Tuesday, November 29, 2011

"J. Edgar" ja "Breaking Dawn"

Perjantaina (Black Friday) päätimme mennä elokuviin, kun kansakunta muuten tungeksi kaupoissa. Elokuvissa olikin mukavan avaraa ja tilavaa. Lapset (tyttäremme etunenässä) halusivat nähdä Twilight saagan uusimman “Breaking Dawn”. Mieheni kanssa taas halusimme nähdä Clint Eastwoodin ohjaaman “J. Edgar”. Onneksi ratkaisu oli helppo: istuimme vierekkäisissä saleissa.


Olen vieläkin vähän hämilläni J. Edgarista. Tunnustan, että mielikuvani tästä despoottisesta FBI:n johtajasta ei ollut kovin mairitteleva. Olin kallistunut kuulemaan juttuja salaisista arkistoista, joista kaivettiin milloin minkäkinlaista vääntövipua ellei suorastaan kiristykseen kelvollista materiaalia. En ollut koskaan miettinyt J. Edgar Hooverin yksityiselämää tai sitä, miten hän määrätietoisesti kehitti lapsenkengissä olevaa tiedustelutoimintaa ja rikostutkintaa.


J. Edgar oli paljon vartijana. 48 vuotta missä tahansa hommassa on pitkä rupeama, saatikka sitten kansakunnan kaapin päällä ja kaapin aarteiden vartijana. Kahdeksan presidenttiä sai tuta J. Edgarin avun - niin hyvässä kuin ehkä vähän pahassakin. Mutta kuinka suureksi johtajaksi Hoover olisi noussut, jos hänellä ei olisi ollut apunaan pitkäaikaisia ystäviään ja työtovereitaan apulaisjohtaja Clyde Tolsonia ja sihteeriään Helen Gandyä?

Leonardo DiCaprio on lähes tunnistamaton elokuvan alussa. Yhdennäköisyys hänen esittämäänsä Hooveriin on aikamoinen. Naomi Watts sihteeri Gandynä ja Armie Hammer Tolsonin roolissa eivät hypi silmille eivätkä varasta Hooverin lähes maagista säteilyä. Judi Denchin esittämä äiti Anna Marie Hoover säväyttelee kyllä selkäpiitä kutitellen. Eniten kuitenkin olen haltioissani Clint Eastwoodista, joka on jälleen kerran ohjannut puhuttelevan elokuvan.


Luin noin vuosi sitten mielenkiintoisen artikkelin (taisi olla kaikkien älykköjen suosima Elle) siitä, kuinka Eastowood osaa tehdä elokuvia naisista ja naisille. Silloin muistan ryhtyneeni oikein pohtimaan asiaa. Ja totta, “The Bridges of Madison County”, “Changeling” tai “Million Dollar Baby” ovat hytkähdyttäneet. Toisaalta isänmaallisuus ja miehinen pullistelukin herran repertuaariin mahtuvat. Nyt jos olisin horoskooppiuskovainen, niin sanoisin että siinä on Kaksoset vauhdissa (31.5.1930).


En paljasta sen enempää hra Hooverin salaisuuksia. Elokuva nimittäin kannattaa katsoa. Jos Leo DiCaprion “Aviator” aikoinaan innosti, niin tämä elokuva puhuttelee myös. Varoituksen sana tosin on paikallaan: homofoobikon kanssa elokuvaa ei kannata lähteä katsomaan. Kiemurtelu penkissä voisi pilata elokuvanautinnon.


Kuunnellessani lasten selontekoa uusimmasta vampyyriseikkailusta tuli jo sellainen olo, että noinkohan vanhemmointi petti ja päästimme lapset keskenään katsomaan turhankin jännää leffaa. Verta oli kuulemma enemmän kuin omiksi tarpeiksi, hääjuhlien lisäksi esitettiin kivulloinen synnytys ja vastasyntyneen ruokavalio oli sanalla sanoen outo.



Muutama yö on kuitenkin kulunut ja painajaisilta on vältytty. Varmuuden vuoksi olen lisäännyt ruokiin valkosipulia ja kertonut, että se häätää innokkaimmatkin vampyyrit matkoihinsa.

13 comments:

  1. Tämä onkin elokuva,jonka pistin korvan taakse joku aika sitten,ja nyt hyvän arvostelusi jälkeen tekee mieli nähdä se vieläkin enemmän!

    ReplyDelete
  2. Olen odottanut kieli pitkällä tätä elokuvaa, luin siitä jo sen tekovaiheessa ja tuumin että jos herra Itäpuu on puikoissa, niin ei siitä voi huonoa tulla. DiCaprio on jotenkin niin muuntautumiskykyinen että vaikka se näyttääkin itseltään, jokainen roolihahmonsa on silti aivan erinäkoinen. Menen katsomaan kunhan se tänne teattereihin ilmestyy!

