Sunday, June 12, 2011

Ohi on!

Ohi on! Jokakeväinen loppurutistus vei aikaa ja voimia, mutta selvittiin. Koulujen päättymiseen liittyy monenlaisia asioita. Ensinnäkin opettajat haluavat viimeisillä viikoilla teettää projekteja, joille ei ole jäänyt aikaa kun on opiskeltu tasokokeisiin. Niinpä meilläkin värkättiin robottikoira, selvitys Sommen taistelusta ja tarkasteltiin kuuluisia keksintöjä.


Kolmosluokkalaiset pitivät “Famous Inventors” -messut. Jokainen oppilas esitti “messuosastollaan” keksijän ja hänen keksintönsä vieraina toimiville vanhemmille. Visuaalinen osa tehtiin kotona ja vanhemmat saivat auttaa. Mietin, että kuinka paljon on sopivaa olla avuksi - työnhän pitäisi olla lapsen oma. Yhteistyössä lapsen kanssa etsimme kuvia, sommittelimme esittelyjulistetta mutta päävastuu oli lapsella.

Väärin. Lähestymistapani oli täysin VÄÄRÄ. Luokkahuoneessa kahdeksan vuotiaat lapset pitivät sellaisia PowerPoint -esityksiä, että moni yrityskin voisi ottaa mallia. Slideja oli lukuisia ja havaintomateriaalista ei ollut pulaa. Kolkkiluokkalaiset ovatkin aika epeleitä. Tai sitten apu oli runsaampaa kuin meidän kolkkiluokkalaisella. Luokkahuoneessa “messuja” kierrellessä huomasin, että moni muukin oli tainnut empiä kuinka paljon lapsen työhön pitäisi puuttua.

Vitosluokkalaisilla oli D.A.R.E. graduation. D.A.R.E. on lyhenne sanoista Drug Abuse Resistance Education. Tilaisuus alkoi lippuvalalla ja kansallislaululla. Puheiden (mm. poliisilaitoksen pomo ja kaupunginjohtaja) ja diplomien jaon jälkeen Class 2011 sai heittää mustat lippikset ilmaan. Siinä taas oli mutsilla roska silmässä, kun näin saatiin esimakua tulevista valmistujaisjuhlista.

Koulutuksen vetäjä on koulun nimikkopoliisi. Lapset rakastavat häntä. Oppi ei ojaan kaada ja lapset vannoivat juhlallisesti pysyvänsä erossa huumeista ja väkivallasta.

Kevätjuhlia koululla ei vietetä. Oppilailla on Pep Rally -päivä, jolloin kokoonnutaan jumppasaliin jakamaan palkintoja ja hurraamaan. Lapset pukeutuvat koulun väreihin ja musiikki raikaa. Tähän juhlaan vanhemmat eivät ole tervetulleita.

Vielä varmuuden varoiksi, jotta jokainen ymmärtäisi koulun loppuvan järjestetään luokissa leffapäiviä ja vesipallojen heittelyjä. Vanhemmat lahjoittavat lapsille juotavaa ja purtavaa. Kuppikakkujen luulisi jo tursuavan korvista ulos…


Ja ihan lopuksi vitosluokkalaiset vielä kuljetettiin rullaluisteluradalle ja vanhemmat saivat liittyä ilonpitoon mukaan. Mekin menimme luistelevia lapsiamme katsomaan. Meininki oli sellainen, että jos olisi kahva, niin rempaistaisiin maapallo toiseen asentoon. Elementary School on käyty ja Middle School odottaa.

Juttelin opettajiemme kanssa. Toinen heistä oli viimeistä päivää töissä. 32 vuotta opettajana takana, eläkepäivät edessä. Topakka Ms. S. on aiemmin elämässään ollut nunnaluostarissa ja opettanut nunnien ylläpitämässä koulussa. Hänen haukankatseeltaan ei jää mikään huomaamatta ja ääni saa kyllä irtorappaukset putoamaan. Hänen arvionsa ovat lyhyitä ja selkeitä, menevät suoraan asian ytimeen. “You have wonderful leadership skills. Use them. Curb the talking” luki lapsen todistuksessa muutaman muun asian lisäksi. Yep, kuulostaa ihan jälkikasvulta.

