Tuesday, May 24, 2011

Candy Day

Lapsilla on karkkipäivä supisuomalaiseen tapaan lauantaina. Päädyimme tähän ratkaisuun, kun namia alkoi tulla yltäkylläisesti joka puolelta: koulusta, lääkäriltä, harrastuksista. Namia käytetään palkintona hyvin tehdystä työstä. Mukavaa ja ymmärrettävää, mutta raivostuttavaa jos yrittää pitää lasten hampaat ja ruokatottumukset kunnossa.


Naapurustossa ovat muutkin kokeilleet esimerkin innoittamana karkkipäivää. Alkuinnostuksen jälkeen puhti on loppunut. Olemme tyytyväisiä, sillä lapset tuovat edelleenkin palkintokarkkinsa kotiin ja säästävät lauantaille. Ja jos launtaina on kilpailupäivä, niin karkkipäivä on sunnuntaina. Lauantaina lounaan jälkeen tullaan kyselemään "candy cups".


Silmiini osui artikkeli "Karkkipussi pois, lapsesi pelastuu" Kauppalehden sivuilta. Siinä kerrotaan tutkimuksesta, joka lyhykäisyydessään väittää että ne lapset jotka osoittavat malttia karkin suhteen pärjäävät myös elämässä hyvin. Namin houkutuksen kestämistä verrataan stressin sietokykyyn ja ponnistelukestävyyteen. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Business Insider -lehdessä. Innokkaana tyttönä vetelen tietysti sellaisen johtopäätöksen, että suomalaisten stressin- ja paineensietokyky on mestariluokkaa johtuen karkkipäiväperinteestä :) Vai mitä Kulta-Leijonat?

15 comments:

  1. Mielenkiintoista tietoa karkkipäivän vaikutuksesta;D Poikani ollessa pieni pidimme myös karkkipäivän,ja aika hyvin siitä onnistuttii pitämään kiinni:)

    ReplyDelete
  2. Täällä Australiassa on ihan sama meininki tuon karkin jakelun suhteen. Ystäväni, jolla on kolme lasta, kanssa ihmeteltiin, kun hän kertoi lastensa saaneen karkkia lääkäriltä.
    Itse olen opettaja ja näen kuinka paljon lapset syövät karkkia lounaaksi! Otin kerran asian puheeksi luokassani ja moni oppilas avautuikin kertomaan, että kuinka monta reikää heillä on hampaissaan - olin aika järkyttynyt...
    Karkkipäivä rules :)

    ReplyDelete
  3. Hienoa, kun lapsesi ovat hyväksyneet tuon
    karkkipäivän. Kiusaushan voisi olla suuri,
    kun toiset syövät milloin tahansa.
    Meillä oli myös karkkipäivä, eikä ollut
    ongelmia.

    Aurinkoiset terveiset.

    ReplyDelete
  4. Karkkipäivä on asiaa! Meilläkin se on perinteisesti ollut lauantaina. Poikkeuksiakin on tietenkin sallittu. Edelleenkin yritän pitää kiinni poikien karkkipäivästä ja muistuttaa kohtuullisuudesta herkkujen suhteen.

    Kuopus kertoilee luokkakaveristaan, joka ostaa karkkia usein ja paljon. Kymmenen euroa kuulemma kuluu helpostikin namiostoksilla!

    Täällä puhuttiin paljon esim. karkkipussien koon kasvusta, kun myyntiin tuli 300-400 gramman megapusseja. Monet lapsethan syövät koko satsin, ja voi sitä sokerin ja lisäaineiden määrää. Onneksi karkkivalmistajat alkoivat markkinoida myös pienempiä pusseja, joissa namia on muistaakseni alle 200 g. Tosi suosittua on ostaa irtokarkkeja, joita saa itse annostella pussiin ja punnituttaa kassalla. Niihin aika-ajoin sorrun minäkin...

    Terkuin: Kristiina

    ReplyDelete
  5. Meillä on myös karkkipäivä käytössä, joskus siitä lipsutaan, mutta periaatteessa karkit säästetään lauantaiksi. Tuo on totta, että karkkipussien koko on aivan järjetön nykyään, kivaa kuitenkin, että nyt on tullut noita pikkupusseja Suomessa samoista karkeista - ne taitaa olla niitä entisajan normaalin kokoisia karkkipusseja, jotka nyt tuntuu ihan mineiltä :)

    ReplyDelete
  6. Kerran, ihan täällä Suomessa, sain suklaata hammaslääkärin vastaanottotiskillä. Vaikka suuri suklaan ystävä olenkin, purnasin kyllä ääneen. Xylitol-purkka olisi käynyt paljon paremmin.

    ReplyDelete
  7. Pakko tunnustaa, että meillä on namipäivä jälkikasvun lisäksi myös äidillä ja isällä:-)

    ReplyDelete
  8. Yaelian, minäkin tästä yllätyin. Mutta tietysti karkkipäiväläisten kannalta mukava tutkimustulos. Näissä tutkimuksissa on vain se surkea puoli, että pian sitten julkaistaan tutkimus josta tuleekin ihan vastakkainen tulos :)

    Mirjami, eikös tunnu aika kurjalta, kun aika pienellä asialla voisi säästää pikkuisten hampaita. Holtiton karkinkäyttö ei ole hyvä juttu.

