Monday, July 2, 2012

Hoboken style, baby!

Kädessä oli vihdoinkin onnennumero. Arvasin, että unelma on toteutumassa kun läksimme satamasta ja Frank Sinatran "My way" alkoi soida. Hobokeniin oltiin matkalla. Diggaan mä Frankistakin, Hobokenin sinisilmästä, mutta toisenlaiset herkut olivat nyt mielessä: vierailu Carlo´s Bake Shopissa oli toiveeni. 


Kadun varressa oli kaksi jonoa - ihan kuin kalaparvia. Oltiin varmasti lähellä. Puna-valkoraidallinen markiisi ja kultakirjaimet alkoivat erottua. Hyppäsin lasten kanssa autosta ja liityin ensimmäisen jonon jatkoksi. Ehdin jonottaa vajaat 10 sekuntia, kun ystävällinen sielu kysyi onko jonotusnumeroa. Ei ollut. Opastettiin toisen jonon jatkoksi, joka oli PITKÄ. Liityimme karavaaniin. 


Jonoissahan huhu kulkee. Edellä olevat kertoivat, että mitään ei ole tapahtunut tuntiin. Kumpikaan jono ei liiku ja taaempaan jonoon ei ole jaettu vuoronumeroita. Lapset kävivät välillä kurkkimassa leipomon ikkunoista ja näkivät Maryn. Tulivat takaisin. Mies löysi autolle parkkipaikan ja tuli jonoon tilalleni. Kävin kurkkimassa ikkunoista, mutta Mary oli hävinnyt. Pihalle saapasteli Mike, jolla oli jauhoja rinnassaan ja mikä parasta, vuoronumerorulla kädessään. Sitten Mike meni takaisin sisälle ja minä jonon päähän. Mies ja lapset lähtivät hakeaman purtavaa ja lupasin soittaa jos jotain ilmenisi. 


Edestä lähti kokonainen perhe pois. Murphyn lain mukaan Mike ilmestyi hetkeä myöhemmin ja jakoi vuoronumerot. Molemmat jonot näyttivät epätoivoisen pitkiltä ja epäilin leipurin arviota puolen tunnin jonotuksesta. 



Mutta niin vain kävi, että 20 minuuttia myöhemmin olin kakkukaupan sisällä! Juuri parahiksi ennätin soittaa perheenkin paikalle. Kyseessähän on siis TLC tv-kanavan tutuksi tekemä Carlo´s Bakery, jota johtaa Buddy  Valastro yhdessä La Famigliansa kanssa. Työhön on valjastettu siskot, siskojen aviomiehet, äiti, serkut. Herrat leipovat, rouvat myyvät. Herrojen otteet eivät ole mitään pipetin kanssa tuhertelua, vaan jauhoja pöllytetään ronskisti ja Home Depotilta haetaan kakunrakennustarpeita. 



Suosikkini on tämä jättisuuri snow globe, jonka sisälle on piilotettu kihlasormus. Sulho teetätti kakun siksi, että morsian pitää erityisesti ao. koriste-esineistä. Pallossa leijailivat lumihiutaleet ja sormus oli siellä lumisateen keskellä, kakun ympäröimänä. Ja tietysti kakku vietiin Central Parkiin, kuinkas muuten. Vastaus kosintaan oli myöntävä. Olemme lasten kanssa katsoneet miltei kaikki jaksot ja meillä tehdään nykyään vähän kaikenlaista "Hoboken style",  kuten Buddy loihee lausumaan. Sarjan perusteella leipominen on miehekästä hommaa. 


Mies oli niin kiltti, että otti kuvat kaupan sisällä. Itseltäni olisi jääneet kuvat ottamatta. Minustakin on kuvia, mutta ne ovat julkaisukelvottimia. Tukka hajallaan, silmät selällään ja välillä suukin levällään liiskaan nenääni vitriinien pintaan. Ei ole kaunis näky. 


Meille sattui myös niin hyvä tuuri, että kauppaan tulivat Madeline Castano ja Lisa Valastro, Buddyn siskot. Madeline on meidän suuri suosikki. Hänellä on upea italian-englantilainen aksentti ja matala ääni. Madeline puristi kättäni (näki kai että olin ihan raiteiltani ja tarvitsin ravistelua) ja vaihdoimme muutaman sanan.  Meistä on monta kuvaa rouvien kanssa. Pojatkin halusivat tulla kuvattaviksi. Onneksi olen kuvissa reunalla ja mut saa saksittua pois - näytän ihan maaniselta. 


