Sunday, August 19, 2012

Skinny

Preferita oli tehnyt kivan jutun maksimekoista. Jutun kuvia katsellessa ajattelin, että onpas hoikkia ihmisiä. Ja älysin, että vaikka meilläkin täällä on hoikkia ihmisiä niin tällaisia laiheliineja ei juuri näy. 


Ja samaan syssyyn sitten lapset aloittivat avautumisen siitä, kuinka heitä kuvaillaan sanalla "skinny". Suomalaisiin lapsiin verraten meidän kakarat ovat ihan normaaleja, mutta täällä huomaan että he ovat aina ne joukon hoikimmat. Näyttävät melkein aliravituilta. Ei muutkaan ole ylipainoisia, mutta rasvaa on kropassa enemmän. 

Preferita jo kommenttilaatikossa kysyikin, että noinkohan lapset kokevat "skinny" -sanan kiusaamiseksi. Luulisin, että eivät toistaiseksi. Puhumme nimittäin tosi paljon ruuasta, ruuan koostumuksesta, terveellisyydestä. Mietin mikä meidät erottaa muista. Yksi syy taitaa olla, että limpparia ei juuri juoda.  Sen sijaan lounaseväiden jälkkäriksi pakkaan palan tummaa suklaata. Mieluummin se kuin brownies tai chocolate chip cookies.

Chipsejä ostetaan vain erikoistapauksessa. Chipsit eivät ole välipala eivätkä osa ateriaa, kuten monilla kavereilla. Karkkipäivä on kerran viikossa. Ok, tämän takia meitä pidetään jo vähän ääri-ihmisinä. Hammaslääkäri näytti hämmentyneeltä, kun tällaisesta lasten kidutusmuodosta kerroin. Lapset ovat kuitenkin oppineet laittamaan mm. hammaslääkäriltä palkkioksi saamansa namin jemmaan ja se syödään vasta lauantaina. 

Suurin ero taitaa kuitenkin olla, että joka päivä valmistamme aterian tai pari kotona. Alkutekijöistään, tuoreista raaka-aineista. Kalaa yritämme syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Moni lasten kavereista inhoaa kalaa. 

Mulla on näistä ruokailuasioista huono omatunto. Lapset eivät juuri suuhunsa suostu puuroja, kiisseleitä tai rahkoja pistelemään. Sikäli olen harhautunut kauas suomalaisista ruokaperinteistä. Pinaattiletut alkavat olla jo siinä rajoilla. Peiliin voin vain katsoa itseäni, mitäs en opettanut pienestä pitäen. Toisaaalta lapset tietävät, miltä maistuvat itsetehty perunamuusi ja lihapullat. Tai lasagne ja tacot. 

Asiasta  toiseen. Herkuttelija naapurini toi meille makoisat jälkkärit eilen illalla. Näissä oli suklaamoussea, sitruunajäädykettä, suklaakastiketta, banaania, mantelipikkuleipä. Mun pitäisi painoni suhteen ryhdistäytyä. Paino ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa, mutta siinä missä ennen oli napakka lihas on nyt... No, kyllä teistä joku ehkä tietää. 


14 comments:

  1. Teillä on fiksusti järjestetty nuo ruokahommat:) Etenkin kun ajattelee,miten paljon houkutuksia amerikkalaisissa marketeissa on.
    Ja voi tuota naapuriasi,miten ihanasti hän hemmottelee teitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä naapuri on kyllä ihan verraton :)

      Mua pelottaa, että seuraava sukupolvi sitten jo autuaasti unohtaa nämä ruokailuopit. On niin helppo alkaa tehdä samoin kuin kaikki muutkin. Olen aloittanut "aivopesun" jo kyllä hyvissä ajoin, ennen kuin lapset ymmärsivät suoloista, rasvoista, sokereista mitään. Yhdessä myös kaupassa katsellaan tuoteselosteita ja mietitään, että kannattaako ottaa vai ei.

      Delete
  2. Kiitos Johanna, olen otettu, kun mainitsit blogini. Aikuisena lapsesi vielä takuulla kiittävät sinua, koska ovat edelleen hoikkia ja ovat tuttuneet automaattisesti syömään terveellisesti ja katsomaan mitä syövät (vaikka eivät kiisseleitä söisikään!)

    Olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Olkoon sitten vaikka aivopesua, mutta minustakin lapsille on opetettava terveellinen ruokavalio kotona. Samaa rajanvetoa se on kuin kaikki muukin kasvatus: mitä tehdään ja mitä ei tehdä, ja mitä tehdään joskus. Sen verran tiukkapipo olen vieläkin, että tuntuu oudolta, jos jossain perheessä lapset saavat syödä karkkia (tai sipsejä tai limua tai makeita leivonnaisia) joka ikinen päivä ja niin paljon kuin haluavat. Mitenkähän muualla maailmalla: onko karkkipäivä siellä kuinka yleisesti käytössä?

