Thursday, April 5, 2012

Money makes the world go round

Kaksi lempiblogistiani on kirjoittanut viime päivinä rahasta. Life in the Arctic Circle with Lennu ja Business Woman ovat kommentoinneet keskustelua, joka on käsittääkseni saanut alkunsa muotiblogeista ja siitä, ovatko nuoret muotiblogistit vastuussa lukijoilleen välittämästään mielikuvasta. Tosiasia taitaa olla, että aika harvalla parikymppisellä on joka viikko varaa ostaa merkkilaukku, merkkikello, merkkihuulipuna... Lukijalle taas välittyy kuva, että mitään muuta tässä maailmassa ei tehdäkään. Tähän kysymykseen vastaukseni on selkeä: jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, niin myös rahaan liittyvistä. Ei ole bloggarin vika, jos joku sotkee raha-asiansa saadakseen ostettua sen himoitun käsilaukun. Raha on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä.


Huomaan ajattelevani Lennun ja Business Womanin kanssa hyvin samalla tavoin. Itse haluan lisätä tähän keskusteluun vain sen näkökannan, että on meidän vanhempien asia kasvattaa fiksuja lapsia myös rahankäytön suhteen. Ja tietysti sen suhteen, miten mediaa ja sosiaalista mediaa luetaan. Mun on vaikea käsittää, että koulussa kyllä annetaan seksi- ja huumevalistusta, selvitetään kansantaloutta, mutta ei kerrota miten oma talous pidetään tasapainossa. Tasapainostahan siinä on kyse: tulot kattavat menot ja mieluusti vielä jää säästöönkin.

Huomaan luennoivani lapsille aihepiiristä usein. Pari päivää sitten selvitin kokeisiin valmistautuville vekaroille, miksi on tärkeää lukea ja pärjätä. Ihan vain siksi, että parinkymmenen vuoden kuluttua voi tehdä mielekästä työtä josta korvataan sen verran, että voi tehdä muita iloa tuovia asioita elämässään. Ilman koulutusta huomaa nopeasti tekevänsä kolmea työtä ja tulot riittävät niukin naukin vuokraan ja ruokaan.

Tehokkain opettaja on kuitenkin esimerkki. Huomasin taannoin, että esimerkki on mennyt ehkä jo nuukuuden puolelle. Lapset puhuivat koulun vuosikirjasta ja hätäilin, että pitäisikös se jo tilata. Lapset sanoivat, että ei, ei missään nimessä, se on niin kallis. Vuosikirjasta peritään tänä vuonna $40. Kustannuksista ylimenevä osa käytetään koulun hyväksi. Oli taas uusi asia opetettavaksi. On tärkeää antaa takaisin, tehdä hyviä tekoja sille yhteisölle jonka jäsen on. Kalleus on suhteellista, pitää miettiä mitä rahalla saa ja mihin rahat käytetään. Tässä tapauksessa oman koulun kehittämiseen.

Olin mahdottoman iloinen, kun lapsi uuden vimpaimen toivossa tuli esittämään asiansa. Hän ei suinkaan sanonut, että saisinko tämän. Hän aloitti keskustelun sillä, että minulla on tämän verran säästössä ja tutkin netistä ja löysin parhaan hinnan tästä paikasta. Postimaksutkin kuuluivat hintaan. Saisinko ostaa? Yleensä tässä vaiheessa vielä kysyn, että kuinka kauan ajattelit vimpainta käyttää ja onko se varmasti se mitä haluat. Joskus nukutaan yön yli. Vanhempien avustusta hankintaan löytyy, mutta olen huomannut että sitoutuminen on vahvempi jos omat rahat ovat hankkeessa mukana.

Vanhemmat lapset hankkivat jo omia taskurahojaan. Ensimmäinen business on ollut lemonade stand, myydä lemonaadia ohikulkeville. Poika on leikannut naapurin nurmikon ja tytär opettaa naapurin pikkutytölle matematiikkaa. Huomaan, että omalla työllä ansaittujen rahojen käytön suhteen käytetään harkintaa.

