Tuesday, June 12, 2012

Kotileivontaa

Tytär tuli intoa puhkuen kaveriltaan ja kysyi, että voitaisiinkos me leipoa. Hänellä on timantti resepti kuppikakkuihin. Pyysin näyttämään reseptiä. Ota paketti cupcake -taikinajauhetta. Paista kakut. Ota kaksi pakettia levitettä ja koristele kakut. Ok, kaverilla oli tehty ihka oikeita kotitekoisia (home made) leivonnaisia, mutta ei ihan alkutekijöistään. Amerikkalaisittain kuitenkin jo ehdottomasti kotonatehtyjä. 


Vähän aikaa tilannetta funtsin. Haluaisin, että lapset ymmärtävät mitä kaikkea esimerkiksi kuppikakut pitävät sisällään. Muistelin omaa leivontauraani ja etenkin sen alkua. Silloin se iski, kuin kaulimella olisi päähän mojautettu: mokkapalat! En ole tehnyt mokkapaloja varmaan pariinkymmeneen vuoteen. Osittain kai siksikin, että kun pellillisen teen niin myös pellillisen syön. 

Tuumasta toimeen. Mulla oli kolme apukokkia. Huomasin, että sisälläni asuu pieni Gordon Ramsey. Opastinkin aina yhden vaiheen ja vetäydyin takavasemmalle. Gordon oli parempi pitää häkissään. Nimittäin nämä amerikkalaiset kakarat selittävät koko ajan myös leipoessaan ja silloin kun ei selitetä esitetään pantomiinia leivonnan saloista... Mieheni täti oli jokunen vuosi sitten meillä kylässä ja hän sanoi, että tuli lasten keittiöpuuhien suhteen siihen tulokseen, että antaa lasten leipoa ja kokata, hän mielellään siivoaa sotkut.  Lapset ehtivät paneutua jälkien korjaamiseen viimeistään kun muuttavat omilleen. Tämän sydämensivistyneen (ja muutoinkin, ei sen puoleen) tädin ohjetta noudatin ja murisematta imuroin sokerit tasoilta ja lattialta, tiskasin astiat ja nuolin taikinakulhon. 


Onnistuimme yli äyräitten. Jopa niin hyvin että päätimme viedä naapurille maistiaisia. Ohje löytyy kotikokki.netistä. Tarinan opetus on tietysti se, että vanha konsti (lue: resepti) on parempi kuin pussillinen uusia. Sunnuntaina on isänpäivä ja näitä voisi tarjota aamukahvin kanssa. 

20 comments:

  1. Lisàà vain vesi ja voi tai jotain muuta yksinkertaista on niin moneen kertaan nàhty jossain amerikkalaisissa reality ohjelmissa ja sekin tuntuu niille kotirouville olevan làhes mahdoton tehtàvà, hihih! Ihanaa kun leivoitte ihan alusta asti...se on sità aitoa home madee :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu ja kuule, lapset oli ihan ihmeissään että tuleeks tähän näin paljon sokeria ja näin paljon voita. Jos ei määriä näe niin niitä on hyvin vaikea kuvitella.

      Sain myös paljon kannustusta ja kehuja, että kuinka sä äiti osaatkin! En viitsinyt paljastaa, että kyseessä ei ole kovin hankala leivos...

      Delete
  2. Herkullisen näköinen lopputulos ja varmasti myös suussasulava :)! Ja lapsille sopiva leivottava. Mä rrrrakastan mokkapaloja, itse asiassa ajattelin lauantaiksi kun näillä näkymin lapset ovat menossa isälleni yökylään tehdä viemisiksi mokkapalakääretortun ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näistä tuli kyllä ihan älyttömän hyviä. Luulen, että jos vielä kerran pari leivomme yhdessä niin sitten ipanat voivat tehdä näitä jo ihan itse. Osaavatpahan edes jonkin leivonnaisen alusta loppuun.

      No nyt pitää googlata, että millainen on mokkapalakääretorttu!

      Delete
  3. Mokkapalat on ihania :) Millainen on mokkapalakääretorttu?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä minäkin tässä ihmettelen. Sehän on sikäli loistava sovellutus, että ei kuorrutusta tarvitse niin esimerkiksi kuljetuksessa varoa.

      Delete
  4. Vuonna kuokka ja lapio kun olin ystäväni kanssa ameriikoissa pikkuserkulla kuukauden kokkasimme siellä heille jonkun kerran. Ensinnäkin oli suuri ihmetyksen aihe että me osasimme tehdä ruokaa (kaksi 18v neitosta, jo on ihme jos ei osata), ja sen lisäksi me teimme perunamuussia! oikeista perunoista! Me oltiin aivan hoo moilasena että mikä siinä on niin ihmeellistä. Sama vastaanotto oli kotitekoisilla lihapullilla. Todellista taitoa vaativaa gourmet-ruokaa siis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikös ole aikamoista! Suomalainen koulu on siitäkin hyvä, että opettaa kaikille kokkauksen alkeet. Ei pääse ihan vesi palamaan pohjaan. Mac and cheese suoraan paketista on myös kotiruokaa :)

      Delete
  5. Onpa namin näköiset mokkapalat! Sellaiset instant-leivontajutut ovat kyllä ihan käteviä,mutta mieluummin sitä leipoo itse ihan alusta asti ja tuloskin on paremman makuinen,Ja sulla on kivasti siellä apukokkejakin;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun on vaikea kirjoittaa näistä mokkapaloista, kun mieli palaisi jääkaapille ja palojen kimppuun :(

      Nää apukokit kyllä saavat sopan jos toisenkin aikaiseksi.

