Wednesday, May 9, 2012

Muistetaan opettajia

 Taas on se aika vuodesta, että  opettajia juhlitaan viikon ajan. Maanantaina lapsi vei kämmenen kuvansa, johon kirjoitti miksi ope on aivan erityinen. Tiistaina opettajille vietiin kukkasia ja tänään keskiviikkona herkkuja. 

Lapsi halusi muistaa oman opettajansa lisäksi myös neljää muuta opettajaansa. Kolmelle löytyi kauniit Laura Ashleyn laatikot ja kahdelle värkkäsin karkkitötteröt. Torstaina lapsi kirjoittaa kiitoskortin ja perjantaina classroom parent, luokkavanhempi, toimittaa opettajalle lounaan jonka kustannuksiin kaikki osallistuvat. Rahaa jää vielä sen verran yli, että luokalle ostetaan lyijykyniä, paperia, nenäliinoja ja muuta tarpeellista. 

Meidän koulu -henkeä nostatetaan koko viikon teemapäivillä: yhtenä päivänä saa käyttää aurinkolaseja, yhtenä lippistä, peruukinkin saa läntätä päähänsä. Keskiviikko on sateenkaaripäivä, jolloin luokka-asteet pukeutuvat jokainen omaan väriinsä. Meiltä lähti matkaan sinipaitainen lapsi. 


Loppukouluvuosi on aikaisempien vuosien mukaan aikamoinen. Tällä viikolla touhutaan majakka-projektin parissa. Olen ollut apuna rakentamassa kahta majakkaa aikaisemmin, joten rutiinilla tämä sujuu. Mutta kyllä savesta majakan muovailu, maalaaminen, valon asentaminen huipulle ja maiseman toteutus aikaa vie. Osavaltion koulujen tasotestit alkavat huomenna ja jatkuvat ensi viikolla. Olen lupautunut "viralliseksi valvojaksi" eli tallustelemaan luokkahuoneessa ympyrää 4-5 tuntia, puhumatta ja pukahtamatta, näkemättä ja kuulematta mitään. Paitsi jos tapahtuu väärinkäytöksiä. 

Mies on työmatkalla Las Vegasissa. Edelleen ihmettelen miksi niitä konferensseja ja messuja ei voisi pitää rauhallisissa pikkupitäjissä, kuten tämä meidän? Miksi aina Orlando, Miami, Vegas? Maanantaina messuosaston pystytyksen jälkeen oli  jäänyt sen verran aikaa, että mies ehti ystävien kanssa kilparadalle kokeilemaan Lamborghineja, Ferrrareita ja Mercedeksiä. Viereen sai Nascar-hepun, joka antoi vinkkejä miten vauhtia saa lisää.

 Mulla on myös autoillessa kolme vauhdittajaa. Sunnuntaina kotimatka lasten kisapaikalta taittui tavallistakin nopeammin, kun jälkikasvu ilmoitti että olisi pitstopin paikka. En erityisemmin nauti highwayllä ajelusta ja vielä vähemmän haluan poiketa reitiltä sivuteille.  Kaistanvaihtopasianssi on muutenkin armotonta. Jos kysyttäisiin mikä on turvaväli, niin aika moni autoilija kai vastaisi että se space-nappula siinä tietokoneen näppiksessä. Huoltoasemien kylppärit ovat yleensä kohtuullisen siistejä, mutta niinkin on käynyt että lapsi on kääntynyt ovelta takaisin. Joten kotiiin piti päästä.


Olen tavattoman ylpeä kolmen koplastani. Kun aika käy rajalliseksi ja paine kasvaa, niin lapset venyvät. Eilen illalla meitä oli neljä hääräilemässä majakan kimpussa, kaksi taas auttoi toisiaan niin matematiikassa kuin muissakin opinnoissa. Yksi alkoi laitella aamiaispöytää kuntoon ja toinen tyhjentää tiskaria. Takana kaikilla pitkä koulupäivä ja parituntiset harkat. Innokkaita apureita löytyi vielä varmistamaan, että opettajille lähetettävä suklaa on kelvollista. Pakkailin lasten lounaita illalla puolikymmenen maissa, kun kuului lapsen hyvän yön -toivotus: "Good night everyone. I love you all". 

