Friday, August 10, 2012

Laupias samarialainen

Ensimmäisen kerran törmäsin samarialaiseen, kun hän oli pari vuotta vanha. Istuimme jossain katukahvilassa San Franciscossa ja samarialaisen parivuotias kaksoissisko teki jotain hölmöä. Isä päätti rangaista jättämällä siskon ilman jälkkäriä, palaa suklaata. Samarialainen otti oman palansa, työnsi sen siskonsa eteen ja sanoi, että ota minun palani.

Samarilaisen ensimmäinen palkkashekki. Ikää 10 vuotta. Palkka hankittu naapurin nurmikkoa leikkaamalla. trimmaamalla jne. 

Toisella kertaa kävelimme jätskien kanssa merenrantabulevardilla. Sisko tömäytti jätskin maahan. Samarialainen katsoi hetken siskoa ja jätskiä ja lykkäsi oman jäätelönsä siskon käteen. Ota tämä minun jäätelöni.

Kolmas kerta oli jo haastavampi. Olimme ensimmäistä kertaa Washingon D.C.:ssä ja samarialainen näki kodittoman nukkumassa pientareella. Äiti, miksi setä nukkuu tuossa? Kerroin. Äiti, vietäiskö setä meille kotiin. Setä voisi nukkua pari viikkoa mun sängyssä. Kieltäydyin. Äiti, annettaisko sedälle viiskyt taalaa? Entä kaksikymmentä? Edes viisi.  Sanoin, että jos setä on siinä vielä tulomatkalla niin annetaan se vitonen. 

Pakkasin samarialaisen koulupäivän eväitä. Äiti, voisitko sä laittaa mulle vähän isomman välipalan? Mutta miksi? Tämä riittää sun siskollesikin. Joo, mutta kun mä annan mun snacksistä puolet mun kaverille. Kun sillä ei koskaan ole välipalaa mukanaan. Eikä tää ole riittävän suuri, mulla on nälkä välipalan jälkeenkin. Laitoin sen jälkeen isomman välipalan.

Yhdeksänvuotias samarialainen aloitti keskustelun. Mikä olisi sellainen työ, josta saisi paljon palkkaa? Mietin, että ahaa niitä poikien juttuja. Pojat haluavat paljon palkkaa. Ehdotin lakiuraa tai MBA:ta. Rahaa pitäisi tulla riittävästi. Samarialainen sanoi, että jos hän sitten opiskelisi ne molemmat koulutukset. Hänellä on sellainen suunnitelma, että hän hankkii aluksi kodittomille paikan jossa on 10 000 sänkyä. Ja ylijäävän osan palkasta hän antaa muuten vain hyväntekeväisyyteen.

Pakkasin taas muutama viikko sitten eväitä kouluun. Voisitko sä tehdä mulle vähän isommat voileivät, kysyi samarilainen. Tuumin, että lapsi on kasvuiässä. Ei, kun mun kaveri sanoo että sä teet parhaat leivät ever. Kaverilla on mukanaan kertakäyttöveitsi, jolla hän ottaa palan samarialaisen leivästä. Ahaa.

Pakkaan jälkiruuaksi yleensä palan pari tummaa suklaata. Samarialainen toivoi toissailtana, että jos sitä laitettaisiin aina kaksi palaa. Hän kun antaa neljälle kaverilleen myös palat suklaasta. Tänään oli kaksi kaveria poissa, joten kaksi muuta kaveria sai tupla-annokset. Kavereiden mielestä maitosuklaa on parempaa, mutta he ovat alkaneet lämmetä tummalle suklaalle. 

Samarialainen ei jaa vain eväistään. Hän ottaa suosittuna poikana siipiensä suojaan myös kaikki vähemmän suositut. Meille soittaa iltaisin poikia, joita päiväsaikaan koulussa kiusataan. Samarialainen ei välitä. Ei se haittaa jos hänen kaverinsa eivät ole suosittuja. Yksi osaa piirtää, yhdellä on mieletön mielikuvitus, kolmas on lukenut sanakirjan ja yksi on atleetti, ainakin yrittää. Ei se mitään, vaikka ei olekaan vetimet viimeisen päälle tai vaikka ne tosi-tosi-tosi popular students katsoo nenän vartta pitkin. Nää on mun kavereita. Nää on special. 

