Monday, August 1, 2011

Working Man

Lapsen kasvot kirkastuivat sellaiseen hymyyn, jota on harvoin nähty. Käsissä oli ensimmäinen palkkashekki. Tämä tapahtui reilu vuosi sitten.


Naapurimme muutti Kaliforniaan ja pihan kunnostus annettiin silloin 10-vuotiaan poikamme tehtäväksi. Luottamuksenosoitus monellakin tavoin. Toki me vanhemmat valvomme, että työnjälki on hyvä ja autamme jos jokin kohta ei näyttäisi onnistuvan.

Välillä talossa oli vuokralaiset, mutta poika sai muutama viikko sitten vanhan työnsä takaisin. Ruohon leikkaaminen, rajaus ja puhaltaminen sujuvat jo kuin isommaltakin tekijältä. Tänä kesänä hommiin liitettiin rikkaruohojen kitkeminen.

Parasta kuitenkin oli, kun ikiomilla säästöillä sai hankkia himoitun iPodin. Lapsi on tavaroidensa suhteen huolellinen, mutta tuntuisi että omalla työllä ansaittua vempainta kohdellaan aivan erityisen hyvin.


Tänään koulun ja läksyjen teon jälkeen poika vaihtoi kehnommat vaatteet ylle ja ilmoitti lähtevänsä töihin. Meillä sai taas mutsi roskan silmään...

16 comments:

  1. Voi miten sulonen puutarhuri. Ymmärrän hyvin, että mutsilla meni taas roska silmään. ;)

    ReplyDelete
  2. Itkupilli, Sinä jos kuka varmasti ymmärrät nämä mielenliikkeet :) Vuodessa on työntekijä kehittynyt joka suhteessa ja työn tuloksetkin alkavat olla aika mainiot.

    ReplyDelete
  3. Taitaa olla suloisella puutarhurilla asennetta kuin aikamiehellä ;)Äitinä voit olla tosi ylpeä,eikä se roska silmässä haittaa
    Riitta Kotipurosta

    ReplyDelete
  4. Suloinen puutarhuri, reipas miehen alku.
    Tuntuu, että etenkin meillä äideillä
    menee noita roskia silmiin erinäisissä tilanteissa.
    Vieläkin toisinaan, poika 35v.

    ReplyDelete
  5. Ahkera nuori mies! Hienoa, että lapsille tarjoutuu mahdollisuus ottaa työtehtäviä vastaan, oppia, ottaa vastuuta ja nauttia työn tuloksista. Poikasi on varmasti oppinut puutarhapestinsä aikana monia taitoja, joista on hyötyä hänelle läpi elämän.

    Meidän kohta kutosluokkalainen sai tänä kesänä ekan työkeikan, joka oli naapureiden kissanpojista huolehtiminen lomakauden ajan. Suoritetun työrupeaman jälkeen tyytyväisiä olivat kaikki osapuolet, eikä vähiten tyttö, joka sai kasaan rahat toivomiensa rottien ostoon (kissanhoidolla rottaostoksille... hassua : )

    ReplyDelete
  6. Hieno homma, että työ maistuu! Omalla rahalla ostettu tuntuu aina ansaitummallta, tai niin ainakin itsestäni tuntui silloin kauan sitten kun sain ensimmäiset oikeat palkkarahat. Saat äitinä olla ylpeä, roska silmässäkin, liian monesti näen ja kuulen kuinka poikaasi vanhemmat lapset ja nuoret marssivat vanhempien luo käsi ojossa odottaen rahan tippuvan kuin siitä kuuluisasta rahapuusta konsanaan.

    ReplyDelete
  7. Riitta, tunteet ovat kyllä kovin ristiriitaiset, kun lapsi alkaa käyttäytyä kuin aikamies... siinä menee konseptit sekaisin :)

    Sirpa, voi ei! Minä kun ajattelin, että tämä jossain vaiheessa helpottaa. Mutta niin kai se on, lapset liikuttavat aina.

    Anne, tässä on tullut oppia sekä leikkuuhommista että busineksesta. Meillä on ollut monta hyvää keskustelua, miten pitää asiakas tyytyväisenä ja ehkä saada joskus vielä suosituksiakin.

    Minua kovasti huvittaa tämä kuinka kissanhoidolla saadaa rottia! Mitähän ne kisut siitä tuumisivat?

    On valtavan hieno juttu, että lapset saavat jo nuorella iällä mahdollisuuden ansaita. Uskon, että sillä on monia hyviä vaikutuksia.

    ReplyDelete
  8. Ahkera on nuori mies.Sen,minka nuorena oppii,niin vanhana taitaa.
    Noin lapsi oppii jo varhain ymmartamaan työn,rahan ja ostamisen arvon.

