Saturday, October 29, 2011

Beauty is nothing without brains

Muutama päivä sitten kotiinpäin ajallessa kuului takapenkiltä nelosluokkalaisen pojannassikan ääni: "Äiti, mä en sitten ota tyttöystäväksi tyttöä joka on kauhean hot". En edes ällistellyt miten tähän aiheeseen olimme päätyneet. Jatkoimme keskustelua.


Puhuttiin lapsen kanssa siitä, että ihmisessä on hyvä katsoa ulkonäön lisäksi myös sisäistä kauneutta. Poika listasi tässä vaiheessa, että tytön olisi hyvä olla älykäs, mukava, kohtuullisen kivannäköinen ja urheilullinen. Yritin opastaa, että vaatimattomammankin näköisestä ihmisestä kyllä saa viehättävän jos vain näkee vähän vaivaa ja kuntoa voi kohottaa vaikka yhdessä. Mutta tyhmästä on vaikea tehdä kovin viisasta.

Poika oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi: "Äiti sen tytön pitäisi olla oikeastaan niin kuin sinä: fit, smart, and beautiful."

Mutsi ei tällä kertaa saanut roskaa silmään. Hymy kyllä karehti huulille: poika tietää ainakin mistä naruista nykiä :)

Mercedeksen mainospätkä käsittelee samaa aihepiiriä...

Tuesday, October 25, 2011

Halloweenkoristeet katolla

Muutama vuosi sitten kyllästyin, kun Halloweenkoristeiden kanssa oli sellaista pipertämistä. Kurpitsa siellä ja noita täällä.


Ebaystä löysin koristeen, joka on riittävän suuri: yksi koriste riittää. Ostimme puhallettavan ruumisvankkurin hevosineen. Yleensä koriste on talomme edessä, mutta tänä vuonna mies sai päähänsä, että koriste pitää laittaa katolle. Lapset innostuivat ja minulla ei sitten ollut enää argumentteja.


Vankkureiden alla on savukone ja laitamme savun tuprahtelemaan viimeistään viikonlopun iltoina. Maanantaina on sitten karkki- ja kepposilta. Olemme lasten kanssa suunnitelleet, että kiipeämme tänä vuonna katolle ja heittelemme sieltä namit vierailijoille.


Olen pahoillani, kun kuvat eivät ole mestariotoksia. Mutta kyllä näistä jyvälle pääsee. Yö on pimeä ja valaistus sopivan karmiva.


Sisäpuolelta eteisen ikkunasta katsottuna koriste näyttää myös aika pelottavalta. Varsinkin jos on puoliunissaan matkalla hakemaan vettä....

Monday, October 24, 2011

Kruununpäitä ja tasavaltalaisia

Aamu-tv:ssä oli pitkä juttu Tanskan prinssistä Frederikistä ja prinsessa Marystä. Jutun yhteydessä vilahteli tutumpiakin kasvoja. En ole itse nähnyt näitä kuvia suomalaisista nettilehdistä (luen kyllä vain maksuttomia palveluja).


The American-Scandinavian Foundation juhlii 100. vuottaan, Centennial Ball, Hilton Hotellissa New Yorkissa lokakuun 21. päivä.



Ruotsin kuninkaalliset. Madelain näyttää mielestäni niin paljon kauniimmalta tummahiuksisena. Silvian puku on jälleen ihan nappi.



Presidentti Tarja Halonen tanssin pyörteissä ASF:n presidentti Edward Gallagherin kanssa.



Kukkienlasku National September 11 muistomerkillä. Ns. Survival Tree. Lisää kuvia löytyy täältä.

Saturday, October 22, 2011

Kiitos

Kiitos kaikille teille, jotka otatte osaa menetykseemme, suruumme. Olen valtavan otettu, että niin moni ystävä halusi kertoa osanotostaan. Kiitän kaikista lämpimistä sanoista, haleista, vinkeistä. Myötäeläminen on tänä päivänä sellaista ylellisyyttä, että sitä kohdatessaan voi vain hiljentyä ja kiittää.


Mennyt viikko on ollut perin merkillinen. Kun lapset ovat koulussa ja mies töissä on aikaa miettiä, antaa niidenkin ajatusten tulla joiden toivoisi jäävän unohduksiin. Aikaa ei voi pysäyttää, kääntää sivua tai paria taaksepäin elämän kirjassa. Vaikka kuinka itkisin ja potkisin, panisin vastaan ja pullikoisin en saa mennyttä tekemättömäksi, tapahtumattomaksi. Hiljaisuus on särkenyt korvia ja sydäntä. Olen kovin onnekas, kun mies on monena päivänä tullut lounasaikaan ruokailemaan kotiin, lohduttamaan päivän yksinäisiä tunteja.

Toisaalta arjen rutiinit kantavat, antavat heikoillekin siiven iskuille riittävästi pontta. Reilu vuosi sitten meillä oli kaksi ihmistä elämässämme, jotka kantoivat perhettämme ajatuksin ja teoin. Olemme vuoden kuluessa hyvästelleet molemmat heistä. Ihailen sitä voimaa ja arvokkuutta, joka näissä molemmissa läheisissämme asui. Haluan ottaa mallia, kasvaa heidän esimerkkinsä vertaisiksi. Tai edes lähelle.

Moninaisia mietittyäni olen ajatellut kuten niin moni ennen minua: tärkeintä on rakkaus. "Vaikka minä puhuisin enkelien ja ihmisten kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus".