20 comments:

  1. Ihana tiimihenki siellä teillä! :) Jännä tapa muistaa opettajia, siis koko viikon? Kuinka pakollista se on, eli tuovatko kaikki opettajalle jotain vai viedäänkö vain niille opettajille joille halutaan? Ja miksi juuri tämä viikko? Mielenkiintoista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämän meidän kotijoukkueen kanssa on kyllä selvitty monenlaisesta ja jokainen osaa venyä kun tarve vaatii :)

      Luulen, että tämä viikko valikoitui vain siksi, että koulun loppu alkaa olla sopivan lähellä. Pakollista muistaminen ei tietenkään ole ja yleisimmin muistetaan vain luokanopettajaa. Meillä lapsi tykkää kuitenkin kaikista opettajistaan ja haluaa muistaa heitä kaikkia :) Minulle sopii, sillä olen valtavan kiitollinen opettajille jotka jaksavat lastani opastaa ja opettaa, päivästä ja vuodesta toiseen.

      Kukkapäivänä jokainen vie opettajalle yhden kukan (toki saa viedä enemmänkin) niin, että opettaja saa kauniin kukkakimpun. Tunnuslause päivälle on "Thanks for helping us bloom". Kädenkuva päivän tunnari oli "Thank you for the helping hand".

      Delete
  2. Kuulostaa ihanalta tuo sinun ja lasten yhteistyö.
    Hyvää kevättä vaan teille kaikille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, joskus täytyy ääntä korottaa... Mutta jostain meille on tulla tupsahtanut kovin fiksut ja tilannetajuiset tenavat. Kiitollinen vain pitää olla.

      Delete
  3. Ihanat lapset teillä! :) Vaikka lastenhoidossa, ja lasten kehityksessä on omat kommervinkkinsä matkan varrella, niin se on aina sykähdyttävää, kun saa havaita, että kasvatus ja kodin opit tuottavat tulosta.

    Nuo yhteishenkiteemat kuulostavat hyvälle! Jotain on taidettu oppia myös täällä Suomen päässä. Ainakin tulevan 7. luokkalaiseni vanhempain illassa mainostettiin heti seiskan alkuun sijoittuvia seiska-leirityksiä, joiden suurin tavoite ja juju on yhteishengen vahvistaminen heti alkumetreillä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta jotenkin tuntuu, että joku katsoi että meille pitää antaa mahdollisimman itseohjautuvat ja helpot mallit :) Kun kasvattajia on tasan kaksi, apujoukot puuttuvat tyystin. Tosin kyllähän opettajien vaikutus on suuri. Olen huomannut, että meidän kohdalla vielä suurempi. Opettajista tulee sitten melkein niitä puuttuvia sukulaisia.

      Kyllä yhteishengen virittely on vaivan arvoista. Lasten koululla on oma maskotti - jonkun oppilaan aikanaan suunnittelema. Aamuisin lapset toistavat koulun lupauksen (kunnioittaa, antaa työrauha jne.). Porukkaan kuuluminen on tärkeää. Luulen, että kiusaamistakin on vähemmän kun ollaan kaikki ikään kuin samassa veneessä.

      Delete
  4. Teillä on kyllä mahtavan hyvä tuo tiimihenki:) Ja ihan mielettömän nätit nuo laatkot;ja karkkitötterötkin niin nätisti laitettu.Kiva ele myös tuo lounas opettajalle! Ja muutenkin lastesi koulussa on kivoja projekteja lapsille:) Olishan se varmaan kivempi jos messut ja konferenssit olisivat lähellä, mutta kun tulee ihmisiä ympäri maailmaa niin lentoyhteydet taitaa olla aika tärkeä kriteeri.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidän koululla on kyllä energinen ja aikaansaapa PTA (parent teacher association). Nyt kun puheenjohtajalla ja muilla jäsenillä on jalat ns. maassa, niin nämä muistamisetkaan eivät mene ihan överiksi. Jossain vaiheessa tuntui, että panostus oli aika kova ja ei otettu huomioon, että kaikilla ei ole vara joka päivä viedä asioita, jotka maksavat. Nyt askarrellaan.

