Saturday, October 22, 2011

Kiitos

Kiitos kaikille teille, jotka otatte osaa menetykseemme, suruumme. Olen valtavan otettu, että niin moni ystävä halusi kertoa osanotostaan. Kiitän kaikista lämpimistä sanoista, haleista, vinkeistä. Myötäeläminen on tänä päivänä sellaista ylellisyyttä, että sitä kohdatessaan voi vain hiljentyä ja kiittää.


Mennyt viikko on ollut perin merkillinen. Kun lapset ovat koulussa ja mies töissä on aikaa miettiä, antaa niidenkin ajatusten tulla joiden toivoisi jäävän unohduksiin. Aikaa ei voi pysäyttää, kääntää sivua tai paria taaksepäin elämän kirjassa. Vaikka kuinka itkisin ja potkisin, panisin vastaan ja pullikoisin en saa mennyttä tekemättömäksi, tapahtumattomaksi. Hiljaisuus on särkenyt korvia ja sydäntä. Olen kovin onnekas, kun mies on monena päivänä tullut lounasaikaan ruokailemaan kotiin, lohduttamaan päivän yksinäisiä tunteja.

Toisaalta arjen rutiinit kantavat, antavat heikoillekin siiven iskuille riittävästi pontta. Reilu vuosi sitten meillä oli kaksi ihmistä elämässämme, jotka kantoivat perhettämme ajatuksin ja teoin. Olemme vuoden kuluessa hyvästelleet molemmat heistä. Ihailen sitä voimaa ja arvokkuutta, joka näissä molemmissa läheisissämme asui. Haluan ottaa mallia, kasvaa heidän esimerkkinsä vertaisiksi. Tai edes lähelle.

Moninaisia mietittyäni olen ajatellut kuten niin moni ennen minua: tärkeintä on rakkaus. "Vaikka minä puhuisin enkelien ja ihmisten kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus".

Onnellista viikkoa kaikille. Rakastetaan. Rakastetaan lähimmäistä vaikka ihan uhallakin :)

8 comments:

  1. Johanna, tämä on niin totta! Mun keskimmäinen oli käynyt tykkäämässä facebookissa sellaista juttua, joka meni näin: The biggest love story was not Romeo and Juliet but grandma & grandpa who grew old together <3! Musta se oli jotenki niin hellyyttavaa...

    ReplyDelete
  2. Ja mitä enemmän rakkautta antaa,sen enemmän rakkautta saa.
    Lämpimiä ajatuksia,ja vilpitön osanottoni suruusi.

    ReplyDelete
  3. Voi itku!! Olen niin pahoillani!!

    Koita jollain keinoin jaksaa <3

    ReplyDelete
  4. Kirjoitit kauniisti surusi keskellä.Paljon voimia ja jaksamisia sekä haleja läheätän täältä.

    ReplyDelete
  5. Viestisi tuli läpi tänne...tunnen surusi niin hyvin, koskettaa... ota päivä kerrallaan...älä yritä enempää...

    ReplyDelete
  6. " Surun kyynelten lävitse
    loistavat onnelisten muistojen
    kultaiset säteet"


    Voimia ja lämmin halaus!

    ReplyDelete
  7. Mulla on kanssa tullut suru tutuksi tänä vuonna, välillä tuntuu, että koko sydän rusentuu.

    Voimia ja iso halaus.

    ReplyDelete