Friday, June 8, 2012

Kiitollinen leipuri

Edellisen postauksen kommentteja lukiessa liikutuin väkisinkin. Ihminen kuvittelee olevansa tässä maailmassa niin yksin. Miten se runoilijakin sanoo, että yksin sa syntynyt oot ja yksin sa lähteva oot, niin yksin olet sa ihminen, niin yksin keskellä kaiken (sorry, lainaus ei ole tarkka kuten V.A. Koskenniemi runoilleessan ). Kommentteja lukiessa mieleeni hiipi lämpö, ehkä jonkinlainen universaali ymmärryskin. 


Ihmiset Rovaniemen markkinoilta aina Nairobiin ja Akaasioiden alle  (sekä poiketen reitiltä niin länteen kuin itään) halusivat sulkea rukouksiinsa tai ajatuksiinsa lapseni koulutoverin. Kiitos. Joskus tulee mieleen, että Hemingway oli oikeassa kissoistaan puhuessaan: mitä enemmän ihmisiä tuntee niin sen kivempi on hengailla kissojen kanssa. Mutta teidät blogiystävät tuntiessani jätän kissat ilomielin Hemingwaylle. Missä hän nyt sitten nykyisin kynäileekin ja kyhnyttelee mirrejään. (Ja mun pitää joskus kertoa retkistä Key Westiin ja Hemingwayn talolle). 

Horoskooppimerkkini ja Hesarin testin mukaan olen enemmän maskuliini kuin feminiini. Joten tässä vaiheessa kirjoitusta rykäisen kuivasti ja siirryn asiaan. Asia on tällä kertaa Hans Välimäen resepti maailman parhaimpaan raparperipiirakkaan. Koesyöttö on suoritettu perheelle ja totesivat, että tämä on melkein parempaa kuin omenapiirakka. Ottaen huomioon, että neljä amerikkalaista tämän loihe lausumaan (tiedätteheän: koti, uskonto, isänmaa ja omenapiirakka) 
 voidaan todeta, että Hans Välimäki ei ole reseptinsä kanssa täysin väärässä. 


Ohje löytyy täältä. Hans on muuten lainannut reseptin Stefanilta, joten en ole ainoa joka tässä lainailee. 

Luin päivänä muutamana erinäisistä blogeista juttuja marenki- ja raparperileivonnaisista. Upeita, upeita paistoksia oli tehty. Ajattelin kuitenkin tutkia vielä nettiä jos löytyisi joku täystyrmäys. Ja löytyihän se. En kopioi reseptiä tähän, mutta lisään pari juttu. En myöskään kokeillut jäätelöä, turvauduin Breyersin laktoosittomaan vaniljaan. 

1. Ohje kannattaa lukea tarkoin. Sekä pohja että täyte nro 1 eli raparperitäyte vaativat etukäteisvalmisteluja. 
2. Ohjeessa ei mainittu raparperin määrää. Ostin neljä vartta ja se oli aavistuksen verran liian vähän. Joten varaa raparperia reilusti, se sulaa olemattomiin maustuessan sokerin ja kanelin kanssa. Lopusta voi aina keittää kiisselin. 
3. Piirakkavuokani (ihmettelin muuten viime Suomen-matkalla, miksi kaikki nauroivat ilmaisuille pipari - hei, tykkäätkö piparista? - ja piirakka - tää mun piirakka oli aivan erityisen mehevä - miksi???? ulkosuomalainen taas ihmettelee) on halkaisijaltaan 25 cm ja taikinaa jäi reilusti yli. Tosin luin ohjeen huolimattomasti ja yritin asetella ylimääräisen taikinan liuskoina piirakan pinnalle, kun ohjeessa käskettiin MURUSTELLA taikina piirakan pinnalle. 
4. Apukokki oli kiskaissut kaksi ruokalusikallista kanelia raparperien päälle ennen kuin ehdin kissaa sanoa (onkohan mulla jokin kissakuume?) ja se oli ehkä vähän liikaa. Aloita yhdellä ruokalusikallisella. Makua voi tarkistaa. 


Ohje muuten käy varmasti omenapiirakkaankin ja omenan ja raparperin yhdistelmään. Raparperin makua voisi terästää vähän myös kardemummalla. Ehkä ihan aavistus punapippuria toisi potkua piirakkaan. 

