että hänet on valittu presidentiksi. Itkin onnesta enkä yleensä itke helposti. Tiesin sillä hetkellä olevani raskaana, kun olin niin höpönä. Kolmevuotias kultakutrimmehan sieltä masusta sitten tuli aikanaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana! Sun pitää lähettää kirje Obamalle ja kertoa. Laittaa mukaan kultakutrinne kuva. Kyllähän se aika erikoinen päivä oli. Jotenkin tuli hyvin suuri ja harras tunne, ihan kuin ihmiskunta olisi mennyt taas askeleen eteenpäin.

      Ja sitten alkoikin hirmuinen mutapaini. Obama on kyllä ollut aikea älyttömässä ryöpytyksessä.

      Delete
  2. Moikka! Anteeksi kauhean myöhäinen vastaus, kaikki aika on mennyt opiskeluun ja tentteihin lukuun niin bloggerin ihmeellisessä maailmassa ei ole tullut vierailtua.

    Olen samaa mieltä siitä, että USA:ssa ollaan menty terveydenhuollossa paljon parempaan suuntaan. Kehitettävää toki edeleen on, mutta niin joka maassa on.

    Hinnat tosiaan on samoissa luokissa, jos vakuutus korvaa. Silloin kun vakuutus ei korvaa, hinnat on aivan älyttömiä, ainakin psykiatrisessa hoidossa ja etenkin anoreksian hoidossa. Toki omasta osastojakosta on jo paljon aikaa, ja systeemit on voineet muuttua, mutta alaikäisenä ei Suomessa tarvinnut maltaita maksaa (lähinnä yksityiset lääkärikäynnit) USA:ssa sen sijaan hinnat oli mielettömiä. (http://well.blogs.nytimes.com/2010/12/03/the-cost-of-an-eating-disorder/ tässä on vähän enemmän tuosta)

    Tuossa minun blogikirjoituksessa viittasin lähinnä alaikäisiin potilaisiin, jotka Suomessa pääsevät perusterveydenhuoltoon ilmaiseksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on siellä kiirettä ja touhua. Onnea vain aherrukseesi!

      Silloin kun on vakuutukset kunnossa, niin kaikki sujuu. Mutta niinhän se on joka paikassa, kun on työ ja toimeentulo ja tarvittava turva niin mikäs siinä on ollessa.

      Juniorin synnytyksestä tuli 10 000 taalan lasku. Ei naurattanut. Sain sairaalalta yksilöidyn yhteenvedon mihin kaikkeen rahat menivät ja maksuaikaa 14 päivää. Selvisihän se lopulta, vakuutusyhtiössä oli laitettu yksi väärä koodi papereihin. Soitin varmaan kymmenen kertaa vakuutusyhtiöön, lääkärille, joka paikkaan. Sitten löytyi se yksi ihminen, joka halusi tutkia vakuutusyhtiössä paperini tarkemmin. Mulla on tietysti vielä riesana aksentti. Ulkomaalainen siinä taas yritti viilata linssiin taisi olla monen ajatus.

      Vakuutusyhtiöillä on se etu vielä, että heidän hintansa lääkärille ja toimenpiteistä ovat huomattavasti matalammat kuin sitten taas yksittäisen ihmisen. Ovat osanneet neuvotella hinnat sopiviksi.

      Paljon on parannettavaa, mutta suunta on oikea.

      Delete
  3. On kyllä jännää seurata USA:n vaaleja ja toivottavasti tulos on sellainen kuin haluamme! ja luin tänään tuosta Clintonin puheesta;hän on aivan mahtava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vasta tänään jostain luin sutkauksen, että republikaaneilla oli Clint, demokraateilla Clinton :) Se puhe oli niin upea. Ja hänen taitonsa selittää asiat niin, että Pihtiputaan mummokin (musta puhumattakaan) ymmärtää on ilmiömäinen. Jännää tämä on.