    Kotiruokaan sanoisin, että sinun lapsesi ovat harvinaisen onnellisessa asemassa koska sinä olet kotona. Suomessa keskimäärin 62% 1-6-vuotiaista lapsista on päivähoidossa (joista 90% kunnallisessa), ja tottuu syömään siellä perusruokaa. Sen jälkeen meillä on harvinainen etu: kouluruokailu. Vaikka eihän se tietysti lasten mielestä mikään etu ole?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sun blogi on ihana! Ja sieltä saa ihan oikeita vinkkejä ja ideoita pukeutumiseen. Ja Rooman matkailuun :)

      Uskon, että suomalaisilla on se huikea etu että kouluissa opetetaan kotitaloutta ja kansakunta tietää ainakin teoriassa miten pitäisi syödä. Täällä sitä tietoa ei välttämättä kaikilla ole.

      Meilläkin on joskus vähän keskusteltu, kun naapureiden lapset saavat aika vapaasti käydä autotallien jääkaapeilla ja ottaa sieltä limpparitölkin. Meillä ei voi ottaa oikeastaan kuin vettä tai maitoa kyselemättä sen enempää. Mehutölkkien suhteenkin olen jo vähän nipo. Pilaavat ainakin hampaat. Mutta yllättävän hyvin on sujunut, kun olen pienestä pitäen kertonut miksi limpparia ei kannata juoda. Nämä lyhyet neuovottelutkin ovat jääneet lyhyiksi ja lapset ymmärtävät että perheillä on erilaiset tavat ja tottumukset.

      En tiedä karkkipäivän yleisyydestä. Meidän muutama naapuri on siitä innostunut ja ovat yrittäneet myös karkkipäivää. Ongelmana on, että lapset saavat joka paikasta namia: koulusta, lääkäriltä, kaupasta, postista. Namilla palkitaan hyvät suoritukset.

      Ottaisin suomalaisen kouluruokailun koska vaan. Sitä kaipaan. Lapset eivät voi syödä kouluruokaa, sillä se on lähinna suolaa, rasvaa, sokeria ja vähän lisää rasvaa.

      Delete
  3. Minusta on siinä mielessä huolestuttavaa, että Suomessa on jo aika paljon ylipainoisia lapsia.Ylipainon tuomat terveysongelmat alkavat olemaan jo arkipäivää myös lapsilla.
    Terveelliset ruokailutavat opitaan kotona, ikäänkuin terveellisyys perityy.Nykyelo on niin hektistä etteivät kaikki ehdi paneutua kotiruokaan ja helposti tulee pikasellaisia suosittua.
    Omilla lapsilla on aina olleet ruokailut säännöllisiä,turhaa puputtamista ei ole ollut,karkkipäivä jne.Jos joku ei ole maistunut niin se on ollut siinä.En ole lähtenyt sille linjalle että yhdelle tehdään toista toiselle toista. Toki joskus sovitusti on tehty jotain ekstraa:)
    Tämä on aihe josta voisi kirjoittaa pitkäänkin kuten vallankäyttö,syömishäiriöt jne.
    Tuohon terveellisten ruokatottumusten totuettamiseen vaikuttaa myös sosioekonominen asema; pienituloisilla ei ole varaa aina syödä terveellisesti.Esim. kouluissa ja tarhoissa maanantaisin moni lapsi on oikeasti nälissään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meilläkin on lapsia, joille koulusta annetaan perjantaisin reppu selkään. Repussa ruokia, joita lapsen on itse helppo valmistaa. Tai oikeastaan mieluummin sellaisia, jotka voi syödä kunhan purkin tai paketin saa auki. Tuntuu pahalta, että näin on mutta vielä surkeampi on ajatus lapsesta joka näkee koko viikonlopun nälkää. Itsekin lahjoitan näihin keräyksiin. Yritän laittaa jotain sellaista, joka ei olisi niin täynnä säilytysaineita ja muita lisäaineita.

      Samoilla linjoilla mennään. Ylimääräisiä ei napostella. Esimerkiksi telkkaria katsottaessa hyvin harvoin otetaan mitään puputettavaa siihen oheen. Joskus popparit tai vihanneslautanen dippeineen.

      Totta, tästä voisi puhua vaikka kuinka. Mua kyllä pelottaa miten lasten käy kun muuttavat kotoa. Collegeen menevät lihovat yleensä poikkeuksetta. On niin helppo tehdä sitä mitä muutkin kaverit.

