Friday, August 26, 2011

Irene

Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmista. Kaapit on täytetty, paristoja hankittu, koripalloteline laitettu matalaksi. Irene tulee huomenna aamupäivällä.


Aamukävelyllä käydessäni oli ihan luonnottoman tyyntä, pysähtynyttä. Linnut tosin lauloivat. Naapurustossa oli kuitenkin hyörinää: lippuja irroteltiin talojen etuseinistä, ulkohuonekaluja pakattiin autotalleihin, puunkaatajiakin oli parille pihalle tilattu.

Vuosi sitten kirjoitin Earlysta, Fionasta ja Gastonista. Nämä hirmumyrksyt eivät sitten meille tulleet, mutta tänä vuonna ei sellaista onnea ole - ainakaan ennusteiden mukaan. Olen varannut vettä, ruokaa, kynttilöitä, pattereita. Autot on tankattu, pihamaalta kerätty kaikki irtain. Muuta ei juuri voi tehdä. Olemme hurrikaanin reunamilla, tuulennopeudeksi on ennustettu n. 50-60 mailia tunnissa. Vettä on luvassa enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja tuulen puuskat saattavat tehdä tuhoja. Vaarallisinta on myrksyn jälkeen, kun vettynyt maa päästää irti puiden juurista ja tienoot tulvivat.

Eniten olen kuitenkin huolissani Washingtonin ja New Yorkin vuoksi. Pienet rannikkokaupungit on jo evakuoitu, joten vahingot ovat vain aineellisia. Toivon, että meidän suuret kaupungit säästyisivät pahimmalta ja Irene menettäisi voimaansa.

Mies ja poika kaatoivat vielä iltapuhteiksi takapihalta yhden huonokuntoisen puun.

Nyt vain odotellaan. Sunnuntai-iltana ollaan viisaampia. Uutissisa oli mielenkiintoinen yksityiskohta: hurrikaanit tuovat mukaanaan tropiikin lintuja. Ehkä meidänkin pihalla visertää sunnuntaina tukaaneja ja papukaijoja. Dionne Warwickin sanoin: "I say a little prayer for you."

Tuesday, August 23, 2011

"I feel the earth move under my feet.."

Juuri heilui ja vatkasi. Tuli väkisinkin mieleen Carole Kingin laulu "I feel the earth move under my feet". Olen aikaisemmin kokenut reilun 7 richterin asteen järistyksen länsirannikolla. Siitä on jäänyt aikamoinen kammo. Ei ollut kivaa tälläkään kertaa, kun talo alkoi narista ja heilua, maa kumisi (tämä on ihan uusi kokemus). Lamput heijaavat vieläkin vähän. Onneksi uutisten mukaan vahinkoja ei ole sattunut.


Viikonloppuna on tulossa Irene. Hurrikaani on nykyennusteiden mukaan tulossa suoraan meille. Viikonloppuna oli niin raju ukkosmyrksy, että puita kaatui. Virallisesti asumme subtrooppisessa ilmastossa, joten nämä ovat niitä varjopuolia.

Naapurini Kerri kävi juuri kysymässä olenko kunnossa. Kännykät eivät toimi, kun kaikki yrittävät tarkistaa että läheiset ovat kunnossa.

Pidetään huolta ja pysytään turvassa!

Hugs,

Johanna

Sunday, August 21, 2011

Lemonade Stand

Sunnuntai-iltapäivän ratoksi lapset pystyttivät lemonade standin.


Sekä omat että naapurin lapset kokoontuivat standin ympärille ja viiden ensimmäisen minuutin aikana oli hankittu 6 dollaria. Siitäkin huolimatta, että muki maksoi 25 senttiä. Nimittäin ensimmäinen asiakas jätti tippiä 50 senttiä ja toinen asiakas $4.75. Autoja on välillä jonoksi saakka.

Taisi lasten businessvainu olla kohdallaan: tähän aikaan päivästä ajelevat golfarit kentältä koteihinsa päin :)

Friday, August 19, 2011

Koukussa! Hiusjuttuja

Sain äitienpäivälahjaksi iPadin ja kaikenlaisia aplikaatioita on tullut ladattua. Mutta tämä viimeisin on kyllä koukuttanut kokonaan. InStyle Hairstyle Try-On on syy siihen, että en malta kömpiä nukkumaan ennen puoltayötä.


Tämä yläkuva on lähinnä luonnontilaani niin värin kuin pituudenkin puolesta. Juhliin kampaan hiukset näin, vaikka eivät hiukset enää ihan näin paksut ja kiiltävät olekaan.


Sama malli strawberryblondina. Taylor Swift on alkuperäinen hiustenomistaja.


Miley Cyrus on näiden kutrien alkuperäinen omistaja, tosin tummempina. Pti kokeilla tällaista platinaan vivahtavaa blondia :)


En tiedä kuka on Clara, mutta nämä punaisella terästetyt lyhyet mustat hiukset kerrassaan inspiroivat.


