Friday, August 3, 2012

Ystävä

Kaliforniassa ystävystyin vanhempaan pariskuntaan, Hildaan ja Frankiin. Olimme lähteneet Suomen lomalle ja unohtaneet keskeyttää siksi aikaa lehden toimituksen. Naapurissa asuvat Hilda ja Frank kävivät päivittäin viemässä lehdet roskiin. Lehtipino oven edessä kertoo siitä, että täällä ei asu kukaan. Tervetuloa vaan, hämärähemmot. 


Ystäväni ovat minua kolmisenkymmentä vuotta vanhempia. He ovat kotoisin New Yorkista, mutta muuttaneet viettämään eläkepäiviä Kaliforniaan muutama vuosikymmen sitten. Heillä ei ole lapsia. 

Kun odotin kaksosia naapurit toivat minulle tuon tuosta lempiherkkujani, Ikean marsipaanileivonnaisia. Olin joskus sanonut, että tykkään niistä kovasti. Frankiä aivan erityisesti nauratti makeanhimoni. Jouluisin vein heille joulukukan. Hilda poikkesi joskus kahville. Sain luettavakseni New Yorker -lehden tuoreimmat numerot. Kun vauvat syntyivät he tarjoutuivat seurakseni Costcolle, että voisin käyttää heidän korttiaan saadakseni alennukset. Äkkiä hankimme kyllä oman kortin, kun kauppa tuli tutuksi.

Hilda ensimmäistä kertaa kylässä käydessään astui peremmälle ja totesi, että onpas täällä avaraa. Olimme kalustaneet kodin hyvin askeettisesti, maassaolo kun oli suunniteltu vain vuodeksi kerrallaan. Parin päivän päästä Hilda soitti ja pyysi kylään. Joimme teetä ja Hilda Frank vierellään sitten kysyi, että haluaistiko sinä Johanna tämän meidän sohvan ja nojatuolit. Kun heillä on ongelma. He ostivat asuntoonsa ihan vääränlaiset kalusteet ja tarvitsisivat jonkun paikan näille väärille hankinnoille. Niin meille tuli sohva ja kaksi nojatuolia, brand spanking new! Mies oli silloin työmatkalla, joten Frank hankki muuttomiehet ja neuvotteli hinnan. Kysyi sitten, että olisiko minulla $20 muuttomiehille. Hänkin voi maksaa, tottakai. 

Kun olimme muuttamassa Kaliforniasta kävin hyvästelemässä viimeteoikseni ystäväni. Vieläkin muistan kuinka surulliselta se tuntui. Hilda alkoi itkeä niin kovasti, että Frankin piti häntä tukea. Oli kamalaa. 

Kirjoitamme toisillemme muutaman kerran vuodessa. Kun mieheni oli vanhoilla kotikonnuilla työmatkalla hän poikkesi tervehtimään ystäviämme. Hildan kiitoskortti tuli jo parin päivän kuluttua. 

Suomesta tuon Hildalle ja Frankille yleensä suklaata. Lähetän sen joulun tienoilla, kun ei ole vaaraa suklaan sulamisesta postissa. Nyt löysin Hildalle Helsinki-printtisen Marimekon huivin. Lähetän sen hänelle niiden valokuvien kanssa, jotka otimme Hobokenissa. 

Maailma näyttää kovin eriltaiselta, kun tietää että jossain osavaltiossa maan toisella laidalla on ystävä. Hilda ja Frank auttoivat meitä juurtumaan, olivat vähän kuin ne isovanhemmat jotka meiltä puuttuivat. Toivon vaan, että Hilda tykkää huivista. Ainakin se on rakkaudella valittu. 

26 comments:

  1. Vau! Ystävyys on kaunis asia ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vain. Ystävyydestä tulee aina mieleen Pikku Prinssi ja toteamus, että kaikilla ei ole edes ollut ystävää.

      Delete
  2. Ystävät ovat niin arvokkaita. Meilläkin on naapurina eläkeläispariskunta, joilla ei ole lapsenlapsia. Ovat kaikille meidän kadun lapsille sijaisisovanhempia. Silloin varsinkin kun meidän pojat oli tosi pieniä tai vauvaiässä sain ja tarvitsin usein heidän apuaan.

    Olen varma, että Hilda on huivista mielissään;)

    Mukavaa viikonloppua

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa viikonloppua!

      Onpas teitä onnistanut. Tällaiset ihmiset ovat kyllä se elämän suola. Ja sokeri kai myös. On helpotus tietää, että joku auttaa jos tarve vaatii.

      Delete
  3. Ihana asia omata noin hyviä ystäviä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen ajatellut monta kertaa, että kohtalo kuljettaa. Hildan vanhemmat muuttivat maahan aikoinaan Saksasta, Frankin Italiasta. Ehkä he sen vuoksi myös ymmärsivät maahanmuuttajien elämää.

      Delete
  4. Sinä ihana ihminen osaat arvostaa ystävyyttä.
    Uskon Hildan pitävän lahjastasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainakin tässä huivissa on Hildan värit. Hän pitää maanläheisistä väreistä ja sinisen sävyistä. Hilda ja Frank ovat kyllä verrattomia :)

      Delete
  5. Ihanat Hilda ja Frank!!