      Delete
  4. Hei olen blogisi uusia lukijoita. Juttujasi on mukava lukea, kun 90-luvun alussa olen Amerikassa vaihtarina ollut. Helpottaa vähän ikävää sinne ja toisaalta saa uusia näkökulmia ja selvennyksiä sikäläisiin juttuihin, joita ei ehkä aikoinaan oikein hoksannut/ymmärtänytkään. Hassua, että siellä hammaslääkärikäynnistä saa karkkia palkkioksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös olekin hassua! Ja oikojalääkäriltä saa limpparia ja cupcakes. Vievät pahan maun suusta. Olin kyllä mätkähtää tuoliltani lattialle, kun lapsi ekan kerran tuli vastaanotolta kuppikakku kädessä. Ja toisella kertaa limpparitölkki...

      Kiva, kun jätit kommenttia. Kyllähän tämä on sellaista uuden oppimista koko ajan. Päivittäin varmaan tulee uusia asioita vastaan ja huomaa, että tuokin homma on tullut käsitettyä ihan väärin.

      Delete
  5. Ns. hyvinvointiyhteiskunta tuo tullessaan paljon mitä ei voi hyvinvoinniksi sanoa. Miksi siis sanotaan hyvinvointiyhteiskunta?

    Asun Kiinassa ja täällä ovat ihmiset pääsääntöisesti olleet joko hoikkia tai sopusuhtaisia. Heidän ruokatottumuksensa ovat olleet kutakuinkin terveelliset tiettyä ryhmää lukuun ottamatta. Nykyään länsimaisten rantautuessa sankoin joukoin ja tuoden mukanaan uusia tottumuksia (Mc Donalds, Pizza Hut, KFC, Häagen Dazs...), ovat kiinalaiset aivan uuden ongelman edessä, ylipainon.

    Luin eräästä artikkelista miten vasta 16-vuotias poika kertoi vanhempiensa syöttäneen hänelle sekä paljon että epäterveellistä ruokaa koska heillä oli siihen varaa. Aiemmin varallisuutta näytettiin lapsiluvulla, nykyään lihavilla lapsilla. Tästä johtuen on maahan syntynyt markkinarako aivan uudenlaisille yrityksille. Ns. Fat Camp yritykset rahastavat siitä, että laittavat ruokavalion niukaksi ja patistavat rankkoihin treeneihin. Leirillä ollaan vähintään pari viikkoa ja uusien tottumusten toivotaan sen jälkeen olevan osa uutta arkipäivää. Näinhän ei yleensä noin lyhyen ajan jälkeen käy vaan monet asiakkaat palaavat kerta toisensa jälkeen leirille. Siis ensin he kuluttavat aimo annoksen rahaa ruokaan ja sen jälkeen pienen omaisuuden siihen, että pääsevät sen tuomista ylimääräisistä kiloista eroon.

    Tuo samainen 16-vuotias kertoi kuinka hänellä on haavena tulla pop-idoliksi ja hän suunnitteli olevansa tuolla leirillä pari kuukautta. Mutta hän oli jo haastattelun aikaan ja vasta viikon leirillä olleena, huolissaan leirin jälkeisestä elämästä koska epäili, ettei saa tukea uusille tottumuksilleen kotoa. Hän pelkäsi äitinsä edelleen yrittävän syöttää hänelle sekä paljon että epäterveellistä ruokaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minna, olipa kiva kun kommentoit. Olet ihan oikeassa, että hyvinvointi tuo mukanaan paljon jotain muuta kuin hyvää.

      Tunnistan tuon saman ilmiön täältä meiltäkin. Keskiluokkaiset, hyvin toimeentulevat ihmiset käyvät mielellään ruokailemassa ulkona. Ketjuravintolat kuten Applebee´s, Outback, Ruby Tuesday, Cracker Barrel ovat suosittuja paikkoja. Tai kuten meidän in-ravintola, jossa olemme yrittäneet asioida pari kertaa. Tulimme siihen tulokseen, että joko kokilla on makuaisti mennyt tai ihmiset yritetään sumuttaa syömään ala-arvoista ruokaa (hintaan nähden), jossa maistuvat vain rasva ja suola. Näille kaikille on yhteistä, että kaloreita on annoksissa ihan tuhottomasti. Terveellisiä ne eivät ole. Ja monet käyvät näissä pari kolme kertaa viikossa.