      Lounas oli minustakin mahdottoman hyvä asia. Tiedämme open lempiravintolan ja sieltä se haetaan.

      Olet oikeassa mitä lentoyhteyksiin tulee. Meille pääsisi suoraan mm. Lontoosta, Pariisista, New Yorkista, mutta ei taida konferenssi meidän tuppukylässä saada liikkeelle massoja :)

      Delete
  5. Minä tapaan muistaa opettajia jouluna ja koulun loppuessa. Vinkkejä otetaan vastaan:). Kyllä lapset venyy. Se on ihanaa. Voimia sinne yksinhuoltajan arkeen. Minullakin lähtee ensi maanantaina matkaan.

    Haastoin sinut, käypä katsomassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juttelin jokin aika sitten täkäläisen ystäväni kanssa, jonka äiti on eläkkeellä oleva opettaja. Äidillä on edelleen kaappi, josta hän käy nappaamassa kylään lähtiessä kynttilän, kylpysuolan, valokuvakehyksen tai muun tavaran. Kaappi on aikanaan pursunut tavaraa. Ystäväni myös kertoi, että aina lahjakortin saadessaan äiti oli TODElLA iloinen. Syötävät ja juotavat menivät samaan sarjaan, niitäkään ei tarvitse säilytellä.

      Meilläkin muistetaan jouluna ja koulun loppuessa ja sitten vielä tämä viikko erikseen. Ja tietysti ystävänpäivä!

      Jouluna ja koulun päättyessä annan pienen lahjakortin. Sen verran, että pääsee muutaman kerran kahville tai saa tavaratalosta vaikka viinipullon jos sattuisi viinistä pitämään.

      Musta on myös kiva tapa, että luokka kerää yhteisen lahjan. Se voi sitten olla vaikka lahjkortti opettajan suosikki ravintolaan tai ruokakauppaan.

      Yritän antaa sellaista, jonka voi nauttia heti miten eikä tarvitse säilytellä :)

      Delete
  6. Ihana kirjoitus, mukavaa että opettajia arvostetaan :). Mukava yhteishenki teillä perheessä :): Piti kysymäni, että osaavatko lapsesi suomea?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapset ymmärtävät suomea kohtuullisen hyvin, olenhan puhunut sitä heille heidän syntymästään saakka. Mies puhuu englantia. Puheentuotto on hankalampaa. Joskus lupaan, että mennään syömään donitsit lähileipomoon jos puhelevat enemmän suomea. Kerran poika, silloin n. 5 v, sitten sanoi heti auton ajaessa ohi että "kaksi tyhmää tätiä ajaa autoa". Siinä sitten piti pohtia, että rangaistaanko lauseen sisällöstä (mistä sitä voi toisten tyhmyyttä tietää) vai palkitaanko yrityksestä.

      Opettajia arvostetaan paljon. Meitä on onnistanut, lapsilla on aina ollut hyvät ja myös välittävät opettajat. Niinpä lapset aina heruttelevatkin kyyneliä, kun yksi opettaja vuoden jälkeen hyvästellään.

      Delete
  7. Tulen aina tosi iloiseksi näistä sinun kuvauksista miten tsempataan toisia, viihdytään yhdessä ja ollaan hyvällä fiiliksellä oman perheen kanssa. Se on mahtavaa ja se lisääntyy kun sitä ruokkii. Negatiivisuutta on maailma pullollaan, mutta ei kertomuksia hyvästä, toiveikkaasta ja toisia kunnioittavasta perhe-elämästä. Iloa päivääsi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Mulla meni roska silmään tästä sun kommentista. Oletpas ystävällinen. Kyllähän se niin on, että kotijoukkojen tuki on korvaamaton. Haluan, että lapsilla on kaikki se tuki ja turva, jota ilman olen itse. Toivon, että he aina ymmärtävät myös toistensa arvon ja toisiaan auttavat. There is no business like family business :) Esimerkkinä olemme katselleen porukassa tv-sarjaa "Cake Boss". Se on temmannut meidät kaikki mukaansa.

