Sunday, March 27, 2011

Uintia ja sukellusta

Varmat kevään merkit ilmaantuivat tänään. Nimittäin naapuruston uimajoukkueen ensimmäinen vanhempainkokous pidettiin klubitalolla.


Juniori ei vielä pääse kokeilemaan laitesukellusta, mutta mikään ei estänyt häntä tänään vaeltamasta ympäri taloa maski naamalla ja räpylät jaloissa...



Joka vuosi aloitamme kesäuinnit yhtä innokkaina. Tänä vuonna altaaseen kipaistaan ensimmäisen kerran toukokuun alkupuolella. Treenejä on kuutena iltana viikossa ja kuukauden treenien jälkeen on ensimmäiset kisat. Kuuden viikon ajan joka tiistai-ilta on uimakilpailut, muut illat harjoitellaan. Meillä on kuusi eri joukkuetta vastassa. Lisäksi on yhdet tai kahdet suuremmat kisat, joihin voivat osallistua kaikki kesäuimatiimit.

Tähän saakka olemme olleet hyvin voitokkaita ja vastus kovenee vuosi vuodelta. Sarjoja on 5-18 -vuotiaille pojille ja työtöille. Meidän naapuruston joukkueessa vuosi sitten oli yli 150 uimaria. Nyt veikataan, että määrä olisi kasvanut. Tiimillä on kolme valmentajaa, pari apuvalmentajaa ja vanhemmat ahertavat vapaaehtoisina.

Minun suosikkihommiani kilpailuissa on olla “kid pusher” eli töniä lapset oikeille paikoille oikeaan aikaan. Siinä oppii hyvin tuntemaan naapuruston lapset. Toinen hauska työ on jakaa altaasta nouseville uimareille osallistuja- ja voittajanauhoja. Koska vanhempia on toiminnassa mukana reilusti tehdään töitä yleensä parissa kisoissa ja muut kisat ollaan vain kannustamassa.

Mutta täytyy myöntää, että kun heinäkuun puoliväli koittaa ja viimeiset kisat ovat käsillä on aika ryytynyt olo. Silloin aina vähän kiristelemme hampaitamme ja mietimme, että ei enää ensi kesänä. Kummasti vajaassa vuodessa ehtii unohtaa helteiset uima-altaan äärellä vietetyt tunnit, tuntikausiksi venyvät kilpailut milloin missäkin päin maakuntaa, loputtomat automatkat ja eväiden pakkaamiset. Lapset ovat toiminnasta innoissaan. Ja kun katsoo satapäistä hälisevää lapsilaumaa, niin eihän siinä voi olla itsekään innostumatta.

Tänä keväänä vanhimmat lapsemme ovat riittävän vanhoja aloittamaan sukellusharrastuksen. Tänään käytiin hankkimassa sukellusvälineitä ja ensimmäinen oppitunti on viikon kuluttua. En tosin tiedä onko minusta puolentoista kuukauden kuluttua katsomaan, kun lapset ja mies talsivat tankit selässä järveen. Opin taas ihan uuden asian: sukellusharrastuksesta saa joissakin yliopistoissa lisäpisteitä ja opintoviikkoja.

12 comments:

  1. Wau, kylläpä te uittekin ahkerasti! Ja paljon on pieniä ja isompia uimareita. Ei ihme, että ainakin aikuisen mieleen hiipii epäilys, että vieläkö ensi vuonnakin jaksaa :) Tsemppiä tulevaan kauteen!

    Laitesukellus (toki ihan snorklauskin) on hieno harrastus. Minä kuljin pienen ikäni isäni mukana sukellusreissuilla, ulkomaita myöten, ja ne matkat olivat todella mieleenpainuvia. Itsekin olen sukeltamista kokeillut, mutta enimmäkseen sisäaltaissa. Isä puolestaan on sukeltanut ympäri maailmaa ja tarjoilee nykyään mm. ruokaa hylyistä nostetuilta lautasilta ja muilta astioilta :) Malttia ja varovaisuutta vain matkaan, niin kaikki sujuu hyvin.

    ReplyDelete
  2. Voih..meillä sataa tänään vielä lunta!!Joten uimisesta on turha vielä haaveillakaan :(

    Laitesukellus voisi olla hienoa!
    Teillä riittää nyt paljon puuhaa kesään asti...
    hatun nosto ahkerille vanhemmille!

    ReplyDelete
  3. Teillä on sitten ahkeria ja taitavia uimareita;D Ei ihme,että kyllästyttää pitkän uintikilpailurumban jälkeen,mutta varmaan välillä kivaakin.
    Itse olen vain snorklannut,tosin ihanissa vesissä Bonaire-saarella Karibiassa.