Toivon, että maailma ei opeta koskaan mitään muuta. Pidä kavereista kiinni. Jaa leipä. Jaa suklaa. Kyllä aina yhdelle samarialaiselle tilaa löytyy. 

29 comments:

  1. Ihana ihana poika sinulla, tuli ihan tippa linssiin täällä!

    terv. Laura

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulle kävi sitten samalla tavalla kuin minulle siellä ravintolan pöydässä San Franciscossa. Siinä myös tulee ajatelleeksi, että ihmisenä olisi itsellä kasvun paikka.

      Delete
  2. Kaverilla on muuten suuuuuuuri sydän!! Ihana!

    Jotenkin voisin uskoa, että sinä vietät eläkepäiviä kodittomientalon keittiössä vapaaehtoistöissä laittamassa ihania leipiä ja sujauttamassa palan suklaata lautasen reunalle : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet muuten varmaan oikeassa! Voisin kuvitella, että tykkäisin jos saisin kääriä hihat ylös vielä vanhoilla päivillä ja olla auttamassa esimerkiksi Kiitospäivän aterian jakamisessa.

      Sydän on suuri. Joskus huolettaa, että siinä sydämessä kannetaan myös muiden murheita.

      Delete
  3. Aivan ihanan liikuttava tarina!
    Tuppaa vähiin olevan nämä samarialaiset näinä itsekeskeisyyden päivinä ja aikoina.
    Hieno luonteenpiirre huomoida toiset ja jakaa osastaan.
    Ja uskon, että kasvatuksellakin on osansa.Jos oppii jakamaan ja huomoimaan, kykenee empatiaan ja luottaa hyvyyteen.
    Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaksosuus on varmasti merkinnyt sitä, että joutuu jakamaan jo aika paljon. Mua harmitti kun vauvat olivat pieniä kun sellaista kahdenkeskistä aikaa ei juuri ollut. Toisaalta näillä kaksosilla on jotain niin ainutlaatuista, että en taida sitä edes ymmärtää. Hurjaa, kun on jakanut koko elämänsä alkuhetkistä alkaen jonkun kanssa.

      Delete
  4. Ihan huippu sankari! <3

    Täällä myös tippa silmässä lueskelin kirjoitustasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aina toivoo, että ihminen säilyttäisi herkkyytensä ja oppisi olemaan tasapuolinen, myös itseään kohtaan. Nähtäväksi jää.

      Delete
  5. Ihanaa, että maailmassa tälläisiä ihmisiä on! Mä uskon, että kun itse antaa, myös itse saa :) Äiti saa olla ylpeä lapsestaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen ylpeä kaikista kolmesta. Jokaisella on oma erityinen "lahjansa". Minua välillä tämä avarasydämisyys myös hirvittää. Maailma kun on aika katala paikka. Toisaalta kaksoisisko on pitänyt huolen, että maailma ei näytä liian ruusuiselta. Vaikka he kyllä menevät vaikka tuleen toistensa puolesta.

      Delete
  6. Minulla on esikoinen samanlainen. Ihania tuollaiset ihmiset ja ihanaa katsoa kun omassa perheessä on yksi ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Erilaisissa luonteenpiirteissä on kyllä mahdottoman suuri voimavara. Teilläkin on varmaan niin. Olen usein ajatellut, että tämä meidän kolmikko olisi aika pistämätön jos päättäisivät perustaa yrityksen. Osaamista löytyisi joka lähtöön ja täydentäisivät toisiaan niin monin tavoin :)

      Delete
  7. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  8. Samarialainen on oppinut, että on autuaampaa antaa kuin ottaa. Ja antaessaan saa. Toivottavasti hän varjeltuu elämässään hyväksikäyttäjiltä, jotka ei tyydy jaettuun leipään, vaan vie koko leivän:).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä minuakin vähän pelottaa. Toisaalta näyttäisi, että realiteetitkin ovat ihan hyvin hanskassa. Joskus hän sanoi, että tämä tai tuo ihminen (aikuinen) on minulle oikein kiva, mutta ei hän minusta taida ihan oikeasti pitää. Mulla on toisinaan sellainen olo, että lapselle on annettu kuin kalalle konsanaan jokin eväaisti, jolla tunnustelee maailmaa.