    Sirpa, luulen että lapset joilla on karkkipäivä ollut pienestä pitäen eivät edes kyseenalaista sen mielekkyyttä. Olemme myös puhuneet siitä, miksi näin tehdään. Toivottavasti siitä jäisi vanhemmallekin iälle hyvä tapa, ettei tarvitsisi koko ajan pistellä namusia suuhun.

    Krisiina, ei taida enää mistään saada sellaisia karkkipusseja kuin oli silloin kun olin lapsi. Eikä puhettakaan, että itse olisi syönyt koko pussillisen vaan tasajako muiden kanssa.

    Kyllähän karkkeihin saa kulumaan rahaa ihan valtavat määrät. Lapsilla on enemmän rahaa käytössään ja vanhemmatkaan eivät taida enää niin tarkoin valvoa mihin ne viikkorahat menevät.

    Salanimi, minä joskus ihmettelen, kun näen kuinka tenavat esim. koulussa saattavat syödä kolmekin kuppikakkua yhtä soittoa. Mutta kyllähän isojen namipussien sokeri sitten auttaa siihen, että pystyy yökkimättä syömään suuret määrät muutakin sokeria. Limppareista puhumattakaan.

    Lumo, eikös tule hullunkurinen olo! Olen kertonut lasten hammaslääkärille karkkipäivästä ja hän vain pyörittelee silmiään. Hänelle ajatus oli ihan vieras. Oikojalääkäriltä lapset ovat saaneet mm. Cokista ja cupcakes...

    Pirpana, namipäivä vanhemmille on ihan paikallaan. Huomaan, että omat karkkiviehtymykseni ovat muuttuneet ja nykyisin tykkään enää harvoista karkeista. Pari kolme riittää kerralla. Lakritsi tuntuisi olevan ikirakkaus!

    ReplyDelete
  9. Meillä ei ole karkkipäiväkäytäntöä, jotenkin olen pitänyt sitä aina vähän hurjana ratkaisuna, syödä yhtenä päivänä viikon edestä karkkia;) Meillä lapset eivät useinkaan syö tarjolla olevia karkkeja, lahjakarkit jäävät syömättä ja muutenkin syövät kohtuudella...poikkeus tietysti vahvistaa säännön. En tiedä onko parempi tapa, mutta hammasystävällinen ainakin, meillä saa ruoan päälle jotain makeata esim.puolikkaan suklaapatukan tms. Ja sitten tietysti xylitolpastillit, jos muistetaan...

    ReplyDelete
  10. Niinu, no ei meilläkään nyt ihan seitsemän päivän edestä namia syödä yhtenä päivänä :) Itse asiassa lapset ovat aika vähästä tyytyväisiä sitten kun karkkipäivä on. Yleensä silloin saa namia kaksi kertaa: kerran lounaan jälkeen ja sitten telkkaria katsellessa. Vastaisikohan karkkimäärä sellaista kahta suklaapatukkaa suunnilleen.

    ReplyDelete
  11. Mielenkiintoinen tutkimus ja osuva postaus. Itsekin Suomen kasvattina kyllà yhà jossain mààrin pidàn karkeista, mutta jos jàrjellà ajatellaan niin ovathan ne ihan turha keksintò, eikò olekin? Eihàn sokeriakaan syòdà sellaisenaan, vaan siità tehdààn kakkuja tai muuta. Puhumattakaan lisàaineista! Minun mielestàni karkkipàivà on oikein paikallaan, vaikka kuten Niinu sanoi, tavallaan karkkipàivàttòmyydellàkin saattaa olla etunsa, jos lapset eivàt luonnostaan ole persoja namuille. Omat pikkusisarukseni saavat herkutella karkeilla pàivittàin, jos haluavat, mutta yleensà eivàt niin tee. Aitini uskoo Niinun tavoin siihen, ettà sillà lailla karkista ei tule "kiellettyà hedelmàà" jota sitten olisi himoittava.

    Itse olen kyllà sinun politiikkasi kannalla, sillà suu tottuu niihin makuihin, joita usein maistelee. Ruokien annoskootkin ovat opittuja, eivàt mielestàni synnynnàisià. Nykyajan lapsille on muuten vaikeaa keksià ilahduttavia pienià lahjoja, kun kaikkea lòytyy yllin kyllin - karkkejakin! Vai puuttuukohan minulta mielikuvitusta? :)

    Hammaslààkàrit taitavat olla ovelia teillà pàin: kokista tarjoillen ei tule olemaan tyòstà pulaa! :)

