Wednesday, June 6, 2012

Rukouksen voima

Mietin aikani viitsinkö edes aiheesta kirjoittaa. Karkotan vielä olevatkin lukijat. Rukous ei ole muodissa, ei kovin in. Itseäni luonnehdin lähinnä tapakristityksi. Juuri tällä hetkellä funderoin miten saan meidän pienet pakanat rippikouluun. Täkäläinen luterilainen kirkko tarjoaa kahden vuoden kaksi kertaa viikossa kokoontuvan rippikoulun. Tuntuu vähän liialta. Intensiivinen pari viikkoa riittäisi. Koulussahan ei uskonnon opetusta ole, joten lapset ovat suomalaisiin ikätovereihinsa nähden pahasti jäljessä kristinuskon opetuksista. 


Mutta rukoukseen. Mikään ei kai ole niin vilpitöntä kuin lapsen rukous. Muistan omasta lapsuudestani tapauksen, kun laitoin kädet ristiin kun mikään muu ei auttanut. Olin kadottanut arvokkaan tavaran ja tiesin, että jos sitä kysytään ja en osaa oikeita sijaintikordinaatteja antaa olen pahemmassa kuin liemessä. Rukoilin illalla ennen nukahtamista ja näin unen. Unessa oli tavaran tarkka sijainti. Aamulla pujotin käteni sinne minne uni opasti ja aarre löytyi. Skeptikot sanovat, että muisti se vain toimi. Niin tai näin rukoukseeni vastattiin. 

Vakava paikka oli elämässämme kun lapsen toisen silmän todettiin olevan lähes sokea, ns. lazy eyen seurauksena. Lääkäri varoitteli, että mikään ei auta, näkö on mennyttä. Kerroin tästä silloiselle päiväkodin johtajalle. Päiväkoti sattui olemaan luterilainen. Kului muutama kuukausi ja kävimme taas lääkärissä. Tilanne tuntui toivottomalta. Ihmettelin, että nyt taitaa olla näkö mennyt lopullisesti kun sekä lääkäri että hoitaja pyörittelivät päitään. He sanoivat, että ihme on tapahtunut. Tälläista paranemista ei ole nähty miesmuistiin. Näkö oli palannut silmään. Innoissani kerroin tapauksesta kaikille mahdollisille tutuille ja kylänmiehille, myös päiväkodin johtajalle. Hän sanoi, että rukous on sitten tuottanut tulosta. Ette ehkä tienneet, mutta kirkossamme on rukoiltu lapsenne puolesta joka pyhä. Samoin henkilökunta on rukoillut joka aamu aamuhartauden yhteydessä. Nimiä ei tietenkään mainittu, ainoastaan lapsi joka on menettämässä näkönsä. 

Kun muutimme tänne saimme mieheni tädiltä postikortin. Tämä suuren maatilan emäntä ja seitsemän lapsen äiti sekä yhteisönsä tuki ja vaikuttaja tiesi elämästä varmasti yhtä jos toista, sillä hän oli kirjoittanut korttiin jotenkin niin, että jos apua tarvitsee niin pitää vain laittaa kädet ristiin ja Taivaan Isä auttaa. 

Nykyisin en taida ihan joka ilta muistaa rukoilla iltarukousta. Useimpina iltoina kuitenkin. Liitän rukoukseeni myös poisnukkuneet. Ei kai se haittaa, menee vanhasta muistista. 


Tänään minulla on erityinen pyyntö. Toivoisin että Sinäkin lukijani liittäisit rukoukseesi lapseni koulukaverin. Kuulimme eilen, että tämä lahjakas uimarityttö ja kelpo koululainen oli viikonloppuna saanut päähänsä pesäpallon yli 90 mailin tuntinopeudella. Hänet vietiin pelistä sairaalaan ja tilanne on vakava. Jos satut rukoilemaan, niin muistaisitko rukouksessasi myös tätä lasta. I would really appreciate it. God bless you. 