Business Woman kertoi omasta aviopuolisonsa valinnasta. Arvostan tarinaa siksikin, että olen kokenut samalla tavoin. On nimittäin hurjan tärkeää, että puolisoilla on samantyylinen ajattelu myös rahasta. Monet riidat perheissä ja liitoissa käydään siitä, miten rahavarat tulisi käyttää. Rahaa joko käytetään toisen puolison mielestä väärin tai sitten sitä ei ole riittävästi. Liitto jossa toinen käyttää teepussit kahteen kertaan ja toinen iskee ylimääräiset kolikot pajatsoon on tuhoon tuomittu. Tai ainakin natina ja pauke on aika ajoin kova. Niinpä kerron lapsille jo nyt, että on tosi kiva järjestää suuret ja kalliit häät, kutsua 300 vierasta. Jos siihen on varaa. Yhtä fiksua on mennä naimisiin vain läheisten ollessa läsnä ja laittaa rahat oman talon etumaksuun. Ja ihan parasta on jos löytää kumppanin joka ajattelee samalla tavoin.

Ympäristömme olisi otollinen siihen, että pää vinksahtaisi perinpohjin. Viiden talon päässä asuu golf-ammattilainen, joka viikonlopun aikana takoo $500 000. Puolen kilometrin päässä satulinnassaan asuu kaveri, joka keksi että luottokortissa pitää olla kolmen numeron tunnistusluku. Toisaalta kovin pitkälle ei tarvite mennä, kun vastassa on trailer park. Näen sellaista yltäkylläisyyttä ja kuluttamista, että hirvittää. Toisaalta taas joka perjantai koulussa jaeteaan ruokaa sisältävät selkäreput niille lapsille, jotka eivät muutoin saisi viikonloppuna ruokaa.

Huomaan ajattelevani, että minulla on kaikkea. Kuinka monta mekkoa voi pukea ylleen? Yleensä yhden kerrallaan. Käsilaukkujakaan ei kahta enempää jaksa olkavarsillaan kerrallaan roikottaa ja koruistakin käytän vain niitä paria kolmea suosikkiani. Mitä yksinkertaisempana pidän elämäni sen helpompi on hengittää. Laatu onkin minulle tärkeämpi asia kuin määrä. Työelämässä ollessani opin, että se tuotteen merkki ei laatua takaa. Samalta tehtaalta, samoista kangaspakoista valmistuu vierekkäisillä linjoilla merkitön paita ja merkkipaita. Ainoa ero on se merkki ja hinta. Laatu ei ole synonyymi muodille tai merkkituotteelle. Hyvälaatuinen ruoka on sitten asia vielä erikseen. Puhdas, terveellinen ruoka on kuin laittaisi rahaa pankkiin.Näitä laatuajatuksiakin yritän lapsille siirtää.

Jos lapset asettuvat tähän maahan aikuistuttuaan on heidän otettava talouselämästään napakka ote. Eläke säästetään itse ja mitä nuorempana sen aloittaa sen parempi. Lapsen syntymä tarkoittaa opiskelutilin perustamista. Palkat ovat reilut, mutta ideana ei ole pistää kaikkea menemään vaan aimo osa sukanvarteen.

Tässä vielä yöpöytäni kirjoja aihealueeseen liittyen:

Barbara Corcoran with Bruce Littlefield: Use what you´ve got & Other Business Lessons I Learned from My Mom

Marianna Olszewski: Live It, Love It, Earn It – A Woman´s Guide to Financial Freedom

Suze Orman: The 9 Steps to Financial Freedom

David Bach. The Automatic Millionaire Homeowner

David and Tom Gardner: The Mottley Fool Million Dollar Portfolio – How to build and grow a panic-proof investment portfolio


22 comments:

  1. Hyviä pohdintoja Johanna! Tärkeää onkin opettaa lapsille jo ajoissa,että raha ei puussa kasva.Hyvin on viesti mennyt perille omille lapsillesi:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivon sydämestäni, että tämä kantamani vesi pysyisi kaivossa. Elämässä on niin monenlaiais haasteita ja nämä taloushaasteet on kuitenkin aika helppo hanskata jos on malttia. Mutta nähtäväksi nää kuinka hyvin on oppi mennyt perille.