Michelle Williamsin style olisi kanssa mieleen...

...kuten Keri Hilsonin lettikampauskin.

Vielä on monta kokeilematta. Yksi pukevimpia on ollut Kim Gatrallin malli.

Tuesday, August 16, 2011

Koulujuttuja

Suomesta lähtiessäni olivat vielä käytössä (jos nyt oikein muistan) termi peruskoulu ja se oli jaettu ylä- ja ala-asteeseen. Nyt taitaa tilanne olla toinen. Meidän Elementary School on kutakuinkin kuin entinen ala-aste ja Middle School on kuin yläaste. Tänä syksynä meillä on jo kaksi middleschooleria, kutosluokkalaista. Pohdiskelen aika ajoin, että mihin aika kuluu. Neljän vuoden päästä lapset saavat alkaa treenata autoilua koulussa jos arvosanat ovat riittävän hyvät, sillä 15-vuotiaana pääsee jo harjoittelemaan.


Koulupäivä on samanmittainen niin 5-6 -vuotiailla Kindergartenilaisilla kuin n. 13-14 -vuotiaille Middle Schoolin kasiluokkalaisilla. Yhdeksän vuoden ikäerosta huolimatta päivä kestää klo 7:30-14:30. Kindergartenilaiset tosin saavat ottaa puolentunnin torkut.

Middle School on jo ihan toinen maailma. Läksyjä meillä on tehty parhaimpina iltoina kolmisenkin tuntia, kokeisiin luvut ja pistarit päälle. Maantiedon projektina oli tehdä 10-sivuinen PowerPoint -esitys. Valmis työ piti mapittaa ja esittää tietyllä tavoin.

Opintojen seuraaminen on helppoa. Meidän ensimmäinen vuosineljännes on nyt puolessa välissä ja viime viikolla tuotiin välitodistukset kotiin. Sen lisäksi vanhemmat voivat käydä koulun nettisivuilla katsomassa lapsen arvosanat. Ohessa on malli lapsen liikunta- ja terveyskasvatussivuista. Niin tuntityöt, läksyt kuin kokeetkin arvioidaan ja arvosana laitetaan sivuille. Samoilta sivuilta voin käydä tarkistamassa mitä läksyjä lapsilla on ja muistiinpanotkin on sivuilla tulostettavissa. Niin opettajilla, oppilailla kuin vanhemmillakin on samat tiedot opintomenestyksestä. Eikä voi väittää, että läksyjä ei ole :) Suomessa tämäkin asia on kai jo pidemmällä, opiskelun mallimaa kun on.

Olemme olleet hurjan tyytyväisiä Middle Schooliimme. 6-, 7-, ja 8-luokkalaiset pidetään toisistaan erillään omissa siivissään. Lupaa ei ole edes mennä toisten käytäviin. Ruokatunnit on eri aikaan. Tämä oli lapsillekin helpotus, sillä he olivat vähän huolissaan vanhemmista oppilaista.

Tykkäsin myös siitä, että etukäteen opettajat kertovat mitkä asiat arvosanaan vaikuttavat. Liikuntanumeroon vaikuttaa 15 % se, että yllä on asianmukaiset varusteet. Koulupukuja meillä ei ole, mutta liikuntatunnilla pitää olla yllä koulun oma t-paita ja shortsit.

Nelisen viikkoa vielä ja sitten pääsemme viettämään ensimmäistä kolmen viikon lomaa. Kouluvuoden ensimmäinen neljännes on sitten ohi. Mihin tämä aika kuluu?


Sunday, August 14, 2011

Hiking

Viikonloppu on mennyt vilahduksessa. Sää on hiukan viilentynyt ja ilmassa alkaa olla syksyinen tuntu. Vai kuvittelenko vain? Lämpöä on edelleen yli 30 C astetta. Sirkat laulavat iltaisin kuten villin lännen leffoissa konsanaan.


Tänään lähdimme tutustumaan uuteen retkeilyalueeseen. Olemme käyneet joella aikaisemminkin, mutta nyt joen varteen on rakennettu kunnon kävely- ja pyöräilytie. Yläjuoksulta voi vuokrata kanootin.


Perhe on huristellut jokea alas muutaman kerran kumiveneellä. Käyn heittämässä heidät yläjuoksulle ja noutamassa parin kolmen tunnin kuluttua alempaa. Kerran veneeseen tuli reikä ja "rescue team" sai vähän aikaa etsiä venekuntaa uppo-oudoilta seuduilta.


Lähellä on asuinalue, joka on vastikään rakennettu. Joku innokas on käynyt rakentamassa keinun, joka kylläkin oli veden varassa viime päivien rankkasateiden jälkeen.

