Sunday, February 26, 2012

The Iron Lady ja My Week With Marilyn

Vuosi sitten valmistauduin Oscareiden jakoon huolellisesti. Moni palkintoehdokkaaksi nimetty elokuva tuli katsottua. Ehkä siksikin, että tarjolla oli niin monta mielenkiintoista työtä. Tänä vuonna en samanlaiseen hurmokseen ole päässyt. En uskalla edes veikata palkintojen kohtaloa.

Viime viikon aikana näin kuitenkin kaksi elokuvaa, joiden naistähdet tavoittelevat naispääosan Oscaria. Ensiksi katsoin Margaret Thatcheristä kertovan The Iron Lady -elokuvan ja sitten My Week with Marilyn. Elokuvan The Help olisin halunnut vielä nähdä, mutta se jää väkisinkin myöhemmäksi. Rooney Marasta elokuvassa The Girl With the Dragon Tattoo kirjoitin aikaisemmin.


Meryl Streep on kestosuosikkini. Sitä hän on ollut siitä saakka, kun nuorena näin elokuvan Kramer vs. Kramer. Tuntuu, etttä Streep vain paranee rooli roolilta ja hän voi tehdä ihan minkä tahansa työn vakuuttavasti.

The Iron Lady -elokuvassa hän oli jälleen huippu. Tosin aika ajoin vähän häiritsi, kun alta paistoi mielestäni toinen roolihahmo, maan mainio kokki Julia Child (Julie & Julia). Elokuva kannattaa katsoa, vaikka itse siihen vähän petyin. Minua kiehtoo enemmän Thatcherin henkilöhistoria niiltä ajoilta, kun hän oli voimainsa tunnossa ja muutti maailmaa. Näin jälkikäteen ajatellen Thatcher vaikutti siihen, miten itse koen naisen aseman politiikassa, vaikuttamassa. Olin juuri otollisessa iässä, kun pönäköitten herrojen kanssa maailmanrauhasta ja muista asioista oli neuvottelemassa myös yksi määrätietoinen nainen. Tiivistäen siis: Meryl Streep täysi kymppi, leffa tyydyttävä.

My Week with Marilyn oli pieni ja lämminhenkinen, surumielinen ja valloittava. Vähän kuten Marilyn Monroe itsekin. Michelle Williamsin Marilyn sai minut miettimään, että mahtoi siitä filmitähden elämästä glamour olla kaukana. Pönttö kirjailija aviomies jättää muistiinpanojaan sinne tänne ja pahaa-aavistamaton stara ne sitten lukaisee. Mieli siinä pahoittuu, vaikka kirjoituksella ei (muka) mitään tekemistä tosielämän kanssa olekaan. Shoppailuretkestä tulee kaaos ja koskaan ei voi olla varma kehen voi luottaa, kuka oikeasti välittää ja tukee. Näytellä pitäisi, vaikka ohjaajan ja omat mietteet ovat eri sfääreissä. Ole siinä sitten tähti. Onneksi ihailijaksi löytyy nuori mies, jolla on ystäviä siellä missä tarvitaan. En pahastuisi, vaikka Oscar päätyisi Michelle Williamsillekin.


Woody Allen on todennut jotenkin niin, että ei ole mieltä laittaa taideteoksia paremmusjärjestykseen. Siksi hän ei Oscar-karkeloissa käykään. Midnight in Paris oli kyllä sen verran riemastuttava, että ei haittaisi vaikka ohjaaja Allen palkinnon voittaisikin. Siitäkin huolimatta, että aikanaan Mia Farrowin kanssa mämmi oikein kunnolla.

4 comments:

  1. Hyvin oli Meryl Streep Oskarinsa ansainnut.

    Minäkään en elokuvasta haltioitunut, mutta Meryl oli loistava Rautarouva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En jaksanut illalla katsoa juhlaa loppuun. Aamulla sitten näin, että Meryl Streep palkittiin. Hyvä valinta mielestäni.

      Toivon oikeastaan, että esimerkiksi BBC tekee Rautarouvasta tv-sarjan. Hänen elämänsä on ollut mielenkiintoinen ja kyllä hän aikamoinen uranuurtaja on ollut monessa mielessä.

      Delete
  2. The Help on aivan loistava, ja kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa isolta screeniltä. On Oscarinsa ainsainnut!

    Iron Lady on katselulistalla vielä itselläni.

    Mervi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun täytyy todellakin nähdä The Help. Pahoin vaan pelkään, että se on mennyt jo meidän teattereista :( Kaikki näkemäni trailerit ovat olleet mahdottoman hyviä.

      Delete