      Delete
  2. Sattumalta luin kahdesta muotiblogista (joita en edes säännöllisesti seuraa) tästä aiheesta. Tuli sellainen tunne, että jotkut blogien seuraajat eivät aina välttämättä tajua, että blogi ei kerro ihmisestä, eikä hänen taloudellisesta tilanteestaan, ihan kaikkea. Muotiblogissa saatetaan esitellä kallista käsilaukkua, mutta ei kerrota, että samainen bloggaaja saattaa asua pienessä yksiössä, ei omista autoa jne ja käyttää rahansa mielummin vaatteisiin. Postaukset voidaan myös kertoa,kirjoittaa ja kuvata niin monella tavalla. Tuskin kukaan avoimseti kirjoittaa, että ostin uuden takin luottokoritilla. Eka ei mennyt läpi, mutta toinen meni ja nyt ei ole yhtään rahaa!

    Jos joku pistää puolet palkastaan vaatteisiin, niin siitä vaan. Toivottavasti hänellä on siihen varaa. Toiset taas pukeuvat todella persoonallisesti ja muodikkasti, mutta eivät kuluta vaatteisiin paljon rahaa.

    Voi, kun saisi lapsiin iskostettua sen, että muita ei kannata kadehtia. Eikä mitään hankintoja kannata tehdä pystyäkseen kilpailemaan toisten kanssa. Aina on niitä, joilla on enemmän rahaa käytössä. Tärkeitä on se, että osaa elää varojensa mukaan. Loppujen lopuksi jokainen on itse vastuussa kuluttamisestaan. Ei siitä, että viimeiset pennoset menivät uuteen takkiin (ja nyt ei ole varaa maksaa sähkölaskua), voi syyttää bloginpitäjää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle tämä tuli vähän puitten takaa, en voinut käsittää että joku ei näe metsää puilta (onpas tässä nyt metsäisiä vertauksia). Joskus kannattaisi noin kuvaannollisesti klikkailla kuvia suuremmiksi, niin näkisi että siellä flyygelin alla on pölykoiria. Kaikki ei ole ihan siltä miltä näyttää.

      Sanotaan, että ihminen haluaa sitä mitä muilla näkee. Tässä on juuri se kasvatuksen paikka, opettaa lapset katsomaan ympärilleen vähän tarkemmin. Äkkiä huomaa, että asiat ovatkin oikeastaan aika hyvin.

      Mietin myös onko tämä nyt jokin sukupolvien välinen ero. Itse olen vielä saanut kasvatuksen, että ensin maksetaan välttämättömät laskut ja jos jotain jää niin sitten säästöön ja lopuksi vasta jotain "kivaa".

      Delete
  3. Lapsille on mekin tosiaan yritetty opettaa, että raha ei kasva puussa -ikävä kyllä ;) Ja opiskella kannattaa... Naurettiin vanhimmalle pojalle tänään, kun heillä oli ollut kioski koulussa, hän kertoi, että oli ostanut paljon karkkia ja sitten kun kiska oli mennyt kiinni, hän oli myynyt kallimmalla halukkaille... Sanoi, että lähtiessä oli ollut vitonen ja nyt on seitsemän euroa! Oppi on mennyt perille ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Wau, mikä business vainu! Hauska tarina. Olen huomannut, että juuri tällaisten käytännönkokemusten kautta se talousäly kehittyy.

      Minä taas liikutuin toissapäivänä, kun luokkaretkeen oli tullut $3 korotus. Lapsi vähän nolona esitti lappua ja sanoi, että hän voisi maksaa korotuksen omasta pussistaan.

      Delete
  4. Todella hyvä ja mielenkiintoinen juttu!

    On jokaisen täysi-ikäisen oma asia miten rahansa käyttää, ja miten tekee velkaa. Mutta on ihan järjentöntä ostaa velaksi vaatteita ja luksuslaukkuja vain sen vuoksi, että jotkut ihmiset joissakin blogeissa kertovat ostaneensa tuotteita. Aivan järjentöntä.

    Minulle on aivan samantekevää mitä joku on ostanut, saattaa tietenkin herättää kiinnostuksen tuotteeseen, jos sen mieltää "omaan maailmaan" sopivaksi. Ostamaan se ei kuitenkaan pakota.