      Ensimmäisen polven maahanmuuttajat tunnistaa helposti: he ovat hyväkuntoisia, hoikkia, reippaita. Toinen ja kolmas jne. polvi näyttäisi sitten jo tottuvan maan tavoille. Ja se on sääli. Juuri juttelin n. 80 v. rouvan kanssa, joka kertoi, että heidän koululeipiensä väliin laitettiin keitettyä perunaa ja sipulia. Oli terveellistä ja maukasta. Hän sanoi, että ei ymmärrä mitä nykypolvet syövät. Hän ei koskaan laittaisi sellaista moskaa suuhunsa.

      Toivottavasti pojan haave toteutuu. Nähtävästi ainakin varoja siihen löytyisi. Kyllähän se niin on, että harvoin lapsi on omaan ylipainoonsa syypää, kyllä se syy löytyy jostain muualta. Meillä lähellä asuu rouva, joka tilaa itselleen ruuat painonpudotus yritykseltä. Lapsille ja miehelleen hän hakee ateriat Mäkkäriltä ja muilta pikaruokaloilta. Rouva on normaalipainoinen, muu perhe ei.

      Delete
  6. On ihanaa, etta teidan perheessa on tuollaiset ruokatottumukset. Sama se on taalla Turkissa. Jo pikkuvauvalle laitetaan cocista tuttipulloon. Vuoden vahalla tikkari suussa jne. Keksit ja kaut valipaloina. Jos lapsi kieltaytyy ruokaa syömasta, niin saa kuitenkin jonkun makean siihen tilalle jne jne. Alle kouluikaisella hampaat ovat taysi pilalla. Lihavia lapsia on paljon.
    Terveellisesta syömisesta infotaan ja infotaan, mutta kansaan se ei helpolla mene.
    Nuorten kohdalla on nyt taallakin muotia kuluttaa aikaansa hampurilaisella. Puolivalmisteet lisaantyvat myynnissa.
    Sukulaislapset protestoivatkin aina meilla syödessaan, kun ruokajuomana on vesi, eika cola, niinkuin kotona. Colaa kylla vieraille ostetaan, mutta sita tarjotaan lasillinen herkkuhetkena, eika juoda mielinmaarin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on kyllä mielenkiintoinen juttu. Ruokatottumukset taitavat jakaa maailmanlaajuisesti ihmiset hyvin- ja vähemmän hyvinvoiviin. Ja on niin surullista, kun lapet eivät saa muita vaihtoehtoja. Miten sitä sitten oppii tekemään hyviä valintoja, kun ei ole itsellä ollut moiseen mahdollisuutta.

      Olen ajatellut (ehkä tää on vähän lapsellista), että jos saan pidettyä lapset jonnekin aikuisuuden rajamaille erossa pikaruuasta ja limpparista, niin ehkä niitä ei ala aikuisenakaan käyttää niin paljon. Loppujen lopuksi esimerkiksi Cokis ei ole edes mitenkään hyvän makuista. Keltaista limpparia meillä saa jos on kipeä :) Itsellä keltainen Jaffa vei aina vatsakivun mennessään eikä Jaffaa sitten muuten tullut juotua.

      Sinä olet kyllä niin mahdottoman hyvä ja kekseliäs kokki, että sukulaislastenkin on varmaan ilo käydä ruokapöytääsi.

      Delete
  7. Täällä Hollannissa pikkulapsille (jopa vauvoille) syötetään usein kaikenlaisia keksejä. Niitä on oikeastaan kaupat täynnä. Suomalaisena tuntuu niin kummalta, että noita keksejä ylipäätään tarvitaan, kun paljon terveellisempääkin olisi olemassa. Tästä tulee varmaan jonkin sortin issue siinä vaiheessa, kun tämä oma maha-asukkini menee hoitoon. :-D Meillä kotona syödään onneksi aika epähollantilaisesti: minä suomalaiseen kotiruokaan tottuneena ja mieheni aasialaiseen (paljon vihanneksia jne).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua häiritsi meillä ns. fruit snacks - luulin ekaa kertaa ostaessani, että jokin kuivattu hedelmävälipala. Mutta ne olikin hedelmäkarkkeja, joihin oli lisätty c-vitamiinia. Hedelmäkarkit on ihan ok, mutta ei välipalana.

      Meillä on myös näitä keksejä. Ihan pienille pikkuisia ns. finger food. Ja isommille sitten patukoita, jotka ovat kuin pikkuleipiä. Pelkkää rasvaa ja sokeria. Mutta kaikki niitä käyttävät välipaloina.

      Joskus puhumme siitä, miksi äiti ei tee välipalaksi esimerkiksi M&M´s ja kultakala sekoitusta. Kun naapurissakin saa sellaista. Ei siinä auta kuin yrittää kertoa kuten asiat on ja pitää omasta linjasta kiinni.

      Teillä on kyllä hyvä tilanne, kun kumpikin tulee järkevästä ruokakulttuurista :)

      Delete