Tuesday, December 6, 2011

Juhlat on juhlittu

Kiitos Yle! Tänä vuonna sujui Linnan juhlallisuuksien seuraaminen ilman minkäänlaisia ongelmia. Lisäbonuksena vielä mies tuli kotiin lounasaikaan ja katsoi juhlaa kanssani. Lasten mielestä juhlat olivat vähän tylsät. "Eikö tässä tehdä mitään muuta kuin kätellään ja tanssitaan?" tivasivat pienet (äidin mielestä) pellavapäät ja lähtivät ulos pelaamaan jalkapalloa. Ei sitä eurooppalaista ja yleismaailmallista, vaan amerikkalaista.


Viime vuotisista jutuistamme oli jäänyt vekaroiden mieleen sen verran, että muistivat keneltä Suomi itsenäisyyden hankki. Tänä vuonna yritettiin iskeä päähän päivämäärää ja vuosilukua. Sitä, että Suomi on jo 94 vuotta vanha.

Lapset katsoivat taas vähän hämillään, kun mutsi vuodatti vuolaita kyyneleitä opetusneuvos Antti Henttosen astellessa kättelemään presidenttiä. Puoleentoista vuosikymmeneen en ole itsenäisyyspäivää viettänyt Suomessa ja kerta kerralta tilaisuudesta tulee jotenkin herkempi, arvokkaampi. Suomalaisuus nostaa päätä ja tekisi mieli sanoa p@@kele ihan vain siksi, että on suomalainen ja voi sisulla mennä vaikka läpi harmaan kiven. Tai kuuhun. Tai Marssiin. Hullua ei pidä yllyttää ja vielä vähemmän suomalaista. Ja jos vielä pääsisi saunaan. P@@kele.

Katsoin vaatetusta ja ihmisiä sillä silmällä. En ole koskaan ollut Hanoi Rocks -fani. Olisin ollut bändin faniksi sopivan ikäinen, mutta mulla meni Hanoit ihan ohi. Siksi hämmästyin, suorastaan äimistyin, kun Michael Monroe ja puolisonsa Johanna Fagerholm olivat mielestäni SE pari. Tästä pariskunnasta tulee mieleeni Pessi ja Illusia. Yrjö Kokkohan kirjoitti sadun ollessaan rintamalla jatkosodan aikaan. Rva Fagerholm oli kuin keiju, kaunis ja eteerinen. Hra Monroe sopi oivallisesti keijun puolisoksi, keskikeveäksi peikkosiipaksi. Näin pariskunnan Helsinki-Vantaan lentokentällä pari kesää sitten ja voin vaikka vannoa, että heidän yhteissä aurassaan sanan "rakkaus" lisäksi luki "stara".

Yritin löytää yön pimeinä tunteina kuvia Yhdysvaltain suurlähettilään Bruce J. Oreckin puolison Codyn asusta. Tv:ssä puku näytti hillityltä, upean tyylikkäältä. Rva Oreck on pitkä ja hoikka, joten varmasti monikin vaate näyttää tyylikkäältä. Puuvun suunnitteli
ja toteutti itseoppinut suunnittelija Mert Otsamo.

Lapset pyörähtivät välillä telkkarin ääreen. "Vieläkö ne tanssii?" ihmeteltiin suureen ääneen. Mutta sitten ihmetyksen aihe vaihtui. "Miksi ne soittaa meidän musiikkia?" Menossa oli Earth, Wind and Fire -bändin September. Yritin selittää, että Suomi on kansaivälinen maa ja juhlissa on paljon ulkomaalaisiakin joista on hauska kuulla tutuntuntuisia biisejä. Hetken tuumailtuaan lapset tiivistivät: "Ai niin kuin kun oltiin Suomessa ja radiosta tuli Lady Gagan You and I?". Nyökkäsin ja vakuutin, että juuri niin.

9 comments:

  1. Katsoin eilen pitkästä aikaa linnan juhlia;viime vuonna ja sitä ennen oli liikaa häiriöitä nettinopeudessa.Nyt oli ihanaa kun näkyi oikein HD:näkin. Katsoin siihen asti,kunnes vastaanotto siirtyi Espan puolelle.,Ja hyvin olet valinnut illan parin;heissä oli jotain satumaista!

    ReplyDelete
  2. P@@kele ollaan härmäst, vaikka oltas Timbuktissa.

    ReplyDelete
  3. Minullekin itsenäisyyspäivä on liikuttavampi ulkomailla. Hienoa, että pääsit näkemään juhlat häiriöittä! Minua Areena ei päästänyt näkemään hetkeäkään, mikä lieneekään ollut vikana. Mutta en olisi ehtinyt siitä nähdä kuin alun kuitenkaan, joten ei harmittanut hirveästi.

    ReplyDelete
  4. Olet oikeassa tuosta Pessi ja Illusia -parista. Hieno havainto jota en tullut edes itse ajatelleeksi. =)

    ReplyDelete
  5. Meilläkin lapset ihmetteli,että kuinka jaksan katsoa kun ei muuta tapahdu kuin kätellään :)

    Tuo pari yllätti minutkin,olin luullut että vaimo olisi jotenkin "rokahtavampi" ;-)
    Mutta Pessi ja Illusia-ajatus oli kaunis!

    ReplyDelete
  6. Yaelian, voi kun kiva, että yhteys tänä vuonna toimi! Onhan se vähän yksitoikkoista katsottavaa, mutta erinomainen tapa juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää näin matkan päästä. Ihan kuin melkein paikalla olisi :)

    Ari, kyllä siinä isänmaallisessa tunnekuohussa ärräpäätkin pärskähtelevät. Onneksi kukaan ei ymmärrä jos ääneen sattuisi jotain lausahtamaan.

    Pilvi, luulen että Areenalta löytyy myöhemmin myös kooste tai mahdollisesti koko lähetys. Minulle kävi muutama vuosi juuri noin. Ja silloin olin varannut syötävää ja juotavaa, nenäliinoja. Täytyy sanoa, että kyllä harmitti.

    Assari, minulle vain heti tuli sellainen satumainen olo tätä pariskuntaa katsellessa. Heistä säteili ilo ja onni :)

    Anne-Marie, niin kai sitä on itsekin joskus suhtautunut itsenäisyyspäivän kutsuihin vähän ynseästi. Lapsi ei voi käsittää mikä siinä nyt muka on katsomisen arvoista, kun vaan kätellään. Niin sitä taas huomaa asian, jonka perusteella kai alkaa käydä jo hyvinkin keski-ikäisestä.

    Eikös ollutkin ihana pari!

    ReplyDelete
  7. Olipa niin hyvin sanottu tuo Pessi ja Illusia -vertaus, toden totta! Tykästyin itsekin tuohon pariin, olivat kauniita ja taiteellisen persoonallisia, mutta kuitenkin arvokkaan juhlan mukaisesti pukeutuneita.

    ReplyDelete
  8. Minustakin the Fagerholms olivat tosi tyylikäs pari - omannäköisiään, mutta tyylikkäästi rock.

    ReplyDelete
  9. Kulkukatti, meillä on tästä asiasta ihan samanlaiset mietteet. En osannut edes tuolla tavoin sitä tiivistää, taiteellisen persoonallisia, mutta arvokkaan juhlan mukaisesti pukeutuneita - sinä sen osasit sanoiksi pukea!

    Marjukka, tyylikkäitä ja rock, I agree :)

    ReplyDelete