Tuesday, March 6, 2012

Pikkukaupunki

Olen ajanut Pikkukaupungin halki pari kertaa matkalla kurpitsatilalle. Koskaan en ole kuitenkaan pystähtynyt kaupunkia tutkimaan. Asukkaita on alle 800.

Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.


Kaupungin kadut olivat autiot parhaaseen ruokatuntiaikaan. Aamiaispaikan ovesta kantautui countrymusiikkia. Yksi stetsonipääkin sisällä näytti istuvan peuran pään alla.


"Hatred is not a family value" sanottiin jonkin firman ikkunassa. Metallikirjaimista oli muotoiltu kukkaruukkuun sanat "hope" ja "love". Meille ei selvinnyt mitä näiden ovien takaa saisi. Rakkautta? Toivoa? Perhearvoja? Pullaa?


Kaupungin pääkadulla oli kahdet liikennevalot.


Halusin käydä osto- ja myyntiliikkeessä. Kauppa oli kuitenkin kiinni ja missään ei näkynyt aukioloaikoja.


Vihreä keinu pisti silmään kaikkien aarteiden keskeltä.


Ulko-oven vieressä oli lisää aarteita.


Ruostunut ruohonleikkuri ja maalattu allas olivat jotenkin karhean kauniit yhdessä.


Auton kojelaudalla oli elokuvista tuttu hula-hula -tyttö. En tohtinut ottaa tytöstä lähikuvaa, mutta autokin oli aika cool.



Punaisesta talosta tuli mieleen jo suomalaiset kaupungit, Porvoo etunenässä.


Kirkkoja oli kaupungissa useampi. Tämä valkoinen kuitenkin näytti eniten kirkolta. Alle 800 asukasta tarvitsee aika monta pyhäkköä.


Coca-Cola - It´s the real thing.


Sekatavarakaupan kyljessä oli kukkakauppa.


Kaikkea sitä näkee, kun malttaa hetkeksi pysähtyä. Tällaisia pikkukaupunkeja on USA:ssa tuhansia.

19 comments:

  1. Pikkukaupungit tààllà Italiassa ainakin nàyttàvàt sen italian oikean sydàmen. Tuo pikkukaupunki oli kyllà toooosi pieni. Porvoo tuli mullakin punaisesta talosta mieleen :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin tuntuu, että näiden pikkukaupunkien sydämisssä majailevat ne aidot ja oikeat ihmiset ja asiat. Valloittavia ovat ainakin :) Ja koskaan ei tiedä mitä löytyy.

      Delete
  2. Hauska postaus! Tuo pikkukaupunki näyttää ehkä jopa vähän pelottavalta, ainakin näin kuvien kautta. Varmaan ihmisten puuttuminen tekee sen tai sitten olen katsellut liikaa elokuvia?? =D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet ihan oikeassa, minulla ja "kuvausryhmälläni" oli varsinkin alkuunsa vähän orpo olo. Kuin aavekaupungissa olisi käyskennellyt. Ja kyllä meitä ohiajavista autoista katsottiin :) Kameran kanssa heiluminen lisäsi varmaan vielä kummastusta. Mulle tästä tuli mieleen vanhat lännenleffat.

      Delete
  3. Olipas ihana kuvakavalkaadi erilaisesta amerikkalaisesta kaupungista. Sieltäkinpäin siis löytyy pientä eikä kaikki ole suurta kuten me täällä kuvitellaan ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kyllä meillä on täällä paljon kaikenlaista pientäkin :) Mutta tässä kaupungissa oli kerrassaan ihanan isot parkkipaikat kadun varrella. Mua aina vähän autoilu hermostuttaa, mutta nämä paikat oli kyllä kuin miltei puolet jalkapallokentästä.

      Delete
  4. Huikeaaaaaa....

    Tuolla kaupassa kun olisi päässyt käymään. Mahtavia aarteita. Joskus olen haaveillut, että kun joku alkaisi yhteistyössä tekemään kanssani vanhantavaran kauppaa niin etsisin kaikkialta tuollaisia aarteita ja myisin ihmisille, jotka tulisivat ikionnellisiksi.

    Ihana kaupunki. Tuolla olisi mukava liikkua ja poiketa jossakin kuppilassa kahvilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritin katsella kahvilaa, mutta aamupalapaikan lisäksi ei sellaista silmiini osunut. Tarkoitus oli viedä "kuvausryhmä" jäätelöille.

      Ikkunasta kurkimme aarteita ja silmiin osui kuusi kappaletta tyhjiä Cokis-pulloja ja nähtävästi metallinen kantolaatikko. Veikkaisin, että jostain 60- tai 70-luvulta. Hinta oli $75. Ehkä tinkimällä olisi hintaa saanut alaspäin. Mutta täytyy mennä mönkimään joku kerta.

      Delete
  5. Onpa pieni kaupunki ja monta pientä nättiä yksityiskohtaa tuolla:) Ajoimme tuollaisten ohi USAssa asuessamme,mutta ihan noin pieneen kaupunkiin emme poikenneet. Mutta tyhjältä tuolla näyttää...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivalta näyttää pikkukaupunki ja kaikki sen aarteen!!
      Tuollaisen kiikun kun saisi!!

      Meillä hiihtoloma alkoi mahataudin merkeissä..mutta muuten aurinkokin on meille näyttäynyt ;-)

      Delete
    2. Yaelian, tällainen pikkupitäjä menee niin nopeasti ohikin, että sitä tuskin ehtii huomata. On jännä myös huomata, miten toiset kylät yrittävät kehittää kaikenlaisia tapahtumia ja toimintaa, jotta ne säilyisivät virkeinä. Toiset sitten uinuvat ruususen unta, odottavat vain sopivaa herättelijää. Tai kuolevat pois.

      Delete
  6. Replies
    1. Voi harmi! Toivottavasti paranette pian. Meillä oli myös vähän kolotusta ja kuumetta loman aluksi. Nyt ovat kaikki taas pirteitä kuin porkkanat.

      Kiikku pisti kyllä silmään kaiken muun keskeltä. Ja huomasin kuvasta, että siellähän oli pyykkilautakin seinällä :)

      Delete
  7. Kivan näköinen pikkukylä. Ja tuo osto- ja myyntiliike näytti mielenkiintoiselle, toivottavasti pääset joskus käymään siellä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kylä on niin lähellä, että ihan varmasti sinne teen toisenkin retken. Havahduin oikein ajattelemaan, että näitä osto- ja myyntiliikkeitäkin on varmaan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin pikkukaupunkeja. Mitähän kaikkea niistä löytäisi...?

      Delete
  8. Tykkäsin tästä postauksesta! Olen ajatellut, että olisi kiinnostavaa nähdä juuri tälläistä, jos joskus valloitan Amerikan (tai edes pienen palan sitä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tiedätkö, kun laittelin kuvia blogiin niin tulit mieleeni. Ajattelin, että olisit saanut niin paljon mielenkiintoisempia kuvia näistä rompekaupan tavaroista :) Sulla on silmää.

      Kyllähän näissä paikoissa on taas ihan erilainen henki, tunnelma, kuin jollain mallilla.

      Delete
  9. Mukava katsella kuvia sieltä rapakon takaa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua toisinaan ihan harmittaa, kun huomaan että olen monelle asialle jo turtunut. Olisi paljon mielenkiintoista kuvattavaa, mutta ei vaan hoksaa. Alkuaikoina kamera räpsyi kyllä tiuhaan :) Kiva, jos näistä kuvista on iloa. Tuo pikkukaupunki oli kyllä kuin elokuvista.

      Delete