    Itse olen hyvin, hyvin kriittinen ja harkitseva kuluttaja, paitsi ruoka-asioissa ostan aina parasta. En näe mitään järkeä ostaa kaapit täyteen vaatteita (tai siis onhan minulla kertynyt :)), tai jotakin ala-arvoista krääsää talo täyteen. Laatu on hyvin tärkeä, oli kysymys mistä tahansa tuotteesta, mutta en kuitenkaan suostu maksamaan siitäkään mitä tahansa. Olen kai poikkeava, koska minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että olisi pakko saada jokin tietty tavara.

    Amerikassa asuessa on talousasioissa oltava järkevä, koska täällä ei voi hädän hetkellä turvautua kuin omaan itseensä. On pakko säästää, ja on suositeltavaa, että säästössä olisi väh. vuoden elinkustannuksia vastaava summa (nyk. laman aikan kun työpaikka ei olekaan enää niin varma). Olen ymmärtänyt, että säästäminen onkin täällä ihan talousasioiden hoidon kärkipäässä.

    Itse ei ainakaan niitä vaivalla säästämiään roposia halua panna sileäksi, mutta ainahan niistä voi todelliseen tarpeeseen ottaa, ja otetaankin (esim. matkat, isommat kodin tarpeet jne.). Mutta tuhlattavaksi niistä ei ole.

    "no name"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla tuli tämän tavarameren kanssa ensi alkuun sellainen tunne, että en osaa ostaa mitään. Tarjontaa on niin valtavasti. Ja koska olin tottunut jo työnkin vuoksi vertailemaan hintoja ja laatua, niin musta tuli ihan ylikriittinen. Toisaalta täällä voisi mennä ostohysterian kanssa hyvinkin helposti yli äyräiden: valinnanvaraa on.

      Helposti tulee ajatelleeksi, että säästetään sitten ensi kuussa kun nyt on niin kiva hankkia tätä ja tehdät tuota. Säästäminen vaatii kyllä itsekuria ja sen vuoksi se on parasta tehdä mahdollisimman automaattisesti. Työttömyyskorvaus meidän osavaltiossa auttaa muutaman kuukauden, mutta eihän se sama ole kuin palkkatulo. Yllätyksiin pitää varautua.

      Delete
  5. Tulin toivottamaan sinulle oikein hyvää Pääsiästä!
    En ollut varma vietetäänkö teillä sitä....?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, me vietämme pääsiäistä vaikka muu maa sitten vähän hillitymmin. Ei ainakaan niin totaalisesti kuin Suomessa. Huomenna perjantaina lapsilla on kuitenkin vapaa. Hyvää pääsiäistä Sinulle! Ja kiitos tästä mielenkiintoisesta keskustelunaiheesta.

      Delete
  6. Hyvä kirjoitus jälleen! Pitää perehtyä noihin linkittämiisi blogikirjoituksiin myös.

    Meillä ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla raha-asioista, koskaan niistä ei ole tarvinut riidellä taikka olla eri mieltä.

    Minusta on outoa että suomessa ei millään tavalla koulussa opeteta rahankäyttöä (toki sen pitäisi lähteä myös kotona, mutta läheskään kaikilla ei lähde) tai taloudenpitoa.
    Meillä vanhin lapsi on 8v. ja hirveän kiinnostunut rahasta. Paljonko työstä saa palkkaa? Paljonko maksaa meidän koti? Mitä tarkoittaa vakuutus? Kysymystulva on valtava.

    Otin nyt asiakseni kirjata kaikki menot (eritellä ruoka ja herkkuostokset, perustarvikkeet, kauneus/terveys, media, vakuutus, asunto, auto ym. maksut ja näyttää tytölle ihan konkreettisesti sen avulla paljon tulee rahaa ja paljonko sitä menee ja kertoa mihin ylijäävä raha menee. Yritän saada iskostettua päähän sen että viiva alle pitää jäädä plussaa.

