Saturday, April 21, 2012

Hetkiä

Havahduin kaupan ovella, kun edellä kulkija piti ovea auki. Naisen toisella käsivarrella istui pikkuinen vaaleanpunainen nyytti, toisesta käsivarresta roikkui ostoskassi poikineen. Ja silti hän piti ovea auki. 


Alkoi tulla jo ihan vaivautunut olo. Kiitin kauniisti ja totesin, että hän kaikkien kantamustensa kanssa vielä jaksaa muistaa hyvät tavat ja onpas tämä nyt noloa näin päin. Kävelimme yhdessä autoille. Siinä vajaan puolen minuutin aikana puhuttiin lapset, heidän ikänsä. Jos olisi ollut käsiä vapaan olisi kai vispattu kuvat rahapussista esille. Erotessamme vielä ihastelin, että kaikkien kantamusten kanssa hän vielä pitää muille ovia auki. Nainen oli hetken hiljaa ja sanoi, että ei hänellä oikein muuta vaihtoehtoa ole. Miten hänen kolme tytärtään muuten oppisivat hyvät tavat jos äiti ei näyttäisi esimerkkiä.

Lapsi näytti uutta oppimaansa venytystä ja haastoi äidin venyttelemään. Voivottelin, että taidan olla jo vähän vanha. Lapsi sanoi, että ethän sä vielä. Vänkäsin, että kyllä vaan, yli 40 reilusti jo kuitenkin. Ja mitä lapsi sanoikaan: "Voi, sä et ole enää liian nuori, mutta et vielä liian vanhakaan. Sä olet just sopivan ikäinen." Uskottava kai se on. Ainakin nykyajan lapset ovat fiksumpia kuin vanhempansa.

Viikon aikana oli monta hyvää hetkeä. Piti oikein pysähtyä, katsoa minkä puun latvassa se lintu laulaa, minne johtaa perhosen tie ja nuuhkia kevään tuoksuja. Sateen ropinakin tuntui jotenkin aivan erityiseltä.

Onnellisia viikonlopun hetkiä!



14 comments:

  1. Ihana hyvänmielen postaus :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sinulle! Ihana, hyvänmielen kommentti :)

      Delete
  2. Meillä lapset aika vasta kysyivät minulta ja mieheltä, että haluaisitteko olla nuorempia. Vastaus oli meillä molemmilla että ei. Hyvä ikä on aina meneillään. Kai sitä on aina sopivan ikäinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Viisaita kyselee teidän jälkikasvu. Kyllä kai se niin on, että valtaosa meistä on tyytyväisiä siihen ikään, jota kulloinkin mennään. Olisi kai aika kauheaa haikailla menetettyä nuoruuttaa. Vaikka täytyy myöntää, että lapsuuden huolettomuutta joskus kaipaan. Kun ei vielä ymmärrä murehtia tulevia.

      Delete
  3. Olin kirjoittamassa samoja sanoja, kuin Leena tuossa ylhäällä - tästä tuli hyvä mieli! Suloista sunnuntaita kun se siellä koittaa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa sunnuntaita myös Sinulle, Heljä! Täällä on heräilty tyytyväisinä, kun kerrankin saa nukkua vähän pidempään. Aamu alkoi pannareilla :)

      Delete
  4. Tulee mieleen se leffa jossa pistetään hyvä kiertämään, ja mikä sen vaikutus on maailmassa, kun hyvä alkaa "kertautumaan" ja vaikuttamaan yhä useamman elämään ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se oli muuten hyvä elokuva. Pisti miettimään. Pieniä hyviä tekoja näkee kyllä ympärillä päivittäin: autetaan tuntematonta kaupassa maksun kanssa, pidetään ovia auki,nostetaan pudonnut tavara... Avuliaisuus ja toisten huomioiminen tuntuvat lisääntyvän mitä enemmän itse auttaa.

      Delete
  5. Olen joskus jostain poiminut seuraavan tekstin, joka tuli mieleeni viisaasta kirjoituksestasi:

    "Huomasin marketin kassajonossa iäkkään rouvan, jolla näytti olevan vaikeuksia saada ostokset pakattua kassiinsa. Tarjouduin auttamaan. Kun ostokset oli pakattu ja olin siirtymässä paikalleni jonoon, hän tarttui minua kädestä ja sanoi: "Kertokaa minulta parhaat onnitteluni vanhemmillenne."

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunis tarina. Kyllähän se mieltä lämmittää, kun saa kiitosta ventovieraalta. Kuten kun lapsi oli ensiavussa ja muisti sanoa hoitajille ja lääkärille "thank you ma´am, thank you sir" - siitäkin huolimatta, että pää oli turvoksissa ja silmät hukkuneet turvonneiden luomien alle.

      Delete
  6. Nuorimmaiseni harrastaa cheerleadingiä ja tällä hetkellä harjoittelee jotain sangen vaikeaa temppua. No, yhtenä iltana hän oli olkkarin lattialla spagaatti venyttelyssä ja mä siihen, että olen minäkin tuon joskus osannut, niin ja seisoa käsillä seinää vasten! :) Ei meinattu uskoa!

    En sentään yrittänyt enää näyttää, sillä viime kerrasta sen lähes 35 vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Cheerleading onkin vaativa laji.

      Minua kai eniten tässä iän karttumisessa harmittaa, että jos meinaa saada samat liikkeet tehtyä kuin 20 vuotta sitten, niin harjoitella pitäisi varmaankin kaksinkertainen määrä. On sellaisia päiviä, että kun olen kyykkysilläni tiirailen lattianrajassa, että mitä vielä voisi tehdä ennen kuin nousee seisomaan...

      Delete
  7. Lapsien suusta kuuluu välillä ihania hyvän mielen totuuksia;D Mukavaa alkavaa viikkoa Johanna!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mites se on, lasten ja imeväisten suusta. Ihanaa viikkoa Sinulle!

      Delete