Tuesday, September 27, 2011

Washington DC - Arlington National Cemetery

Vietimme viikonlopun maan pääkaupungissa Washingon DC:ssä. Sää suosi. Sadetta oli luvassa, mutta kuivin nahoin selvisimme koko viikonlopusta. Olemme vierailleet reilun neljän tunnin ajomatkan päässä olevassa kaupungissa monta kertaa, mutta aina on uutta löydettävää. Tällä kertaa uusi kohde oli elokuvista ja historian kirjoista tuttu Arlington Cemetery.


Suomalaisittain kuuluisin viimeisen leposijan omistaja lienee Larry Thorne (Lauri Törni), mutta minun silmiini osui parikin suomalaisella nimellä varustettua hautamuistomerkkiä.


Sykähdyttäviä hetkiä koettiin Kennedyjen muistolehdossa. Ikuinen tuli palaa John F. Kennedyn ja Jacqueline Kennedy-Onassiksen haudalla. Taisin kuitenkin liikuttua vielä enemmän Edward ja Robert Kennedyn yksinkertaisten ristien äärellä. Sanat eivät voi kuvata kuinka historian siivet havisivat. Havinaa suurempi havahduttaja oli kuitenkin jonkinlainen pilkahdus inhimillisestä tragediasta, yli 300 000 erilaisesta. Varhaisimmat haudat ovat sisällissodan ajoilta.

Arlingtonin hautausmaan kukkulalta, Arlington Housen pihamaalta aukeaa upea näköala Washingtoniin. Lincoln Memorial, Washington Monument, Capitol, Jefferson Memorial...


Tuntemattoman sotilaan haudalla on vartio.


Vahdinvaihdon juhlallisuuksia oli kokoontunut seuraamaan mittava joukko sotien veteraaneja saattajineen. Muistomerkkiin on kaiverrettu teksti: "Here rests in honored glory an American soldier known but to God".


"The Lost Heroes Art Quilt" on esillä hautausmaan vastaanottorakennuksessa. Irakin ja Afganistanin sodissa kaatuneet on kuvattu tilkkutäkissä lapsina. Reunapaneeleissa on äitien ja muiden omaisten mietteitä lapsistaan.


Työ puhuttelee. Mietin, että toimistotyöntekijän huono päivä on sellainen, kun saa paperista viillon sormeensa. Sotilaan huono päivä on toisenlainen.


Myöhemmin retkemme aikana opin, että USA:n synty on ollut aikamoista onnenkauppaa. Sodassa Britanniaa vastaan kertoimet olivat silloisen maailman mahtavimman valtion puolella. Punanuttuja vastassa oli joukko sotilaita, joilla ei ollut merivoimia, tarvikkeita, koulutusta, rahaa... Miehistösuhdekin oli 5000:50 000. Tarinasta tulee kummasti mieleeni pieni pohjoinen kansa, jolle myös itsenäisyys oli niin suuri asia, että kaikista todennäköisyyksistä huolimatta asia katsottiin taistelemisen arvoiseksi.

Friday, September 23, 2011

Arvonta

Joskus on luovuus hukassa. Kuten silloin, kun lapset ilmoittavat että ei oo mitään tekemistä. Mun vakiovastaus on, että lue kirjaa tai piirrä.


Unelmiakin on, mutta niitä kohti suunnistaminen ei ota luonnistuakseen. Kädessä on joko väärä kartta tai kompassi tai molemmat.


Onneksi apu tuskaan löytyy helposti. Ranteeseen vain luovuuden talismaani ja jo taas luistaa! Löysin eilen tällaisen ihmekalun avukseni ja ostin toisenkin siltä varalta, jos joku muukin tarvitsisi apua arjessa (tai miksei myös juhlassa) luovimiseen. Mulla alkoi luovuus hersyä sellaisella alkukantaisella voimalla, että alta pois! Rustasin puolenkymmentä runoa yhdeltä istumalta. (Nautitulla punaviinillä EI ollut osuutta asiaan).


Arvonta on voimassa syyskuun loppuun saakka. Osallistua voit jättämällä kommentin koskien luovuutta, arvontoja, unelmia, punaviiniä tai rannekoruja. Kommentteja saa jättää niin monta kuin mieleen pulppuaa. Muutkin aiheet käyvät, jos tuntuu että aiheen rajaus kahlitseen mielikuvituksen laukkaa.


Unelmaista syyskuun viimeistä viikonloppua!