    5v. taas on vielä liian pieni noihin juttuihin ja hänen mielestään kaupan seinästä voi nostaa rahaa koska vain ja mitä ostoksia hyvänsä varten. Minä maksan kaiken aina käteisellä sillä minusta on tärkeää että lapset oppii sen että se raha mikä on kädessä niin sen voi käyttää eikä sitäkään ole pakko käyttää kaikkea :)

    Viikkorahaa lapset saa 2€ josta osa täytyy säästää ja osalla saa ostaa perjantaisin karkkia. 5v. miettii montako lakua/suklaamunaa/tikkaria rahalla saa ja ei millään haluaisi pudottaa säästölippaaseen yhtään. 8v. taas miettii että lähikaupassa muumitikkari maksaa 10snt/kpl, hän ostaa 2kpl, jää 1,80€. Hän ei voi laittaa rahojaan lippaaseen koska rahat täytyy laskea päivittäin ja jokaisen kolikon löytymisen jälkeenkin on laskettava paljonko nyt on ja ettei vain sisarukset ole koskeneet. Säästötavoitteena on oma tietokone (on ostanut säästöillään/tienaamillaan rahoilla mm. kännykän) ja sen eteen tekee myös töitä eli auttaa jossain isommassa askareessa, myi koulun vuosilehteä hurjan määrän koska siitä saa 1,50€ itselle per lehti jne.

    Kiitos että herättelit vielä kirjoituksellasi asian tiimoilta!

    Leppis

    ReplyDelete
  7. Oletpa tarmokas! Minä en ole vielä päässyt niin pitkälle, että saisin näin tarkan kirjanpidon esitettäväksi lapsille. Mutta siitähän sitä kyllä sitten näkee, että mitä tulee ja mitä menee.

    Minua hämmästyttää myös se, että koulussa (täälläkään) ei taloudenpitoa opeteta. Jos neuvoja ja opastusta ei saa kotoa, niin voi olla aika vaikea hahmottaa miten rahan kanssa toimitaan. Varsinkin, kun näkee että jokin kortti vain annetaan kassalla ja sitten viedään tavarat kotiin.

    Hauska tuo pankkiautomaatiasia! Meillä on myös todettu kun olen sanonut, että nyt äidillä ei ole johonkin rahaa, että ota seinästä. Onhan sulla se kortti.

    Toivon totisesti, että teidän ahkera säästäjä pääsee tavoitteeseensa ja innostuu siitä sitten lisää. On kiva huomata, että niin moni on samoilla linjoilla näiden raha-asioiden kanssa. Joskus kun tulee mieleen, että onko sitä ainoa tiukkapipo.

    ReplyDelete
  8. Olipa hyvä postaus!:)Mielenkinnolla luin:)
    Saman olen itsekin huomannut, kun siivoan kaappejani ja laitan tavaran kiertoon, tulee ns. puhdas olo, helpottunut olotila:)
    Ei ihminen tosiaan määränsä enempää tarvitse.
    Olen samaa mieltä, koulussa pitäsi opettaa, kuinka sos. mediaa luetaan ja talouselämän kiemuroita, mutta ne kuuluvat myös meille vanhemmille. Muutenkin lisäisin monessa asiassa enemmän vanhempien omaa vastuuta. Liikaa sysätään päiväkodeille ja kouluille vastuuta, täällä Suomessa, joka kuuluisi vanhemmille.
    Kiitos mielenkiintoiseesta postauksestasi:)

    Iloa pääsiäiseesi!♥
    Lämmöllä, Marge

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, Marge! Meillä jo pikkuhiljaa alkaa olla pääsiäisen tuntua :)

      On kiva huomata, että meitä samanhenkisiä vanhempia ja kasvattajia on kuitenkin paljon. Ei meilläkään käsittääkseni koulussa juuri opeteta yksityistä taloudenpitoa. Nyt on kutosluokkalaisilla koko vuoden kestävä leikki, jossa jokaiselle ojennetaan kerran kuukaudessa palkkashekki. Sitten palkasta vähennetään kuluja ja joskus voi tulla jokin ihan älytön kulu niin, että tili menee miinukselle. Ihan kuin oikeassa elämässäkin. Mutta näissä kaikissa on kyse kuitenkin aikalailla sattumasta, lapset eivät voi kulujaan määritellä. Mutta ovat oppineet ymmärtämään, että pitäisi olla vähän säästössä pahan päivän varalle.