Sisällä ehti jonottaa vielä sen aikaa, että saimme tilauksen mietittyä. Järkevintä olisi ollut tilata ennakkoon, mutta halusimme maistella monenlaisia herkkuja. Ennakkotilaukset pääsee hakemaan kaupasta jonottamatta. 


Jokaisella oli omat suosikkinsa ja niitä maistelimme illalla majapaikassamme. Nyt täytyy sanoa, että en tiedä olinko vielä New Jerseyssä, Pennsylvaniassa vai Delawaressa. Yöpymispaikka oli kuitenkin mukava Homewood Suites, siisti ja mukava perhehotelli.  


Carlo´sin paketti sidotaan puna-vakoisella nauhalla. Myyjäpoika sitoi rusettia kauan ja erityisellä hartaudella. 


Kaksi perheenjäsentä halusi suklaamoussekakut. Yhdelle tuli porkkanacupcake ja yhdelle red velvet cupcake. Itse halusin maistaa tiramisua. Näiden lisäksi ostettiin vielä crumb cake.


Sain maistiaisia toisten kakuista ja näistä vaihtoehdoista paras oli ehdottomasti porkkanakakku. Tiramisu oli ok, mutta ei mitenkään ylivertainen muutoin kuin ulkonäkönsä suhteen. Suklaa ja red velvet olivat herkullisia, mutta porkkanakku oli vain jotenkin erityisen muikeaa. Crumb cake on riittoisa ja säilyy hyvin, joten sitä voi viedä pitempäänkin matkaan vaikka tuliaisiksi. 


Suunnittelemme jo seuraavaa retkeä kakkukauppaan. Huomasin pari päivää sitten, että Carlo´s Bakery kaavailee postimyyntiä. Sitten voisi kokeilla pikkuleipiä ja mitä muuta nyt keksivät postittaakin.


Seuraavana aamuna matka jatkui kohti varsinaista lomapaikkaa. Olin edelleenkin ihan hurmoksissa ja ympäripyörryksissä. Kyllä kunnon kakku on aina paikallaan. Ja en nyt halua puhaltaa vaadittavaa enempää omaan torveeni, mutta mun mies on kyllä uskomaton. Hän suunnitteli koko New Jerseyn keikan vain, että pääsin kakkukauppaan. Kiitos. And thank you for the babies.


Hoboken style, baby! Matka jatkuu. 

30 comments:

  1. Omilla matkoillamme olemme myös käyneet telkkarista tutuissa ravintoloissa; Manhattanilla mm. Veniero's-konditoriassa, tosin cannolit eivät olleet ihan makuuni ja Anthony Bourdainin aiemmin vetämässä Les Hallesissa, jossa tarjoilija kehotti katsomaan youtubesta etenkin No reservationin jaksot joissa hän itse esiintyy.

    Hobokenissa käytiin italialaisessa syömässä yhtenä iltana ihan sen takia, että matkakumppanit saivat uuden osavaltion listalleen. Olim lukenut Carlo's bakerystakin Tripadvidorista sopivaa hobokenilaisravintolaa etsiessäni, mutta kun show ei ole tuttu, emme sitä välittäneet etsiä.

    ReplyDelete
  2. Hobokenissa saa muuten varmasti mainiota italialaista ruokaa. Harmi, kun ei tullut mieleen! Olin vain niin kakkujen pauloissa.

    Cake boss -tv-sarja on lyönyt itsensä läpi. Yllätyin, kun lapsen 10-vuotias kaveri kertoi, että äidin kanssa leivottiin pääsiäiskakku, sellainen fondantin kanssa kuin Cake bossissa. Tämä kaveri on jo kaapin kokoinen ja pelaa jenkkifudista.

    En ole varma ovatko kaikki Buddyn ja perheen luomukset niin hienoja, mutta yritystä on. Ja eniten mua kiehtoo, että tämä on PERHEyritys. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Kuten nämä siskot, jotka tulivat kuvattaviksi turistien kanssa. Ja jokaiselle riitti ystävällinen sana. Ja se porkkanakakku!