Huomaan, että joitakin asioita on paljon helpompi ilmaista englanniksi. Kun kuulin uutisen olin jotakuinkin poissa raiteiltani. Olen tavannut tyttösen monilla synnttäreillä, koulussa, uintijoukkueessa, playdateillä. Eihän yksi pesäpallomatsi saa tuhota hänen tulevaisuuttaan, eihän? 

50 comments:

  1. Enkelin siipien suojaa ja turvaa pienelle uimaritytölle ja läheisilleen toivotan sekä toipumisrukouksen liitän aamun hiljaiseen kiitos- ja rukoushetkeeni (joka aina välillä unohtuu...)

    Kiitos kun kirjoitit tästä! Pieniä ihmeitä rukouksen voimasta aina välillä tapahtuu, kutsukoot muut niitä ihan miksi tahansa

    Olet ihana ja tärkeä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Heljä. Sinä olet ihana ja tärkeä. Niin se vain on, että ei rukous kai ole kenestäkään sen huonompaan koskaan tehnyt. Kiitos kun muistat tätä tyttöstä. Hän on uinnissa ikäluokkansa huippuja ja kovin aurinkoinen olemukseltaan.

      Delete
  2. Kyllä minä keskustelen päivittäin yläkerran herran kanssa. Useimmiten kiitän asioista, pienistä ja isoista. Mutta pyydän myös apua ja ohjausta. Ja yritän jaksaa luottaa siihen, että meitä ohjaillaan kyllä eteenpäin, eikä kaikesta kannata huolehtia etukäteen.

    Siunausta uimaritytölle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minun on ollut vaikeinta oppia pyytämään, että tapahtuisi se mikä on hyväksi eikä se mitä haluaisin.

      Kiitos Tuula!

      Delete
  3. Minä liitän rukoukseeni lapsesi koulukaverin. Toivottavasti vielä ei ole hänen aikansa lähteä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Mine! Niin monelaisia asioita voi tapahtua. Aina ei oikein edes ymmärrä kuinka arka ja suojaamaton pää voi olla. Nyt odotamme ja toivomme vain parasta.

      Delete
  4. Siunausta ja voimia uimaritytölle ja hänen perheelleen ja läheisilleen,ja teille lähellä oleville.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Anu! Lasten kanssa sovimme, että joka ilta sanomme rukouksen myös heidän ystävänsä puolesta. Huomaan, että he ovat asiasta myös järkyttyneitä. Harmittomasta pesäpallopelistä tuleekin jotain, joka mullistaa koko elämän.

      Delete
  5. Kaunis kirjoitus, ja lähetän täältä rukouksen - uimaritytölle voimia ja toipumista.

    ReplyDelete
  6. Minäkin liitän rukoukseeni tytön ja toivon että enkelit kulkevat hänen vierellään, suojelevat ja hoitavat. Rukoilen paljon voimia koko perheelle. <3

    Ja uskon todella rukouksen voimaan. Ei väliä,mitä muut sanovat. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen usein ajatellut, että Sinä olet kuin sellainen pieni enkeli täällä blogistanissa. Tarinasi ovat hersyvän hauskoja, mutta samalla vilpittömän hyväntahtoisia ja puhuttelevia. Kiitos Karkki!

      Delete
  7. Liitin uimaritytön aamurukoukseeni ♥

    Ja pyydän samalla rukousta oman 4-vuotiaan tyttäreni laiskalle silmälle, jotta hänelläkin palautuisi näkö. Koko ajan on mennyt huonompaan kaikista hoidoista huolimatta. Kiitos jos rukoilette ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuule, minä sanoin jo pienen rukouksen ja lupaan tehdä niin vastakin.

      Meillä lapsen silmät myös karsastivat pahoin ja ensimmäinen korjausleikkaus tehtiin hänen ollessaan vajaa 5 v. Toinen oli sitten vuotta myöhemmin. Silmän laputus, silmälasit - kaikki oli käytössä. Tiedän jotain tuntemuksistasi ja olette ajatuksissani. Kiitos kun kommentoit!

