Monday, May 30, 2011

Kutsumaton Vieras osa II

Eilen muistelimme aamupäivällä reilu vuosi sitten pihamaallemme lyllertänyttä kilpikonnaa. Kutsumaton vieras sai silloin aikaiseksi sen, että mies lähti töistä kesken päivän organisoimaan pelastusoperaatiota.

Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, kun eilen illalla pihamaalta jälleen löytyi kilpikonna. Tämä kilppari oli myös Snapping Turtle. Yksi varma merkki on kilven alta vilkkuva häntä. Tällä kertaa kyseessä oli vielä poikanen, noin jalkapallon kokoinen vieras. Nuoruus näkyi vieraan liikkeissä: mm. pelastusvankkureista se hyppäsi alas ja paineli hurjaa kyytiä turvaan pensaiden alle.

Loppujen lopuksi kilpikonna täytyi laittaa suureen saaviin, jossa oli riittävän korkeat reunat.


Pihamaalla annoimme harmaaksi kuivuneelle taapertajalle ensiavuksi vesikylpyjä. Vuoden takaisten perinteiden mukaan konna ajettiin läheisimmälle lammelle. Lapset sanoivat, että kilpikonna näytti hyvin tyytyväiseltä ja onnelliselta pulahtaessaan lammen syvyyksiin.

Meille on edelleenkin mysteeri mistä nämä vieraat saapuvat. Lähellä ei ole vesistöjä tai edes kunnollisia ojia. Katselen taas vähän tarkemmin mihin astun. Olisi kurjaa jos kilppari nappaisi varpaan iltapalakseen.

20 comments:

  1. Hassua, miten maailman eri kolkissa "taistellaan" erilaisten kutsumattomien vieraiden kanssa. Täällä Suomessa meidän takapihan nurmella voi korkeitaan talloa etanan päälle. No okei on siellä joskus syksyllä myyrä ja hiirikin näkynyt.

    Poikani olisi ollut riemuissaan teidän kaltaisesta pelastusoperaatiosta!

    Sinulla on kivan tuntuinen blogi, jään seuraamaan
    t.uusi lukijasi

    ReplyDelete
  2. Hei Liina! Tervetuloa lukijaksi ja tosi mukavaa, kun kommentoit! Kiitos ystävällisistä sanoistasi.

    Kyllä meilläkin oli aikamoista menoa ja meininkiä, kun kilpikonnaa pelastettiin :) Kummasti tällainen pikkuinen mönkijä tuo jännitystä ja sellaisen tunteen, että tekee jotain tärkeää.

    ReplyDelete
  3. Onpa ihmeellistä, mistä näitä näykkijöitä
    pihallenne tupsahtaa.
    Kävin lukaisemassa vuoden takaisen juttusikin.
    Aika varovainen saa olla, kun sillä on noin vahvat leuat.
    Toivottavasti ei enää tänä kesänä tule
    kutsumattomia vieraita.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
  4. Ihmeellistä että teidän pihallenne tupsahtaa kuivumisen partaalla olevia kutsumattomia vieraita;ehkä tietävät minne tulla;D Onneksi pääsi takaisin lampeen ensihoidon jälkeen:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
  5. Sirpa, kyllä olemme tätä miettineet, että mikä voisi olla kulkureitti. Toisaalta parina päivänä on sadellut jonkin verran, joten se saattaa helpottaa kulkua muuten kuivassa maastossa.

    Viime vuotinen kilpikonna oli kyllä aika häijy. Sen lisäksi että se oli suuri ja leukaperistään nopea & vahva se myös sihisi. Mutta hädissäänhän sekin ressukka tietysti oli.

    ReplyDelete
  6. Yaelian, kiitos! Viikko on alkanut mukavasti, kun tänään on vielä Memorial Day ja yleinen vapaapäivä.

    Jostain nämä tänne puikkelehtivat. Mukavahan kilppareista on huolehtia, mutta olisi kiva tietää mikä niitä vetää juuri tästä kulkemaan :)

    ReplyDelete
  7. Yllätysvieraaksi tuota voisi jo kutsua : ) Aika reilun kokoinen kilppari, tai sitten vertaan vaan noihin lemmikki kilpikonniin (jotka voivat ilmeisesti kasvaa myös aika isoiksi ja iäkkäiksi).

