Monday, May 7, 2012

Ihan lätkässä

Vuonna 1982 jännättiin tuleeko Väinö MM-kisoihin vai ei. Koko murkkuikäisen tytön sydämestäni toivoin, että Väinö tulisi. Ja voi sitä onnen tunnetta, kun suorassa tv-lähetyksessä suomalaisessa kaukalossa kiisi Wayne Gretzky. Tv-kanavia taisi näkyä kolme ja katsoa sai, kunhan lupa oli maksettu. Ei tarvittu digikorttia tai muuta vipstaakia. Jos olisi tarvittu en olisi Suurta Tähteä nähnyt. 


Kisat olivat kyllä pettymys. Vieläkin  muistan sen karvaan tunteen, kun Neuvostoliitto pelasi tasapelin Tsekkoslovakian kanssa ja Kanada päätyi pronssiotteluun. Ensimmäisen kerran ymmärsin, että urheilussa ei aina paras voita. Urheilu voi olla myös politiikkaa. 

7.5.1995 MM-lätkän kultaottelu oli työpäivä, vaikka sunnuntai muistaakseni olikin. Sain kyllä olla töissä ihan rauhassa, kun asiakkaat olivat katsomassa matsia. Itse kuuntelin Mertarannan selostusta ja jännäsin. Myöhemmin kun näin pelin videonauhalta ymmärsin, että jännäsin ihan syyttä suotta. Hupu, Tupu ja Lupu sekä muu kaukalon väki oli hirmuisessa iskussa. Siinä pelattiin eikä meinattu. Mertarannan selostus kuului tavalliselta radiokanavalta eikä siitä tarvinnut sen enempää maksaa. Jos olisi tarvinnut ei olisi työnantaja tätä iloa meille työssäoleville kustantanut. 

13.5.1997 jännäsin MM-kullan kohtaloa katsomossa. Kaksi päivää aikaisemmin Ruotsi oli päihittänyt Kanadan 3-2. Jos Ruotsi voittaisi olisi se maailman mestari. Ruotsi ei voittanut ja seuraavana päivänä pelattiin kolmas kultapeli.Kanada vei mestaruuden. Molempina kisapäivinä heilutin Ruotsin lippua, mutta peliluukulla pistin roponi likoon Kanadan puolesta. Musta se oli ihan itsestään selvää, vaikka en mikään asiantuntija olekaan. Mutta kyllä naapuria pitää kannustaa. Aloittelijan tuuria, sillä onnistuin vielä tulosveikkauksellani voittamaankin. Lippujen hinnat olivat sellaiset, että asuntovelallisen oli vara pelissä käydä. Kolmannesta pelipäivästä ei tarvinnut maksaa extraa. 

Olen nähnyt yhden SM-liigapelin. KalPa tuli tervehtimään HIFKIä ja valmentaja Erkka Westerlund meitä aitiossa istuvia. Pelistä en muista mitään, mutta sopivasti pyörryksissä olin kun kömmin taksista kotipihassa. Hyvä peli! 

Vielä yksi kokemus on jäänyt mieleeni. Valmentaja Sakari Pietilä oli koutsaamassa työtiimiämme. Koulutus oli varmasti hyvä ja avartava, mutta mieleen jäi vain Pietiän kommentti Saku Koivusta. Hän on kuulemma vailla vertaa, kun kapteeneja pistetään järjestykseen. 

Suomen kisauutisia lukiessa mietin, että olisin jäänyt ilman näitä vähäisiäkin lätkäkokemuksiani jos lähetykset niin tv:ssä kuin radiossakin olisivat olleet maksullisia. Asuntovelallisen kukkaro ei olisi liveottelua kestänyt, mikäli hinnat olisivat olleet kovin korkeat. Pienessä mielessäni ajattelen niin, että kotikisat olisivat aika antaa takaisin niille tuhansille ihmisille, jotka mahdollistavat jääkiekon peluun Suomessa.

Käsittääkseni jääkiekko on harrastuksena sekä kallis että aikaavievä. Harva on syntynyt kypärä päässä tai hokkarit jalassa, joten varusteisiin saa kulumaan setelin poikineen. Pienten lätkäsankareiden harjoitteluvuorot ovat mielipuolisiin aikoihin ja kyyditä pitää. Vanhemmat myyvät limpparia ja hampparia, jotta junioritoimintaan saataisiin muitakin tuloja kuin vanhempien palkkatulot. Kaukalon reunalla kannustetaan ja huolletaan laskematta kuluja tai vaivaa. 