    ReplyDelete
  3. Kakut ovat must! :) Aina kantsii matkoilla tutustua paikallisiin leipomuksiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä aloin miettiä, että olisi ehkä kannattanut poiketa jossain Carlo´sin naapurileipomossakin. Luulisi kilpailun pitävän tason korkealla ja leipurit virkeinä :)

      Delete
  4. Olipa kakkujuttu! Nauroin sun kuvauksille omista kuvista. Mullekin käy muuten aina just noin, saan aina ilmeeni jotenkin julkaisukelvottomaksi kuviin.
    Ihana mies sulla! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän harmittaa kuvat Buddyn siskojen kanssa. Kaikki muut näyttävät oikein hyviltä. Mulle kävi samoin Disney Worldissä: koko perhe näyttää Tuhkimon rinnalla oikein edustavalta ja minä olen ihan huuhkaja! Ei sitä kuvaa voi laittaa esille. Ei sitä edes saa photoshopattua paremmaksi.

      Delete
  5. Ihania kakkuja, oikein vesi herahti kielelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja niin monta herkkupalaa piti jättää vitriiniin. Juustokakku olisi ollut kokeilemisen arvoinen varmasti ja nämä fondant päällysteiset.

      Delete
  6. Olipahan leipomoretki;D Herkullisia kakkuja,mutta itse olen enemmän nykyään suolaisen perään. Hobokenissa en käynyt,vaikka New Jerseyssä oltiin ahkerasti ja siellä on sukulaisiakin.
    Mukavaa reissua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, nyt kun luen kommenttiasi niin eihän siellä ollut mitään suolaista leivonnaista. Kyllä croisantitkin olisivat lomaruokavalioon sopineet :)

      Delete
  7. En kyllä yhtään ihmettele jos maanisuus iskee;) Ihana elämys varmastikin sekä sielulle että ruumiille:D Herkullisilta näyttävät.

    Mukavaa loman jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli sekä omalta että lasten kannalta kovin nautinnollinen retki. Olemme tapittaneet jaksot toinen toisensa jälkeen Netflixiltä. Ihmiset tuntuivat tutuilta, mutta kaupan pienuus yllätti. Mutta kyllä kannatti.

      Delete
  8. Nam! Herkkujen perässä matkailu on mulle ihan uusi trendi, mutta erittäin houkutteleva sellainen;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen joskus aiemmin metsästänyt suklaacroisantteja Washingtonissa ja juomavettä Floridassa, mutta muutoin olen ollut enemmän tyyliin että sitä ostetaan mitä kohdalle sattuu. Hauska kokemus kuitenkin.

      Delete
  9. Varmasti oli hieno kokemus, olen katsellut tätä sarjaa täällä Hollannissa aiemmin mutta nyt en ole teeveetä avannut varmaan puoleen vuoteen (paitsi katsoakseni jotain dvdeetä)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Katsoimme maanantaina uusimman jakson ja mun täytyy sanoa, että pidän niistä vanhemmista enemmän. Ne ovat jotenkin kotoisampia ja mun mielestä Buddy ei uusimmassa edes sanonut "Hoboken style, baby". Mutta vanhat jaksot ovat verratonta ajanvietettä.

      Delete
  10. Toivoisin olevani parempi leipoja mutta se taito on ruostunut, mutta sitten taas tykkään TV sarjasta ja erityisesti Hoboken nimestä ! Jostain syystä se on hauska nimi sanoa :)
    Ihana reissu sinulla ja se Red Velvet Cake oli varmaan hyvää !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuule, puhuttiin ihan samaa! Hoboken sanan lausumisesta tulee jotenkin mukava olo :) Pitäisi selvittää mistä nimi juontaa juurensa. Tuleeko se maankiertäjistä vai humpuukista? Italiasta vai onko intiaanialkuperää kuten niin moni muu nimi?