Eläkepäiviä ei suinkaan vietetä laakereilla lepäillen. Ms. S. aikoo hakeutua osa-aikatöihin. Usein juttelimme hänen kanssaan jääkiekosta, sillä suomalaiset pelaajat olivat tehneet aikamoisen vaikutuksen. Minuun teki vaikutuksen opettajan taistelu syöpää vastaan. Hänen lahjatoivomuksensa oli lahjoitus sairaalalle, jossa häntä hoidettiin. Hyvästellessämme Ms. S. vielä rutisti lujasti ja sanoi, että molemmat lapset tulevat pärjäämään Middle Schoolissa erinomaisesti ja meillä vanhemmilla on aihetta olla ylpeitä ja onnellisia lapsistamme.

Toisen opettajan Mrs. G.:n kesälomasuunnitelmiin kuuluu lankomiehen häät. Opettajan pienet tyttäret toimivat kukkaisneitoina, mies hoitaa bestmanin hommat. Budjetti paukkuu jo nyt yli äyräitten lentomatkojen ja hotelliyöpymisten vuoksi. Hääparille annetaan lahjaksi shekki. Avioituva pari on asunut yhdessä ja kaikkea tarvittavaa on. Mitä ei ole, sen morsian saa lahjaksi bridal showerissaan. Kaikki vieraat antavat rahalahjoituksen vielä hääpäivänä. Rahan lahjoittaminen ei ole kovin yleistä meidän kulmilla, mutta kuulemma New Yorkin korkeudella jo ihan tavallista. Vieraita tulee n. 400 ja budjettiarvio per vieras on n. $250. Sadantuhannen taalan häät. Minä olisin niin pöljä, että pistäisin rahat asunnon hankintaan ja kipaisisin maistraatissa…

Suurimmaksi haasteeksi Mrs. G. näki Middle Schoolissa, ei suinkaan opiskelun, vaan sosiaalisissa ympyröissä pärjäämisen. Opettaja kertoi, että olin ainoa äiti joka EI ollut vuoden aikana soittanut ja valittanut, kuinka hänen tytärtään kohdellaan kaltoin. Tyttöjen välinen draama on saanut sellaiset mittasuhteet, että itkua ja hampaidenkiristelyä on ollut niin tytöillä kuin äideilläkin. Hätäännyin. Oliko nyt käynyt niin, että en ollut ymmärtänyt menon olleen luokatonta kuin suomalaisessa lukiossa? Siinä samassa opettaja jatkoi, että tyttäremme oli ainoa, joka ei luokalla intoutunut draamaan mukaan. Kuulemma diplomaattiainesta ja luja luonne. Mrs. G. ohjeisti pitämään yllä harrastuksia ja vilkasta koulun jälkeistä elämää, jotta ihmissuhteiden puimisesta ei tule kohtuuttoman suuri asia.

Kaikki tämä ja paljon muuta on suoritettu ripsakassa 40 C asteen helteessä. Meillä on ollut hillitön helleaalto, joka onneksi helpottanee huomenna. Pää on pehmeä ja sanat hukassa. Joku vääräleuka joskus totesi, että bitti kulkee pakkasella. Sama pätee mun sanavarastooni. Hellelukemissa hukkuvat englannin sanat ja kun yritän kääntää englanti-suomi-englanti ei tapahdu mitään. Pää kumisee tyhjyyttään. Kun sana löytyy, on se sinnepäin. Iloisesti olen selittänyt pitäväni Beatlesien biisistä “My guitar gently sweeps” ja poikamme on vähän “preserved” (piti olla reserved).


Ai niin. Vuodessa voi tapahtua ihmeitä. Olen kirjoittanut aikaisemmin bussikuskistamme Ms. C.:stä. Lapset sanoivat, että Ms. C. ei enää huuda. Hän tuntee lapset nimiltä ja “Sexy Chick” t-paita on vaihtunut hempeään capriasuun, joka ei ole liian “antava”. Joka aamu Ms. C. huiskuttaa vanhemmille, hymyilee ja tööttää vielä bussin torvea. Lapset rakastavat koulun omapoliisin lisäksi myös bussikuskiaan.