Eka lomaviikko takana ja en ole saanut oikein muuta aikaiseksi kuin tämän piirakan. Eihän tästä voi kuin tahtia parantaa. 

Onnellista viikonloppua, 

Johanna

14 comments:

  1. Tästä sen huomaa, että asioista pitää puhua(kirjoittaa), koska samalla kun antaa osan itsestään, saa sitä moninkerroin takaisin....;)

    Ennen oli pihat täynnä raparperia, siellä äidin kasvimaala! Se muuten tykkää kovasti näistä piparin mausteista. Höyrymehun tein aina ruskeeseen sokeriin ja maustoin kanelilla ja neilikalle, niistä tuli kaunis väri ja maku, muutoin olisi melko hailakkaa.

    Kyllä se omenapiirakka kuuluu Amerikaan ja tietysti myös meille kaikille, on se vaan herkkua kun on oiken tekemällä tehty...nami! Totta, että rapanperillä saa myös yhtä makoisan, sehän vaatii sen muhkean kokkareen jätskiä, kermaa tai vaniljakastiketta. Sen pektiinin voimakas tunne tarvii maitolisäkkeen. En ole muuten vuosiin näitä tehnyt, pitäis joskus viellä sekin homma hoitaa.....;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siitä on muuten aikaa, kun olen juonut raparperimehua! Jotenkin tuntuu, että se oli mahdottoman virkistävää ja sopi helteelle juomaksi.

      En ole missään meilläpäin nähnyt raparperipuskia ihmisten pihamailla. Se kyllä varmasti kasvaisi hyvin ja kasvuaikaa olisi reilusti. Kaupassa eivät yleensä kassat tiedä, mitä olen pussiin pakannut (kassathan punnitsevat irtohedelmätä ja -vihannekset, ei asiakkaat) ja siinä sitten pitää myös tavata miten raparperi kirjoitetaan. Joku luuli joskus selleriksi :)

      Delete
  2. Eivät taida pippari ja piirakkakaan enään nykyään tarkoittaa pelkästään piparia ja piirakkaa. :-D

    Raparperipiirakka on kyllä herkkua, harmi ettei täällä ymmärretä raparperin päälle! Muutaman kerran ole raahannut raparperinvarsiakin lentokoneessa. Kun sitten tein niistä töihin piirakan niin eivät uskaltaneet syödä, meinasivat että raparperi on myrkyllistä. höh.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä lapset katsoivat raparperia hiukan empien, mutta maistoivat sitten. Mun on vaikea ymmärtää, että miten se näyttäisi epäilyttävältä.

      Mä leivoin kerran naapurin rouville jonkun mielestäni erinomaisen suomalaisen marjapiirakan. Urhoollisimmat nielivät muutaman palasen, toiset lykkäsivät lautasen vaivihkaa sivupöydälle :) Eihän se varmaan miltään maistunut, kun sokeria käytetään ehkä neljäsosa siitä mitä täällä. En ole toista kertaa tarjonnut.

      Delete
  3. Minulla on jääkaapissa raparperia odottamassa ohjetta piirakkaan,joten ehkä kokeilen tätä,kiitos! Raparperiaika on täällä tosi pitkä,kestää suurimman osan vuotta.Tosin sitä saa vaan muutamista paikoista ja torilta vain yhdestä kojusta.Yleensä teen raparperista hilloketta jugurtin kaveriksi,mutta raparperipiirakka on kyllä herkkua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä on myös pitkä kasvuaika, joten oma puska olisi ihan paikallaan. En ole vaan missään nähnyt. Olisihan se samalla ihan soma koristekasvi :)

      Delete
  4. Ihana ohje, laitan heti kokeiluun! Työpaikan puutarhalla onkin kohta raparperia tarjolla, sinne suuntaan veitsineni.

