Tuesday, April 26, 2011

Upseereita ja herrasmiehiä

Sen jälkeen kun Richard Gere kantoi vahvoilla käsivarsillaan Debra Wingerin ulos tunkkaisesta tehtaasta kohti ikuisesti laskevaa aurininkoa on upseeriin aina liitetty käsite herrasmies. Hiomattominkin pojanretale voi hioutua herrasmieheksi, niin leffa ainakin antoi ymmärtää.

Joku ehkä muistaa aiemman postaukseni lasten viimeisestä lomapäivästä ja leikkitreffeistä lasten kavereille. Tilanne on kehittynyt tämän jälkeen kutkuttavalla tavalla. Vieraisilla ollut poikani ystävä, orastava upseeri ja herrasmies, otti ja tykästyi tyttäreemme. He olivat koulussa istuneet vieretysten oppilasneuvoston kokouksessa (kumpikin on oman luokkansa edustaja), välitunnit oli juteltu ja bussista toiseen huiskuteltu. Ja sitten poika oli kysynyt haluaisiko tyttäremme ryhtyä tyttöystäväksi. Vastaus oli ollut myöntävä. Puppy love, ei tähän voi äiti muuta huokaista. Valtaisan myrskyn jälkeen tämä nuorimies soitti kaikile luokkatovereilleen ja varmisti, että kaikki voivat hyvin.

Mutta vuosikymmenien arvokas maansa palvelukaan ei aina auta. Joko herrasmies ei ole hioutunut tarpeeksi tai sitten... en tohdi toista vaihtoehtoa edes miettiä. Olin kovin pettynyt, kun luin miten arvostamani kenraali Gustav Hägglund arvioi amerikkalaisten kanssasisarteni takalistojen leveyttä. Herrasmies olisi voinut ehkä kääntää katseensa muualle (suomalainen sotilas tekee täyskäännöksen ja etenee jälleen, vai miten se menee) ja unohtanut koko jutun. Floridassa on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa.


Mietin tässä nyt vain sitä, että tuleeko upseereille An Officer and A Gentleman -elokuvan innoittamana aina mieleen, että nainen pitää kantaa jonnekin. Siten ymmärtäisin Hägglundin huolen, että ei ehkä kaikkia tyttöjä omin voimin saisi liikuteltua strategisesta kohteesta A strategiseen kohteeseen B. Mutta eikös sitä varten jo rivimiehilläkin ole taistelupari, isompien pamppujen rykmenteistä ja komppanioista puhumattakaan? Naisena voin vain todeta, että lihakset tulevat ja menevät, mutta läski on ikuista. Sanoi kenraali mieltymyksistään mitä sanoi.

Ylimmässä kuvassa prinssi Charles yhdessä poikiensa kanssa tervehtii äitiään. Pidän myös näistä kahdesta muusta kuvasta. Upseereita, herrasmiehiä, prinssejä - tekevälle sattuu ja parhaimmatkin meistä joskus kompuroivat elämän kinttupoluilla.

12 comments:

  1. Hauskasti kirjoitettu Johanna;D Aika suoria sanoja Hägglundilta,ei mitenkään herrasmiesmäistä;D
    Toivottavasti tyttäresi nuori herrasmies on enemmän sellainen!

    ReplyDelete
  2. Tuota nuorten viatonta lempeä on ihanaa seurata. Siitä tulee mieleen oma ensi "rakkaus"
    ja tietenkin ensi surut. Aah...
    Hieno postaus jälleen.

    ReplyDelete
  3. Upseeri on tosiaan herrasmies. Ainakin joskus muinaisessa nuoruudessa kadetit olivat todella herrasmiehiä, siis oikeasti. Tanssilavalla oli kiva käydä.

    Oikein ihana tämä kirjoituksesti :) Ihana poikaystävä tyttärelläsi. Kumpa osaisin kasvattaa junkkareista yhtä fiksuja kuin tämä nuorimies vaikuttaa olevan.

    ReplyDelete
  4. Mä olen naimisissa upseerin kanssa, enkä ole niinkään varma siitä herrasmiesmäisyydestä... oikeasti. Suoraan sanottuna useat kollegat ovat leuhkaa ja todella epämiellyttävää porukkaa: pyrkyreitä, öykkäreitä, selkäänpuukottajia.

    Mukavaa viikkoa!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  5. Hyvin Charles tuntuu viihtyvän poikiensa seurassa, olisipa vaan rakastanut heidän äitiäänkin, niin olisivat ehkä säästyneet monilta murheilta nämä komiat nuorukaiset.

    Gustav Hägglundin lausuntoa minäkin ihmettelin. Tosin myönnän, että minun läskini ovat itse hankittuja, juuri tuon itsekurin puutteen takia.

    Hägglundin kommentti saataa aiheuttaa pullukoille lisää ahdistusta, varsinkin hyvin nuorille.

    Onneksi Suomessa on nyt todettu, että liikalihavoituminen on hidastunut.