    ReplyDelete
  9. Aikaisin on hyvä aloittaa;D Ahkera nuorimies tuo poikasi,ja hienoa,että noin nuorena jo itse tienasi oman iPodinsa:)

    ReplyDelete
  10. Muistan aina ensimäisen palkkapussin, oma itse ansaittu raha avasi silmät.

    ReplyDelete
  11. Sateenkaari, näinhän se on. Ja yhden esimerkki kannustaa muitakin omiin hankkeisiin. Meillä mietitään kuumeisesti miten voisi ansaita taskurahoja :)

    Yaelian, olemme kyllä valtavan kiitollisia, että naapurit antoivat pojalle mahdollisuuden ja luottivat työn hänelle. Talon pitää kuitenkin näyttää hyvinhoidetulta mahdollisia vuokralaisia tai ostajia varten.

    Ari, samoin itse muistan kuinka mahtava tunne oli saada ensimmäinen oma tilinauha. Valtaosan pistin säästöön. Tulot kun eivät olleet ollenkaan varmoja :)

    ReplyDelete
  12. Todella hienoa,että joku antaa mahdollisuuden nuorillekin!Kun pitäsi saada kokemusta ja monesti taas nuoret eivät saa töitä kun ei ole kokemusta!!Oravanpöyrä..

    Itse hankittuja asioita osaa varmasti arvostaa paljon enemmän!
    Luulenpa,että niitä roskia tulee vielä paljon silmiin jatkossa ;-)

    Anne-Marie (en taaskaan pääse muuten tänne)

    ReplyDelete
  13. Muistan itse kun jotain 10 vuoden ikäisenä minulle ukki lupasi jokaisesta pihalta keräämästäni kävystä 5 penniä. Pihalle oli tippunut hulluna käpyjä, omakotitalo sijaitsi männikkömetsän vieressä. No, saaviin siis keräsin varmaan koko päivän ajan ja sitten pyysin ukkia tarkastamaan. Käpyjä oli iso saavi ihan täynnä. Ukki oli hieman yllättynyt ja sain ihan hyvin taskurahaa. Juttua muisteltiin kauan jälkeenpäin ilolla. En muista paljon mutta varmaan kympin (-tai kaksi )markkaa. Se oli ensimmäinen tienaamani raha. Sitten 15 vuotiaana aloin toimia rippikoulu isosena. Olin useampana perättäisenä kesänä isosena, vuodesta 85 lähtien - vielä joskus leiriläiset tulee juttelemaan että kun oli niin kivaa...:)Meillä isosillakin oli ainutlaatuisen kivaa. Nyt ymmärrän sen. Valvottiin isosten ja ohjaajien voimin vuoronperään riparilaisten rauhaisaa unta keskivaiheella pitkää käytävää. Aamulla alkoi kova kuhina pesuhuoneissa. Leiriläiset kiiruhtivat nimittäin aamupalalle. Leiri oli ihanalla paikalla, uida pystyi, oli lentopallokenttääkin, nuotiota. Uskonnolla oli pääosa, muu aika oli vapaa-aikaa. Kaikkea kivaa leiriläisille keksittiin. Voi kun pääsisi hetkeksi takaisin vaikka siihen lipunnostoon aamuvarhaiseen. Nuo leirit ovat jättäneet ihanuudellaan mieleeni kuvan.

    ReplyDelete
  14. Johanna, sun kirjoituksista tulen aina hyvälle mielelle!

    ReplyDelete
  15. Anne-Marie, olemme kyllä valtavan kiitollisia että poika sai tämän mahdollisuuden. Hän itse on kovin ylpeä työstään :) Ja Sinäkin olet sitten sitä mieltä, että tästä nyyhkimisestä ei tule loppua...

    gone to the beach, voi kuinka ihana ja hellyttävä tarina! Voin vain kuvitella ukin ilmeen, kun lapsenlapsi pisti tuumasta toimeen!

    Kyllä ne lapsuuden ja nuoruuden huolettomat päivät ovat tärkeitä. Voiko sitä enää koskaan suhtautua niin odottavasti ja avoimesti tulevaan, vailla huolia tai pelkoja. En jaksa uskoa. Tärkeä muistutus myös siitä, että sellaisia kokemuksia on tärkeä saada omalle jälkikasvulle.

    Pilvi, tervetuloa ja kiitos mieltälämmittävistä sanoistasi. Minä tulen hyvälle mielelle jos joku näistä jutuista saa edes vähän iloa ja piristystä :)

    ReplyDelete
  16. Ihanat kuvat, varsinkin tuo alimmainen.

    Tuntuu hyvältä nähdä nuori oikeassa työn touhussa ja omaa rahaa tienaamassa.

    Onnellista elämää vaan sinun lapsillesi!

    On hienoa saada lukea elämästänne siellä kaukana.

    ReplyDelete