Monday, June 11, 2012

Tulitikkuja lainaamassa

Olen sitä koulukuntaa, joka on mieluummin omavarainen kuin rientää lainaamaan naapurilta. Jos huomaan, että sokeri on loppu siinä vaiheessa kun munat on vaahtona kulhossa, niin lähden mieluummin kauppaan kuin jyskytän naapurin ovea.  Matka kestää suuntaansa pari kolme minuuttia. Yleensä hommaan hyvissä ajoin tarveaineet ja tarkistan varastot. Tosin niinkin on käynyt, että homejuustoporkkanoiden valmistus on aloitettu ilman homejuustoa. (Kuvat eivät muuten mitenkään liity juttuun, testailin iPadin kameraa aikani kuluksi.) 


Läheinen naapuri muutti muutama kuukausi sitten. Paljastui, että poismuuttaneella ja hänen vierustoverillaan oli ollut jonkin asteinen YYA-sopimus. He olivat niin hyviä naapureita, että astelivat estoitta toistensa autotalleihin hakemaan tarveaineita, kuten olutta jääkaapista. Mulle koti on aika pyhä paikka ja ikävä kyllä kulkulupaa ilman erillistä suostumusta ei ole kuin perheenjäsenillä. Aikaisemmin lainasimme naapurille kaikenlaista tarpeellista, kerran pari kuukaudessa. 

Nyt lainaamisesta on tullut kroonista. Kai siksi, kun YYA-naapuri muutti pois. Vajaan viikon aikana meiltä on haettu bensiiniä ruohonleikkuriin, valkaisuainetta ja eilen illalla kymmenen aikaan soi puhelin ja kysyttiin hyttysmyrkkyä.  Perheen neitokainen on menossa ratsastusleirille ja tarvitsi hyönteiskarkotetta. 


Olin illalla niin nolo, että en enää jaksanut penkoa varastoja. Ehdotin, että menomatkalla pysähtyisivät huoltoasemalle. Huoltsikoilta saa melkein mitä vaan. 

Oikeastaan en ole ajatellut tehdä asialle mitään sen kummempaa. Tämä on niitä asioita, joka vain pitää sietää naapurisovun nimissä. Olen lainannut tomaatteja, selleriä, katkarapucoctailkastiketta, särkylääkkeitä, tacoja, hunajaa, pattereita jne. Patterilainaus oli viime viikolla. Naapuri seisoi ovella ja ojensi kämmenensä sanomatta sanaakaan. Ihmettelin, että mitä kummaa, kun kämmenellä oli lituska patteri. Tuijotin kämmentä hyvän tovin ja ajattelin, että nyt on multa kuulat lopullisesti hukassa, en ymmärrä enää mitään. Onneksi naapuri sitten kysyi, että löytyisikö tällaisia. Ei löytynyt sillä kertaa. 


Kumpaan koulukuntaan Sinä kuulut: omavaraistalouteen vai lainaatko naapurista? Mielelläni autan naapuria hädässä ja lapsillekin opetan, että naapuria pitää auttaa. Tosin viime aikoina olen sanonut, että jos itse olette lainaajan housuissa, niin pari kolme kertaa vuodessa riittää. 

28 comments:

  1. No, ehdottomasti omavaraistaloudessa ollaan:D
    Onneksi kerrostalossa asutaan ja naapureihin ei ole paljon kosketuspintaa.Jokainen asustaa omassa kolossaan ihan rauhassa. Sijainti on keskustassa,joten ainakin huoltoasema on auki 24/7.
    Niin tietty lainaan jos jokin tärkeä on loppu(mikähän se olisi...wc-paperi?)
    Tottakai pitää auttaa ja huolehtia kuten viime talvena pelastin naapurin ukon paleltumasta kännipäissään ulos(pakkasta 35 astetta...).Sekin oli sen ukon tuuri, että kuulin hänet örisemässä.
    Esim .kirjojen lainaamisen suhteen olen hullun tarkka,jopa mustis niistä enkä mielelläni lainaa niitä.Rauhoitun vasta, kun kirja on hyllyssäni palautettuna:D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on sellainen olo, että kerrostalossa ollaan itsellisempiä muutenkin. Vaikka asutaan seinän takana, niin ei sen enempää olla tekemisissä. Olen aina tuntenut oloni mukavaksi kerrostalossa.