Onnellista viikkoa kaikille. Rakastetaan. Rakastetaan lähimmäistä vaikka ihan uhallakin :)

Wednesday, October 19, 2011

Surullinen matka

Palasimme eilen Suomesta. Olimme surullisella matkalla. Sellaisella, johon ei voi valmistautua. Kukaan ei kysy haluaisitko mennä. Ei ole matkaoppaita tai matkavakuutuksia, jotka auttaisivat surussa, ikävässä. On vain lähdettävä, sanottava hyvästit.


Lapset ovat mainioita matkaseuralaisia. He asettavat monet asiat perspektiiviin. Heissä näkee elämän jatkumisen. Silmän tuike, tapa heiluttaa kättä, heidän kiinnostuksen kohteensa muistuttavat edesmenneistä.

On hiljainen ja haikea olo. Olemme myös kiitollisia. Jokainen päivä on ihme.


Friday, October 7, 2011

Washington DC - Kiertoajelu Duck Tour

Kävimme muutama vuosi sitten Duck Tour -kiertoajelulla Washingtonissa, mutta lapset olivat niin pieniä että retkestä ei paljon muistikuvia jäänyt. Oli aika uusia retki.


Alus on toisen maailmansodan aikainen amfibi (onko tämä nyt oikea termi?), siis sellainen alus joka kulkee maalla ja merellä. Kapteenit ovat lystikkäitä ja taitavat tietää tarinan jokaisesta Washingtonin lyhtypylväästäkin. Tällä kertaa kuulimme jutun siitä, miten maailmankuulu 45.52 karaatin Hope-timantti päätyi esille Smitsonian Natural Museumiin.

Kiertoajelu kestää puolitoista tuntia. Hauskinta on kun laskeudutaan Potomac joelle. Jokea pitkin huristellaan hyvän matkaa, vaikka nähtävyyksiä ei oikeastaan ole. Kapteeni kertoo jokiajelun aikana enemmän aluksesta. Melkein alkoi hirvittää jaksaako lähes 70-vuotias jermu meitä kannatella veden päällä, mutta nähtävästi toisen maailman sodan aikaan vempaimet tehtiin kestämään.



Lincoln Monument on varsin koskettava. Olemme aiemmilla käynneillä kiivenneet ylös portaat lukemaan kuulun Gettysburg Address. Yhdellä retkellä kävimme tutustumassa Gettysburgin taistelutantereisiin.

Liput kiertoajelulle kannattaa hankkia netistä. Viisihenkinen perhe säästi jo muutaman dollarin. Liput lunastetaan Union Stationilta. Asemalle on hyvä mennä aamulla ensimmäiseksi ja varata paikat ensimmäiselle mahdolliselle ajelulle.


Nappasin kuvan Potomac joelta. Ronald Reaganin kansainvälisellä lentokentällä on vilkas liikenne.

Duck Tours on mainio retki vanhemmille ja pikkuväelle. Edellisellä kerralla lapset nauttivat enemmän kyydistä, tällä kertaa jo kuunneltiin kapteenin tarinoita. Mutta on se vaan metka tunne, kun auto muuttuu veneeksi ja vice versa. Taisi tulla pideltyä penkistä kiinni rystyset valkoisina.


Tuesday, October 4, 2011

Maissilyhteitä

Aamukävelyllä huomasin, että syksy ja Halloween tekevät tuloaan. Asujaimistomme viheralueiden suunnittelija oli tänä vuonna päätynyt maissilyhdesommitelmiin.


Viime vuonna heti Halloweenin jälkeen kukkapurkeissa olevat krystanteemit kerättiin pois ja lahjoitettiin ensiksi ehtiville asukkaille. Kukkia oli satoja, mutta hetkessä ne katosivat :)


Lyhteissä on maissintähkät vielä jäljellä.


Jokin aika sitten uutisissa kerrottiin, että maan itäosia uhkaa kurpitsahätä: hurrikaani Irene tuhosi monin paikoin kurpitsaviljelmiä. Muhkean kokoinen kurpitsa kun ei kasva ihan yhdessä yössä.


Sen sijaan näyttäisi siltä, että yhdessä yössä on tullut naapurustoomme Halloweenkoristeet. Piti oikein hieroa silmiä: hämähäkinverkkoja, lepakoita, noitia, kurpitsoja... Meidän piha on taas kohta ainoa, jossa ei ole vielä koristeen koristetta.

Saturday, October 1, 2011

Arvonnan voittaja

Lokakuun ensimmäisenä päivänä arvoimme tyttäreni kanssa luovuutta tuovalle rannekorulle voittajan.


Kopioin vastaukset kolmeen kertaan Wordiin ja kelasin dokumenttia ylös alas, kunne tytär tuikkasi sormensa oikeaan kohtaan. Kertoneeko luovuuden puutteesta se, että kahdella ensimmäisellä kerralla tyttären sormi osui allekirjoittaneeseen bloginpitäjään. Kolmas kerta sanoi toden ja tässä on voittajan kommentti:

Justiinsa kaverin kanssa puhuttiin, kun tenavat sanoo, että ei oo tekmistä. Hän sanoi että heillä joskus 8v. kaksospojat sanoo jo edellisenä iltana, että huomenna ei ole mitään tekemistä... :)

Sekasortoa blogin Mari on siis tämänkertainen voittaja. Laitathan osoitteesi sähköpostiini omamaamansikka1@yahoo.com, niin koru pääsee tekemään taikojaan. Tosin Mari on niin kekseliäs ja ahkera sekä armoitettu viherpeukalo, että en tiedä onko korusta varsinaisesti hyötyä :)

Kiitos kaikille kommentoijille. Järjestetään pian taas uusi arvonta.

Onnellista lokakuuta!