Tuesday, March 13, 2012

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Ensimmäinen miekkailutunti on takana. Lapset olivat tohkeissaan, vaikka käteen ei vielä miekkoja saanutkaa. Sai sentään suojakypärät päähän ja uimakellukkeesta, noodelista, tehdyn miekantapaisen.


Vähän kaipailin vaikka kuntopyörää salille. Olisi ollut jännempää polkea kuin vain istua parituntinen paikoillaan. Ehdin siinä miettiä, että tämä taitaa olla sitä helikopteri vanhemmointia. Suomessa tuskin istuisin katsomassa lasten harkkoja parin tunnin ajan. Mutta outona minua pidettäisiin jos jättäisin lapset salille keskenään heilumaan.

Uusien harrastusten kanssa on se hyvä puoli, että tapaa vähän eritavoin virittyneitä ihmisiä. Miekkailijoissa olikin yllättävän paljon ulkomaalaisia. Oli hauska vaihtaa kuulumisia ja tulokkaita neuvottiin ja opastettiin mielellään.

Harkatkin olivat mukavat. Itse olen tuppisuu - en juuri lapsille huutele kannustuksia. Vierustoverini seurasi silmä tarkkana ja hihkaisi aina kannustuksen, kun lapsi teki jonkin asian oikein. Olen lapsilta kysynyt tuntevatko he jäävänsä jostain paitsi, kun äiti ei kentän laidalla sen enempää elämöi. Ei kuulemma haittaa. Annan myös valmentajien valmentaa, enkä yritä neuvoa asentoa tai otetta. Mun mielestä yksi valmentaja riittää.

Miekkailu on välipala varsinaisen harrastamisen rinnalla. Lapset ovat ihan innoissaan! Hengen nostattajaksi katsottiin uusin filmatisointi Kolmesta muskettisoturista vuodelta 2011. Laji tuntuisi kiehtovan yhtä lailla tyttöjä kuin poikiakin. Hyvä on kokeilla kaikenlaista. Koskaan ei tiedä, mistä voisi pitää jos ei lajia testaa.

Ai niin, miekkailusalin vieressä on paikallinen panimo. En edes tiennyt, että tässä meidän kaupungissa on olutpanimoja. Joku vanhemmista kertoi, että kesällä tulee oluen tuoksut salille saakka. Ilmojen lämmettyä (tänään melkein 25 C astetta) täytyy käydä hakemassa maistiaisia :)
Kotiin lähtiessä panimon terassia miehitti paikallinen juoksuporukka, joka muutaman mailin juosemisen jälkeen nautti tuopillisen. Osa juoksijoista oli vielä matkan varrella. Mielenkiintoinen juoksuseura, täytyy todeta.


8 comments:

  1. Hei,

    Mielenkiintoista tuo, että vanhempien oletetaan automaattisesti seuraavan harkkoja. Osaatko kertoa miksi? Meillä kolme lasta harrastavat monipuolisesti balettia, sählyä ja muutamia muitakin lajeja ja valmisteltuja esityksiä seurataan, tai pelejä, mutta ei varsinaisia harkkoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen miettinyt, että miksi on niin tärkeää olla siellä kentän tai salin reunalla. Joskus näkee, että mukana on molemmat vanhemmat ja joskus isovanhemmatkin :)

      Yksi syy on tietysti turvallisuus. Halutaan olla heti lähellä jos lapselle jotain sattuu. Toinen on sitten kannutaminen, jotta lapsi varmasti saa kaiken mahdollisen tuen. Kolmanneksi vanhemmat seurustelevat keskenään, vaihtavat kuulumisia. Ja myös ehkä se on usein syynä, että meillä joutuu ajelemaan pitempiä matkoja, jos haluaa käydä vaikka kahvilla tai kaupassa sillä aikaa, kun lapsi harrastaa.

      Teillä vilskettä riittää! Ei varmaan ennätä jokaisia harkkoja katsomaan :)

      Delete
  2. Minäkin ihmettelin, että miksi vanhempien pitää olla harkoissa mukana mutta vastasitkin jo ylempänä. Meillä ei lapsilla ole sellaisia harrastuksia missä olisi tuollaisia harkkoja, he käyvät kitaratunneilla ja urheilukerhossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ystäväni poika oli jalkapalloleirillä viime kesänä Ruotsissa. Heille oli tullut harkkoihin ruotsalainen kertomaan kulttuurieroista. Kuten, että Ruotsissa lapset kulkevat harkkoihin itse. Ystäväni oli hyvin kummissaan :) Vierailija oli kuvannut amerikkalaisvanhempai termillä "helikopterivanhempi". Toinen juttu on, että lapset eivät täällä pääse julkisilla liikkumaan. Pyöräilystä tai kävelystä puhumattakaan. Välimatkat on pitkät, julkiset eivät kulje ja pyöräteitä ei ole.

      Delete
  3. Kiva harrastus;miekkailu on aika jännä urheilulaji:) Oma lapseni harrasti pienenä futista;silloin saatoin mennä katsomaan peliä.
    Olutpanimon tuoksu tuo minulle aina mieleen Sinebrychoffin panimo silloin kun se vielä oli Helsingissä;inhosin sitä hajua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä varmaan oikeassa, että ei se oluen haju pidemmän päälle varmaankaan ole mitenkään erityisen hyvä. Toista on kahvipaahtimon tuoksu :)

      Mä en ymmärrä miekkailusta oikein mitään. Mutta sekään ei lajina taida olla niin yksinkertianen miltä näyttää. Näin olin harkoissa havainnoivinani.

      Delete
  4. Kiitos Johanna ajatuksia selventävästä vastauksesta:) Iloisia harrastehetkiä sinne teille!:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Luulen, että vastaus riippuu vastaajasta aika tavoin :) Kohta taas lähdetään niillä noodeleilla harjoittelemaan.

      Delete