      Delete
    2. Seuraavina omalla listalla ovat Schenectady ja Poughkeepsie !
      :)

      Delete
    3. Mulla menee noiden kanssa kieli solmuun :)

      Delete
  11. Hetken jo mietin, että miten ihmeessä kukaan jaksaa jonottaa kakkukaupan edessä puolta tuntia.. Mutta kun kyseessä on "the" kakkukauppa, niin ei tarvitsekaan ihmetellä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Selvisi sitten kakkukaupan sisällä, että aiempi sade päivällä oli ajanut monet jonottajat matkoihinsa. Me päästiin siis lyhyellä jonotuksella kauppaan sisälle. Oli siis onni myötä :)

      Delete
  12. Oi, mikä herkkupostaus!! :DD

    Munkin kuvani olisivat olleet julkaisukelvottomia, jos olisin ollut paikalla. Mut olisi varmaan poistettu liiallisen kuolaamisen takia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisin voinut tietysti katsoa peiliin ennen kuin lähdin kakkuostoksille. Tuulen tuiverrus laivalla, vesisade... Ei tullut mieleen, että voisi vähän siistiytyä kun mielessä oli vain kakut :(

      Delete
  13. Ihania kakkuja! Kiva mies sinulla kun osaa tuollaista järjestää :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olin kyllä ihan lääpälläni... Loma jatkui mukavissa tunnelmissa, kun mun kakkuhampaan kolotus oli saatu vaimenemaan :)

      Delete
  14. Voi miten kiva reissu teillä on ollut! Ihan vähän viherrän moisesta kakkukauppavierailusta =) Kultainen mies sinulla kun tuollaisen reissun järjestänyt!

    Kiva kun postaat kuvia ja pientä tietoa kohteista, meidän 8v. mielenkiinnolla katselee ja kyselee ja sitten tutkaillaan aina vähän lisää netistä :)

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että esimerkiksi Jyväskylässä Mummin pullapuodissa tehdään vähintään yhtä makoisia leivonnaisia :) Heidän Ambrosia-torttunsa on ihan älyttömän hyvää. Suomalaisissa leivonnaisissa käytetään paljon oikeita marjoja ja hedelmiä, maut ovat aitoja. Joten niitä herkkuja kyllä kaipaan säännöllisin väliajoin. Ja kunnon pullaa! Voisilmällä tai ilman.

      Kiva, jos näistä postauksista on iloa. Itse tutkin 8-vuotiaana karttakirjasta jos jossain kirjassa mainittiin jännä paikka tai tutkin tietosanakirjaa. Niin se maailma muuttuu.

      Delete
    2. Minun mielestäni mikään ei voita Antellin sacherleivosta, tosin taivastelin hinnannousua muutamassa vuodessa. 7v. sitten hintaa leivoksella oli 2,60 keskustan kahvilassa, kolmisen vuotta sitten hinta oli 3,20 ja keväällä se oli 4,30 suoraan valmistajalta ostettuna ja minusta tuntui että ehkä kokokin oli hieman pienempi!

      Minä en varsinaisesti ole leivonnaisten/leivosten ystävä. Ainoat mitkä menee on tuo sacher ja sitten ihan itse tehty mansikka-kermakakku. Leivon kyllä mielelläni, mutta muut syökööt :)

      Meilläkin on lasten tietokirjoja ja karttakirjaakin tyttö selaa ahkerasti iltaisin, mutta onhan se aika hienoa katsoa netistäkin esim. valokuvia jostain mielenkiintoisesta paikasta.

      Minulla on aina ollut suuri kiinnostus amerikkaa kohtaan ja muistan kun ala-asteiässä tein kaikenmaailman tutkielmia ja opettelin yhdysvaltain presidentit vuosilukuineen ulkoa. Sain sillä keinoin muuten aikoinaan maantiedosta kympin numeroksi ihan vain siksi että opettaja oli niin otettu =D

      Leppis

      Delete
    3. Ah, sacherit ovat sitten vielä ihan oma juttunsa! Olen leiponut niitä itse, sillä meidän konditorioista leivonnaista ei niin vain löydy. Kumma juttu, sillä luulisi sen olevan niin yleismaailmallinen leivos. Yleensä teen kakun. Aika harvoin tosin, sillä se kakku tulee syötyäkin.

      Olet kyllä nähnyt valtavasti vaivaa. Minä yritin Pikkujättiläisestä opetella ulkoa paavit, mutta yritykseksi jäi. Ansaitsit varmaa kymppisi. Olet vamaan ollut opettajelle mieluisa oppilas!

      Delete