      Delete
  8. Voimia pienelle uimaritytölle!

    ReplyDelete
  9. Mieltäni on usein lämmittänyt, kun joku sanoo, että rukoilee asian puolesta. Siis sellainen ihminen, joka todella sitä aidosti tarkoittaa.

    Joskus täytyy kyllä sanoa, että joidenkin irlantilaisen "I pray for you" tai "say a little prayer for me" eivät aina minua vakuuta. Tuntuu, että toiset sanovat noin vain tavan vuoksi, eivätkä edes muista koko asiaa päivän kuluttua. Siksipä ne "aidot" tarjoukset ja pyynnöt ovatkin niin "special".

    En rukoile säännöllisesti, mutta silloin tällöin kiitän niistä asioista jotka ovat hyvin ja pyydän huolenpitoa lähimmäisilleni ja välillä jaksamista itselleni. Ongelmiin pyydän apua ja ratkaisua. Uimarityötä muistan ja samalla kiitän siitä, että oma poika ei menettänyt silmäänsä, kun golfpallo osui naamaan,ja että toinen poika pääsi karkuun kun hänen kimppuunsa hyökättiin. Silloin enkelit olivat paikalla!

    Ps. Vanhempi poikani kävi kansainvälisen rippilerin Suomessa Keruulla ja kovasti tykkäsi. Nuorempi menee sinne myös muutaman vuoden kuluttua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiittäminenkin on tärkeää. On hyvä laskea päivän aikaiset siunauket. Niitä vain ei aina itse ymmärrä. Meillä on joskus kylässä joku lasten luokkakaveri, joka haluaa sanoa ruokarukouksen ja silloin aina havahdun, että tämänkin asian otan itsestäänselvyytenä.

      "You´ll be in our prayers and thoughts" on varmasti usein fraasikin, mutta hyvältä se tuntuu siltikin. Ehkä juuri se hetki kun sanat lausutaan tai kirjoitetaan onkin se tärkeä hetki.

      Kiitos vinkistä! Pistän korvan taakse. En osannut edes tätä etsiä. Oliko leiri suomen kielellä vai englanniksi?

      Delete
    2. Tiedot kv rippileireistä löytyy täältä: http://www.nuortenkeskus.fi/fi/toimintaa/kv-rippikoulut/

      Opetus sekä englanntiksi että suomeksi. Ovat kovin suosittuja, joten kannattaa ilmottautua ajoissa. Jos haluat tietää lisää, niin laita minulle sähköpostia vihreatniityt@hotmail.com.

      Delete
  10. Rukouksen voimaa ei tarvi koskaan epäillä, senhän käyttö on vain itsestä kiini, paikka ja aihe löytyy aina missä sen voi toteuttaa! Ympärillä on lukematon määrä vapaaehtoisia ihmisiä jotka myös tekevät sen kansasi, on vain hitusen edes uskottava sen voimaan. Minulle usko on osa omaa elämääni ja ympäristön hyvinvointia!

    Muuten aika monen ulkosuomalaiseten lapset tulevat kesäisin Suomeen rippikoululeirille! Ne kaikki jotka tiedän ovat tosissaan tykäneet niistä. Niissä tapaa samanhenkisiä ikätovereita ja harrastetaa mielenkiintoisia asioita. Keuruun leirillä ne minunkin rippikoululaiset ovat olleet ja tykäneet siintä!

    Mikä muuten parasta rippikoululeirit eivät ole enään sellaisia kuin mun nuoruudessa. Olin aika ahdasmielisen körttipapin opin ja määräysten alaisena. Mutta ei hän silloin saanut uskoani horjumaan, vaikkakin hänet muistan aina. Käski meitä valehtelemaan omille vanhemmille, koska rippiksellä tapahtui semmoista mikä olisi käynyt papin kunnialle. Asia ei ollut paha eikä syntiin laskettava, kerroin sen heti omalle perheelleni. Koska meillä kotona oli opetettu, ettei niin pahaa voi sattua tai tehdä, ettei sitä voisi kertoa
    kotona. Ripille pääsy juhlassa isälläni oli vaikeuksia papin kanssa jutelessa, kun rippi-isäni jatkoi sitä valhetelua, koska ei tienyt että isä tiesi totuuden.....;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen samaa mieltä, että pitää olla mieluummin uskoa kuin epäuskoa. Olen usein miettinyt, että kyllä kai niiden hyvien ajatusten pitää jonkinlaista hyvää energiaa luoda.

