Thursday, November 10, 2011

Opettaja-vanhempi konferenssi

Eilen iltapäivällä istuin kahdessa koulun konferenssissa, siis opettaja-vanhempi palaverissa. Middle Schoolissa asiaa oli lähestytty kuitenkin ihan uudella tavalla: konferenssin veti oppilas. Ensin istuimme pojan kanssa 20 minuuttia ja kävimme agendan läpi. Sen jälkeen oli samanlainen tilaisuus tyttäremme kanssa.


Lapset eivät voineet ihan omiaan jutella, vaan he esittelivät niin työnäytteitä, kansioitaan, arvosanojaan. Sain jokaisesta aineesta (Math, Language Arts, Social Studies, Science) seikkaperäisen selvityksen. Lapsi kertoi oppintuntien kulusta, mitä kaikkea on opiskeltu ja mikä on ollut mielenkiintoisinta. Yhdessä katsoimme oppilaan itsensä tekemän arvioinnin työrutiineistaan, asenteistaan. Olisiko parantamisen varaa organisoinnissa, kokeisiin lukemisessa, töiden tarkistamisessa, osallistumisessa tuntityöskentelyyn…?

Lopuksi tutustuimme lapsen näkemyksiin tulevaisuudestaan, otsikkona “Preparation for 21st Century Vision”. Yhteenvetoon oli listattu tekemiset koulussa ja kotona, harrastukset, mielenkiinnon kohteet ja mistä hommista tykätään ja mistä ei. Sitten näiden perusteella pohdiskeltiin mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Lopuksi mietittiin mitä kouluaineita tarvitaan, jotta haluttuihin töihin päästään.

Olin ihan otettu lasten suunnitelmista. Oli ihana kuulla mitä lapset HALUAISIVAT tehdä -asioita joita he rakastavat ja missä he kokevat olevansa hyviä. Suunnitelman mukaan meillä on laulava ja näyttelevä eläinlääkäri sekä oman softisfirman omistava lakimies, joka urheilee kaiket päivät kunhan on palkannut riittävästi työntekijöitä… Eikä tähän mene kuin reilut kymmenen vuotta.

Opettajat olivat paikalla satunnaisesti. He kävivät tervehtimässä keskustelevia pöytäkuntia ja kuulostelemassa kuulumisia. Oli mukava nähdä kuinka mutkattomasti lapset kommunikoivat opettajiensa kanssa.

Lapset sanoivat, että tilanne oli aika jännittävä vaikka ei tarvinnutkaan puhua kuin omille vanhemmille. He olivat harjoitelleet opettajien kanssa palaverin kulkua. Lopuksi lapset muistivat vielä kysyä, että olisiko kysyttävää ja kiittää miitinkiin osallistumisesta. Illalla sänkyyn kömpiessä totesin miehelle, että lapset ovat taas kasvaneet, sekä fyysistä että henkistä mittaa.

11 comments:

  1. Tuommonen miitinki olisi täälläkin hyvä juttu! Hyvät on tulevaisuuden näkymät lapsillasi :)

    ReplyDelete
  2. Mari, tässä oli kivaa ainakin se, että lapset joutuivat tosissaan miettimään koulutyöskentelyään ja sitä, mihin kaikki työnteko (tai työn tekemättä jättäminen) johtaa.

    Saapas nähdä kuinka monta kertaa suunnitelmat vielä muuttuvat :)

    ReplyDelete
  3. Mielenkiinnolla luin tämän. Voisikohan tuollainen onnistua täällä Suomessakin?
    Nykyajan lapset eivät ole niin ujoja kuin aikaisemmin.

    ReplyDelete
  4. Unelma, varmasti onnistuisi. Itse olin ensin vähän yllättynyt tästä, sillä tuntuu niin tärkeältä nimenomaan jutella opettajan kanssa. Toisaalta arvosanat (meillä arvostellaan läksyt, kokeet, pistarit ja tuntiosaaminenkin arvioidaan niin, että vanhemmilla on siitä tieto) on tiedossa, koko ajan tietää missä mennään. Ja nyt tuli tavattua kaikki opettajat, ei ainoastaan luokanvalvojaa.

    ReplyDelete
  5. Toimiva systeemi tuntuu olevan eikun kiertoon.

    ReplyDelete
  6. Tosi hyvältä kuulostaa tuo systeeminne:) Ihanaa,että lapset otetaan tuolla tavoin huomioon:)

    ReplyDelete
  7. Mielenkiintoinen juttu! Myös täällä Australiassa on oppilasjohtoisia keskusteluja ihan alakoulun puolella. Koulussa, jossa työskentelen, lapset esittelivät portfolionsa, jossa oli työnäytteitä ja itsearviointia. Ja keskusteluja harjoiteltiin ja jännitettiin kovasti. Mielestäni tällaiset keskustelut osoittavat oppilaalle, että lapsella itsellä on vastuu omasta oppimisestaan, mikä on tosi hyvä juttu!! Luulen, että tämäntyppinen toiminta toimisi myös Suomessa. Toki näiden lisäksi tarvitaan ihan tavallisia vanhempainkeskusteluja.
    Ja tuo, että lapsilla oli keskustelut samaan aikaan, oli hyvä idea!

    ReplyDelete
  8. Mirjami, mielenkiintoista. Kyllä tämä mielestäni lapsia sitouttaa koulunkäyntiin ja kirkastaa sitä, mitä varten koulua käydään. Oli myös niin metka nähdä kuinka tosissaan lapset tehtävänsä hoitivat. Olo oli lähes juhlallinen :)

    ReplyDelete
  9. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja toimivalta systeemiltä! Hienoa, kun korostetaan oppilaan omaa vastuutaan kouluhommien hoidon suhteen. Noi tulevaisuuden suunnitelmat kuulostaa muuten aikas hienoilta, sitä päivää odotellen, vai kuinka? :)

    ReplyDelete
  10. Minna M, eiköhän ne suunnitelmat vaihdu vielä moneen kertaan :) Tykkäsimme kaikki tästä tavasta pitää palaveria. Kerrankin olivat kaikki saman pöydän ympärillä ja lapsi sai olla päävastuussa.

    ReplyDelete