Hugs,

Johanna

P.S.

Käykääpä kurkkaamassa Tuulan blogista aivan hillitön George Clooney -pätkä! Mun piti katsoa se viiteen kertaan. Kiitos Tuula, kun jaoit tämän kanssamme. Kyllä on ollut luovuus valloillaan :)

Monday, September 19, 2011

Eläintarha - Zoo

Eilen oli täydellinen sää eläintarharetkelle. Parin tunnin ajomatkan päässä on NC Zoo. Tarha on jaettu Pohjois-Amerikan ja Afrikan eläimiä esitteleviin osiin. Yleensä kierrämme vain toisen osan, mutta koska päivä oli mitä mainioin taivalsimme tarhassa lähes 10 kilometriä. Sääennuste lupaili vähän sadetta, joten tungostakaan ei ollut. Ei satanut, ei paistanut, lämpötila oli mukava alle 20 C astetta.

Tämä opaste jaksaa hymyilyttää joka kerta. Climax ja Hight Point. Pitäisi joskus poiketa katsomaan minkälainen paikka on kyseessä.


Muu perhe kuvasi eläimiä, minä räpsin kuvia muista mieluisista kohteista.

Eläintarhasssa on mieletön leikkipuisto. Olen ihastunut puistoon ikihyväksi. Mäkeä voi laskea jättimäisestä lumpeenlehdestä, heinäsirkalla ratsastaa. Hämähäkinverkko on kiipeilytelineenä.



Jättimäisiä kurpitsoja voi käyttää kiipeilytelineinä...




...ja ampparilla "lentää".


Eläintarhassa on paljon opaskylttejä…


...ja tietoiskuja.


Geysiirit ruiskuttivat vettä yläilmoihin. Varsinkin hellepäivinä tämä alue on lasten suosiossa. Opimme myös, että tutkijat ovat löytäneet maapallolta noin 1000 geysiiriä, puolet näistä on Wyomingissä, Yellowstone National Parkissa.


Helikopterilla on tarkoitus etsiä norsulaumoja Afrikan tasangoilta.


Koimme myös syntymän ihmeen. Tosin vain näyteltynä ja mielikuvituksella höystettynä. Mutta metelistä päätellen syntymä oli yhtä juhlaa.



Suloisen samettista syyskuun viikkoa kaikille! Meillä loma jatkuu.

Saturday, September 17, 2011

Koulujuttuja osa II

Olen monta kertaa kirjoittanut kouluasioista, mutta en ole sen tarkemmin kertonut meidän varsin polveilevasta systeemistä. Tuntuu, että jo pelkän koulusysteemin ymmärtämiseen pitäisi olla perehdyttämiskurssi.


Meillä oli heti alussa moukantuuria. Kouluasioissa nimittäin on tärkeintä valita asuinpaikka sen mukaan, että on hyvät koulut ympärillä. Ellei sitten lapsia laiteta yksityiseen kouluun. Olimme tässä asiassa onnekkaita, sillä emme ihan ymmärtäneet asuinpaikan tärkeyttä. Pelkät hyvät koulut ympärilläkään eivät riitä, vaan pitää varmistaa, että tietty katuosoite ja talonnumero oikeuttavat pääsyyn tiettyyn kouluun. Voi olla, että parin talon päässä mennäänkin jo ihan toisenlaiseen opinahjoon.

Julkisia kouluja on kolmenlaisia: traditionaalisia, ympärivuotisia ja modified eli näiden kahden risteytys. Julkisiin kouluihin tarjotaan koulukuljetus, opiskelu on ilmaista ja kouluruokailun kuluihin voi saada tukea.


Traditionaalinen koulu on kuten Suomessa: opinnot aloitetaan syksyllä, vähän pidempi joululoma ja pitkä kesäloma. Syksyllä on syyslomaa ja keväällä pääsiäisen aikoihin pidempi breikki. Järjestelmä periytyy agraarikulttuurista, ajoilta jolloin lapset tarvittiin avuksi maatilan töihin kesäisin.

Ympärivuotinen koulu puuskuttaa nimensä mukaan ympäri vuoden. Rytmitys on yleensä yhdeksän viikkoa koulua ja kolme viikkoa lomaa. Meidän lapset ovat tällaisissa kouluissa. Koulussa on neljä erillistä “rataa” ja yksi rata on vuorollaan lomalla. Koulurakennukseen saadaan mahtumaan enemmän oppilaita tällä tavoin. Opiskelijoille suurin etu lienee, että asiat eivät pääse niin helposti unohtumaan lyhyiden lomian aikana. Lomillakaan ei ennätä kyllästyä. Ympärivuotisia kouluja on ollut USA:ssa jo sadan vuoden ajan, joten ihan uusi keksintö tämä ei ole.