      Delete
  9. Tuollainen voisi muuten olla suomessakin aivan loistava kevään/syksyn kestävä projekti kouluissa. Vaikka se on leikkiä/peliä niin silti sen avulla pystyy huomaamaan miten eri asiat vaikuttaa elämään; itse valitut ja yllättävät tilanteet.
    Jääkaappi hajoaa tai auto menee rikki tms. niin voi ollakin iso pommi jos ei ole millään tavalla varautunut yllätyksiin.

    Meillä on keskusteltu mm. siitä että miksen korjauta autoani. Kerroin lapselle että olen laittanut siihen rahaa jo 1200€ eikä se ole tullut kuntoon, työstä on kyllä laskutettu viimeisen päälle vaikken todellisuudessa ole edes ihan varma onko mitään tehty. Mietittiin yhdessä on fiksumpaa odottaa ilmojen lämpiämistä ja sitä että isi ehtii/pystyy tutkimaan vian itse ja mahdollisesti myös korjaamaan sen. Näinollen rahaa säästyisi ja se olisi mahdollisesti sitten lisäbudjettina kesäloman mukaville puuhille/reissuille tai pesämuna jollekin isommalle koko perheen hankinnalle tai ylimääräinen lisäys säästöön pahanpäivän varalle. Tai sitten summan jonka arvioisi menneen auton korjaukseen liikkeessä (laskee esim. isän käyttämät työtunnit ja mahdollisten osien hinnan ja laskee siitä paljonko liike olisi veloittanut) voidaan jakaa edellämainittuihin tarkoituksiin tasan ja "palkaksi" isä saa korjauksesta esim. ylimääräisen leffaillan =)

    Hämmästelen usein sitä miten esim. vakuutusmaksu voi olla jonkun mielestä iso yllättävä kulu. Kun vakuutussopimuksen tekee niin siinä näkyy vuosisumma ja voi päättää maksaako yhdessä vai useammassa erässä. Kuukausittainkin on mahdollista maksaa varmasti jo jokaisessa yhtiössä.

    Harmi että osa noista blogikirjoituksista oli poistettu. Mielenkiintoista luettavaa ja keskustelua :)

    Leppis

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on mielestäni muuten oikein hyvä idea, mutta esimerkiksi palkkatulo vaihtelee kuukausittain suuresti. Yleensä kuitenkin palkka on aika tarkalleen sama. Samoin sähkö- ja kaasulasku heittelevät kovasti. Ja sitten päälle tulevat yllätysmenot. Mutta kovasti tästä on ollut kotona puhetta ja se on hyvä juttu se.

      Onpa mahtavaa jos taloudessa on joku, joka ymmärtää auton päälle. Meillä oli käydä hullusti: korjaamo oli sitä mieltä, että pitää ostaa koko härveli uusiksi vaikka vain yksi valokaapeli oli katkennut. Onneksi mies ymmärtää autojen ja tekniikan päälle ja näin saatiin säästettyä $4800.

      Minäkin koen niin, että vakuutusmaksut ovat kiinteitä menoja ja ne pitää ottaa jo ennakolta huomioo. Samoin kuin kiinteistöverot ja muut. Mutta meitä on niin monenlaisia ajattelijoita. Itse kai olen vähän turhankin varman päälle -toimija.

      Ja nyt vasta huomasin, että tuo toinen mielenkiintoinen ja erittäin hyvä kirjoitus oli kirjoittajan toimesta poistettu.

      Delete
  10. Haluan tyytyä
    vähään,
    mutta valita sen paljosta.
    (Toivo Laakso,1977)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinhän se on. Tosin itselläni menee sormi suuhun, kun valinnan varaa on runsaasti. Sitten en osaa enää päättää. Siksi on helpompi esimerkiksi ostaa vaatteita Suomesta.

      Delete
  11. Itse en oikeastaan seuraa puhtaasti muotiin keskittyviä blogeja, mutta toki noita hankintoja näkyy paljon myös muissa blogeissa. Minua kiinnostavat hyvät sisustushankinnat (ja miksei muutkin jutut siinä sivussa), joten jo siltä pohjalta voi kuvitella, että millaiselta "osta-osta" maailmalta blogistania voi vaikuttaa. Ja jos otetaan vielä nuoret muotitietoiset ihmiset tarkkailun alle, niin voi helposti uskoa, että tavarataivaan houkutukset voivat käydä ylivoimaisiksi. Nuorilla kun on sitten vielä todella eri tavalla / tasolla mahdollisuus panostaa ulkoiseen habitukseen rahallisesti.

