Friday, September 28, 2012

Kesäpaikka aka Smultronstället

Kesäpaikkaa sanotaan kesäpaikaksi siksi, että sinne pitäisi mennä kesällä. Ei syyskuussa. Ensitöikseen saa raivata polun läpi täyteen loistoonsa päässeen pihamaan. Kuin viidakossa vaeltaisi. 


Talo on kylmä, mutta ei tunnu onneksi kostealta. Tuoksu on tuttu. Hometta en haista vaikka kuinka nuuhkin. Kesäpaikassa olen nukkunut sikeimpiä unia, koskaan. Herännyt siihen, että aurinko hymyilee verhojen läpi. Nekin auringonkeltaiset. Aikataulu pukkaa päälle ja ennätämme vain lämmittämää talon muutaman kerran. Se siitä marjastamisesta (viinimarjat ja muut herkut jäävät pensaisiin), saunomisesta - ei vain ennätä, onkimisesta. 


Kunnon vanhan ajan kakluunit antavat lämmön levitä hitaasti ja nautinnollisesti yltympäriinsä. 


Miten uunit osattiinkin tehdä niin kauniiksi. Tulee melkein rikollinen olo, kun tulta virittelelee. Nokeentuu vielä uunin kuve. Jään tuijottelemaan luukkujen takana räiskyvää tulta, kuuntelemaan kipinöiden sinkoilua. Mies ei innostu, kun ehdotan että muutettaisiin tänne ja alettaisiin luomuviljelijöiksi: luomumunia ja lampaanvillaa. Lapset kyläkouluun ja kirjastoauton asiakkaiksi. Toisaalta, en minäkään taitaisi talven  yli kestää. Nykyään. 



Ikkunoissa heilahtelevat keveät verhot. Muistuttavat menneistä kesistä. 


Katselen kuistilta. Maisemassa sielu lepää. Ja lapset leikkivät. Kohta saan hoteisiini kolme läpimärkää tenavaa. Yksi neropatti on riisunut paitansa ja hyttyset ovat löytäneet otollisen ruokailupaikan. Well, well toteaa ihka-aito jenkki. Who cares?   


Pistäydyn äkkiä rantaan. Puut näyttävät uljaammilta, ranta kuin Myrskyluodon Maijasta vaikka sisämaassa ollaankin. Edellisten kesien nuotiopaikka odottaa sytyttämistä, rantasauna näyttää hyljätyltä. 


Järjestelen paikkoja. Roskiin kaikki sellainen, mikä maistuisi hiirille. Pölyjä vähemmäksi. Kaapeissa olevat astiat kuiskivat, että ota minut käyttöön, edes tämän yhden kerran tänä vuonna. Suljen korvani. Kunhan nyt edes lakaisen nämä lattiat yhden kerran, tänä vuonna. 


Mökkikristallit jäävät käyttämättä. Juomme vettä pullon suusta. Ei ole aikaa skoolata tai juhlia. Nopeasti vain, että ennättää tehdä kaiken parissa viikossa. 


Lapset ovat siitä hauskoja, että jos vaikka aikaa olisikin rajallisesti niin mieluisat asiat saadaan tehtyä. Pihamaan raivaamisen ja puiden tekemisen ja sisäänkantamisen jälkeen jää vielä aikaa leikkiä. Kassakone saa laulaa...


... Singeriä ihaillaan...


... ja ikivanha Remington kirjoittaa muutaman suomen kielisen sanan. 


Haikeana silitän pöydän pitsiliinaa. Ei tänä kesänä. Ehkä ensi vuonna Mansikkapaikka on jälleen oikea Mansikkapaikka. 


14 comments:

  1. Voi kun kerkeäisitte viipyä pidempään rakkaassa kesäpaikassanne. Haikeus tuntuu tänne asti. Hyvä että on Suomessa Rakas paikka:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä ovat hankalia asioita. Kesäpaikassa tulee aina mieleen, että miksi sitä haluaa missään muualla edes käydä. Mutta on niin monta paikkaa, joissa haluiaisi käydä. Kesäpaikassa on oma erityinen tunnelmansa. Rantasaunassa unohtuvat kyllä huolet ja murheet. Missään en ole tainnut rentoutua yhtä perusteellisesti.

