Olen aina pitänyt Diane Keatonista. 66-vuotias kaunotar tuntuisi vain paranevan ikääntyessään. On uskomatonta, kuinka hän on säilynyt tyylilleen uskollisena vuosikymmenet. Mieleeni ei tule toista näyttelijää, joka saa elokuvasta toiseen näyttää niin itseltään, alkaen roolipuvustuksesta.
Näyttelijä, ohjaaja, näytelmäkirjailija, tuottaja Keaton puhui Today-showssa uudesta elokuvastaan "Darling Companion". Elokuva kuulostaa siltä, että sen voisi katsoa. Lyhykäisyydessään juoni kertoo naisesta (Keaton), joka rakastaa enemmän koiraansa kuin miestään (Kevin Kline). Ja kuinkas ollakaan mies sitten ottaa ja kadottaa koiran.
Keskustelu polveili Matt Lauerin kanssa ja päästiin äitienpäivään. Tässä vaiheessa nappasin kameran käteen. Diane sanoi jotain, mikä havahdutti. Matt kysyi mikä on tärkein asia, jonka Diane oppi äidiltään. Epäröimätön vastaus oli kuunteleminen.
Diane kertoi, kuinka hänen äitinsä kuunteli vähän pienemmän ja isommankin tytön juttuja kiinnostuneena, keskeyttämättä, tyrkyttämättä omia tuntojaan. Äiti oli ja kuunteli. Mulla alkoi omatunto soimata. Joskus aina tulee sanotuksi, että nyt on kiire, sitten myöhemmin. Tai en kallista korvaani ihan tosissaan. Innostun myös saarnaamaan ja tuputan omia näkemyksiäni. Kun pitäisi vain olla ja keskittyä kuuntelemaan.
Mun äitienpäivälupaus on yrittää olla parempi kuuntelija.
Mieli on vähän haikea. Toukokuu taitaa olla mun suomalaisittain suosikkikuukauteni. Vapusta se alkaa ja päättyy Suvivirteen, koulujen loppumiseen. Toukokuussa on niin paljon toivoa ja iloa, odotusta ja virtaa. Tekisi mieli sanoa, että voisin haukata vaikka vanhan ylioppilashattuni jos vielä pääsisin koulun kevätjuhlaan kuuntelemaan Suvivirttä, nauttimaan hiirenkorvista ja silliaamiaisesta millä tahansa suomalaisella mäennyppylällä. En sano, kun tiedän että siinä tapauksessa se ylioppilaslakki olisi justiinsa tarjottimella.
HYVÄÄ VAPPUA!