14 comments:

  1. Mukavaa alkanutta kesälomaa,sekä äidille että lapsille loppurutistuksen jälkeen.Mielenkiintoisia juttuja kouluvuoden lopussa teillä,ja robottikoira kuulostaa jännältä;D On tainnut joidenkin vanhempien apu olla ehkä liiankin suuri,jos niin hienoja PW-esityksiä siellä on näytetty;D ,mutta minusta sinun lähestymistapasi oli oikea;eihän siitä mitään tule,jos vanhemmat tekevät kaiken lapsen puolesta.
    Kiva että Ms. C on nykyään jo mukava:)

    ReplyDelete
  2. Huh, mulla tuli ihan hiki lastesi loppurutistusta lukiessa ;)! Mutta nyt sitten hyvillä mielin, "ansaitulle" kesälomalle! Tämä oli kyllä mielenkiintoista lukea, kuten muutkin postauksesi :).

    Hyvää kesälomaa Johannalle ja perheelle :)!

    t.Minna :)

    ps. täällä on mittari näyttänyt noin 27-29 astetta ja se on ollut jo riittävän tukala..tuo 40c on jo melkoinen!Huh-huh!

    ReplyDelete
  3. Yaelian, kiitos! Lomaa on nelisen viikkoa ja sitten taas kouluvuosi alkaa. Mutta eiköhän sitä siinäkin ennätä.

    Robottikoira oli söpö. Meillä oli hauskaa kun sitä pahvilaatikoista ja foliosta värkättiin.

    Olen jo aikaisemmin miettinyt, että lapset eivät ehkä ole ihan itse kaikkia töitään tehneet... Mun mielestä olisi tärkeää, että lapset oppisivat, mutta toisaalta on jotenkin kurjaa viedä työ, joka on sitten niin eri tasoa aikuisten tekemien töiden kanssa.

    Minna, kieltämättä tuli kirjoitettua vähän pitkästi :) Olen uutisista nähnyt, että koti-Suomessakin on helle. Meillä tästä kuumuudesta tekee kurjan kosteus. Ulkona läkähtyy. Yhtenä iltana satoi ja se oli kuin monsuunisade. Toivottavasti ilmasto ei ole pysyvästi muuttumassa.

    Kiitos ystävällisistä sanoistasi!

    ReplyDelete
  4. Onnea koulun loppumiselle,ja ihanaa kesalomaa koko perheelle.
    On sinulla ihana tyttö,kun ei mene mukaan kaikenlaisiin kommervenkkeihin.Uskon vakaasti,etta on kotikasvatuksen tulosta.Ylpeita saatte vanhemmat olla lapsistanne.
    Onpas teilla siella ollut kuuma.Taalla meilla tanaankin satoi vetta ukkosen kera,ja nyt on lamminta vain +20 astetta,kun kello on 23.15.

    ReplyDelete
  5. Sateenkaari, kiitos! Tytär on ihan oma persoonansa, mutta ehkä suomalainen kasvatus sitten tekee lapsista jämäkämpiä. En tiedä. Muoti, pojat, kikattelu, Idols ym. ovat kova juttu jo tämän ikäisten elämässä. Meillä ei kuitenkaan ole kauheasti näihin aikaa. Esim. Idolsit tulevat sellaiseen aikaan, että niitä ei ennätä ollenkaan seurata.

    Olisipa ihana tuollainen parinkymmenen asteen lämpötila! Toivon, että pariviikkoinen lämpöaalto menee matkoihinsa ja ilma vähän viilenee.

    ReplyDelete
  6. Ihanaa kesàà! Siellàkin nàkòjààn pàhkàillààn tuota aikuisten osallistumista lapsen koulunkàyntiin. Suomessa kun kaikki tehdààn itse ilman apua...ei tarvinnut olla power pointteja sun muita, mutta olipahan kaikki lapset suurinpiirtein samalla tasolla, vanhemmista huolimatta. Minàkin tààllà aina mietin, ettà kuinka paljon voin auttaa...ja jos ei jotain osaa niin opetanko sen kokonaan vai annanko opettajan nàhdà, ettà nyt ei ole mennyt opetus perille vai mità pitàisi tehdà. Ihanaa kesàà sinne teille kaikille ja kiitos mukavasta postauksesta.
    Jenkeillà ja italialaisillakin on varmasti taipumusta dramatisointiin ja sen vuoksi myòs vanhemmat ovat soitelleet opettajalle ja ties vaikka mità..suomalainen ottaa asiat niin paljon rauhallisemmin, eikà heti laita rattaita pyòrimààn vaan miettii ja antaa tilanteen ehkà hieman rauhoittuakin :D

    ReplyDelete
  7. Huh sikäläistä hellettä ja kiirettä (täällä en vielä yli 15 asteen ole kesäkuussa nähnyt)! Samanlaisia koulutöihin osallistumis / osallistumattomuus -mietteitä täälläkin ja ihmettelyä siitä, että onko esim. 5-veen tekemä kierrätyshattu, joka voittaa koko koulun hattupäivän hattukilpailun todella 5-veen tekemä...