    Tàmà on mielestàni yksi harvoista hyvistà puolista joita Etelà-Euroopan maissa yleisesti taitaa lòytyà: tààllà Italiassa ainakin pidetààn voimakkaasti kiinni syòmisen perinteistà ja niin ollen noudatetaan ruokailuaikoja, -paikkoja, sekà sità mità ruoka-aineita millàkin aterialla voidaan nauttia (voisarvi/keksejà ja cappuccino vain aamiaisella, jààtelòà ei aamupàivàllà, vaan iltapàivàllà lounaan ja illallisen vàlissà korkeintaan jàlkiruoan tai vàlipalan muodossa, hiilaripitoinen ruoka kuten pizzanpala, pasta tai riisi lounaaksi, kun taas illalliseksi usein lihaa ja kasviksia; ruoan jàlkeen nautitaan espresso, ei pitkàà maitokahvia, jne. Ruokailuajat ja ateriarytmi pysyvàt pàivàstà toiseen samoina - muutenkin ruoansulatukseen kiinnitetààn hyvin paljon huomiota. Ennen kaikkea tv:n ààressà ei koskaan syòdà mitààn, vaan kaikki ruokailu tapahtuu aina ruokapòydàn ààressà!). Karkkeja tààllà ei myydà juuri lainkaan! Se oli asia jota hàmmàstyin tànne muuttaessani. Olen pikkuhiljaa tottunut luonnollisista raaka-aineista valmistettuun ruokaan (sekà kotitekoisiin leivonnaisiin herkkupàivinà tai tààllà paikallisista raaka-aineista valmistettuihin jààtelòihin) ja nykyààn makunystyràni erottaa yleensà kemialliset lisàaineet valmisruoan seassa - kun niihin ei ole tottunut, ne ovat todella vastenmielisen makuisia. Elokuvateattereissa ei này myòskààn niità valtavia karkkikioskeja joita amerikkalaistuneessa Suomessa lòytyy. Tààllà nuoretkin katsojat leffansa ilman namuja, ainakin suurimmaksi osin. Minusta se on todella kunnioitettavaa, mutta yhteiskunnassa jossa epàterveellisià elàmàntapoja noudatetaan suuressa mittakaavassa, kuten siellà Ameriikan maalla, vanhemmat tekevàt minunkin mielestàni tosi hyvin valistaessaan lapsia namujen riskeistà.

    Myydàànkò siellà muuten xylitolipurkkaa myòs, vai onko purukumit yleensà sokeroituja?

    tv. Sitruunainen, joka ei saanut kirjauduttua sisààn tàllà kertaa :)

    ReplyDelete
  12. Sitruunainen, kiitos Sinulle kivasta ja monipuolisesta mietinnästä! Olemme kyllä niin samoilla linjoilla.

    Meillähän karkkipäivä otettiin siksi käyttöön, että namia antoivat lapsille niin monet muutkin kuin me vanhemmat: opettajat, ystävät, naapurit, bussikuski, lääkäri... Emme millään voineet valvoa, että kuinka paljon ja minkälaisia nameja lapset syövät. Parempi on siis säästää. Lisäksi kun emme ole itsekään mitään namirohmuja, niin lapsilla ei ollut edes kotoa herkuttelumallia. Stoppi piti saada ulkopuoliselle tyrkyttämiselle.

    Tuo on ihan totta, että kun ruuan tekee alkutekijöistään itse, niin se maistuu ihan erilaiselle. Monet meidän leivonnaisista on ihan mahdottomia kaupasta ostettuina :) Kotitekoisten makuun taas pitää totutella, kun eivät maistu voimakkaille esansseille ja runsaalle sokerille.

    Meillä on myös pyritty siihen, että ruoka syödään pöydässä. Telkkarin äärellä napostellaan äärettömän harvoin, autoillessa ei juuri koskaan (paitsi matka-ajo) ja elokuvissakin otetaan popparit, pienet sellaiset ja normaali voilla. Suurin annos onkin sitä kokoa, että siihen mahtuisi uimaan ja lisävoilla kai voitelisi vuoden voileivät...

    Xylitoli-purkkaa olen nähnyt ulkomaisiin ruokiin erikoistuneessa kaupassa. Ja mielestäni purkka oli jostain Aasian maasta. Reikiä on onneksi ollut nolla, vaikka xylitolia ei olekaan tarjolla. Joskus olen funtsinut, että onko se xylitoli niin suuri apu ja hyöty, kun käsittääkseni suomalaislapsilla ja -nuorilla kuitenkin reikiä on.

    No jopas tuli vuodatusta :) Kiva on lukea Sinun kuulumisiasi. Elämäsi on jännää siellä Saapasjalkamaassa.

    ReplyDelete
  13. Tuo karkkipäivä on hieno asia. Sinä olet viisas äiti. Jo nyt lapsesi tietävät, että karkit eivät kuulu "jokapäiväiseen leipään". Runsas sokerin ja lisäaineden syönti on haitallista, ei ainoastaan hampaille, vaan myös terveydelle yleensä.
    Hyvää viikonloppua teidän perheelle.

    ReplyDelete
  14. Ääh, niin herkullisia kuvia karkeista, että vesi herahti kielelle.. :)

    ReplyDelete