      Tämä Keuruun leiri pitää selvittää. Asia ei ole vielä ihan ajankohtainen, mutta ei tässä enää monta vuotta mene.

      Onpas ollut aika hurja pappi. Julkisivun kanssa kai ammattikunta on usein ollut tarkkana, mutta onhan se hurjaa pyytää lapsia valehtelemaan. Minä en kai olisi malttanut enää vanhempana pitää suutani kiinni...

      Sinulla on ollut viisaat vanhemmat. Näin olen ajatellut itsekin. Kodin pitää olla sellainen paikka, mihin voi aina tulla oli sitten minkälainen tilanne tai kunto tahansa ja kaikesta voi puhua.

      Kiitos, Maikku!

      Delete
  11. Vaikken ole lainkaan uskonnollinen,niin jotenkuten sitä haluaa uskoa rukouksen voimaan.Toivon tervehtymistä tuolle tytölle.
    Lapsena menimme aina nukkumaan sen jälkeen kun olimme äidin kanssa lukeneet iltarukouksen...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu, että meitä tällä tavoin ajattelevia on aika paljon. Kiitos, kun muistat lasten ystävää.

      Delete
  12. Mekin liitämme tytön iltarukoukseen.

    Suomessa järjestetään ulkosuomalaisten lapsille myös ihan omia leirejä. Serkun tytöt olivat sellaisella ulkkarien omalla riparilla, taisipa olla vielä englannin kielinenkin!

    tässä nyt ainakin yksi linkki: http://www.nuortenkeskus.fi/fi/toimintaa/kv-rippikoulut/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Suvi! Ja kiitos myös tästä linkistä. Nyt alan asiaan perehtyä. Mun täytyy tunnustaa, että en osannut ajatella että ulkosuomalaisille lapsille omia rippikouluja Suomessa järjestettäisiin. Lapsemme on kastettu Suomessa.

      Delete
  13. En ole uskonnollinen, en ainakaan perinteisessä mielessä. Uskon kyllä johonkin suurempaan, ja sen kanssa keskustelen asioista, pyydän neuvoa ja voimia. Täällä Irlannissa rukoilu tuntuu olevan arkipäivää, siihen luotetaan ja sitä käytetään joka päivä. Kotona syttyvät kynttilät, jos joku läheinen on sairas tai kaipaa apua. Eilen kaupan kassalta lähtiessäni kassatäti sanoi ”Thank you very much and God bless you”. Hymyilin. Se tuntui aidolta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Usein näen ravintoloissa, että ihmiset sanovat ruokarukouksen ennen ateriointia. Se on kaunis tapa ja muistuttaa ainakin minua siitä, että on paljon asioita joista saa olla kiitollinen. Niitä vain ei tule edes ajatelleeksi.

      Kiitos Sinulle, Minna!

      Delete
  14. Koskettava postaus. Kiitos, etta kirjoitit.
    Myös mina liitan tuon pikkutytön rukoushetkeeni.
    Jo lapsena aitin opetti iltarukouksen, joka luettiin joka ilta.
    Sitten aikuisena olen vaihtanut uskontoani, jonka myöta usko on vaan vahvistunut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Sateenkaari! Luulisin, että uskonnosta riippumatta rukoukseen liittyy samanlaisia kokemusia, tuntemuksia. On hyvä, kun saa puhua sydämensä kyllyydestä: iloista, suruista, toiveista, peloista.

      Delete
  15. Rukous lähtee täältäkin pienen tytön puolesta.