    Koulua vielä 3 viikkoa jäljellä, joista viimeisen tulee prinsessa loistamaan poissaolollaan. Valitettavasti vaan lentolippujen hinnat ennen koulun loppumista niin paljon halvemmat, että törkeästi lähdemme Suomeen etuajassa. Ja uskon, että 6 vuotiaan tulevaisuus ei siitä kärsi ;O)

    Mukavaa lomaa koko perheelle!

    ReplyDelete
  8. Niin ja aivan mielettömän upea perhonen tuossa ylimmässä kuvassa!

    ReplyDelete
  9. Hyvää kesistä! Ja toivottavasti saatte hieman vilpoisemman sään! Itse pidän lämpimästä (täällä ollut about 30 astetta), mutta luulenpa että +40 veisi mehut minustakin. Kolmenkympin lämmöt ovat vielä olleet aika kivat noihin raksapuuhiinkin. Tosin suurimman kantourakat olen tehnyt aamulla tai illalla.

    Tuo kouluelämä on tärkeä juttu, ja toivoisi, että lapset saisivat koulutaipaleensa tehdä ilman sen suurempia draamoja tai kiusaamisia. Ehkä tyttöjen keskuudessa tuo draama-osasta saattaa päästä helpommin valloilleen, kun he setvivät enemmän "kuka sanoi, ja mitä sanoi" jälkipyykkiä kuin pojat. Hyvä, että tyttäresi on osannut ottaa hieman etäisyyttä tuohon tyttöjen väliseen naputteluun.

    Rentouttavia kesähetkiä koko perheellesi!

    ReplyDelete
  10. Tosi mielenkiintoinen juttu!

    Nyt siis ansaitulle kesälomalle :) Mukavaa ja rentouttavaa lomaa!

    Meidän poikien ala-asteella on tapana tehdä ns. kisällityö viidennellä luokalla ja seuraavana vuonna ns. mestarityö. Molemmat ovat kirjallisia tutkielmia / esitelmiä itsevalitusta aiheesta. Tarkoituksena on harjoitella tiedonhakua ja tekstin tuottamista. Kisällityön pituus 10-15 sivua, mestarin 15-20 sivua. Mukaan liitetään kuvia, sisällysluettelo, lähteet yms. Kirjallisen osuuden lisäksi työhön kuuluu suullinen esittely koko luokalle. Silloin voi halutessaan esitellä havaintomateriaalia tai tehdä vaikkapa powerpointin. Tärkeää on, että oppilas tekisi työn itseään kiinnostavasta tai itselleen läheisestä aiheesta.

    Meilläkin oli pohdittavana, miten paljon on sopivaa auttaa. Autoimme lähdemateriaalin etsinnässä ja suunnittelimme yhdessä työn rungon = sisällysluettelon. Mies auttoi liittämään kuvia yms. Minä toimin oikolukijana. Olemme ajatelleet, että lapsi oppii paremmin, jos hän ei ole työnsä kanssa aivan yksin! Mielestäni ei ole mitään hyötyä, jos työ on vain " kyhäelmä ", ja se on täynnä kirjoitusvirheitä, tai lapsi ei ole osannut liittää haluamiaan kuvia tms. Samalla voi opetella / opettaa huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä.

    Poikani teki ensimmäisen työnsä harrastuksestaan ja toisen Simpsoneista. Työ on aina kaikinpuolin parempi ja kiinnostavampi, kun siinä on henkilökohtainen ote. Ja sen tekeminenkään ei ole silloin pakkopullaa :) Suulliseen esitykseen kannattaa panostaa ja sitä on hyvä harjoitella kotona. Poikani sai siitä tosi hyvää palautetta sekä opelta että luokkatovereilta. Poika oli todella iloinen ja tyytyväinen, kun luokkakaveri oli kommentoinut: " Tää oli just sellainen ihanne-esitys ! "

    Mukavia kesäpäiviä!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  11. Hyvää lomaa teidän pesueellenne. :) Kuulostaa siltä, että teillä on fiksuja lapsia ja kivoja opettajia.

