Friday, July 29, 2011

Ovia sulkeutuu ja avautuu...

Sanonnan mukaan yhden oven sulkeuduttua avautuu ovi tai pari. Kesän uintitiimin päätyttyä tältä vuodelta alkoi vesipallon peluu. Viikko sittten lauantaiaamuna me katselijat hikoilimme reippaassa helteessä altaan reunalla. (Tiedättehän, kun hiki valuu norona ja naama on punaisena kuin kaksituntisen saunomisen jälkeen). Tiistaina oli harkat ja huomenna lauantaina taas pelit.


Nelosluokkalaisemme saa nyt myös osallistua harkkoihin ja peleihin. Uimajoukkueemme puheenjohtaja toimii vesipalloilijoiden valmentajana, huoltajana, järjestelijänä. Oivalsin vasta männä viikolla, että tämä on hänen henkilökohtainen projektinsa. PJ on nikkaroinnut maalit, hankkinut sponsorit, järjestää puulaakipelit. Siinä sivussa sitten yksinään valmentaan 20-30 pelaajaa. Ja värvää kaverinsa kuljettamaan ja auttamaan käytännöntoimissa.

Amerikassa tehdään paljon vapaaehtoistyötä ihan vain tekemisen ilosta. Ei lasketa tunteja, vaivoja tai toivota palkkaa. Jos jokin laji on itselle läheinen järjestetään lapsille ja nuorille tutustumismahdollisuus siihen.

Meidän nuorisoa on vesipallokärpänen puraissut - water polo kuten nimi täkäläisittäin kuuluu. Ei tässä helteessä muuta jaksaisi tehdäkään, joten mars altaan reunalle!

14 comments:

  1. Pääsen hyvin katsomo tunnelmaan mukaan, hiki valuu noroina...huh näitä helteitä.

    On kyllä ihailtavaa tuollainen vapaaehtoistyö. Se on tosi rankkaa, mutta henkisesti varmasti palkitsevaa.

    Voi kun pääsis pulahtamaan tonne altaaseen. ;)

    ReplyDelete
  2. Itkupilli, itseasiassa allas oli samanlainen hornankattila kuin altaan reunakin. Lapsilla on jokin ihmeellinen lämmönsietokyky!

    Ihailen myös näitä vapaaehoistujia. Tämäkään herra ei työstään saa palkakseen kuin ehkä hyvän melen. Ja on ihan uskomatonta miten hän kannustaa ja innostaa pelaajia. Mutta niin kai asioita pitäisikin tehdä: ihan vain tekemisen ilosta.

    ReplyDelete
  3. Huh hellettä!
    Täällä mittari näyttää (06:16 AM) ihanaa +10 asteen viileyttä. Mukava tepastella patiolla yöpaidassa kahvikuppi kädessä.
    Vapaaehtoistyö on tosi antavaa, ehkä jonain päivänä taas niihinkin palaan.

    ReplyDelete
  4. Taalla on vanhemmat paljon mukana lastensa harrastuksissa. Monessa urheiluharrastuksessa ovat vanhemmat sitten myos valmentajina jne. Lisaksi vuosimaksujen paalle tekevat vanhemmat kaikenlaista hommaa yhdessa keratakseen rahaa harrastusryhmalle. Ja kuljettavat lapset kilpailumatkoille jne. Olen todennut, etta moni vanhempi on aivan näännyksissä harrastusten vuoksi, varsinkin, jos on useampi lapsi.

    ReplyDelete
  5. Hienoa tuo vapaaehtoistyö.
    Kyllä se kantaa hedelmää olla mukana
    lastensa harrastusten parissa.
    Tosin, jotkut harrastukset ovat aika
    kalliita, jos on useampikin lapsi.

    Nyt hiukan viileämpää, enää +21°C.

    ReplyDelete
  6. Teillä harrastetaan ihailtavan paljon, tosi kivoissa jutuissa lapset saavat olla mukana :) ja tuo vapaaehtoistyö on kyllä arvostettavaa, itsellä tuntuu kaikki aika menevän ihan omiin asioihin. Joskus voisi ajatella vähän laajemminkin. Iloa ja voimia sinne helteeseen!