      Sun naapuri saa olla kiitollinen. Siellä hangessa ei kai olisi tarvinnut kovin pitkään öristä, kun olisi kylmä tehnyt tehtävänsä.

      Mä olen yleensä se, joka lainaa toisille jotain. Jos itselläni on jotain lainassa, niin en oikein tohdi edes käyttää. Esimerkiksi jokin suomalainen lasten vaate oli lainassa niin, että palautan sen omistajalle takaisin. En uskaltanut pukea sitä lapsen päälle, kun pelkäsin että menee rikki tai tulee sotku. Joten palautin säällisen ajan kuluttua käyttämättömänä takaisin :)

      Delete
    2. Niin tuolla lainaamisella tarkoitin, että jos naapuri tulis sitä wc-paprua kysymään,tottakai saisi.Mutta itse en menis, sitten otetaan servetit käyttöön...Marimekkoja on huuhdeltu pyttyyn joskus:DDD

      Delete
  2. hiukka överiksi on mennyt teidän naapurin lainailut... mun mielestä ainakin. Me lainaillaan naapureiden kanssa puolin ja toisin HÄTÄTILANTEESSA. Huom tuo puolin ja toisin. Olen sitä mieltä,että aika yksipuolista tuo teidän naapurin touhu, eikä kyllä kovin hyvä tapaista. Ehkä vaan sinun on opittava tarjoomaan "ei oota" perin amerikkalaiseen hymyyn sulautettuna;)Jospa sitten pikkuhiljaa vähentyisi "lainaaminen". Lainaaminenhan on sitä, että vastaavaa lainattua tuotetta/tavaraa palautetaan tilalle...

    Olinko vähän liian paasaava? No ei ollut tarkoitus, mutta aika itsekästä käytöstä.

    Mukavaa viikonjatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kati, järkikommentti. Minullekin tästä on tullut jo vähän apea olo. Mun pitäisi kai opetella myös lainaamaan, kun jotain puttuu mutta mieluummin hankin sitten kaupasta.

      Usein naapuri lähettää lapsensa lainaamaan, ja tuntuu pahalta sanoa tenavalle "ei".

      Delete
  3. Musta tuntuu että täällä Suomessa me halutaan pitää vähän etäisyyttä ainakin niihin ihan lähimpiin naapureihin;) Ystävät tuossa 300 metrin päässä saavat kyllä silloin tällöin puheluita:onko munia,sokeria,miestä lainata?(miestä siis remonttiavuksi,nostelemaan painavia levyjä tms.)Toimii kyllä molemmin päin:)
    En tiiä onko kasvatuksessa sitten eroja, mutta jos meillä tarvitaan esim. maantiivistäjä;minä mietin heti keltä lainata,mutta mies harkitsee ostoa...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskon, että amerikkalaisilla on matalampi kynnys kuin suomalaisilla kysyä apua. Ja apua annetaan tietysti puolin jos toisin. Yleensä lainaamista on kerran, pari vuodessa. Eikä aina niinkään paljon. Samoin pyydetään katsomaan vähän talon perään jos ollaan matkalla jne.

      Meiltä lainataan mun miestä usein tähän naapuriin. Milloin mitäkin teknistä ongelmaa selvittämään :)

      Delete
  4. Kyllä se riippuu niin paljon siitä, mitä lainataan. Lähimmän naapurin kanssa on heitelty puolikasta sokeripussia, paria kananmunaa ja kermaakin aidan yli, puolin ja toisin. Näin on tehty jos leivonta/ruuanlaitto on kriittisessä vaiheessa eikä kauppaan voi lähteä, sinne kun on matkaa se reilut 5km ja tuntuu tuhlaukselta lähteä autolla, ja kävellen matkaan kuluu liikaa aikaa. Lainasta ”maksuna” on yhdessä nautittu viinilasillinen, lainaaja tuo viinin, lainan antaja seuran. Lainaviinejä ei kylla nautita kuin pari kolme kertaa vuodessa, ihan muuta viiniä kyllä useammin.
    Aina mieluummin kyllä haen itse kaupasta kuin lähden lainaamaan, omavaraisuus kunniaan! Jospa vaan tarjoat ”ei oota” seuraavan parin kerran, jospa se viesti menisi naapurille perille?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä mun pitäisi olla vain topakampi. Muiden naapureiden kanssa se on juuri kuten kuvasit, kerran pari vuodessa tapahtuvaa.