    Itse löysin paikallisesta luterilaisesta seurakunnasta niin ihanan yhteisön ja "oman jutun" muukalaisena tänne tultuani, että tekee mieleni suositella paikallista rippikoulua! Seurakuntani on osa ELCA:ta, esim. tasa-arvokysymyksissä edistyksellisempi amerikkalainen luterilaisuuden haara, ja tuntuu jo nyt yhtä paljon tai enemmän kodilta kuin mikään suomalainen kotiseurakuntani, ja olen siitä äärettömän onnellinen ja kiitollinen. Mutta tilanne on teillä tietenkin eri, kun ette ole vasta paatista astuneita kuten minä. :)

    Olin hamassa nuoruudessani isosena suomenkielisellä Lähetysseuran leirillä ja ryhmässäni oli ulkosuomalainen tyttö. Hänen puolestaan harmitti, kun kielitaito puolin ja toisin ei ollut niin hyvä kuin olisi suonut, että hän olisi saanut parhaan mahdollisen riparikokemuksen. En tiedä miten paljon teidän lapset puhuvat suomea, mutta jos vähänkin mietityttää, kannattaa ehdottomasti valita englannin- tai kaksikielinen rippikoulu. Eräs ystäväni on ollut monena vuonna ohjaajana Nuorten Keskuksen leireillä, mihin eräs kommentoija jo linkkasikin. Jos kaipaat tietoa nettisivuja pidemmälle, uskon että hän mielellään vastaisi kysymyksiin. Ehkä KV-leiri myös paremmin ottaa huomioon sen, että kaikki ulkosuomalaiset eivät ole olleet uskonnonopetuksessa? Eihän tavisleirilläkään nuoria minään teologian ylioppilaina pidetä, mutta saatetaan olettaa tietoja joita suomalaisessa koulussa uskonnontunnilla tulisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen vähän perehtynyt asiaan. Ikävä kyllä tämä meidän läheisin luterilainen kirkko on vanhoillisempaa suuntausta. He eivät hyväksy naispappeja ja samaa sukupuolta olevien liittoihin suhtaudutaan myös nuivasti. En voisi kuvitella olevani seurakunnan jäsen, jossa joku ei voisi sukupuolensa vuoksi toimia pappina.

      Olimme tämän Sinun haarasi konfirmaatiotilaisuudessa ja lapsemme kävivät ehtoollisella. Kerroin lapsille ehtoollisen merkityksestä, ensimmäisestä ehtoollisesta ja miksi sitä edelleen nautitaan. He olivat kokemuksesta hyvin otettuja.

      Pidän vinkin mielessäni. Kiitos kun laitoit tietoa. Ja kiitos, kun muistat lastemme toveria.

      Delete
  16. Voimia uimaritytölle!
    Rukouksen voimaa ei voi olla vähättelemättä..
    Olipa sen takana harrasta uskonnollisuutta tai uskoa johonkin suurempaan voimaan.

    Voimia koko uimariperheelle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Anne-Marie! Tuntuu niin pahalta, kun oikein mitään konkreettista ei voi tehdä. Nyt odotamme uutisia ja askartelemme Parane Pian -korttia. Koulu jatkuu vajaan viiden viikon kuluttua ja toivon, että tyttö on siellä muiden mukana uutta oppimassa.

      Delete
  17. Kiitos tästä kirjoituksesta. Rukouksen voimaan uskon minäkin. Olen monta kertaa saanut vastauksenkin, en voisi kuvitella eläväni ilman rukousta.
    Liityn rukousrinkiin uimaritytön puolesta, kannamme hänen asiansa yhdessä Korkeimman hoitoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Unelma. Minua alkoi kommenttisi itkettää. Olen vastannut kaikille kommentoijille ja tässä huomaa, että emme me ihmiset niin yksin tässä maailmassa ole kuin luulemme. Olemme valmiit auttamaan vaikka sitten rukoillen.

      Delete
  18. Koskettava kirjoitus, minäkin muistan uimarityttöä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Pauska! Kyllä nämä tällaiset asiat aina koskettavat ja saavat miettimään asioita vähän toiselta kantilta.