    ReplyDelete
  7. Liikkuvaista väkeä olette,kunto on varmaan hyvä ja kiva,kun on tuollaisia harrastuksia:)
    Täälläkin tehdään paljon hommia vapaaehtoispohjalta.
    Kestämisiin helteessä;täällä ihan sama juttu,huh!

    ReplyDelete
  8. Hieno harrastus!! Muutenkin tuo uimataito on tosi tärkeä juttu!
    Aivan mahtavaa tuo vapaaehtoistyö!!
    Tiedätkö, täälläkin alkoi hiki lentää, kun kuvittelin itseni sinne yleisöön...;D

    Johanna, lämmin kiitos sinulle kauniista sanoistasi blogissani!!♥ Anteeksi, kun en ole kerta kaikkiaan kovin ehtinyt tänne blogimaailmaan viime aikoina, tämä kesä on aina tällaista...mutta en ole teitä unohtanut, tunnutte monet jo ihan ystäviltä, joita kaipaa, kun ei ole päässyt kylään...:)

    Hali, Marge

    ReplyDelete
  9. Minäkin olen ollut uintivalmentajana, enkä siitä palkkaa saanut. Hyvän olon kyllä. Opetin myös aikuisia uimaan, joka oli välillä aika toivotonta, mutta kyllä sitä hymyn naaamalle sai sitten kun se alkoi sujua :D
    Jenkeissä on kyllä kiva, kun on noita vapaaehtoistoimintoja. Varmasti helposti tutustuu myös uusiin ihmisiin näin :)
    Aivan ihania allaskuvia :D

    ReplyDelete
  10. Ps. Älä ihmettele, mitä minä nyt vasta olen lukijasi, olen kyllä ollut sitä koko ajan, mutta kun en ole enää Elämän Helminauhan emäntä, niin poistin kaikki siihen viittaavan, koska se helposti sekoittaa...Yritän vain huomata merkata itseni uudelleen lukijaksi, nyt vain Hetkien Kauneus-blogin pitäjänä...;D Se on kyllä "paha juttu", sillä sitä ei välttämättä huomaa tehdä, kun vain käy lukemassa postauksia...:)

    ReplyDelete
  11. On teillä aktiivista jälkikasvua :) Mutta nuo uintiharrastukset on tosi hyviä lapsille.

    Siis onko teillä tosiaan kielletty pyykkien kuivaus ulkona, miksi? :)

    ReplyDelete
  12. Kiitos, paljon kivoja kommentteja! Kyllä kai se on niin, että varsinkin harrasteikäisten lasten vanhemmat häärivät paljon vapaaehtoistyössä maasta riippumatta.

    Heljää kyllä kadehdin, mullekin passaisi semmoinen 10 asteen lämpötila.

    Margen uudelle blogille toivotan kovasti onnea!

    Ciacy, mun pitää laittaa sulle varmaan sähköpostia :)

    Mari, meillä on asuinalueella (omakotitaloalue) ankarat ohjeet ja säännöt, mikä on sallittua ja mikä ei. Esimerkiksi pyykkinaruja tai -telineitä ei ole lupa edes takapihalle viritellä. Kun näyttäisivät niin rumilta.

    Onneksi ei ole ihan niin tarkkaa kuin joissakin paikoin, että autonvärjeä myöten aletaan ohjailla ihmisten elämää :)

    ReplyDelete
  13. Hienoa että tuollaisia ihmisiä on olemassa jotka ovat pyyteettömästi tekemässä nuorille ajanviettoa/harrastus olosuhteita. Nostan hattua! Itse nautin täällä jo hieman kylmenneistäkin ilmoista. Ilma on mielestäni ainakin aamuisin jo muuttunut ja siinä ripaus syksyn tunnetta joka monesti on koulujen alkaessa. Tiedäthän mitä tarkoitan.

    ReplyDelete
  14. Vauhdikas ja mukava harrastus lapsillasi. On ihanaa, että tuollaisia vapaaehtoisia valmentajia ja ohjaajia sentään löytyy.
    Mukavaa loppukesää perheellenne.

    ReplyDelete