      Delete
  9. Todella mukava oli lukea tätä postausta. Saat olla ylpeä pojastasi ja osan kunniasta ottaa myös itsellesi. Uskon, että hyvällä esimerkillä lapset oppivat empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Ja haluan lapsellisesti uskoa, että hyvä tuottaa hyvää:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sain muuten aiheesta oppitunnin tässä muutama kuukausi sitten. Tienposkessa oli kerjäläinen lapun kanssa. Lapussa luki jotenkin, että olen köyhä ja nälissäni. Tarvitsen siunausta. Sanoin lapselle, kun ajalimme ohi että tämä muuten voi olla myös harvinaisen hyvin tehty juttu. Ehkä kerjäläinen mieluummin hankkii tuloja näin kuin esimerkiksi menemällä oikeisiin töihin. Poika katsoi mua hetken ja sanoi, että kyllä sä äiti olet kyyninen ja sarkastinen. Ei hädässä olevista ihmisistä noin saa puhua.

      Itse ihmettelen, että mitä tapahtui sille tytölle joka halusi pelastaa koko maailman. Poika on oikeassa. Kyynisyyden ja sarkasmin taakse on helppo luikkia pakosalle.

      Delete
  10. Ihana poika sinulla ;hänestä varmaankin kasvaa hieno mies!Kun antaa niin saa takaisin,monin kerroin.
    Hymyilytti tuo samarialaisuus;minähän asun ihan heidän vieressä;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Yaelian, Sinulle tämä on varmaan ihan tuttu aihe :)

      Poika on ihana ja tuossa jo vastailin, että meillä on myös kaksi muuta kaverusta jotka omalla tavallaan lähestyvät maailmaa - tekevät siitä paremman. Tytär ottaa johdettavakseen mitä vain. Mun ei tarvitse surra kuka pitää puoliani sitten kun en itse kykene. Juniori keventää tunnelman, saa ankeimmankin päivän paistamaan. Joten jos hyvin käy, mulla on turvattu vanhuus kun yksi huolehtii byrokratista, yksi pitää huolen kustannuksista ja yksi huolen huvista :)

      Delete
  11. Replies
    1. Mä olen hämilläni :) Mistä tämä kaveri tuli?

      Delete
  12. Mahtavan hieno poika sinulla! Saat tosiaan olla ylpeä hänestä. Liikutuin ihan tätä lukiessa. Kunpa maailmassa olisi enemmän hänen kaltaisiaan! Ihanaa viikonlopun jatkoa teille sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viikonloppu on ollut toistaiseksi oikein mukava, lapset pelanneet vesipalloa ja me aikuiset pääsimme pariksi tunniksi karkuteille :) Kahvinryystämiseksihän se meni.

      Silloin kun poika oli ihan vauva ja rattaissa, niin naapurin setä sanoi että hänestä tulee korkeimman oikeuden tuomari: niin vakava ja tutkiva oli katseensa :)

      Delete
  13. Replies
    1. Kyllä tämä elämä antaa sellaisia ilon- ja hymynaiheita - aina kun vain muistaisi huomata ne. Ja kiittää niistä :)

      Delete
  14. Voi, tuota sinun ihanaa lastasi. Korkeimman suurinta siunausta hänelle toivon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Unelma. Tämä on kyllä varsin hauska tapaus :) Joskus kyllä unohdan, että näitä hyviä puolia on niin paljon. Viime aikoina on keskusteltu siitä, kuinka ei pidä jättää lukemisia viime tippaan.

      Delete
  15. Aivan ihana nuori mies!!!
    Toivotaan ettei maailma vie hänen hyväntahtoisuuttaan ja luottamustaan!

    Sitä aina toivon meidän vanhimmalle pojallekin,että säilyisi tuollainen ote elämään eikä tuota asennetta käytettäisi hyväksi.Vanhimmalla pojallamme samanlaisia "taipumuksia" ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sisarukset kyllä opettavat :) Siinä tulee monenlaiset asiat käytyä läpi, hiovat hyvin toisiaan. Turha sinisilmäisyys karisee.

      Delete