“Modified” eli muokattu koulu on yhdistelmä kahdesta edellisestä. Suurin muokkaus tehdään pitkän kesäloman suhteen, joka jaetaan useammaksi lyhyemmäksi pätkäksi.

Yksityiskoulut toimivat usei
useinmiten traditionaalisen koulun tavoin. Koulukuljetusta ei järjestetä, joten kyyditykset pitää hoitaa itse. Ja sitten on tietysti maksut. Meidän alueen suosituin yksityiskoulu maksaa vuodessa alakoululaisille $17.000, yläkoululaisille $19.000. Tämän lisäksi tulee uusille oppilaille vielä kaikenalaisia rekisteröinti ym. kuluja n. $3000. Toinen yksityinen oppilaitos laskuttaa kuukausittain $700 ja tämän lisäksi opintovuoden alussa tulee kuluja $1500.


Moni valitsee kotikoulun. Käsittääkseni kotikoulutuksen suurin syy on usein uskonnollinen. Koulujärjestelmän opetusohjelma koetaan vakaumuksen vastaiseksi. Toisaalta lapsia halutaan suojella. Tuntemani kotikouluttajat ovat itse ammatiltaan opettajia ja omistautuvat asialle säntillisesti. Kotikoulua käyvät lapset osallistuvat vuosittain testeihin, jossa koulutuksen taso tarkistetaan.

Aluksi olin kyllä ihan tukevasti pihalla kouluasioista ja vieläkin tulee uusia asioita vastaan. Paras tapa kalastella tietoa on ollut kysellä muilta vanhemmilta. Ihmiset auttavat mielellään. Ja kuten asuntokaupassa, niin kouluasioissakin tärkeintä on location, location, location.

P.S.

Lapset ovat nyt vajaan kolmen viikon lomalla. Tänään on ensimmäinen syksyinen päivä pitkän ja kuuman kesän jälkeen. Ai että me nautitaan, kun ulkona on vain 15 C astetta lämmintä!

Saturday, September 10, 2011

Kuuma pusu

Sain tänään aivan mielettömän pusun: kuuman, kostean, innokkaan ja suoraan suulle. Kyllä oli tyttärellä ja hänen ystävättärellään naurussa pitelemistä, kun kuvan kaunotar Chloe muiskun antoi.


Tytöt ovat yksissä tuumin hoitaneet ja ulkoiluttaneet vähän kauempana asuvan naapurin koiraa. Meidänkin pitäisi nyt tällainen hankkia. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan, jos jollakulla olisi kokemuksia dalmatian beaglestä. Pusu kyllä vakuutti - oli ihan ikimuistoinen.

Kaksi koulupäivää olisi jäljellä ja sitten alkaa lasten vajaan kolmen viikon mittainen track-out. Jotain jännää pitäisi keksiä.

Mun iltapäivät kuluvat nykyisin klo 14-19 ensiksi istuen carpoolissa koulun pihalla, sitten roudaan kaksi tenavaa harrastamaan ja yhden kanssa kaahataan takaisin kotiin. Ruuanlaittoon tunti ja yksi vesseli autoon ja harrastamaan ja kaksi kotiin syömään ja tekemään läksyjä. Keksisikö joku mulle kivaa ajanvietettä carpooliin? Istun enemmän ja vähemmän hikisessä autossa lähes tunnin verran odottamassa. Yleensä luen tai pelaan iPadillä, mutta jotain fiksuakin voisi harrastaa. Kuluvan vuoden aikana näitä tunteja tulee kertymään lähes 150. (Ja ei, tätä velvoitetta on ihan mahdoton välttää. Jos en mene jonoon hyvissä ajoin, niin aikataulut eivät toimi. Vaikka olen jonottamassa näin paljon aikaisemmin, niin yleensä on edessäni jo 20-30 autoa.)

Rentouttavaa viikonloppua! Mulla on ikävä suomalaista marja- ja sienimetsää.



Monday, September 5, 2011

Labor Day

Pitkä Labor Day -viikonloppu alkaa olla ohi. Yritimme viettää viikonloppua perinteisin menoin. Rannalle ei nyt lähdetty, mutta muu tehtiin oppikirjojen mukaan.