    Uskon kuitenkin tavallasi, että läski on ikuista. ;-)

    ReplyDelete
  6. Oi kun suloinen tarina teidän nuoresta rakkaudesta <3 Täytyy myöntää, että hämmästyin ja petyin minäkin Hägglundin lausahduksista, olen pitänyt häntä tähän asti fiksuna ja todellisena herrasmiehenä, vaan näköjään saanut aivan väärän kuvan. Iskiköhän siksikin kun omassa peräpäässänikin olisi vähän pienentämisen varaa ;) T. Lenni

    ReplyDelete
  7. Ihana tarina nuorista kyyhkylaisista.

    Hägglundin pisteet putosivat ehdottomasti minunkin silmissa. Ei tartteisi aina aukoa paataan kaikesta...

    Mukavia kuvia Charlesista poikiensa kanssa. En kylla tykkaa siita miehesta, mutta pojat nayttavat viihtyvan aidosti isansa seurassa ja sehan se onkin tarkeinta.

    ReplyDelete
  8. Voi, kuninkaallisia häitä odotellessa... Eilen ystäväni kanssa luettiin tuota Anna-lehden juttua ja muitakin kommentteja, kuten sitä, että Hägglund on omia tyttäriään neuvonut pitämään vähän älyään vakan alla ja peittämään ylemmyyttään miehiltä, etteivät pelästy. Uskomattomia puheita fiksun oloiselta mieheltä.

    Ihanaa, että lähipiiriinne on asettunut tuo pieni herrasmies :)

    ReplyDelete
  9. Luin itsekin tuon Hägglundin haastattelun, ja hieman jäi ikävä vaikutelma siitä. :( Olisi herra voinut suunnata huomionsa vaikka muihin asioihin tällä kertaa...Olen aina pitänyt miestä näitä kommentteja fiksumpana, mutta taisinpa erehtyä.
    Voi ihanaa puppy lovea!! :) Tuli niin hellyttävä olo! :D

    ReplyDelete
  10. Hienot kuvat olet löytänyt tähän postaukseen, joka pursuaa asiaa. Ja söpöä puppy lovea. :)

    Nuo kuninkaalliset pojat ovat kuin Fenix-lintuja, jotka nousevat tuhkasta ja tragediasta. Toivon heille kyllä kaikkea hyvää ja viisautta elämäänsä. Ja isälleen toivon sitä onnea, joka tekee viisaaksi ja seesteiseksi. Ehkäpä hän on sen vihdoin löytänytkin?

    Terveiset täältä vappupallojen keskeltä, Johanna!

    ReplyDelete
  11. Yaelian, toistaiseksi meidän nuori upseeri ja herrasmies on ollut kuulemma vain ihana ;) Mutta kyllähän pojat osaavat olla aika julmia suorasukaisuudessaan. Näin muistan omilta kouluajoiltani.

    Sirpa, sydän jo syrjälläni odotan niitä ensimmäisiä suruja. Miten niistä sitten taas selvitäänkään... Mutta nyt kaikki on vain niin auvoisaa ja lutuisaa :)

    Assari, kuulostaapa mukavalta nämä muistosi tanssilavoista ja kadeteista! Olen ihan varma, että teidän junkkareista tulee ajattelevia, empaattisia herrasmiehiä. Sinä niin paljon touhuat ja vietät aikaa poikien kanssa :)

    Kristiina, niin kai se on, että tätäkin myyttiä vähän liikaa hehkutetaan. Ihmisiä ne upseeritkin ovat. Ja kai kilpailu on käynyt kaikilla aloilla kovemmaksi.

    Unelma, olen lukenut, että Charles on ollut pojilleen hyvin toisenlainen vanhempi kuin mitä hänen vanhempansa olivat. Näyttäisi toistaiseksi siltä, että pojat ovat kasvaneet suoraan.

    Kyllä taas on ikävä todellista herrasmieskenraalia, Adolf Ehrnroothia. Hän ei tällaisia sammakoita olisi varmsti päästellyt suustaan.

    ReplyDelete
  12. Lenni, minä ajattelen niin, että helpompi saada pesäpäästä yimääräisiä pois kuin korvien väliin lisää. Olin kyllä kovin pettynyt. Vielä kun Hägglund seuraavanakin päivänä jatkoi leukailuaan.

    Tuula, minäkin olin kovin kiukkuinen Charlesille aikoinaan. Mutta mitä enemmän lukee hänen lapsuudestaan ja elämästään, niin surku on tullut. Ja noinkohan hänestä koskaan tulee kuningasta.

    Fredrika, kuulostaa ihan uskomattomalta! Minä taas pienessä hölmössä päässäni ajattelisin, että älykäs nainen sitten löytää älykkään miehen, joka kestää naisensa älykkyyden...

    Italiansalaattia, tämä tuli niin odottamattomasti ja minusta ei sopinut ollenkaan Hägglundin suuhun. Tai ainakaan siihen mielikuvaan, joka minulla hänestä oli. Onhan hän ollut räväkkä lausunnoissaan, mutta tämä oli jo vähän enemmän kuin räväkkää.

    Ylva, luulen, että Charles löysi onnensa Camillan rinnalta. Katselin kuvia pojista ja näyttäisi, että heillä on mahdottoman lämpimät välit keskenään. Uskon, että se on tehnyt heistä vahvoja. Mukava nähdä miten tarina jatkuu.

    ReplyDelete