    ReplyDelete
  4. Loistava harrastus joka vie mukanaan, itselläni on lisenssi harmittellen vain liian myöhäistä lajin löytöä. Olisi ollut niin paljon sukellettavaa aikaisemmin ;)

    ReplyDelete
  5. Satu, kiva kun kommentoit! Minä vähän tarvitsen tällaista rohkaisua, sillä jotenkin vain hirvittää antaa lasten mennä veden alle... Mutta se avaa heille varmasti ihan uusia asioita, uusia maisemia. Kertomus isäsi tarjoiluastioista kutkutti mielikuvitustani!

    Anne-Marie, kyllä tässä taas täytyy ottaa ylimääräisiä vitamiineja ja kahvikupposia, että kaikki tulee tehtyä ;) Muuten, arvaapa mitä luen taas kesällä siellä uima-altaan reunalla - mulla on vino pino lehtiä, joiden sisällön olen taas autuaasti unohtanut. Kiitos Sinulle!

    Yaelian, Sinä olet käynyt kyllä vaikka missä mielenkiintoisissa paikoissa. Ja siellähän olisi Eilat, joka on käsittääkseni erinomainen sukelluspaikka.

    Ari, kiitos myös Sinulle rohkaisusta. Kuten tuossa Satun kommenttiin vastailin, niin tämä laji minua vähän hirvittää. Lapset ovat kyllä intona ja saavat hyvän koulutuksen, joten eiköhän siitä hyvä tule :)

    ReplyDelete
  6. Huh. Kuulostaa oikein hauskalta mutta näin äidin näkökulmasta ajatellen aika rankaltakin kun kausi on noin intensiivinen. Ja ollaanpa teillä kovin aktiivisia. Tuosta jää kyllä ihanat muistot sekä lapsille että vanhemmille kun yhdessä puuhataan koko naapuruston voimin. Meidän uima-allaskausi alkoi maaliskuun alussa mutta en ainakaan ole kuullut että meillä olisi vastaavanlaista toimintaa.

    ReplyDelete
  7. Saya, voi te olette jo päässeet altaalle!

    Kyllä tässä toiminnassa päähuomio on kuitenkin seurustelulla ja yhdessäololla. Esim. kisoissa lapset seurustelevat, pelaavat ja touhuavat keskenään ja kukin vuorollaan käy sitten hyppäämässä altaaseen, kauhoo vähän matkaa ja jatkaa sitten taas seurustelua :) Vanhemmilla (99%) on myös sellainen fiilis, että vietetään aikaa yhdessä ja touhutaan lasten kanssa.

    Meilläpäin nämä kesäuintijoukkueet ovat suosittuja. Meidän puheenjohtaja on tehnyt kyllä loistavaa työtä ja hänellä on hyvin ammattimainen ote. Budjettikin on kohtuullisen suuri osallistujamaksuineen ja sponsoreineen.

    ReplyDelete
  8. Hei,
    jos haluaisit luettavaa lisää Johanna-kirjakerhossa oli tosi hyviä ale-kirjoja...
    http://johanna.fi/johanna/content/article/23995

    ole yhteydessä,jos löytyy kiinnostavaa... ;-)

    ReplyDelete
  9. Anne-Marie, kiitos! Yritän hetimiten käydä tutkimassa. Tiesitkös, että Sinä olet kyllä varsinainen helmi aarteiden joukossa :)

    ReplyDelete
  10. Kylläpäs teillä on siellä inteensiivinen uimakausi ja kova harkkatahti.Meidän kuustoista vee treena jo yhdeksän kertaa viikossa,mutta on uinut jo yhdeksän vuotta kilpaa.Onneks ei itse enää tartte kovin paljoa hallilla kulkea...harkat hoituu jo itsestään.Ensi syksyllä lähtevät uimaleirille seitsämäksi viikoksi Espanjaan,meillä kun iso uimahalli menee kiinni vuodeksi.
    Työkaverini 13 vuotias poika harrastaa laitesukellusta ja pääsi muutama viikko sitten Israeliin sukeltamaan...vauh mikä kokemus nuorelle miehelle.Upea harrastus,mutta ymmärrän kyllä pelkosi.
    Meidän seitsämäntoista vuotias poikamme haaveilee laskuvarjohyppy-armeijasta vuoden päästä,kyllähän sekin vähän pelottaa,mutta life is life...ja lapset kasvaa.
    ihana kevät siellä!

    ReplyDelete
  11. Ihanuudet, teillä on kyllä sitten aika vilskettä! Uinti on kyllä vaativa laji ja varsinkin sitten, kun ikää tulee enemmän. Uimaleieri on muuten varmaan mahtava juttu! Ja siinä tulee sitten harjoittelua myös läpimässä ilmastossa. Vai onko harkat sisähalleissa?

    Kyllä kai se on meidän äitien osa olla aina vähän huolissaan. Toisaalta olen ajatellut niin, että tärkeintä on saada perusteellinen opetus ja pikkuhiljaa harjoitusta. Eiköhän se järkikin pysy päässä.

    ReplyDelete