Tuesday, April 5, 2011

Päivä ilman kenkiä

Joitakin asioita pitää itsestään selvinä, kuten jalkineita. Jossain päin maailmaa ne ovat kuitenkin suurta luksusta, kuten puhdas juomavesi.


Lasten harrastepaikalla järjestettiin "Päivä Ilman Kenkiä" -tempaus. Tarkoitus oli vaeltaa tänään ilman kenkiä, mutta osallistua sai myös lahjoittamalla käytetyn, mutta vielä käyttäkelpoisen kenkäparin.


Kenkiä kertyikin yhden koulubussin verran. Tässä vain osa niistä. Jalkineet lähtevät kohti Etiopaa.

Tempaus oli osa Toms Shoes -yrityksen maanlaajuista kampanjaa.

Toms Shoes sai alkunsa vuonna 2006, kun amerikkalainen Blake Mycoskie Argentiinan matkallan hoksasi, että lapsilla ei ole kenkiä. Blake päätti tehdä asialle jotain ja alkoi valmistaa ja myydä jalkineita periaatteella, että jokaista myytyä paria kohti lahjoitetaan yksi pari Argentiinan lapsille ja nuorille. Kengät on tehty espadrillesten tyyliin.

Myöhemmin Blake teki uuden matkan Argentiinaan vieden mukanaan 10 000 paria kenkiä.

Sen lisäksi yritys auttaa organisoimaan hyväntekeväisyystapahtumia.

Kun kävelee päivän paljain jaloin (tai vaikka vain postilaatikolle ja takaisin) huomaa, että kengättömät jalat ovat alttiit jos vaikka minkälaisille ympäristön vaikutuksille.


Monet jalkasairaudet voitaisiin ehkäistä kengillä. Etiopiassa jalkineet ovat statussymboli ja lapset haaveilevat jalkineista.

12 comments:

  1. Nostit esille hyvän näkökannan. Siinä missä täällä mietitään keväisin, että mahtuuko vielä kumpparit jalkaan, ja menivätkö lenkkarit jo pieniksi, niin toisaalla joudutaan tulemaan toimeen paljon vähemmällä.

    Välillä muuten kun on tavara, vaate ym keräyksiä, niin tulee sellainen mieleen, että olisi kiva nähdä mihin keräykset lopulta päätyvät. Itse laitan UFF keräykseen vaatetta ja kenkiä, ja se jää loppujen lopuksi vähän abstraktiksi hommaksi, mutta eiköhän tuohon koneistoon voi luottaa. Toivon mukaan apu päätyy perille ainakin jossain muodossa.

    Kumisaapaskeli varmaan täällä tänään. Minulla on punaiset : )

    ReplyDelete
  2. Hyvä idea!
    Meillä oli entisellä paikkakunnalla ala-asteella urheiluvälineiden keräys rajan taakse.
    Ehkä tuollaiset keräyksen kohteet(vaatteet,tavarat,kengät) menevätkin oikeaan osoitteeseen.Usein kun on rahakeräysten jälkeen otsikoita kavalluksista ym.

    Täälläkin käyty viime kesän kenkäkavalkaadi läpi eikä entisistä mahdu enää jalkaan juuri mikään! Helpompaa tietysti olisi jos asuisi jossain missä pärjäisi esim.sandaaleilla läpi vuoden :)
    Mutta kumpparit ovat nyt kova sana!!

    ReplyDelete
  3. Hyvä postaus.En ollut ennen kuullut Tomsin kengistä,mutta hyvä periaate heillä on ,ja tuntuu hyvältä ostaa kenkäpari kun tietää,että toinen pari lahjoitetaan jollekin kengättömälle.

    ReplyDelete
  4. Hieno idea! UFF on se, mihin itsekin
    tulee vietyä käytöstä poistetut vaatteet
    ja kengät.

    ReplyDelete
  5. Hieno postaus. Tulipa muistojakin mieleeni. Sota-aikana olisin itsekin tarvinnut Ameriikasta kengät. :-) Mammani ompeli minulle sitten tollukkaat, niiden pohjaksi uhrattiin mamman nahkatilkuista ommeltu kauppakassi.