Mikä tahansa juhlapyhä on kyseessä, niin silloin mennään ostelemaan. Mekin kävimme tyttären kanssa täyttämässä tämän ankaran velvoitteen.


Minä niin haluaisin vielä käydä Gapilla ja Gymboreella ostamassa suloisia vaaleanpunaisia vetimiä. Pojille olisi kiva ostaa robottikuvioita ja dinosaurauksia. Ne ajat ovat kuitenkin ohi. Nyt pitää mennä Aeropostalelle, Hollisterille ja Abercrombielle.


Ostoksetkaan eivät ole kovin jänniä: huppareita ja t-paitoja, vähän eri väreissä ja eri firmojen logoilla varustettuina.


Itselleni löysin kengät. Aika harvoin enää löydän kenkiä joiden kanssa tulee sellainen tunne, että pakko saada mukaan. Näitä kokeiltuani en halunnut ottaa niitä enää jaloista pois. Päällysmateriaali on kangasta, napakkaa ja vähän joustavaa...


...ja korkoa on sen verran, että hyvin voi juosta, mutta ei tule vielä polvet-hampaissa -kävelyefektiä kuten korkeammilla koroilla.

Ja tottahan toki Labor Day -viikonloppuna leivotaan pikkuleipiä hampurilaisten paiston ja hodareiden syönnin lisäksi.


Kokeilin ensimmäistä kertaa Archer Farmsiin valmista sekoitusta, jossa on valkosuklaata, karpaloita ja kaurahiutaleita. Mausteet olivat kuin joulukakusta konsanaan.


Archer Farms on Target-ketjun oma merkki.Testiryhmämme suosittelee näitä lämpimästi. Tein pikkuleivistä pienempiä kuin ohjeessa sanottiin. Pakkauksesta tuli 24 herkkupalaa ja ne katosivat lautaselta kahden tunnin kuluessa.

Viikonlopun huipennus oli tänään maanantaina käyty regattakisa uima-altaalla. Tällä kertaa kilpailuun osallistui perheestämme vain yksi venekunta. Tytär nikkaroi aluksensa ihan omin avuin pahvista ja teipistä. Säännöt eivät lupaa anna muille materiaaleille.


Regatta oli saanut paikalle kilpailijoiden lisäksi myös paikallislehden ja tv-kanavan. Uima-allaskausi vetelee nyt loppujaan. Syyskuun loppuun saakka altaat ovat auki enää vain viikonloppuisin. Seuraavan kerran pulikoidaan asuinalueemme altailla sitten taas ensi toukokuussa.

Vanhempi väki muistelee vielä kultaista sääntöä, jonka mukaan valkoisia jalkineita ei saa käyttää Labor Dayn jälkeen. Tästä säännöstä kyllä tingitään ihan yleisesti. Mutta onneksi mullakin on nyt syksyn sävyihin sopivat popot.

Saturday, September 3, 2011

Kiitos Toukokuuntyttö Hannis!

Kun postilaatikossa on tällaisilla postimerkeillä varustettu paketti tietää, että jotain kutkuttavan jännittävää on odotettavissa :)


Toukokuuntyttö Hannis järjesti blogissaan arvonnan, jossa piti ehdottaa uutta elämää lapsen pieneksi jääneelle kärpässienin kuvioidulle bodylle. Ehdotukseni oli haudepussi ja joulusukka. Ja mä voitin! Kiitos Hannis.


Paketissa oli kaikenlaista ihanaa. Osa nameista ei ennättänyt kuvaan, sillä jonkinlaisen primitiivireaktion vallassa tempaisin paperit Fazerin sinisen päältä ja porsastelin kaikki suklaat ihan yksin. Vieläkin hävettää. Mutta kyllä lapsillekin herkkuja jäi, siitä oli Hannis pitänyt huolen.


Paketissa oli namin lisäksi suloisen pehmeä me & i -merkkinen huivi. Puuvillainen huivi on helppo yhdistää monenlaisten asujen kanssa, väri on vaalea beige. Huivin teksti sattui ihan kohdalleen: ehkä se suklaiden syönti oli sittenkin vain kaukoviisasta toimintaa, kun koskaan ei tiedä... Meillä oli pojan kanssa ollut juuri pari päivää aikaisemmin vakavamielinen keskustelu siitä, kuinka kouluun laittamistani eväistä pitäisi ensin syödä kaikki muu ja lopuksi jälkkäri. Poika oli eri mieltä ja perusteli, että entäs jos tulee maailmanloppu ja jää jälkkärit syömättä. Poika nosti peukut pystyyn tälle huiville. Olisittepa nähneet virnistyksen. Siitäs sait äiti!