    Meidän takapihalla on vieraillut vain se kuuluisa lehmän kokoinen rusakko, ja se on nakertanut tuoretta omenapuun runkoa.

    ReplyDelete
  8. Hui, onneksi meillä on pihavieraina vain siilejä ja nekin ihan ystävällismielisiä :) Yhtä sain kyllä melkein lähteä karkuun kun yritti niin tehdä itseään tykö, en usko kuitenkaan että olisi pahaa tehnyt, mutta jotenkin sellainen otus ihokontaktissa ällöttää... Onneksi olin paljon nopeampi.:)

    Olette oikein eläinystäviä pelastustoimista päätellen, ehkä ne siksi koukkaa teidän pihan kautta retkillään :)

    ReplyDelete
  9. Voi kun miten ihana,söötti kilppis ;)! Tuo on hyvin paljon punakorvakilpikonnan näköinen, puuttuu vain se punainen merkki tuosta "korvien" luota. Tämä postaus kosketti hyvin läheltä siinä mielessä, että olen kilpparifani. Nuorena minulla oli punakorvakilpikonna Lupu ja japanin vaippakilpikonna Allu :).

    Leuat kyllä ovat vahvat kilppareilla, sain joskus Lupun leuoista tuta, kuten myös eläinlääkäri kun erehtyi nurin perin kääntämään tarkastellakseen alakilpeä. Hyvä, että olette antaneet tärkeän ensiavun ja hoitaneet ne asianmukaiseen paikkaan luonnossa :).

    t.Minna :)

    ReplyDelete
  10. Kilppareilla taitaa olla sopimus tulla teille kerran vuodessa näihin aikoihin ;-) Ensi vuonna on varmaan sen äkäisen vuoro sitten..

    Täällä loma tunnelmissa(toinen lomapäivä menossa),aurinko paistaa(huomiseksi jopa +25 c luvassa),20v. hääpäivää odotellessa( ja juhlia suunnitellessa) sekä lapsille niin odotettua Pariisin Disneylandin matkaa odottellen.

    Kauniin suviset terveiset täältä vihreästä Suomesta ;-)

    ReplyDelete
  11. Jänniä vieraita! Pari kesää sitten katsoimme New Yorkin keskuspuistossa kun työntekijä kantoi isoa kilpikonnaa lampeen, oli varmaan harhautunut vähän liian lähelle liikennettä.

    En ollut edes tiennyt, että niillä leveysasteilla kilpparit elävät, kun talvella voi kuitenkin olla jäätävän kylmä. Siellä lammen pohjassa varmaan horrostellaan.

    ReplyDelete
  12. Hei, löysin tänne blogiisi, mukavaa luettavaa ja nättejä kuvia!

    Ihana kilppari - miksei täällä pyöri tuollaisia :) Vaikka toisaalta, voivathan ne äityä äkäisiksi varpaan napsijoiksi...

    Kiintoisaa tutustua näin kotikoneelta amerikkalaiseen elämänmenoon suomalaisen näkövinkkelistä.

    Ulkosuomalainen minäkin, asustelen täällä "vanhassa maailmassa", Italiassa. Terkut Torinosta!

    ReplyDelete
  13. Anne, no johan on häijy rusakko! Kurjaa, että on valinnut teidän omppupuun herkkupalakseen :(

    Tuo vuoden takainen konna oli kyllä jo sen verran reilunkokoinen, että mun voimin sitä ei olisi pihalta saanut siirrettyä. Tästäkin pikkuisesta varmaan varttuu kelpo konna!

    Anniina, siilit on ihania! Lapset olivat ihan hurmoksissaan, kun yksi kesä Suomen lomalla pihaan lyllersi siili ja sitten sille tarjottiin maitoa. Onkohan muuten oikein tarjota siileille maitoa. Enpäs ole tullut edes ajatelleeksi. Minun tapaamani siilit ovat olleet vähän säikkujä. Sinä olit tainnut kesyttää kyseisen tuttavuudenhierojan!