      Lapset muuten osasivat kertoa, että naapurimme tulee ensin kysymään meiltä. Sitten on nokkimisjärjestys selvä jos meiltä ei löydy. Samoin miestäni tullaan ensiksi kysymään apuun. Jos hän ei osaa auttaa, niin sitten kokeillaan pari muuta naapuria :)

      Delete
  5. Ohoh,hieman liioteltua jo tuo teidän naapurien lainailu. Muistan ,kun asuin nuorempana täällä,että oli ihan ok joskus lainata naapureilta vaikka sokeria tai sellaista,jos yhtäkkiä leipoessa puuttui jotain.Sitä taitaa nykyään tapahtua vähemmän,ja tässä 7.kerroksisessa asuintalossani naapureita ei edes tunne niin,että voisi mennä lainailemaan.(huono onni asuintalon suhteen siinä mielessä) Mutta siis mieluiten omavarainen kuin että lainailee jotain naapureilta koko ajan..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa jo Lennulle vastailin, että kerrostalossa ollaan kai vielä vähän anonyymimmin naapureiden kanssa tekemisissä. Siksi kai olen aina kerrostalossa viihtynyt :) Tosin Helsingissä ollessa yllätyin, kun naapurin poika soitti ovikelloa ja pyysi tulla katsomaan uutta parvisänkyään.

      Delete
  6. Enpä ole naapureilta lainaillut ja jopa ystäviltä lainaaminen tuntuu vaikealta. En mielelläni jää kiitollisuudenvelkaan.

    Tosin yhteentoista illalla asti oleva kauppa on kahden talon päässä, sieltä saa suurimman osan perutarvikkeista, vaikkei mikään loistokauppa muuten olekaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidänkin lähikauppa on auki kellon ympäri, joten kauppojen aukiolotkaan eivät estä tuotteita hankkimasta.

      Jos pyydän apua mm. talon vahtimiseen kun olemme lomalla, niin sitten tuon aina tuliaisia tullessani. Ja tottakai toimin talonvahtina, kun naapurit ovat poissa.

      Delete
  7. Aika paljonpuhuvaa on, jos naapurilla on niin paljon lainaustarvetta, että on muodostunut oikein järjestys sille, mihin oveen ensiksi koputetaan, ja mihin sitten! Onko tämä naapuri koskaan tuonut mitään lainaamansa tilalle? Toki naapuria pitää auttaa (hädässä!) vastikkeettakin, mutta aika krooniselta kuulostaa tuo tilanne. Minulle alkaisi "ei" käydä helpommaksi nopeasti jos naapuri ei edes bensaa lainattuaan täyttäisi kanisteria myöhemmin.

    Lapsuudenkodista muutettuani olen asunut vain kerrostaloissa, eikä silloinkaan kun se sokeri on ollut lopussa, ole käynyt mielessä lähteä kolkuttelemaan tuntemattoman tai lähes tuntemattoman naapurin oveen, kauppa on ollut aina lähellä - ja yleensä vielä aukikin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä ihan oikeassa, että aika hasultahan tämä kuulostaa näin kirjoitettuna :) Asiaa ei ole tullut edes niin tarkoin ajateltua.

      Toisaalta voisi miettiä, että miksi esimerkiksi ostaa kokonaisen purkin hunajaa omaan kaappiinsa jos pärjää parilla ruokalusikallisella. Tai purkillista coctailkastiketta, kun puolidesiä riittää. Kyllähän siinä ajan oloon säästyy jo pitkä penni :)

      Naapuri on oikein mukava ja yställinen ja lapsemme leikkivät paljon yhdessä. Joten naapurisopu on tärkeä. Mutta ehkä jatkossa sanon useammin "ei" ennen kuin edes alan kaivella muistiani tai kaappeja.

