Wednesday, October 19, 2011

Surullinen matka

Palasimme eilen Suomesta. Olimme surullisella matkalla. Sellaisella, johon ei voi valmistautua. Kukaan ei kysy haluaisitko mennä. Ei ole matkaoppaita tai matkavakuutuksia, jotka auttaisivat surussa, ikävässä. On vain lähdettävä, sanottava hyvästit.


Lapset ovat mainioita matkaseuralaisia. He asettavat monet asiat perspektiiviin. Heissä näkee elämän jatkumisen. Silmän tuike, tapa heiluttaa kättä, heidän kiinnostuksen kohteensa muistuttavat edesmenneistä.

On hiljainen ja haikea olo. Olemme myös kiitollisia. Jokainen päivä on ihme.


30 comments:

  1. Voi. Lähetän haleja!

    Jos olisitte olleet muuten käymässä Suomessa, niin olisi ollut kiva nähdä.

    ReplyDelete
  2. Anne, kiitos! Saimme suru-uutisen päivä pari sen jälkeen, kun kommentoin blogissasi ja sanoin, että näillä näkymin ei muutamaan toviin tulla Suomessa käymään.

    Sitten kun on toisenlaisen matkan aika, niin sitten treffataan. Onkohan Sinulla sitten jo se deli pystyssä, niin pääsen avajaisiin? Talon ainakin osasit rakentaan vauhdilla :)

    ReplyDelete
  3. Otan osaa. En osaa muuta sanoa, vaikka itse saatoimme rakkaan läheisemme haudanlepoon komisen viikkoa sitten. Vieläkin tuntuu siltä että mikään ei lohduta, mutta siinä olet oikeassa että lapset vievät eteenpäin. Toivon valoa synkkään syksyyn, valoa ja lämpöä:)

    ReplyDelete
  4. Lämmin osanottoni. Surun kyynelten läpi tehty matka säilyy mielessä pitkään ja haikeus koskettaa. Lapset antavat toivon tulevasta.

    ReplyDelete
  5. Osanottoni läheisesi poismenon johdosta! Halit!

    ReplyDelete
  6. Osanotto ja lämpöisiä ajatuksia. t. salanimi

    ReplyDelete
  7. Osanotto myös täältä. :-( Kirjoitan tätä kännykällä ja klikkasin vahingossa kiva juttu -boksia suurella sormellani, en todellakaan tarkoittanut sitä.

    Voimia!

    ReplyDelete
  8. Hyvästien jättäminen on aina niin kovin vaikeaa. Halaus sinulle!

    ReplyDelete
  9. Olen pahoillani läheisesi poismenon kohdalla.Vaikeaa kun on vielä toisella puolella maapalloa ja tulee tuollainen surullinen tilanne.Muistan sinulla olleen tällainen myös aiemmin.Iso hali ja jaksamisia!

    ReplyDelete
  10. Voimia surun keskelle ja sydänlämmin osanottoni. Halaus Irlannin nummilta.

    ReplyDelete
  11. Osanottoni suruunne.
    Onneksi matkanne sujui turvallisesti.

    ReplyDelete
  12. Lämmin osanotto täältäkin.

    ReplyDelete
  13. Osanottoni! On monenlaisia matkoja, aivan kuten kirjoitit. Elämä ei ole hallittavissamme, vaan se on jokapäiväinen ihme. Voimia!

    ReplyDelete
  14. Syvä osanottoni.

    -Sally-

    http://countrysally.blogspot.com/

    ReplyDelete
  15. Osanottoni :( Olet oikeassa lapsista, heista voi aina olla kiitollinen ja he tosiaan auttavat eteenpain.

    ReplyDelete
  16. Osanottoni lämpimin ajatuksin ♥

    ReplyDelete
  17. Lämmin myötäeläminen! Ihanat lapsoset, he kantavat huomiseen!

    ReplyDelete
  18. Paljon voimia ja lohdutuksen hetkiä sinne surun keskelle!

    Ylva

    ReplyDelete
  19. Iso halaus ja voimia!
    Osanottoni koko perheelle.

    Anne-Marie

    ReplyDelete
  20. Otan osaa. Lapset kyllä helpottavat surun hetkellä, huomasin sen oman mummoni hautajaisissa ja tietenkin ihan niinä arkisina hetkinä heti hänen poismenonsa jälkeen. Jaksamista!

    ReplyDelete
  21. Lammin osanottoni ja ajatuksin kanssasi.
    Jaksamista ja valoa kaikkiin paiviin.

    ReplyDelete
  22. Myös minä lähetän lämpimät osanottoni.

    ReplyDelete
  23. Voi, otan osaa suruunne *HALAUS*. Mahdat olla rikki kun kerran tuollaisen reissun tänne teit...Elämä on niin ennalta arvaamatonta. Siitä on jo viisitoista vuotta (aika menee niin nopeaan, tuntuu ettei siitä niin kauaa ole) kun molemmat isovanhemmat menivät, ihan peräjälkeen. Kaikki tapahtui niin nopeasti - että ei kerennyt tajutakaan mitä ympärillä tapahtuu... Surua oli muutamana-kolmena vuotena joka kevät...Voimia sinulle ja perheellesi. Sure aivan vapaasti. Tuo suru on raskasta kantaa tänne elämään jääville. Kuuntele Tik Tak Siivet- laulu. Herkkä laulu, kokonaisuudessaan.

    ReplyDelete