    Kasvatuksella on varmasti rahankäytön suhteen iso osansa. Ehkä omassa lapsuudessa koettu taloudellinen puute halutaan hyvittää omille lapsille ainakin jollain tasolla?! "Kun minä en saanut, niin haluan, että lapsillani on mahdollisuus" Nämä lapsukaiset ovat sitten kenties tottuneet siihen, että voidaan valita parhaat päältä, ja samaa elintasoa halutaan mielellään jatkaa siinä vaiheessa kun lähdetään ns. omilleen. Jos talous ei periaatteessa kestäisi jatkuvaa vaatekaapin varustamista, turvaudutaan pikavippeihin ja eletään vähintään kädestä suuhun taikka sitten velaksi. Joskus on sitten se maksun aika...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Silloin kun itse olin nuori, niin koin että pinnalla oli aina se yksi määräävä trendi. Joku oli ne oikeat farkut tai kampa takataskussa tai sitten ei. Nykyään kai hyväksytään suurempi variaatio ja yksi tyyli ei ole niin hallitseva. Tosin muutama kesä sitten näin Suomen matkalla niin monta vaaleanpunaista miesten kauluspaitaa, että teki mieli tarkistaa onko kyseessä jokin säädös :) Se trendi näytti miellyttävän monenlaista pukeutujaa.

      Pikavipit ovat jotain sellaista jota en ymmärrä. Kuulun vielä siihen ikäluokkaan, jolle jankutettiin (myös koulussa) että osamaksulla ei kannata ostaa mitään. Saatikka sitten, että ottaisi lainan josta maksaa monia satoja prosentteja korkoa!

      Delete
  12. Mielenkiinotinen aihe, ollut useammassakin blogissa esillä.

    Monet lukijat eivät aina ymmärrä, ettei kirjoittaja kerro kaikkea ja koko totuutta elämästään blogissaan. Monen elämästä saa taatusti loistokkaamman kuvan kuin se oikeasti onkaan.

    En itsekään ole kertonut suruista, väsymyksestä, stressistä, pitkistä työpäivistä, pettymyksistä, miehen ajoittaisista työhuolista... kaikkea en jaa blogissa. Hyvää ruokaa syntyy edullisesti, sisusutus ei vaihdu jatkuvasti, 13 v. vanha televisio meni vaihtoon vasta hajotessaan, en osta ns. "perjantaipaitoja", ulkona syödään vain silloin tällöin... matkailuun yms. jää rahaa, kun säästää jossain muussa.

    Rahankäyttö on monella lähtenyt hanskasta, Siippa kuvasi TV-ohjelmaa ylivelkaantuneista pari vuotta sitten. Monta surullista esimerkkiä, kuinka kuluttamaan piti päästä vaikka ilman tuloja kulutusluotoilla "kun muutkin tekevät niin", tosin mukana oli myls syyttään velkaantuineita.

    Taloustaitojen opettaminen olisi ehdottaomasti saatava pakollisena kouluun jo alaluokilta alkaen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mietin, että kuinkahan ihmiset kokevat sitten elokuvat ja tv-ohjelmat. Ajatteleeko joku tosissaan, että Sex and the City on tyypillistä amerikkalaista sinkkuelämää?

      Jostain luin tilastoa meikäläisestä kulutuksesta. Välillä ihmettelen, miten perheillä on vara käydä monta kertaa viikossa ulkona syömässä, risteillä ja tehdä kaikenlaista. Etenkin, kun ainoastaan toinen puoliso tekee satunnaisesti töitä. Tilasto oli hurjaa luettavaa, sillä sen mukaan valtaosa perheistä on palkkashekin parin päässä konkurssista. Jos tulot lakkaavat säästöjä ei ole. Samoin eläkesäästöt on monella korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia, kun suositus on miljoonaluokkaa. Luottokorteista maksetaan korot ja otetaan toinen luottokortti, jolla maksetaan entiset velat.

      Delete