Kirjoitin sykyllä retkestämme Washingtoniin, maan pääkaupunkiin. Huomasin,
että yksi retkikohteemme jäi esittelemättä. Nyt se on taas hyvinkin
ajankohtainen, kun vielä ei ole liian kuuma ja jaksaa käyskennellä luonnon
helmassa. Washingtonhan on kesällä aikamoinen pätsi.
Mount Vernon (tarkka sijainti on 16 mailia D.C:stä, Virginiassa) oli
ensimmäisen presidentin George Washingtonin ja hänen vaimonsa Marthan koti 40
vuoden ajan. George oli sitä mieltä,
että maisemiltaan ja sijainniltaan hän on löytänyt Amerikan parhaan paikan. Ajatukseen on helppo yhtyä, kun katselee
talolta avautuvaa maisemaa: vihreyttä, avaruutta, sinisenä välkkyvää
Potomac-jokea. Metsän siimeksessä on Georgen ja Marthan viimeiset leposijat.
Läksimme vähän soitellen sotaan. Varasimme retkellemme vain puoli päivää.
Mount Vernonilla saa helposti kulumaan koko päivän. Päätimme skipata kierroksen
päärakennuksessa. Yläkerta oli joka tapauksessa suljettu, kun syksyisen
maanjäristyksen jälkiä korjattiin. Keskityimme tiluksiin. Onneksi oli lenkkarit
jalassa ja vettä mukana, muuten olisi tullut suru puseroon. Ja kaikenlaista nähtävää
piisasikin: työpajoista orjien asumukseen. Lapsia tietysti kiinnostivat laitumilla
käyskentelevät kotieläimet.
Takakuisti, josta voi ihailla Potomac-joen sineä. |
Tervetulokeskusken yhteydessä on myös museo, joka on ehdottomasti
tutustumisen arvoinen. Esillä on varmasti yhdet maailman kuuluisimmat tekarit
(Georgen) ja Amerikan historiasta saa erinomaisen yhteenvedon.
Mitähän kaikkea tämäkin puu on nähnyt? |
George Washington oli erikoinen mies. Aikalaiset olisivat halunneet tehdä
hänestä uuden mantereen kuninkaan, mutta George oli demokratian kannalla.
Siihen eivät kuninkaat kuulu. Myös presidenttiaikansa hän rajoitti
vapaaehtoisesti kahteen kauteen. Sen enempää ei ole tarve kenenkään olla
vallassa.
Konstit oli monet, kun pyykki piti valkaista. |
Luku sinänsä on Georgen ja Marthan rakkaustarina. Mary Higgins Clark on kirjoittanut kirjan ”MountVernon Love Story”. Löysin kirjan jokin aika sitten antikvariaatista ja se odottaa vuoroaan
yöpöydällä.
Lahjatavarakaupasta voi ostaa vaikka samanlaiset astiat kuin Mount Vernonin
rakastavaisilla oli käytössään. Mun piti poistua kaupasta kiireen vilkkaa,
sillä tarjolla oli varsin kelvokkaita malleja.
Päätimme jo, että seuraavalla kerralla viivymme Mount Vernonilla koko
päivän. Tilusten laiturista voi välillä lähteä Potomac-risteilylle ja museon
yhteydessä on kunnon ruokaravintoloita. Ehdottomasti tutustuminen arvoinen
paikka, jossa viihtyy koko perhe.
Museon yhteydessä on oppimiskeskus, jossa on paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Itse jumituin osastolle, jossa kerrottiin vakoilijoiden toiminnasta sotien aikana. |
Martha astioidensa keskellä. Näissä kipoissa ja kupeissa oli kuvia Mount Vernonilta, mutta valikoimissa oli replikoita astioista joita aviopari kotonaan käytti. |
Kiitos tästä retkestä.
ReplyDeleteKylläpä kelpaisi tuollaisessa linnassa asustella.
Nuo sinivalkoiset astiat olisivat saaneet minullakin sydämen sykähtelemään epätahtiin, kauniita ovat.
Paikka oli kyllä ihan uskomattoman kaunis. Ja voit kuvitella, kuinka innoissaan lapset olivat lampaista ja lehmistä! Siinä sitä olikin ihmettelyn aihetta.
DeleteKaupassa oli myös osasto joulukuusen koristeille. Siellä meni jo melkein itkuksi: oli ylenpalttista ja ihanaa.
Mielenkiintoista oli olla virtuaaliretkellä Washingtonien kotona! Kävin v. 2005 Washington D.C:ssä mutta tuonne Mt.Vernoniin emme menneet. Kauniita astioita!
ReplyDeleteOlen kuullut paikasta monet kerrat, mutta mun mielikuva oli ihan erilainen. Onneksi käytiin, koska paikka on valtavan kaunis, vähän kuin luonnonpuistossa käyskentelisi.
DeleteOlen ollut ihailemassa niitä tekareita parikymmentä vuotta sitten. Mieleen jäivät myös matalat oviaukot ja tietysti kauniit maisemat.
ReplyDeleteEikös ole aika hurjannäköiset härvelit? Tuota museo-oppimiskesta ei vielä silloin tainnut olla. Se oli mielestäni valmistunut vasta hiljattain. Talo jäi meiltä sisältä katsomatta - seuraavalla kerralla sitten.
Delete