      Delete
  8. Fantastic photography and beautiful texture! It is a pleasure to visit your space.
    Hope to see you on my blog:)

    ReplyDelete
  9. Voi miten kivoja tapoja ja perinteitä opettajien muistamisessa!

    Tässä juuri mietin opettajalle muistamista; meidän kakkosluokkalainen sai ekalle mennessään aivan äärimmäisen ihanan opettajan ja nyt kahden vuoden jälkeen opettaja ottaa syksyllä vastaan uudet ekaluokkalaiset, tyttäreni myös siirtyy kuvataideluokalle joten opettaja vaihtuisi senkin myötä.

    Meidän perheen yhteinen sarja on hauskat kotivideot =) Myös reilu 3v:n huumorintaju yltää jo noihin mittoihin ja on ihanaa löhötä sohvalla koko perheellä katsomassa ja nauramassa. Samalla meillä on karkkipäivä eli näin perjantaisin.

    Piti kysymäni tuosta aamupalasta; katetaanko teillä illalla pöytä aamupalaa varten? Meillä 8v. olisi kovin innokas aina kattamaan kauniisti, mutta usein arjen kiireessä minulla jää homma tekemättä :/

    Ja tosiaan; aivan ihana huomata lasten yhteishenki! Meillähän nuorin on 10kk ja sekin on aivan ihanaa kun pienellä jokin harmittaa niin joku isommista menee, nappaa syliinsä ja toteaa "tule tänne mun syliin niin mä halin sua ja sitten leikitään, joohan?" <3

    Lepppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskat kotivideot on tuttu juttu. Kyllä niitä toilailuja kelpaa katsella. Mutta kyllä joskus tulee mieleen, että nyt taisi sattua.

      Hyvä opettaja on kyllä sellainen asia, josta osaa olla kiitollinen. Lapsi viettää opettajan kanssa kuitenkin ihan älyttömän paljon aikaa.

      Kyllä vain laitan aamupalapöydän jo illalla valmiiksi. Tämä oivallus tuli kerran, kun kakseset olivat tokalla ja yksönen eskarissa. Mies tietysti työmatkalla. Aamulla sitten olin kiireinen, tiuskin ja äyskin kun kiire oli. Älysin siinä, että monta juttua voi tehdä illalla kuten kattaa pöydän. Ei meillä usein ole perusjuttuja kummempaa, mutta tuntuu että se säästynyt minuutti pari on aamulla aivan erityisen kallisarvoista aikaa.

      Jossain on sanottu, että parasta mitä voi lapsilleen antaa on sisarukset. Tuntuisi ainakin joskus pitävän paikkansa :)

      Delete
  10. Ihania lapsukaisia teillä!
    Niin kuin tuolla ylempänä onkin jo kommentoitu,niin teidän perheen hyvä henki kyllä näkyy ja sen on ihanaa!

    Kauniisti muistatte opettajia! Täällä taitaa se yleensä rajoittua kevät- ja joululahjaan.
    Nyt pitäisi taas keksiä jotakin eskariopelle??!!

    ReplyDelete
  11. Voi, sun pitäisi nähdä kun lapset siivoavat gerbiilien häkin, kuten tänään :) Se on vallan hilpeää puuhaa ja siinä käytetään isän kaikkia mahdollisia vempaimia mitä autotallista löytyy. Kuten jättimäistä tuuletinta.

    Onkohan suomalaisissa kouluissa tapana vuoden alkuun heti kysellä opettajan mieltymyksiä? Meillä luokkavanhempi usein tekee listan, jossa on opettajan lempi kaupat, ravintolat, väri, ruoka, harrastukset jne. Sitten on helppo katsoa tästä listasta, että mitä opelle hankitaan. Se voi olla harrastukseen liittyvää, ruokatarpeita, lahjakortteja. Auttaa kummasti.

    ReplyDelete