Wednesday, May 11, 2011

Virallinen valvoja

Nyt on käynyt niin, että seikkailuni virtuaalimaailmassa ovat jääneet minimiin kun konkreettinen maailma on ottanut niskalenkin. Syy näkyy alla olevassa kuviossa.

Lapset valmistautuvat vuoden lopun tentteihin. Testit ovat osavaltion järjestämät, vähän kuin suomalaiset yo-kirjoitukset. Vitosluokkalaisilta sujuvat jo tenttaamiset vanhalla rutiinilla, mutta kolkkiluokkalaisella tentit ovat ensimmäistä kertaa. Osa kolmosluokkalaisista on vasta 8-vuotiaita. Kouluhan aloitetaan täällä keskimäärin vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.

Huomenna on aiheena lukeminen. Luetaan tekstejä ja laitetaan välimerkkejä oikeisiin paikkoihin, etsitään synonyymeja, vastakohtia, merkityksiä... Kahtena päivänä testataan matematiikan taitoja, toisena laskimen kanssa ja toisena ilman. Vitosluokkalaisilla on lisäksi "science" eli suomalaisittain biologiaa, maantietoa, ympäristöoppia jne.

Kukin tentti kestää kolmisen tuntia. Kysymykset ovat monivalintatehtäviä ja vastauskaavake näyttää meikäläisen silmin hyvin monimutkaiselta. Lasten pitää olla hipihiljaa, syömättä, juomatta ja keskittyä ankarasti.

Olen ilmoittautunut näihin karkeloihin "proctoriksi", siis valvojaksi. Tänään oli ensimmäinen päivä. Valvoja ei saa katsoa testimateriaaleja, koskea niihin, puhua, ilmehtiä tai muutoinkaan paljastaa sisimpiä tuntojaan. Silmät pitää olla auki, jotta lapset tekevät ohjeiden mukaan ja opettaja ei parantele tuloksia. Suu pitää olla kiinni, jottei vahingossa anna ylimääräisiä ohjeita tai paljasta oppilaiden osaamistasoa. Suotavaa on liikkua koko ajan oppilaiden pöytien ympärillä, mutta kenenkään niskaan ei saa hengittää. Sen verran saa papereita vilkaista, että tietää lasten käyttävän samaa kohtaa vastauspaperissa ja tenttikirjassa. Minulla oli myös kunnia ojentaa nenäliinoja niitä tarvitseville.

Työtehtävää varten kävin puolituntisen koulutuksen ja luin opaskirjan. Aikaisemmin valvojat ovat saaneet istua ja vaikka vähän lukea kirjaa. Sääntöjen kiristymisen jälkeen vanhemia on ollut vaikea pestata hommaan. Tänä vuonna niukin naukin löytyi riittävä määrä vapaaehtoisia.

Minua ihan harmittaa, kun en ehdi poiketa kaikissa mielenkiintoisisa blogeissa ja omankin blogin päivitys on niin ja näin. Asiaan tietysti kuuluu, että mies on työmatkalla viikon Las Vegasissa. (Aina vain ihmettelen, että miksi Vegas ja Orlando. Olisi tuossa meilläkin 10 mailin päässä messukeskus.) Lasten harrastuksiin kuskaaminen alkaa vaatia jo rosbergimaisia taitoja - vanilla (siis mini van) kurvataan niin että hippulat vinkuu :) Ennen tien päälle lähtöä kuuntelen tarkkaan liikenneuutiset, että osaan valita joutuisimman reitin. Mutta ei tässä ole enää kuin kolmisen viikkoa kesälomaan. Kyllä sen nainen kestää.

8 comments:

  1. Aikamoiset säännöt teillä on valjojana.
    Naisillahan on tunnetusti pitkä pinna,
    ja lastemme eteen teemme
    mahdottomankin mahdolliseksi.
    Kolme viikkoa hurahtaa nopsasti,
    tsemppiä vaan.

    ReplyDelete
  2. Tsemppiä!

    Vapaaehtoisena tekeminen on jotenkin antoisaa. :) Minäkin olen päälläni pystyssä milloin missäkin, mutta noin vaativassa en ole ollut kai koskaan. Tyydyn lipunmyyntiin ja esivalmisteluihin.