      Delete
  4. Tosi hyvä analyysi suomalaisena amerikassa, kirjoa ja sisältöä. Oma näkökulma on tilanteesta johtuen kapea ja kirjava – kehitysmaassa asuva, asioiden kanssa päivittäin työkseen kamppaileva, hyvään edelleen uskova, mutta toivon jo monesti menettänyt. Iso kysymys on hyvän ja mahdollisuuksien jakamisesta, mahdollisimman tasapuolisesti, maasta tai maanosasta huolimatta. Ihan absurdia, I know, mutta uskoa ja periaatteita pitää olla. Meillä on tietysti iso Obama-kampanja meneillään, jokainen taksikuski tai ananaksenmyyjå on tunnetusti Obaman serkku tai muuten vaan taattu sukulainen. Kenya rocks for Obama!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, olet kultainen :)

      Mulle sanoi lapsi tässä joku aika sitten, että ei tarvitse olla niin sarkastinen ja kyyninen. Meinasin lipsauttaa, että sitä on opittu uusia sanoja. Onneksi en sanonut ja todistanut lapsen väittämää oikeaksi. Mutta sitä tämä teettää, kun maailmaa katselee. Hyvään pitäisi uskoa, mutta missä hyvä luuraa?

      Minäkin haluan uskoa, että valtaosa on hyvää. Ikävää, kun uutiskynnyksen ylittää yleensä luonnonkatastrofi, inhimillinen tragedia ja mikä tahansa muu sensaatio. Miksi hyvistä asioista ei kirjoiteta? No, kun kukaan ei halua niistä kuulla. On niin kiva mässäillä ja kai tuntea itsensä sitten onnekkaaksi tai parempiosaiseksi.

      Voin vain kuvitella kuinka jokainen haluaa olla Obaman tuttu, sukulainen, ystävä. Wanda Sykes (koomikko) veisteli, että sillä hetkellä kun Obama onnistuu hän on valkoinen mies. Epäonnistumisen hetkellä musta.

      Delete
  5. Täältä maailman toiselta laidalta (ja välillä siltäkin laidalta) katseltuna republikaanien maailmankuva on aika pelottava. Vaikka kyllähän meiltäkin löytyy melko rajoittuneesti ajattelevia.

    Obamalle onnea matkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea tarvitaan.

      Näissä reihakkaimmissa republikaaneissa on sellainen mielenkiintoinen piirre, että monet heidtä ovat hartaita kirkossakävijöitä. Jotenkin tuntuu ristiriitaiselta.

      Delete
  6. Mekin täällä kiinnostuneena seuraamme USA:n presidenttivaalien keskustelua, sen mitä meille suomennetaan. Kiitos, että saamme blogistasi lukea tavallisen kansalaisen mielipiteitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tässä asiassa on varmaan niin monta mieltä kuin on miestä. Intohimoiseksi käy ennen kuin loppuu. Sanailu on ronskia. Kiitos ystävällisistä sanoistasi.

      Delete
  7. Nyt on ollut vähän "tyhjä" olo kaiken poliittisen paatoksen jälkeen, ja olenkin sulkenut toistaiseksi silmäni ja korvani kaikelta tähän presidenttivaalikamppailuun liittyvätltä :). Nuo puoluekokoukset veivät ihan voimat :o).

    Asiaan palataan taas kun vaalit ovat lähempänä, jos ei nyt mitään kovin yllättävää ja uutta tule esille. Pakko levätä tästä asiasta välillä.

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedän tunteesi. Ja peli on käymässä aika roisiksi. Foxia en voi katsoa enlä lukea. Minne on kadonnut kilpakumppanin kunnioitus? Ja rehellisyys? Jos maraton ajat paranevat reilulla tunnilla niin mikähän muu ei pidä paikkaansa.

      Delete
  8. Jännä kuulla jotakuta, joka on seurannut Obamaa noinkin pitkään. Yksi hyvä puoli siinä, että asuu osavaltiossa, joka melko varmasti menee republikaaneille on, että saa olla pitkälti rauhassa noilta anti-Obama-mainoksilta. Edes paikallislehti ei onnistunut lyttäämään fiilistä täysin vaikka olikin täynnä homoliittojen vastaista nurinaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anti-mainokset on kyllä ihan pahimpia. Ne tuntuvat niin epäreiluilta. Ja sitten on vielä kolmansien osapuolten mainokset. Ne ne vasta hervottomia ovat.

      Musta tuli kerta kuulemalla Obama-fani. Michelle on myös niin tavattoman hyvä. Pari, joka näyttäisi ihan oikeasti kunnioittavan ja arvostavan toisiaan.

      Delete