    ReplyDelete
  6. Anne, tuo on ihan totta, että on mukava tietää minne apu päätyy. Itse olen sen verran skeptinen, että mielelläni lahjoitan vain tunnettujen järjestöjen, kuten Punaisen Ristin, kautta. Monella hyväntekeväisyysjärjestöllä näyttäisi olevan aika suuret hallinto- ym. kulut.

    Olenko sanonut aikaisemmin, että mä kadehdin niitä sun punaisia kumppareita? :)

    Anne-Marie, onpas kiva ajatus toimittaa urheiluvälineitä sinne rajan toiselle puolelle. Uskon, että siellä on tarvitsijoita ja tyytyväisiä käyttäjiä. On aina mukava, kun voi auttaa ihan konkreettisesti.

    Sandaalit ovat kyllä kivat. Yksi tyttö meidän bussipysäkillä sinnitteli läpi melkein koko "talven" sandaaleilla, ilman sukkia, vaikka oli muutama pakkaspäiväkin :)

    Yaelian, itse kuulin tästä järjestöstä ehkä n. vuosi sitten. Silloin tuli tv:stä ohjelma. Ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin täällä meidän tienoilla tällaiseen keräykseen.

    Vahvistaa uskoa, että ihminen voi tehdä aika monenlaisia asioita kun vain päättää :)

    Sirpa, Suomessa ollessa tulivat myös UFF:n laatikot tutuiksi. Luulen, että niihin lahjoittaminen on lisääntynyt entisestään.

    Unelma, kiitos kun kerroit tämän tarinan. Nämä ovat niitä asioita, jotka ovat ihan lähihistoriaa, mutta harvemmin niistä puhutaan ja muistellaan. Ihmiset olivat kekseliäitä ja kaikki käytettiin hyödyksi.

    ReplyDelete
  7. Ihanan asian puolesta kannattaa tempaista ja toivotaan että useat onnelliset kohta kävelevät "uusilla" kengillään onnellisena...

    ReplyDelete
  8. Hyvän asian puolesta - kiva tapa kerätä apua sitä tarvitseville!

    ReplyDelete
  9. Ihanuudet, katselin vähän netistä kuvia esim. tuosta podoconiosis (mikähän olisi nimi suomeksi) sairaudesta ja näyttää hurjalta. Jalkineilla saataisiin tauti häviämään. Yllätyin myös siitä, kuinka hyväkuntoisilta lahjoitetut jalkineet valtaosin näyttivät :)

    Salanimi, on niin monia juttuja joita ei edes ymmärrä olevan vialla. En ollut aikaisemmin esim. kuullut siitä, että lapsilla pitää olla kengät jalassa jotta voivat osallistua kouluun...

    ReplyDelete
  10. Minä en toisaalta yhtään ihmettele miten hyviltä ne näyttää...kaverini aina englannissa kertoo miten uutta ja siistiä tavaraa englannistakin löytyy kirppiksiltä.Kulutustottumukset vähän ehkä erit kuin täällä Suomessa.Ja on se varmaan syy,ettei monikaan kehtaa tonne tuoda huonoja kenkiä...naapurit ihmettelis(Joku varmaan ostanut uudetkin)
    Mullakin odottaa tossa eteisessä Jasonin pienet päiväkotikumpparit postitusta mun siskon tytön tytölle...näin meillä kierrätetään.

    ReplyDelete
  11. Ja vielä unohtui kertoa hauskajjuttu kierrätyksestä.Afrikassa sitä todella osataan kierrättää tai käyttää hyväkseen kaikki mitä on saatu...katukuvassa näkyi helteessä...luistimet ilman teriä,monot ja karvahattu...nämä vain mainitakseni.Otetaan oppia näistä!!!

    ReplyDelete
  12. Ihanuudet, minä aina ihmettelen lasten hohtavan valkoisia lenkkareita ja sukkia. Sukat tietysti pysyy valkoisina, kun ne uittaa kloriitissa :) Lenkkarit hinkataan joka ilta Ajaxilla. Näin ainakin naapurini minua opasti, kun voivottelin että en saan valkoista pysymään valkoisena.

    Mutta totta on myös, että tavarat kiertävät joutuisasti. Edes saman perheen sisällä tuotteita ei aina malteta kierrättää. Ja kivaa hommaahan se shoppailu on, mutta itse olen oppinut kuitenkin nuukailemaan ja miettimään tarkasti.

    Liikuttava tuo näkemäsi kuva Afrikasta!

    ReplyDelete