    ReplyDelete
  3. Yaelian, suosittelen kyllä lämpimästi. Olen leffan jälkeen kaivellut enemmänkin tietoa niin Hooverista kuin muistakin elokuvan tapahtumista. Kyllä tässä taas historian palaset loksahtelevat kohdalleen :)

    Minna M: minulla on hyyvin ristiriitainen olo DiCapriosta. Välttämättä näin siloposkinen poika ei innosta, mutta roolit kerta toisensa jälkeen ovat upeita. Hassua, minäkin puhun aina Itäpuusta :)

    ReplyDelete
  4. Hävettää sanoakkin että en ole ole varmaan 15 vuoteen käynyt elokuvissa... Ja ei kyllä muutenkaan tule paljoa katsottua edes telkkaria. Mielessä olisi tuhat ja yksi elokuvaa, jotka olisi kiva katsoa!

    ReplyDelete
  5. Mari, minullakin tämä elokuvien katsominen on ajoittaista. Ja huomaan, että yhä harvemmassa on elokuvat joita jaksaa seurata herkeämättä alusta loppuun. Tämä oli sellainen.

    ReplyDelete
  6. Tuo Eastwoodin elokuva kiinnostaa! Kiitos vinkistä! Minua kosketti hänen elokuvansa Gran Torino.
    Twillight saagan jatko nähty ;-) ainakin viidenkymmenen teinin kanssa..no,olipahan joku kuka edustaa vähän muuta kymmenlukua ;-)
    Poikani kävi myös katsomassa ennen minua ja sanoi olipa raaka!Edellisiin verrattuna-kyllä mutta pakko nähdä,kun on nen lukenut ;-)

    ReplyDelete
  7. Kiitos hyvästä elokuvavinkistä! Tykkään kovasti Eastwoodin elokuvista, niissä on syvyyttä ja ajattomuutta. Hän osaa jotenkin pureutua ihmisyyteen koskettavalla, mutta maanläheisellä tavalla. Hieno taiteilija. On totta mitä sanoit, että hänen elokuvansa ovat sekä miehille että naisille.

    ReplyDelete
  8. Minäkin tunnustaudun Eastwood-faniksi. Mutta oikeastaan vasta Gran Torino voitti minut Eastwoodin puolelle. Tämän elokuvan jälkeen lähdin kottin aika eri aatoksissa päähenkilön suhteen kuin sinä. Minun päällimmäinen ajatukseni oli, että siinäpä diktaattorin kaikki tyypilliset ominaisuudet yhdessä paketissa, vain alistettava valtio puuttuu. Toisaalta tunsin myös myötätuntoa Hooveria kohtaan, tästä tasapainosta kaikki kunnia Eastwoodille. Leo on viimein (tai viimeistään Inceptionissa!) kannuksensa ansainnut, vauvankasvoistaan huolimatta, hieno roolisuoritus ja taidolla tehty elokuva! :)

    ReplyDelete
  9. Anne Marie, muistankin kun on ollut juttua tästä kirjasarjasta! Huomasin meidänkin leffateatterissa, että vaikka valtaosa Twilightin katsojia oli nuoria oli joukossa kyllä varttuneempiakin kirjojen ja leffojen ystäviä. Tuli oikein hyvä mieli :)

    Kulkukatti, minä pidin tästä elokuvasta. Se puhutteli niin monella tavalla ja tasolla. Mietittävää riitti pidemmäksikin aikaa. Ja kuten kerroin oli käsitykseni Hooverista vain se, että hän oli varsinainen despootti ja itsevaltias, pelätty vallankäyttäjä. Nyt piti funtsia asiaa myös vähän muutoin.

    ReplyDelete
  10. Pilvi, nyt en ole varma kuinka eri aatoksissa olimme :) Tuossa jo Kulkukatille kirjoitin, että mun ennakkokäsitys Hooverista ei ollut kovin kummoinen. Diktaattori ja vallankäyttäjä pahimmillaan. Mutta elokuva todella laittoi miettimään kuka Hoover oli, minkälaisia salaisuuksia hänen pelätyn hahmonsa taakse kätkeytyi.

    ReplyDelete
  11. Minä käsitin, että sinun ennakkokäsityksesi liittyivät lähinnä hänen FBI-johtajuuteensa ja "diktaattoripiirteisiinsä". Minun ennakkokäsitykseni liittyivät lähinnä hänen yksityiselämänsä salaisuuksiin. Elokuva avasi sinulle hänen yksityiselämäänsä, ja minulle hänen "diktaattoripuoltaan". Sitä ajoin takaa, mutta ehkä olen hakoteillä.

    ReplyDelete
  12. Pilvi, osuit ihan oikeaan! Juuri näin siinä kävi. Minulle oli tarttunut historian kirjoista vain nämä mm. Kennedyn veljeksiin liittyvät asiat. Kiva kun tulit vielä kommentoimaan. Tästä elokuvasta kyllä on riittänyt puhuttavaa täällä kotonakin.

    ReplyDelete
  13. Hyvän leffan merkki, kun puhututtaa ja mietityttää vielä useampi päivä katsomisen jälkeen. :)

    ReplyDelete