Jälleen kerran älysin, että olisi pitänyt olla kasvikirja mukana. Näimme monelaisia kukkia, pensaita ja puita joille ei nimeä löydy. Mikähän se tämäkin kasvi on.


Täkäläiset talot ovat harvoin takaa kovin kuvauksellisia, julkisivuun satsataan kyllä. Tämän talon näkymät ovat suoraan joelle eikä tämä nyt hassummalta näytä takaakaan. Neljässä kerroksessa on hulppeat tilat.

Metsä on valtavan tiheä ja puut huikean korkeita.


Olemme viimeisen parin viikon aikana järjestäneet erityisesti lapsille treffejä ja heidän kavereilleen yökyläilyjä. Kolmen viikon kuluttua alkaa taas harrastaminen ja sitten aika käy niukaksi.

Friday, August 5, 2011

Veroton päivä

Tänä viikonloppuna ei tarvitse maksaa veroja koulutarvikkeista ja opiskelijoiden ostoksista. Ostokset voivat olla mitä vain työpöydistä mattoihin, shortseista reppuihin. Osavaltion kädenojennus on reilut 7%. Pitihän sitä kaupoille lähteä.


Tyttärelle ja itselleni löysin nämä Simply Vera Wang sandaalit. Meillä alkaa olla samankokoiset jalat. Emme kumpikaan ole mitään poskettomia girly girl, joten näiden jakamisesta pääsemme varmasti sopuun. Ja juu, eihän niitä kenkiä pitäisi toisten kanssa jakaa. Jalkineet olivat ilmaiset, sillä kauppa lähetti $10,- lahjakortin. Tai piti maksaa 50 senttiä, mutta sitä ei lasketa :)


Pizzadeprvivaatio oli päässyt pahemman kerran vaivaamaan ja kävin hakemassa iltaruuaksi Papa Murphy´s pizzaa. Pizzat paistetaan itse kotona. Emme enää oikeastaan muita pizzoja kelpuuta, näissä on hinta ja laatu paikallaan.

Tällä kertaa tarjolla oli myös jälkiruokapizza, joka oli johdettu nuotioiden superherkusta s´mores. Siis siitä, mihin kahden graham crackerin väliin laitetaan paahdettu vaahtokarkki ja suklaata.


Herkku näytti jollain tapaa niin - anteeksi sanavalinta - perverssiltä, että sitä piti kokeilla. Hintakaan ei päätä huimannut ja estänyt kulinarista makuelämystä: halkaisijaltaan 27 cm leveä jälkkäri maksoi $3.


Pizzataikinan päälle oli laitettu suklaahippuja, vaahtokarkkeja ja murotaikinaa. Taikinassa oli mielestäni kaurahiutaleita, mutta vannomaan en mene.


Pizzan jälkeen lykkäsin s´mores -herkun uuniin ja tuoksu oli ylimaallinen. Raati oli sitä mieltä, että hyvää oli joskin aika makeaa. Tämä on sellainen äkkimakea, että yhdellä parin sentin vahvuisella viipaleella pääsee eroon monelaisista himoista. Ei tarvitse olla erityisen vahva luonne kieltäytyäkseen toisesta viipaleesta.


Tässä illan tullen onnittelen itseäni ehtoisuudesta emännyydestä: perhe on syötetty ja vaatetettu. En suinkaan heittäydy laakereilleni vaan hipsimme miehen kanssa kuumaan autotalliin ottamaan erän pari pingistä. Viiden minuutin takomisen jälkeen on paita märkänä, sillä autotalli on näin elokuun alussa vähintään 40 C astetta lämmin yötä päivää.

Monday, August 1, 2011

Working Man

Lapsen kasvot kirkastuivat sellaiseen hymyyn, jota on harvoin nähty. Käsissä oli ensimmäinen palkkashekki. Tämä tapahtui reilu vuosi sitten.


Naapurimme muutti Kaliforniaan ja pihan kunnostus annettiin silloin 10-vuotiaan poikamme tehtäväksi. Luottamuksenosoitus monellakin tavoin. Toki me vanhemmat valvomme, että työnjälki on hyvä ja autamme jos jokin kohta ei näyttäisi onnistuvan.

Välillä talossa oli vuokralaiset, mutta poika sai muutama viikko sitten vanhan työnsä takaisin. Ruohon leikkaaminen, rajaus ja puhaltaminen sujuvat jo kuin isommaltakin tekijältä. Tänä kesänä hommiin liitettiin rikkaruohojen kitkeminen.

Parasta kuitenkin oli, kun ikiomilla säästöillä sai hankkia himoitun iPodin. Lapsi on tavaroidensa suhteen huolellinen, mutta tuntuisi että omalla työllä ansaittua vempainta kohdellaan aivan erityisen hyvin.


Tänään koulun ja läksyjen teon jälkeen poika vaihtoi kehnommat vaatteet ylle ja ilmoitti lähtevänsä töihin. Meillä sai taas mutsi roskan silmään...