      Delete
  6. Eilen juuri luin jostain lehdestä tuosta kääretortusta, tumman kääretorttupohjan päälle osa kuorrutetta sekoitettuna tuorejuustoon ja loput kuorrutteesta sitten valmiin tortun päälle.
    Ja tuo on muuten totta, jos kaiken tekee pussista, ei tajua paljonko valmistamiseen tulee aineita. Herkullisen näköisiä teidän leipomukset!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Triinu, kun laitoit kääretortun ohjeen. Selvisi tämäkin asia! Kuulostaa kyllä hyvältä.

      Olin itsekin vähän kauhuissani, että tuleeko tähän tosiaan näin paljon voita. Nykyisin kun tuppaavat ne leivonnaisten rasvat jymähtämään suoraan vyötärölle.

      Delete
  7. Mokkapalat ovat kyllä aivan ihania! Ja lasten mieleen taatusti myös. :) Täällä päin mokkapaloja on mun kokemuksen mukaan melkein jokaisen lapsen synttäreillä, kun ovat takuuvarmaa tarjottavaa.

    Joskus teen mokkapalat isoihin muffinivuokiin ja pursotan päälle rasva-tomusokeri-kaakao-vaahtoa. Ne ovat kyllä liian isoja lasten synttäreille, jos on muutakin tarjottavaa. Silloin olen tehnyt mokkapalataikinasta minimuffineita...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ylva hyvästä vinkistä! Tätä pitää kokeilla. Onko synttäreillä tarjottavat mokkapalat maustettu myos kahvilla? Tai ei kai ne voi edes olla mokkapaloja ilman kahvinmakua :)

      Delete
    2. On, toki niissä on muutama ruokalusikalllinen vahvaa kahviakin! :D

      Delete
    3. Ok, meillä nimittäin tytär pyysi, että jos näitä voisi tehdä ilman kahvia :) Mietin, että mistä kummasta saisi vähän makua.

      Delete
  8. Ystäväni Marjo tekee maailman parhaita mokkapaloja, ja hänen Aleksi-poikansa kohta 3v on jo kovasti auttamassa. Kyllä se kotiruoka ja sen taitaminen nousee kunniaan, varsinkin tuollaisissa erilaisten kulttuurien kohtaamisissa. Amerikkalainen vaihto-oppilas lukioaikoina katseli ihmeissään, kun oli maininnut isäntäperheelleen että tekisi mieli mac & cheese:ä suomalaisen makaronilaatikon sijaan. Perheen äiti kysyi tyttärensä ja minut apuun ja netistä löytyikin mac & cheese ohje. Vaihto-oppilas oli kummissaan kun se lempiruoka ei tullutkaan yhdestä paketista vaan siihen tarvittiin ihan oikeaa makaroni, ja oikeaa juustoa, hiukan pekonia, ja se kermainen juustokastikekin tehtiin ihan from scratch. Ei ollut hänelle tullut mieleenkään että sen voisi tehdä alusta asti itse.
    Kyllä Suomen kouluissa kotitalouden opetus on niin arvokasta. Itselläni vielä seitsemännen luokan kotitalouden oppikirja ”Ole Hyvä!” on ihan keittiön perusraamattu. Sieltä haetaan perusohjeet joita sitten lähdetään muuntelemaan. Taidanpas blogata tästä aiheesta tuolla omalla tontillani...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua harmittaa, kun jätin Suomeen oman kouluaikaisen keittokirjani. Siinä oli monta hyvää ohjetta. Kotitalous on varmaan ollut yksi niistä oppiaineista, joista on ollut eniten hyötyä näin jälkikäteen ajatellen.

      Voin vain kuvitella, kuinka on vaihto-oppilasparka ollut ihmeissään että näinkö tätä ruokaa tehdäänkin. Huomaan, että monella on aika hakusessa ihan perusjutut. Vaikka en itsekään ole mikään mestarikokki, niin joskus tunnen oloni kovinkin edistyneeksi kokkauksen saralla.

      Delete
  9. Mokkapalat ovat aivan parhaita, niissä toki vikana on se, ettei niiden syömistä maltalopettaa :D
    Kiitos tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pystyin hillitsemään itseäni melkein kalkkiviivoille saakka, mutta kun oli viimeiset palat käsillä niin kyllä niitä meni ainakin kaksi kerralla. Ja ne ei olleet mitään pikkupaloja... Täytyy pitää taukoa.

      Delete