      Delete
  8. Kieltämättä kuulostaa vähän jo hyväksikäytöltä. En ole naapureilta lainannut mitään, kavereilta kylläkin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Pauska, nyt mä muistin yhden asian joka oli jo unohtunut. Nämä kaksi naapurusta muutama vuosi sitten lähettivät lapsensa aina meidän pihaan leikkimään, kun oli aika valmistaa illallista. Mä sitten vahdin pieniä touhottajia. Olivat kaikki vielä niin pieniä (myös meidän pienin), että ei voinut ihan ilman vahtia jättää.

      Joskus sitten huusin naapurin miehelle, että ollaan tästä juuri lasten kanssa lähdössä kun hän opasti lapsiaan tien yli pihamaallemme. Hän vain totesi, että ei hän ole minnekään menossa :)

      Siihen piti sitten laittaa stoppi. Musta oli tulossa ilmainen lastenvahti.

      Delete
  9. Tuttua juttua kirjoitit!
    Kyllä oli aikoinaan vaikeeta sopeutua moneenkin asiaan siellä. Muutin silloin Itavallasta sinne, oli se muuten aika kauhee kultuuri sokki, vaikka tiesinkin mitä oli tulossa. Vaan en koskaan osannut kuvitella sitä mitä se Amerikkalainen valittömyys oikein on käytännössä.
    Sukulaiset kun innostu sitten Suomeen tulee harvase kesä, voihan pyhä jyssäys, säälin äitiäni, isänioli jo silloin kuolut, ettei ollut näkemässä tätä silloista "välitöntä" käyttäytymistä

    Totuinhan minäkin siihen ajan kanssa vuosien mittaan kun heidän kanssa elin ja töitä tein.
    Amerikalaista minusta ei tullut koskaan....;)
    Puolustukseksi on sanottava, että myös paljon hyvää ja esimerkillistä heistä myös kyllä löytyy!
    Tästäkin huolimatta, pärjäillään omilla munilla ja sokerilla.....;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen, että tässä on myös paljon alueellisia eroja. Tämä lainaava naapuri ja heidän YYA-henkinen naapurinsa ovat molemmat etelän kasvatteja. Sekä miehet että vaimot. Ja etelän ihmiset ovat kuuluja vieraanvaraisuudestaan. Se toiminee siis myös toisinpäin.

      Toisaalta pohjoisesta muuttaneet naapurimme ovat ilmiselvästi varautuneempia. Teksasista tulleet ovat välittömiä ja iloisia, lännestä tulleet taas vähän pidättyväisempiä. Tai sitten nämä ovat vain tällaisia henkilökohtaisia eroja.

      Omaisten nukkuessa pois sain toppuutella yhtä naapuria, ettei hän olisi järjestänyt kansainvaellusta ovellemme. Hän silloin sanoi, että tässä maassa on niin erilaisia tapoja ja jokaisella perheellä vielä omansa mitä suruun tulee.

      Delete
  10. Tuollainen lainaaminen on kyllä tylsää. Täällä Hollannissa en ole sellaista tavannut ja kysäisin mieheltä niin ei, ei ole täällä tapana ellei sitten ystävien kesken sovita jo etukäteen jostakin. Yleensä kyse on kuitenkin jostain muusta kuin päivittäistavaroista:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tämä taitaa olla jo vähän "ylisuorittamista" lainaajan taholta :) Yleensä muut lainaavat esimerkiksi jotain työkaluja, joita ei itsellä sattumoisin ole. Ja joskus sitä sokeria.