Kauniissa lautasliinoissa on me & i -tuotteiden geisha. Mun pitää miettiä näille erityinen käyttötarkoitus. Ehkä vähän misoa, sushia, vihreää teetä.


Paketissa oli myös jotain, jota olin suoraan sanoen himoinnut siitä alkean kun kuulin, että tällainen aarre ilmestyy.


Nimittäin Toivekoti & Puutarha -lehden numero, jossa esiteltiin Kotiliesi blogista tutun Wilhelmiinan kaunis koti ja perhe. En tiedä mistä Hannis keksi, että tämä on minulle aivan erityisen mieluisa. Juttua lukiessa sitten yllätyin kun huomasin, että Hannis oli kirjoittanut tekstin ja stailannut kodin. Tiesin kyllä entuudestaan, että tämä neljän pojan äiti, hockey mom ja talonrakentaja on varsinainen tehopakkaus.


Wilhelmiinan kotiin tutustuessa pusertui kyynel silmään. Miten jollain voi olla näin rakkaudella vaalittu ja pienintä piirtoa myöten valloittava koti! Ystävilleni olen esitellyt lehteä. Saavatpa nyt toisenlaisenkin perspektiivin suomalaiseen sisustukseen ;)


Kiitos vielä kerran Hannis tästä mieltälämmittävästä, ilahduttavasta paketista. Toivon Sinulle ja teidän perheen miehille onnellista syksyä, puhtia niihin rakennushommiin.

Thursday, September 1, 2011

Vinkki yskijöille - atshuu!

Hurrikaanista selvisimme lähes säikähdyksellä. Syksyinen flunssa sen sijaan selätti melkein koko porukan.


Luin muutama vuosi sitten lehdestä vinkkejä miten lannistaa kiusallisia flunssan oireita. Sen jälkeen meillä on yskijöille yöksi hierottu jalkapohjiin Vicksin VapoRub -salvaa. Kummasti se hillitsee yskimistä ja yöunet ovat syvät. Joskus hieron salvaa jalkapohjiin jos vain haluan nukkua kuin tukki. Rehellisyyden nimissä en tiedä vaikuttaako itse ajatus enemmän kuin salva, mutta pääasia että toimii.

Irene oli pelättyä helläotteisempi. Hurrikaanipäivänä meillä leivottiin pullia, katsottiin leffoja ja laitettiin ruokaa yhdessä. Illalla alkoi jo aurinkokin vähän pilkistää. Parina seuraavana päivänä oli rajuja ukkosmyrskyjä ja ne katkoivat puita ja sytyttivät tulipaloja. Nyt vain hirvittää, että seuraavan kerran kun evakuointikäsky käy ihmiset eivät asiaan suhtaudu vakavasti. Niin kävi Katrinan kanssa kuusi vuotta sitten.

Sunnuntaina naapurustossa nähtiin taas uskomatonta hyörinää, kun jokainen perhekunta puhdisti pihamaataan. Meilläkin urakoitiin kolmisen tuntia perheen voimin, että saatiin risut ja kävyt kerättyä, tavarat paikoilleen, pihamaa siistittyä.

Hurrikaanin jälkeen iski perheeseen ilkeääkin ilkeämpi pöpö. Olisikohan kyseessä jo vuoden 2011 influessavirus H3N2. Oireet ainakin täsmäävät: huikean korkea kuume, äkeä lihas- ja päänsärky, yskä joka ei ota hellittääkseen, kurkkukipu.

Kiitos teille kaikille, jotka edelliseen postaukseen laitoitte terveisiä ja kommentteja, lämpimiä ajatuksia ja haleja. Mulle on ollut vähän vaikea paikka johtaa joukkoja (lue: lapsia) edestä. Siis näyttää, että ei tässä hätää eikä huolta, tuulet vain vähän nyt puhaltelevat ja vain varmuuden varoiksi varaudutaan pahimpaan. Kun itseäkin vähän hirvittää ja pelottaa. Sain teidän terveisistä rohkeutta ja puhtia, tuli hyvä ja lämmin mieli. Kiitos teille kaikille.