    ReplyDelete
  3. Sympatiat sinne! Naisistahan tunnetusti löytyy ja venyy ja me olemme joka tapauksessa syntyneet kuuden käden ja kolmen jalkaparin kera... :D Itselläni on viimeisen kuukauden ajan ollut myös vakavia riittämisvaikeuksia. Blogilandia on siitä hieman kärsinyt, mutta kesälomallahan sitä sitten taas ehtii...elokuussa...kun täällä nuo lomat vietetään aina vasta loppukesästä. Siihen saakka sinnittelemme uutterasti! :D

    ReplyDelete
  4. Kuulostaa aika hurjalta näin suomalaisesta näkökulmasta. Mitenköhän meidän kolmosluokkalainen pärjäsi testissä. Voisi jo ensimmäisen tunnin aikana ote herpaantua...

    ReplyDelete
  5. Sirpa, ihan totta! Kai ne ovat nämä kuuluisat naisen tippaleipäaivot, jotka sitten taipuvat monenmoiseen tilanteeseen. Aika menee kyllä siivillä ja on vähän myös haikeaa, kun lapset taas siirtyvät luokka-astetta ylemmäksi.

    Assari, tässä taitaa olla vaativinta kiertää ympyrää kädet selen takana mitään puhumatta muutama tunti. Tänään alkoi jo välillä pyörryttää, kun pää kenossa katselin että varmasti lapset pysyvt oikeissa tehtävissä ;)

    Italiansalaattia, nämä mainitsemasi riittämisvaikeudet ovat hyvin tuttuja. Omalla kohdallani kyllä epäilen, että paremmin organisoimalla saisin monen asian parempaan järjetykseen. Logistiikkaongelmat vain tuppaavat olla sellaisia, että kahdessa paikassa en ole onnistunut vielä olla yhtä aikaa. Ehkä sekin päivä koittaa. Ja lomaa odotellaan!

    Marjukka, minua myös vähän tämä hirvittää. Tässä hommassa näkee myös kuinka eri tavoin kokonaiset luokat on valmennettu koitokseen. Tänään sain tehdä luokan kanssa, joka nakutti kuin kello. Vaikea uskoa 25 oppilaan joukosta, mutta heitä onkin luotsannut koulun parhaimmaksi valittu opettaja. Kaikki tiesivät mitä tehdä, kaikki ymmärsivät opettajan pienimmätkin nyökkäykset. Ja luokkahuoneesta poistuessani vielä huusivat perääni kiitoksia ja hyvää päivänjatkoa. Uskomattoman ihania lapsia olivat. Tässä ryhmässä nuorimmat olivat vasta 9-vuotiaita.

    ReplyDelete
  6. Paljon sääntöjä,huh huh!Ja paineitakin varmaan paljon,joten tsemppejä sekä lapsille että äidille! Ja tsemppejä myös tuohon monitaituriina jaksamiseen,

    ReplyDelete
  7. Täällä on kuutos- ja ysiluokkalaisille ns. valtakunnalliset kokeet, ja tänä keväänä siis mun molemmilla pojilla.

    Kuopus teki englannin kokeen, jossa oli kuuntelu, luetun ymmärtäminen, pieni kirjoitelma sekä sanasto- ja kielioppiosiot. Ope ei ole vielä paluttanut kokeita, mutta uskoisin pojan selvinneen hyvin tai jopa todella hyvin. Englanti ei tuota hänelle minkäänlaisia vaikeuksia :)

    Esikoinen teki kokeet englannista, ruotsista ja matikasta. Kielen kokeiden sisältö oli samankaltainen kuin nuoremmilla. Englannin kokeesta hän oli saanut saman numeron kuin koko luokan keskiarvo 7.5. Kiitettäviä oli tullut vain pari. Ruotsissa poika ylsi kiitettävään. Matikan koe oli kahtena päivänä, joista toisena ratkottiin konstikkaampia tehtäviä. Ope ei ole vielä ehtinyt palauttamaan kokeita.

    Tosi mielenkiintoista lukea sun blogia :)

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  8. Taitaa valvojan työ olla yhtä haastellista kuin kokeiden tekijöidenkin ;-)
    Ajan riittämättömyys/itsensä jakaminen yhtäaikaa moneen paikkaan kuulostaa niin tutulta...viikko mennyt vatsataudin kourissa jokainen vuorollaan,paitsi minä en vielä...kuuluisat viimeiset sanat...piha odottaa yms.yms.
    Voimia ja tsemppiä vielä uurastukseen,kohta on sitten loman aika ;-)

    ReplyDelete