Veikkaan, että monelle aloittelevalle ja vähän edistyneemmällekin kiekkoilijalle olisi aikamoinen kannustin nähdä oma Väinönsä tosi toimissa. On jotenkin vaikea ymmärtää, että tästä ei ole tehty kaiken kansan kiekkojuhlaa mahdollistamalla suorat lähetykset ja radioselostukset ilman sen kummmempia lisäkustannuksia.  Nimittäin SM-liigaa tai Suomen Leijonia ei ole ilman niitä tuhansia lajin parissa hyöriviä lapsia, äitejä ja isiä, vaapehtoisia seuratyöntekijöitä. Nyt olisi aika antaa takaisin, kannustaa ja innostaa uusia polvia. Olen niin naiivi, että ajattelen innostuksen kyllä aikanaan tuovan taas niitä tarvittavia rahapuroja lajiliitollekin. 

10 comments:

  1. Mukavan katsauksen olet laatinut jääkiekon lähihistoriasta.
    En ole innokas lätkäfani, mutta jotain olen sentään mieleeni saanut jäämään. Saku Koivun urhoollista taistelua syöpää vastaan seurasin. Minäkin olen Turussa syntynyt.
    Nuorin lapsenlapsi on nyt ensimmäisen talven jääkiekkokaukaloa tahkonnut. Nähtäväksi jää jatkuuko kiinnostus.
    Onnea vaan Suomen joukkueelle näihin tämän vuoden kisoihin, hyvin on alkanut turnee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samanlainen lätkäfani taidan olla kanssasi :) Seuraan oikeastaan vain arvokilpailuja ja niistäkin loppuotteluja.

      Saku Koivu oli sankari syöpätaistelussaankin.

      Sinulla on sitten ihan ensikäden tietoa mitä kaikkea jääkiekko perheeltä vaatii. Onnea vain juniorille! Ja tietysti kiekko-Leijonille. Ja mun pitää nykyään toivottaa onnea myös Team USA:lle :)

      Delete
  2. Veit jalat suustani!

    Vuonna -95 elimme sellaista jääkiekkohuumaa että oksat pois. Äidin kanssa roudasimme äidin työpaikalle vanhan televisionkin yhden iltapäivämatsin takia =D Äiti karautti minua hakemaan koulusta ja hipsimme äkkiä television ääreen; äiti tosin teki töitään siinä samalla mutta kuuloyhteys oli koko ajan selostukseen.
    Ja minä istuin kuin naulittuna; Saku Koivu, hän oli se joka piti minut pelin ääressä alusta loppuun.

    Huoneen seinät oli vuorattu Saku-julisteilla joita hain Mikon Koneesta. Niitä jaettiin ilmaiseksi ja minä kävelin joitain kilometrejä päivittäin lisää julisteita hakemaan :) Ruutuvihkot täyttyivät lehtileikkeistä ja artikkeleista, ottelutulokset kirjasin ylös vihkoon jne.

    Kiekkohuuma on noista ajoista laantunut melkoisesti. Yksi elämän tähtihetki oli luokkaretkellä, laivalla. Hannu Virta sattui laivalla tulemaan vastaan ja pääsin samaan kuvaankin. Kukaan muu (edes kiekkoilevat luokkakaverit) ei tunnistanut kiekkotähteä joten minä sain yksinoikeudella rupatella hetken Hannu Virran kanssa. Maihin päästyämme syöksyin lähimpään puhelinkoppiin soittamaan isälle tärkeimmät uutiseni =) Valokuva on edelleen muistona albumissa.

    Tällaisen porukan MM-kisakatsomo perusttetaan kotisohvalle. Tavallisen työssäkäyvän tuloilla ei raski ostaa viidelle henkilölle lippuja; 156€/kpl. Vauva kenties pääsisi ilmaiseksi =) Yhden pelin näkeminen olisi meidän perheelle yyli tuhannen euron satsaus ja olemme sitä mieltä että niin suuri elämys se ei olisi että tuollaista summaa satsaisimme. Tuhannella eurolla tämänkin kokoinen perhe tekee monta kivaa pienempää reissua.

    Silti haaveilen edelleen kunnon kiekkomatsin näkemisestä livenä. Ehkä pitää ensi talvena mennä katsomaan Kärppien peliä, sekin minulta kokematta vaikka täällä asunut jo 13½v. ja halli tuossa melkein nurkan takana!

    Leppis

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wau, Sinä olet kyllä ollut sitten ihan kunnon fani! Minäkin muistan leikanneeni juttuja Gretzkystä ja tallettaneeni niitä kirjojen väliin. Niin pitkälle en kuitenkaan fanittamisessa päässyt, että olisin saanut julisteen hankittua.

      Näissä suurissa turnauksissa on kyllä jotain, joka kokoaa nuoremmat ja vanhemmat yhteen. Meillä tungetaan samalle sohvalle. Lasten kasvaessa tietysti alkaa olla jo tukalat oltavat. Erityisen jänniä ovat Suomi-USA -ottelut. Jotenkin aina toivoo, että molemmat voisivat voittaa...

      Tuhat euroa on kyllä suolainen hinta. Sillä tekee jo vaikka mitä kivaa. Tosin huomasin pari kesää sitten Lintsillä, että viisihenkinen perhe ei tee juuri mitään parilla kolmella sadalla siellä. Miten kaikki voi olla niin kallista?