    Niin ja se pipari ja piirakka taitaa nykyään monen mielessä tarkoittaa ripsipiirakkaa. Lainaan tähän my well spoken canadian friend, who explained to us why you’d never find a fish taco on a menu in canada ”it’s a vaginal reference”.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkistä. Ymmärrän olla pyytämättä kalatacoja kanadalaisseurassa :)

      Olin muuten hölmistynyt, kun tämä pipari-sanan uusiokäyttö tuli suomen kieleen. Mulla meni jonkun aikaa ennen kuin ymmärsin, että nyt tässä tarkoitetaan jotain ihan muuta. Huoh.

      Piirakka on aika makea, joten herkkuhammasta ei ainakaan vähään aikaan syönnin jälkeen kolota.

      Delete
  5. Johanna,
    Näistä leipomisista tuli mieleen, kun vein kerran pullaa lapsen koulutilaisuuteen. Tein ihan nättejä kierrepullia ja laitoin sokeriakin päälle - ajattelin että pitko olisi ollut liian arkista. Minua ihmetytti kovasti, kun tarjoilun alkaessa pullani olivat pääruoan vieressä niinkuin leipänä. Ja tietysti sain muutaman kehunkin....tämä suomalainen leipä on niin hyvää ! Siitä päätettiin, että jätetään suomalaiset herkut kotiväelle ja amerikkalaisille jotain heille sopivampaa !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih! San Diegossa asuessamme kävelymatkan päässä oli leipomo. Ostin sieltä pullapitkoa aika usein. Se näytti ja maistui ihan suomalaiselle pullapitkolle. Mutta leiväksi se luokiteltiin. Sain aina maistiaispalankin ostaessani ja kaupan väki ihmetteli, kun en halunnut voita päälle :)

      Karjalanpiirakat ovat aina tehneet kauppansa. Niistä nämä amerikkalaisetkin tykkäävät.

      Delete
  6. Mie olen ollut ahkera leipoja, mutta nykyään vähemmän.
    Käytän oikeaa voita ja paaaaaaljon sokeria:D ei ole mithään terveyspullaa ei.
    Mulla on yksi piirrakkaohje johon on helppo vaihtaa päällisiä.
    Ja yksi savu-poropiirakka on takuu varma hitti!

    Oikein hyvää launtai-iltaa sinne rapakon taakse!
    Keskusta sai puheenjohtajakseen Juha Sipilän.Ja Paavo nyt joutui nyt väistymään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin tykkään leipomisesta. Tähän saakka ovat vain olleet syöjät vähissä. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että pikkuväki alkaa ymmärtää äidin leivonnaisia. En ole oppinut amerikkalaisittain leipomaan (no, kun en ole juuri yrittänyt), joten suomalaiskansallisia ovat leipomukseni.

      Harmittaa, kun niin monissa hyvissä suolaisissa herkuissa on poroa. Mistä sitä tähän nyt sitten poroa hankkii. Kanadasta sitä kai saisi, mutta epäilen että naapurikaupassa katsoisivat kovin kieroon jos moisen tilauksen tekisin...

      Näin uutiset. Sipilä on minulle tuntematon, kuten taitaa olla aika monelle muullekin suomalaiselle. Ammattiuransa tiedän, mutta en juuri muuta. Mutta tässä on nyt sitten pari vuotta ainakin aikaa nähdä, että mihin suuntaan puoluetta luotsataan.

      Delete
  7. Meillä puskee raparperipenkki yli äyräiden, joten kaikki ohjeet ovat tervetulleita! Mansikan ja raparperin yhdistelmä on myös hyvä.

    Itse siellä rapankontakana ollessani, huomasin, että oli turha tuhlata "meidän herkkuja" amerikkalaisille... Korvapuusteja kyllä tykkäsivät syödä, eivätkä edes luulleet leiväksi;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Korvapuustit ovat sopivan kanelisia ja sokerisia, olen huomannut saman :) Tuossa ylempänä taisin jo sanoakin, että myös karjalanpiirakat ovat tehneet kauppansa. Muu on kyllä hankalampaa.

      Raparperi on kyllä mainio kasvi. Lapset tänään kysyivät sitten, että onko tämä vihannes. Mun täytyy sanoa, etten ollut koskaan edes asiaa ajatellut. Vihannes se näyttäisi tietosanakirjan mukaan olevan. Hassua, kun sitä käytetään vaan makeisiin leivonnaisiin ja kiisseleihin oman kokemukseni mukaan.

      Delete