    Mun ystävän sisko muutti jenkkeihin joskus miljoona vuotta sitten ja heidän naapurista löytyi samanlainen aarre-eläkeläispariskunta. He auttoivat byrokratiassa, auton ostamisessa ja ihan kaikessa. Mulla on sellainen tunne, että he kävivät myös Suomessa jonain kesänä.

    Hilda tykkää huivista taatusti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itsellänikin on tuttuja, jotka ovat törmänneet naapurissaan tällaisiin avuliaisiin, ymmärtäväisiin ihmisiin. Se on yksi syy, miksi tämä maa on niin mielettömän upea paikka. Ihmiset välittävät ja auttavat missä voivat.

      Delete
  6. Tuollainen ystävyys on kultaakin kalliimpi!
    Lahja on varmsti mieluinen:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle se oli tosi tärkeää. Silloin kun juniori syntyi olivat Hilda ja Frank ensimmäiset, jotka tulivat vauvaa katsomaan. Ei sellaista unohda koskaan. Siinä vaiheessa he tuntuivat jo niin läheisiltä, että ihan kuin olisivat isovanhemmat olleet asialla.

      Delete
  7. Voi että miten ihana tarina! Ei mikään ole niin mahtavaa, kuin sydämestään aidosti hyväntahtoiset ihmiset!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hilda on uskomaton. Hän halusi viedä vähän jo hajamielisen ystävänsä Rosen nauttimaan saksalaisen aterian. Hildan vanhemmat olivat Saksasta kotoisin. Rose sai hapankaalit ja makkarat, koko helahoidon saksalaisravintolassa. Hilda sanoi, että Rose ei ihan kaikkea enää muistanut mutta muisti että ravintolassa oli kaunista musiikkia. Ravintolan pitäjä lauloi mielellään Edelweissiä.

      Delete
  8. Todellista ystävyyttäa. Todella ihana tarina, jonka lukemisesta tuli hyvä mieli.
    :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niin uskomatonta, kun joku ihan tuntematon tekee jotain toisen hyväksi. Kuten vie lehdet pyytämättä oven takaa pois. Ja kaikki se muu jälkeenpäin. Frankin kanssa muuten puhuttiin monenlaiset ajankohtaiset asiat. Häntä kiehtoo niin urheilu kuin politiikka. Lahden dopingskandaalia pohdimme yhdessä. Oli se kyllä noloa. Mutta he olivat ja ovat perillä myös monista hienoista Suomeen liittyvistä asioista. Hilda lähetti minulle lehtileikkeen Esa-Pekka Salosesta ja Suomen Pisa menestyksestä.

      Delete
  9. Ihania ystäviä!

    Huivi tulee varmasti olemaan mieluinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös vain. Maailmassa on paljon kauniita, hyviä ihmisiä. Osaisipa itsekin olla samanlainen.

      Delete
  10. Itketti ihan. Se on hyvän tarinan merkki. Ystävät on tosi tärkeitä. Eri ikäiset ystävät tuo elämään tasoja. Kun minulla oli täällä uhkaava keskenmeno, vanhempi ystäväni saapui hätiiin. Piti seuraa lapsille ja paistoi omenapiirakkaa äidin vahvistukseksi. Sellaista hyvää ei unohda. Ja hyvän tekee mieli laittaa kiertämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpas hienoa, että ystävä tuli hädän hetkellä avuksi. Joskus pelkkä läsnäolo riittää. Kyllä omenapiirakka auttaa hädässä jos toisessa. Ja hyvän pitää kiertää. Siksi mä aina katson, jos jonkun drivewaylla on lehtiä useamman päivän ajalta. Käyn viemässä sen sitten verannalle, vähän piiloon.

      Delete
  11. Ihana tarina, ihanat ystävät! Joskus elämässätörmää tuollaisiin kultahippusiin. Mä luulen, että Hilda ja Frank ajattelevat teistä samoin, että on ihana tietää teidän olevan toisella puolella maata.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänään juuri mietin, että viimeistään parinkymmenen vuoden kuluttua Hilda ja Frank ovat sen ikäisiä että ehkä tosissaan tarvitsisivat apua. Ovat kyllä aikamoisia urheilijoita, mutta silti. Kuka heidän peräänsä katsoo, huolehtii. Sukulaisia kun ei juurikaan olen.

      Delete
  12. Koskettava tarina omalla tavallaan:9 Ihan kyyneleet kohosivat silmiini.
    Olette olleet onnekkaita ja saaneet osaksenne suurta huolenpitoa ja välittämistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua alkaa aina itkettää, kun muistan haikeat hyvästimme. Silloin kyllä luulin, että kävisin heitä tervehtimässä, piankin. Valtavan onnekkaita olimme. Ei sellaista unohda koskaan.

      Delete
  13. "Meidän vanhat ystävät auttavat meitä kasvamaan vanhoiksi ja uudet ystävät auttavat meitä pysymää nuorena. " Letty Cottin Pogrebin

    ReplyDelete
  14. Näin se varmasti sujuu. Ilman ystäviä olisi aika orpo olo.

    ReplyDelete