Friday, March 2, 2012

Kun olin kolme tuumaa pitkä

Kolmen viikon loma on alkamassa! Mulla ei ole läksyjä, carpoolia, eväiden tekoa, kouluvaatteiden silitystä, projekteja tai urheilukassien raahaamista kolmeen viikkoon!


Eilen oli nelosluokkalaisen "Writing Celebration". Vanhemmat oli kutsuttu kuuntelemaan lasten ainekirjoituksia. Kaksi oppilasta oli luokan ovella vastassa ja opasti vanhempia sulkemaan kännykät. Topakka neitokainen toimi tilaisuuden juontajana ja kuulutti aina seuraavan lukijan. Lukijalle taputettiin etukäteen ja luennan lopuksi. Suosituimmaksi aiheeksi nousi "When I was three inches tall". Ja tottahan toki lopuksi syötiin vähän omppulohkoja ja karamellidippiä, pikkuleipiä, pikkuruisia donitseja.


Kirjoituksia luetaan vanhemmille pari kolme kertaa vuodessa. Yllättävän moni vanhempi tilaisuuteen tulee ja työpaikallakin ymmärretään jos kutsu käy. Reilun parinkymmenen jutun kuunteleminen tuntuu joskus vähän työläältä, tunnustan. Toisaalta tämä on mahdottoman hyvä tapa oppia tuntemaan lapsen luokkakavereita ja vanhempia. Joskus on sydän vähän pamppaillut, kun olen kauhun sekaisin tuntein odottanut mitä "perhesalaisuuksia" jälkikasvu kirjoituksissaan paljastaa...


Juttelin opettajan kanssa ja hän kertoi uusista ohjeista. Niiden mukaan viidennestä luokasta eteenpäin pitää keskittyä asiatekstin kirjoittamiseen. Ei enää fiktiivisiä tarinoita taikakirjoista tai Halloweenistä, joka meni mönkään. Ja ihan vain siksi, että collegessa pitää kirjoittaa asiasta eikä mielikuvitusjuttuja. Nykyajan lapset eivät taida enää opiskella elämää varten vaan collegea varten.


Monen luokan ovessa kerrotaan alla olevan kuvan keinoin ketkä luokkahuoneessa opiskelevat. High Schoolin valmistujaisvuoteen on vielä tovi.


Maan lippu ja osavaltion lippu ovat esillä kaikissa luokkahuoneissa. The Stars Spangled Banneriin kiinnittyvät katseet aamuisin, kun kaikki lausuvat yhteen ääneen The Pledge of Allegiance of the United States. Näky on oikeastaan aika liikuttava, kun lapset seisovat oikea käsi sydämen päällä juhlallisesti vakuuttaen "one nation under God, indivisible, with liberty and justice for all". Tähän on maahanmuutajankin jotenkin mahdottoman helppo yhtyä :)


Vähän ajankohdasta riippuen seinillä on erilaisia muistitauluja. Tällä kertaa luokassa on keskitytty kirjoittamiseen.


Mutta siis kolmen viikon loma! Loman jälkeen yhdeksän viikkoa pakerrusta ja taas on yksi kouluvuosi takana. Neljän viikon kesäloma ja seuraavan kouluvuoden kimppuun... Se tarkoittaa sitten 540 eväslaukun täyttöä. Ja enää ainoastaan 10 800 eväsvääntöä ja kaikki kolme tenavaa ovat valmiita collegea varten...

16 comments:

  1. Mukavaa ja rentouttavaa lomaa Johanna! Tuo systeemi,että välillä aina lomaa,ja sitten taas pakerretaan,ei ole hullumpi,oikeastaan..Kiva juttu myös tuo,että kutsutaan vanhemmat kuuntelemaan lasten kirjoituksia:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aluksi tämä ympärivuotinen koulu tuntui oudolta, mutta nyt olen oppinut nauttimaan breikeistä. Toisekseen opittu tuntuisi säilyvän lasten päissä paremmin, kun ei ole pitkää kesälomaa.

      Olikin aikamoisia tarinoita! Joskus vähän sydän kylmänä menee kuuntelemaan, että mitä "perhesalaisuuksia" tällä kertaa jaetaan...

      Kiitos, olen tätä lomaa odottanut.

      Delete
  2. Oi kuinka kiva tuollainen oppilaiden aineiden lukuhetki. Olispa tààllàkin....tai olispa tààllà edes jotain niin ettà oppisi tuntemaan oppilaiden vanhempia, mutta ei..ei edes vanhempainiltoja vaan vanhempainvartteja, joten ei silloinkaan muihin àiteihin tutustu. Oikein ihanaa lomaa sulle ja teille :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Tiedät meidän harrasterumban... se ja koulutyö kyllä pitävät huolen, että päivät tuntuvat loppuvan kesken. No, nyt voidaan keskittyä vain harrastukseen.

      On kiva aina päästä vaihtamaan muutama sana muiden vanhempien kanssa. Paljon näemme koululla muutoinkin, kun tehdään vapaaehtoistöitä.

      Delete
  3. Oi, sinä olet tehnyt laskutoimituksia 540 eväslaukun täyttöä jne.. Me olemme vasta alkutaipaleella tässä matkassa ja ihan vain suomalaisittain. Mutta puuhaa silti tuntuu olevan ja kertyvän vuosi vuodelta enemmän, kun lapset kasvavat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ystäväni aina lohduttaa minua niin rohkeaisevasti: pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Ja eihän tässä tietenkään murheenaihetta ole, tavallista elämää. Mutta kyllä suomalainen kouluruokailu OLISI paikallaan :)

      Delete
  4. Loma tähän väliin tekisi tosiaan hyvää. Mukavaa lomailua teille siis!