    Minna, Allu ja Lupu! Ovat mahtaneet olla ihana pari. Muuten, tämä pikkukilppari putosi myös selälleen pelastusvankkureista hypätessään, mutta hurjan ketterästi se kierähti siitä sitten oikeinpäin. Voin vain kuvitella, että ärhäkän kohtelen saa jos sattuu kovasti siltä puolelta taputtelemaan.

    Kilpikonnat ovat suloisia! Kaikessa kömpelyydessään kovin hellyttäviä.

    ReplyDelete
  14. Anne-Marie, Sinä onnellinen!Ihanaa lomaa, onnellista hääpäivää! Teillä on kaikkea jännää odotettavissa. Sillä tavoinhan kesä on ihan parasta aloittaa. Laitan Sulle tilannekatsausta, kunhan taas pääseen niin pitkälle :)

    Lumo, tämä on näitä asioita, joita en koskaan edes osannut ajatella. Ei tullut ensimmäisenä mieleen, että meillä olisi kilpikonnia naapureina :)

    Aina silloin tällöin meiläkin näkyy kilppareita, jotka uhkarohkesti ylittävät ajorataa. Ok, kunhan ei ala näkyä krokotiilejä!

    Kulkukatti, tervetuloa ja kiva kun kommentoit! Sinä kyllä asut minun vinkkelistä eksoottisessa ja jännässä paikassa :) Näyttäisi siltä, että moni suomalainen on löytänyt Italiasta kodin ja viihtyy oikein tosissaan. Johtuuko se elämäniloisuudesta vai mistä?

    Tämä snapping turtle on kuuluisa siitä, että se salmannopeasti kyllä napsaisee esim. lapselta sormen jos tilaisuus koittaa. Ei ehkä näin pieni vielä, mutta varttuneemmat kylläkin.

    ReplyDelete
  15. Heippa! Olen uusi lukijasi täältä Suomesta. Meillä on pari kilpikonnaa ja jos niitä vie ulos, saa olla tarkkana, etteivät ne karkaa, sillä sen ne osaavat..Tätä blogia alan seurata, tämä vaikuttaa niin hauskalta! Tervetuloa myös romulyyli-blogiin visiitille! terveisin Riitta Sinikka.

    ReplyDelete
  16. Hei Riitta Sinikka! Kiva kun tulit käymään ja jätit viestiä. Minulle oli yllätys, että kilpikonnat voivat liikkua niin vauhdikkaasti. Kerrassaan hölmistyin, kun meidän vieras karkaili pakosalle. Täytyy myöntää, että hetki sitten kun vein iltapimeässä roskia katselin vähän tavallista tarkemmin, mitä siellä ruohikossa ja varjoissa mahdollisesti lymyää...

    ReplyDelete
  17. Johanna, juu, onhan täällä elämäniloista touhua! Joskus liikaakin ;) Pienoinen kulttuurisokki tämä oli aluksi silloin vuonna 2007, mutta nyt huomaan viihtyväni täällä vallan mainiosti.

    Täytyy ottaa elämä italialaisen rennosti ja hyväksyä, että asiat eivät suju aina (=yleensä;) kuten pitäisi, heh. Mutta ovathan nää maisemat, valo ja ruoka jotain aivan ihanaa!

    ReplyDelete
  18. Hip hei täältä muurahaiskeon keskeltä! (Suurinpiirtein :-) Mulla on kivoja uutisia blogikilpailuni suhteen, käypäs vilkaisemassa blogistani!

    Kesäterkuin H

    ReplyDelete
  19. Olisipa hassua asua maassa, jossa on kilpikonnia luonnonvaraisena! :)

    ReplyDelete
  20. No jopas, mistähän noita kilppareita oikein sinne sikiää. Ehkä sana on tosiaan kulkenut, että teillä saa vettä ja kyydityksen lammelle ;))

    Luin edellisenkin jutun, aika hurja konna. Ei tekisi mieli joutua sen leukojen väliin!

    ReplyDelete