      Delete
  11. Heipparallaa!
    Maria täältä Kanadasta taas kirjoittelee.
    Eipä ole tullut koskaan kysyttyä naapurilta mitään lainaan. Jos ei ole ja kauppa on kiinni niin sitten sitä ei tarvita. Suomessakaan ei tullut kauheasti lainailtua. Kerran muuttopuuhissa kolkutin kerrostalossa naapurin ovelle kun tarvitsin kantoapua parille huonekalulle. Muuten en naapureita tuntenut mutta muistelin että tuosta ovesta on mies kulkenut! Olin siis tilannut kirpputorin miehet hakemaan ylimääräiset huonekalut ja kappas, heillepä ei sitten kelvanneetkaan kaikki! Asunnon avaimet piti palauttaa muutaman tunnin päästä ja minä olin lounastunnillani heitä siellä vastassa. Muut sain kyllä kannettua yksin, mutta joukossa oli painava lipasto ja asunto sijaitsi neljännessä kerroksessa. Onneksi naapuri auttoi! Annoin kiitokseksi meidän pakkasesta vielä löytyneen jätskipaketin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Kanadan Maria! Musta on mukava ajatella, että siellä naapurimaassakin on ihan tuttuja :) Yksi Kandan tätikin on, mutta häntä en ole koskaan tavannut.

      Olipas nirsoja kirppari-ihmisiä! Ja onneksi löytyi naapuri apuun.

      Täällä on oppinut, että hyvät naapurisuhteet ovat kyllä tärkeät. Muuten sitä on aika oman onnensa nojassa. Olen joskus tarvinnut naapurin lapsia vastaan bussipysäkille, kun olen vienyt yhden lapsen ensiapuun ja kaksi muuta on tarvinnut vastaanottajan koulusta tullessaan. Tämä naapuri on se, joka tulee takaisin Kalifornian vuosien jälkeen. Olen ikionnellinen.

      Delete
  12. Lainailen muutaman naapurin kanssa häädän tullen..(tunnustan, juuri äsken pari lusikkalista leivinjauhetta raparperipiirakkaan...) Meillä toimii mielestäni hyvin ;-) Ei häiriöksi asti ja palautan yleensä koko purkin ko.tarviketta takaisin.
    Mutta teidän naapureiden "lainaaminen"/lasten kaitseminen/ym. kuulostaa jo todellakin hyväksikäytöltä.
    Mieluummin itsekin lähtee kauppaan,mutta kun on sormet taikinassa ja paistos odottaa uuniin menoa piana,niin nopeampi on kipaista naapurista ;-)

    Sateisin terkuin :( Mutta nyt alkaa piiras tuoksua uunissa..

    ReplyDelete
  13. Anteeksi ,minun kaksisormijärjestelmäni ei ole idioottivarma...siksi nuo kirjoitusvirheet :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih, edellinen raparperipiirakka on syöty ja toinen maistuisi oikein hyvin :) Ja hyvä kun naapurilta löytyi leivinjauhetta.

      Nämä on sikäli vähän hankalia juttuja, kun mielelläni autan mutta toisaalta kukaan ei halua olla hyväksikäytettykään. Ja on kovin hankalaa jos käsitykset siitä mikä on kohtuus on kovin erilaiset.

      Mä joskus huomaan, että olet kirjoittanut ihan puita heiniä jos jää vähänkin oikolukematta :)

      Delete
  14. Olipa mielenkiintoinen postaus ja kommentit! Täytyy tulla useamminkin kylään!

    Kyllä tuo kuulostaa jo hyväksikäytöltä tai laiskuudelta tuon naapurin taholta. Toki itsekin entisessä kotipaikassa Suomessa (jossa on mökki) lainaillaan naapuri-sukulaisten kanssa, sillä lähimpään kauppaan on 40 km! Mutta laina palautetaan esim. leipomuksien muodossa ja muutenkin kyse on molemmin puolin tarpeellisesta naapuriavusta.
    Täällä (Saksassa) asun tilapäisesti enkä edes tunne naapureitani - eikä ole tullut tarvetta lainaamiseen. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, kun poikkesit! Joo, on ihan eri käydä lainaamassa jos lähimpään kauppaan on reilu matka. Meiltä ei tosiaan monta minuuttia kauppareissuun kulu.

      Ovatkohan saksalaiset tässä asiassa pidättyväisempiä? Voisin kuvitella, että he eivät heti menisi lainaamaan vaikka tarvetta olisi. Nämä ovat nyt näitä minun stereotypioita saksalaisista, sorry .

      Delete