      Delete
  2. Menneisyyden ja muistojen kosketus, vaikka vain mökin muodossa on aina kokemus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja taitaa käydä niin, että kun ikää tulee lisää ymmärtää muistot vielä ihan toisella tavoin. Ja miettii, että miksi on juuri täällä kun jossakin muuallakin olisi hyvä olla.

      Delete
  3. Ihania, haikeita mökkitunnelmia.. Toivottavasti ensi vuonna saatte nauttia Suomen kesästä siellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisihan se upeaa! Aina on toivoa ja uusi kesä tulollaan. Mikäs sen lohduttavampaa. Vaikka nyt onkin haikea mieli.

      Delete
  4. Voin ihan kuvitella silmieni edessä tuollaisen paikan,tuoksun ja tunnelman.Ihania vanhoja esineitä mökissä ja toivottavasti ensi kerralla voitte olla tuolla parempaan aikaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näissä vanhoissa vempaissa on jotain mystistä. Lapset jaksavat aina ihmetellä ikivanhaa puhelinta. Ja onhan tuo kirjoituskonekin aikamoinen fossiili :) Sillä on tietojeni mukaan kirjoitettu yksi jos toinen uutinen, tuotu valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa :)

      Tunnelma on erityinen. Kuten kerroin talossa olen nukkunut makoisimmat unet. Aamulla on ollut levännyt ja tyyni olo.

      Delete
  5. Tulee ikävä Suomeen kun luen näitä kuvauksia, ja katson kuvia! Itse viettäisin varmasti Suomessa enemmän aikaa, mutta kun ei ole sitä omaa paikkaa, ja edes itselle ei ole selvillä haluaisinko oman paikan maalta vai kaupungista. Tietenkin olisi hyvä jos olisi oma asunto molemmissa paikoissa :).

    no name

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle olisi ihanne, kun voisin olla Suomessa toukokuusta syys-, lokakuulle. Ja joskus silloin tälloin voisi viettää joulua, ehkä käydä keväthangilla hiihtämässä.

      Kesä-Suomi on ihana, mutta mua ei haittaisi viettää aikaa silloin, kun on paljon touhua, kuten teattereita, konsertteja ym.

      Kesäpaikka olisi talviasuttava, mutta sen verran syrjässä että tulisi ehkä yksinäinen olo. Keskusta sopisi sikäli paremmin.

      Delete
  6. Ihanaa Suomi-nostalgiaa! Ja sauna järven rannalla -- oih, siellä todellakin murheet unohtuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain. Saunamökissä on omanlaisensa tunnelma. Juhannusyönä on viskottu vihtoja katolle ja ihmetelty laiturinnokassa kesäyön valoisuutta. Pimeänä syysyönä on saunottu kynttilänvalossa. Himputti, kun ei aina ymmärrä niitä elämän tähtihetkiä kuin vasta jälkikäteen.

      Delete
  7. Kaunis tunnelma postauksessasi, haikea ja samalla toivokas. Meidän mummolassa Leivonmäellä on kaksi niin kaunista kakluunia ettei niihin meinaa raaskia tulta laittaa ettei vain likaannu. Onneksi on iso leivinuuni tuvassa, sillä lämpiää koko talo, ja puuhella keittiössä. Tulipas ikävä veden kantoon kaivolta ja puusaunan sytyttämiseen, tulehen tuijottamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitikö nyt mainita se vedenkanto! Se on nimittäin yksi mun lempihommia: on kiva kantaa vesi järvestä saunaan. Ja tuijotella sitten tulta, järveä, milloin mitäkin.

      Nämä kaakeliuunit ovat kerrassaan aarteita. Väritkin ovat jotenkin niin kauniita. Mun ikävä vähän helpottaa. Mutta olisi se sauna pitänyt lämmittää :(

      Delete