      Delete
  19. Uimarityttö on minunkin ajatuksissani, hiljaisissa rukouksissani.

    ReplyDelete
  20. Olen aikoinani etsinyt itseäni ja rukoillutkin elämäni vaikeimpina aikoina monen monesti.
    Olen löytänyt perusturvan ja ymmärtämyksen elämän suuriin kysymyksiin.Onko se uskoa vai ei, se ei ole oleellista minun mielestätäni.Oleellista on se, että koen että elämä kantaa kaikesta huolimatta.
    Uimarityttö on ajatuksissani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet niin oikeassa. Meillä on kova vimma aina laittaa asioille nimilappu ja laputukset lokeroihin. Lopputuloshan se on se tärkein. Kiitos Lennu!

      Delete
  21. Johanna
    Hyvä kirjoitus, varmasti kannanottojen määrä kertoo sen myös sinulle. Uimarityttö on ajatuksissa ja toivomme pikaista paranemista.
    Voin myös kovasti suositella Suomessa järjestettävää rippikoululeiriä ulkosuomalaisille - poika kävi omansa Keuruulla ja nuoret tulivat ympäri maailmaa.
    Ai niin, kommenttisi siitä että lapsista tulee täällä pakanoita....taisin itse joskus käyttää samaa ilmaisua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keuruun leiri tuntuu olevan kovasti suosittu! Tämä on hyvä juttu.

      Kyllä suomalainen uskonnonopetus on moness mielessä tärkeä juttu. Oppiihan siinä maailman muutkin uskonnot, ainakin päällisin puolin. Ja kun koulusta ei oppia saa ja jos kirkossa ei käy ja jos kotona ei asioita kertailla, niin pakanaksihan siinä varttuu.

      Kiitos, L!

      Delete
  22. Hyviä ajatelmia, kiitos niistä. On hyvä silloin tällöin muistaa ja muistuttaa ihan oikeasti tärkeistä jutuista, ja laittaa hiljainen kiitos ja ajatus eteenpäin. Taidampa rutistaa omat tenavani rusinoiksi, ja sanoa ison kiitoksen. Ajatusten havinaa myös uimaritytölle. Terveisiä Nairobista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva, kun jätit kommentin! Nyt osaan tulla Sinun blogiisi. Kyllähän sitä omaa jälkikasvuaan katselee sitten taas eri tavalla ja ymmärtää ne monet kerrat, kun varjelus on ollut mukana. Terveisiä sinne Akaasian alle!

      Delete
  23. Kiitos kun kirjoitit -- uskon vahvasti rukouksen voimaan ja pistän kädet ristiin uimaritytön puolesta. Tuon kaltaiset tapahtumat pysäyttävät ja pistävät miettimään mikä elämässä on tärkeää ... Toivotaan pikaista paranemista tytölle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Kate! Niin se vain on, että silloin kun kaikki menee hyvin ei osaa edes oikein muita vaihtoehtoja ajatella. Mukavaa kun jätit kommentin, niin tunnen tien blogiisi. Hyvää viikonloppua!

      Delete
  24. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  25. En koe olevani kovin uskonnollinen. Uskon kuitenkin johonkin isompaan, kaikkivaltiaaseen...uskon enkeleihin, uskon siihen että meitä kuullaan... Ristin käteni kiitän kaikesta uskomattomasta ja ihanasta mitä elämässämme on! Ristin samalla käteni kaikkien lasten vuoksi, jotka nyt tarvitsevat voimia selvitäkseen eteenpäin niin kuin tämä uimarityttö ja kaikki ihanat lapset joita saan nykyisessä työpaikassani Lastenklinikalla kohdata!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet ihan oikeassa, että maailman jokainen lapsi on rukouksen arvoinen. Voin vain kuvitella, minkälaisia tilanteita eteesi tulee työssäsi, kohtaat monenlaisia ihmisiä ja kohtaloito. Voimia työhösi.

      Kiva, kun jätit kommentin!

      Delete