      Delete
  3. Olen aina (siis ihan pikkulikasta) seurannut MM-kisoja innolla television välityksellä, en koskaan paikan päällä (kerran oli lähellä, keski-Euroopassa asuessani, mutta se kariutui siihen, että Suomi päätyi jatkopeleihin siihen kauempana pelanneeseen lohkoon). Mutta yksi vanha kotikisojen MM-maskotti hyllystä löytyy, vanhempani olivat kerran katsomassa
    MM-peliä :-)

    Ikävä tilanne tämä tämänvuotinen rahastus kisalipuilla. Moni tosifani joutuu jäämään sen vuoksi pois katsomosta, ja hänen tilallaan on "sponsoroitu henkilö", jota kiinnostaa enemmän väliaikatarjoilut kuin itse peli...

    Minulle nämä tämänvuotiset kisat näkyvät televisiosta ilman lisämaksua ihan riittävästi: Suomen pelit, välierät ja finaalit :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun pitää alkaa tutkia täällä päässä, että mistä niitä pelejä voi katsella. Loppuottelut pitää nähdä joka tapauksessa.

      Ei tietysti pitäisi katsella taustapeiliin, kun kehitys kehittyy ja elämä menee eteenpäin. Mutta miten musta tuntuu, että takavuosina kotikisoissa ovat liput olleet säällisen hintaisia...?

      Tuntuu, että lippujen hinnoista päättäneillä on aika huikea matka tavallisiin lajin harrastajiin. Kyllä meilläkin saisi maksaa aika rutkasti NHL-peleistä, mutta toisaalta sitten koulun tai urheiluseuran kautta lippuja saa ostaa tosi hyvillä alennuksilla. Näistä lipuista sitten vielä saa koulu tai seura oman osansa, joten osa lippujen hinnoista menee hyväntekeväisyyteen.

      Delete
  4. Lätkässä sitä ollaan täälläkin.
    Aikoinaan veljeni pelasi ja meillä tytöilläkin oli omat mailat ja hokkarit. Suvun tytöt jatkoivat tosimielessä, mutta kun piti naisten sarjaan siirtyä jättivät pelaamisen, fanittavat kylläkin edelleen.
    Ei se niin hirveen kallista harrastusta ole koska nämä nuoret kierättävät kamojaan. Vanhemmat tekevät koko ajan sitä pyyteetöntä työtä.Lätkätyttöjen isä osti pikkubussin jotta koko jengi mahtui autoon kun kuskas heitä! Minä istuin päiväkaupalla Hippoksella kun tulivat tänne tyttöjen paremuudesta ottelemaan, onneksi tykään lätkästä ja tytöistä myös. Harmittaa kun lopettiva, pikkuveli kyllä jatkaa....;)

    Muuten JYPpi voitti taas SM, isot juhlat koko kaupungille. Päätin että ostan nyt jonkun fani tuoteen itselleni, paita olisi kiva!? En vain tiedä kenen numerolla, taidankin tyytyä avaimen perään.....;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta muuten varmaan, että käytettyjä ostamalla ja kierrättämällä säästää pitkän pennin. Juttelin tässä yhden äidin kanssa joka lähetti poikansa jääkiekkomailan toiselle puolella USA:ta (eivät huolineet sitä lentokoneeseen jostain syystä) postin mukana. Maila maksoi useamman sata dollaria ja yhdellä ei kautta pärjää, kun tuppaavat menemään rikki.

      Huomasin JYPin mestaruuden! Vaikea uskoa, että siitä SM-liigan heittopussista on tullut mestari ja toistuvasti. Voin vain kuvitella, miten koko kaupunki on ihan sekaisin. Kyllä sitä avaimenperälläkin voi jo fanittaa :)

      Delete
  5. Mä olin töissä jääkiekon parissa monta vuotta sen Suomen kulta-aikoina. Tänään näin lehdessä entisen pomoni ekaa kertaa moneen vuoteen, oli kovasti vanhentunut. Monet entiset jääkiekkoilijat ovat tuttuja työn kautta mutta olen myös tutustunut junnujääkiekkoon ja sen perusperiaatteet ovat edelleen hyvässä hallussa. Työajan jälkeen kipaisin usein jäähallille tms. auttamaan milloin missäkin. Voikin sanoa että ennen lapsia jääkiekko vei 90% mun ajasta:) Nykyään en juuri seuraa jääkiekkoa muuten kuin lehdistä on kiva bongata vanhoja tuttuja:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jääkiekko on kyllä varmasti sellainen laji, että se vie mennessään. Ja vapaaehtoistyötä piisaa.

      Mä taas kuulin YLEltä mun entisen pomon äänen :) Hän antoi asiantuntevan lausuntonsa. Ääni kyllä tuntuisi pysyvän samana, vaikka ulkonäkö muuttuu.

      Delete