    Mietin jo viime vuonna kun kerroit teidän koululomista, että miltähän mahtaisi tuntua tuollainen toisenlainen rytmi koulun ja lomien suhteen. Pitkä kesäloma puolustaa kyllä Suomessa paikkaansa, kun silloin on se ylivoimaisesti paras vuodenaika :)

    Hmm. Pientä arjen matikkaa. Ehkä on parempi keskittyä hieman pienempiin välitavoitteisiin. Voi muuten tuntua hieman uuvuttavalta nuo luvut :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähän tottuu ja tässä on puolensa. Ensi alkuun kaipailin pitkää kesälomaa, mutta meillä on toisaalta heinäkuussa niin turkasen kuuma, että parempi olla viileissä sisätiloissa. Ja matkustelusta tykkääville tämä on erinomaista, sillä voi matkata turistisesonkien ulkopuolella.

      Olet oikeassa, 10 800 jogurttipurkin, voileivän, salaatti- ja marjakipon ajatteleminen tuntuu jotenkin työläältä. Eihän niitä viikossa tarvitse tehdä kuin 15. Ja välipalat päälle. Ja tästä päästäänkin sitten laskemaan pesukoneellisia. Jos vuodessa tulee pyörittäneeksi 540 koneellista, niin kymmenessä vuodessa 5400. Pesuainetta kuluu 190 putelia ja jos puteli maksaa 12 dollaria, niin rahaa kuluu 2 280... Ja tästä päästäänkin kuivuriin... vai pitäiskö mun lopettaa ;)

      Delete
  5. Mitä ne muistaa siitä kun olivat kolme tuumaa pitkiä:)?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mäkin ajattelin juuri näin. Mutta lasten jutuissa kävikin niin, että he jotenkin ihmeellisesti kutistuivat sellaisiksi kolmituumaisiksi :) Siitä sitä sitten juttua piisasi.

      Delete
  6. Tuli niin nostalginen olo, kun katselin noita koululuokista ottamiasi kuvia... jotenkin niin tutun näköistä, värikästä ja runsasta :) Meillä kävi kaksi lasta pari vuotta Kaliforniassa koulua (pikkukoululaisia olivat). Plussaa USA koulunkäynnissä ehdottomasti mm. sinunkin mainitsemasi monet tapahtumat ja tempaukset joita koululla oli, sekä äitien (ja miksei isienkin mahdollisuus) käydä auttelemassa koululuokassa. Itse oli joka viikko jomman kumman pojan luokassa open apuna. Näiden seikkojen ansiosta tutustuin nopeasti sekä lapsiin että vanhempiin! Uskon myös, että näillä käytännöillä on koulukiusaamista merkittävästi vähentävä vaikutus.
    Paljon muitakin plussia oli koulujutuissa siellä.. yhteisöllisyys kotien ja koulujen välillä, projektimaisen opiskeluotteen sekä esiintymisvalmiuksien kehittäminen.. ELi aivan samoja juttuja kuin sinä olet tuonut esiin.

    No joo, nyt Suomessa taas arvostan NIIIN paljon lasten mahdollisuutta kävellä lähikouluun sekä ilmaista, ravitsevaa kouluruokailua. Eli ei ole ikävä lunch- ja snackbagien täyttelyä.. :)

    terv. Laura

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä tiedät sitten ihan tarkalleen miltä musta tuntuu niitä lounaita ja snacksejä väsätä :) Eniten ottaa päästä, kun tuntuu ettei keksi riittävästi vaihtelua.

      Minäkin arvostan sitä, että koulussa voi olla apuna ja sitä kautta tutustua monenlaisiin asioihin ja ihmisiin. PTA:n hommiin en ole vielä kuitenkaan lähtenyt mukaan, muuta kuin rivijäsenenä. Onhan se aika mainiota, kun oppii tuntemaan ja tietämään lapsensa luokkakaverit, luokkakavereiden vanhemmat. Tiedän kun autan jotain oppilasta, niin joku toinen taas auttaa minun lapsiani.

      Hämmästelin miten coolisti kaikki lapset lukivat aineensa mikrofonia kädessä pidellen. Ei näkynyt esiintymisjännitystä ja jos tuli ongelmia, niin apu oli lähellä ja kellekään ei naurettu tai hihitelty. Kiva, joskin vähän puuduttava, kokemus.

      Delete
  7. Mukavaa lomaa teille! Onko teillä minkälaiset ilmat siellä? Meillä alkoi viikon mittainen hiihtoloma. Hyvät hiihtokelit nyt onkin :) Aurinko paitaa mahtavasti ja ilma on nollan tuntumissa.
    Nämä sinun koulujutut on tosi mielenkiintoisia, jotenkin niin aivan erilainen koulumaailma siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toissapäivänä mittari paukaisi jo lähelle 30 C lämpöastetta, tänään on 15 C asteen päivä. Yöllä on hirmuinen ukkosmyrksy ja tähän aikaan vuodesta pelkään tornadoja. Muualla maassa ovat saaneet hirmutuhoa taas aikaan. Surullista.

      Mä en oikein osaa enää ajatella suomalaista koulua. Se on tainnut muuttua aika lailla niistä ajoista, kun itse pulpetin takana istuin.

      Delete
  8. No mitä jossa sinä talon edessä alkaisit myymään eväsleipiä ohi kulkijoille, ettei totuus unohdu ;) Vitsi vitsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisi muuten olla vaikka kuinka kannattava business. Ainakin rakennustyömiehet varmasti mielellään käyttäisivät jonkinlaista ateriapalvelua... Ehkä ryhdynkin tortillojen ja fajitaksien kauppaamiseen. Kiitos vaan vinkistä :)

      Delete