    ReplyDelete
  12. Ciacy, kiitos! Tänään jo vähän helpotti, lämpö pysytteli hiukan yli 30 C asteen.

    Eikös olekin hankalaa, kun haluaisi että lapsi oppisi mutta ei sitten kuitenkaan haluaisi että työ näyttää olevan ihan eri tasoa kuin avustajien kanssa tehdyt työt. Sikäli suomalainen koulusysteemi on vanhemmille helpompi, että voi huoleti jättää hommat lapsille ja opettajille.

    Totta, kyllä täällä tämä draaman taju on omaa luokkaansa kuten Sinullakin siellä Italiassa. Yksi syy kai on se, että perhe on niin tärkeä. Elämää eletään perhekeskeisesti. Minulta taitaa mennä monet draamat ohi ja niin näyttäisi käyvän tyttärellekin :)

    Heljä, ihanaa Suomen lomaa! Meillä on rajana vuodessa 10 poissaolopäivää. Jos päiviä on enemmän ja niihin ei ole terveydellistä syytä, niin sitten keskustellaan mistä kenkä puristaa. Matkan voi anoa kuuluvan opetuksen piiriin, mutta esim. Disney Worldin retki ei tällaiseksi kelpaa.

    Tyttäreni on ihan peloton kaikkien ötököiden ja eläinten suhteen. Tämä perhonen viihtyi hänen kädellään vaikka kuinka ja kauan.

    Anne, mun pitäisikin ottaa ihan Sinua varten kuva pari meidän kulmakuntien talonrakentajista. Ei väliä vaikka minkälainen helle, siellä he heiluvat talojen kimpussa lähes yötä päivää. Ihmttelen heidän jaksamistaan. Monet ovat rajan takaa Meksikosta.

    Juuri tämä, kuka sanoi ja miksi ja miksei sanonut taitaa olla monen ongelman lähde. Poikien kanssa on mutkattomampaa. Sitten kun soppaan lisätään vielä äidit, niin kyllähän siitä aikamoinen keitos tulee... Mun pitää vissiin mennä jollekin draamakurssille :) Tai auttaisikohan jos katsoisi Kauniita ja Rohkeita ja muita iltapäivän opetusohjelmia.

    ReplyDelete
  13. Kristiina, kiva tuollainen menetelmä, että ensin tehdään vähän suppeampi työ ja sitten laajempi. Siinähän sitä oppii. Kivat aiheet lapsesi myös valitsi.

    Tällaisen esityksen kanssa on varmasti hyvä, että lapsi saa ensin mallin miten se kuuluu tehdä. Sitten on helpompi jo tehdä seuraavalla kerralla. Minä olin hyvin hämilläni, kun lasten piti toppuluokalla tehdä PowerPoint -esitys yrityksestä. Meidän lapset esittelivät sitten Ferrarin ja M&M -karkkeja tekevän yritysen. Kyllähän siihen työhön tarvittiin aika paljon vanhempien apua. Tällaista projektia ja aihetta olisin odottanut ehkä vasta ylemmillä luokilla.

    Kiva, että poikasi sai kaveriltakin noi mukavaa palautetta. Se on ihan parasta!

    Assari, kiitos! Lapset ovat kyllä monella tavalla meille vanhemmille ilon ja riemun aihe :)

    Meitä on onnistanut opettajien kanssa. Tosin olin hiukan hämilläni, kun tyttären opettaja oli sanonut hänelle lähtijäisiksi, että Middle Schoolin pojat häneen ihastuvat kun on niin "hot". Toisaalta opettajan persoonallisuuden huomioiden tämä oli tällainen girly-girly kommentti ja kai kannustukseksi tarkoitettu :)

    ReplyDelete
  14. Hauska lueskella teidän koulumeinigistä, jonkun verran on kulttuurieroja ;) ja mukavat opettajat on kyllä iso asia. Ihanaa kesälomaa teille!

    ReplyDelete