Tuesday, March 15, 2011

Kill Devil Hills

“Voimalla seisemän miehen, voimalla seitsemän miehen…” hyräilin mielessäni, kun katselin miniatyyrityötä ensimmäisestä onnistuneesta lennosta. Ajelimme perheen kanssa Pohjos-Carolinan Outer Bakseille ajatuksena käydä tutustumassa Wrightin veljesten historialliseen muistomerkkiin. (KUVIA VOI KLIKATA SUUREMMIKSI.)

Muistomerkki on paljon enemmän kuin patsas kukkulan huipulla, josta veljekset Orville ja Wilbur Wright vuoron perään joulukuun 17. päivänä 1903 ohjasivat mekaanisen lentokoneensa kohti Atlantin tuulia. Ilmassa oli käyty ennen tätä yritystä, mutta ei koskaan miehitetyllä koneella, jota voitiin ohjata ja joka voitiin laskea turvallisesti maan pinnalle.

Pohjois-Carolinan Kitty Hawk ja Kill Devil Hills valikoitui lentopaikaksi Atlantin voimakkaiden tuulien ja rannan pehmeän hiekan vuoksi - kuka sitä kovalle kalliolle haluaisi laskeutua. Ensimmäisen lennon kustannukset kaikkine vuosien mittaisine tutkimuksineen, testeineen ja koneenrakentamisineen olivat n. 1000 dollaria. Veljekset saivat rahat hankkeeseensa pyörittämästään polkupyöräkaupasta. Myytiin ja korjattiin siellä paljon muitakin härveleitä, mutta polkupyöriä etupäässä.

Kuva mäen huipulta alas laskeutumisalueelle. Kuvassa erottuvat niukin naukin neljä kivipaatta, jotka ovat pystytetty neljän ensimmäisen laskeutumispaikan kohdalle. Orvelle ja Wilbur lensivät vuoron perään.

Ensimmäinen lento kesti 12 sekuntia ja lentomatkaa kertyi n. 36 metriä, kontrolloidusti, seitsemän miehen yhteistyönä. Orville oli ohjaksissa ja Wilbur juoksi rinnalla. 17.12.1903 lennettiin neljä kertaa ja viimeisellä kerralla Wilbur lensi jo lähes minuutin. Sen jälkeen pojat lähettivät isälle Ohioon sähkeen.

Olimme onnekkaita, sillä laskeutumisalueella kävellessämme pääsimme vielä nauttimaan neljän hävittäjän ylilennosta. Voin vain kuvitella, kuinka lentäjä-ässät kaihoavat nähdä paikan, josta kaikki alkoi. Itsekin olin erottavinani tuulen ulinasta historian siipien havinan.

Mäen huipulle oli aika kiipeäminen. Tuuli oli hurja. Onneksi ei tarvinnut raahata lentokonetta mukana, kuten Wrightin veljekset.

Toki teimme retkellämme muutakin. Outer Banks on suosittu turistikohde kesäisin. Off season on siitä kivaa aikaa matkustaa, että ruuhkaa ei ole minnekään, hinnat ovat edulliset ja palvelu ystävällistä.

Ruokapaikan yritimme jälleen löytää niin, että suosisimme perheyritystä. Tähystimme ei-ketjuuntuneita ravintoloita ja valitsimme paikan, jonka pihassa oli eniten autoja. Kylpyhuoneet olivat siistit ja ruoka valmistettiin avokeittiössä, joten arkailematta kävimme ruokapöytään. Hiukan seinältä haikeasti tuijottavat peurat aluksi hirvittivät, mutta mereltä aamutuimaan kalastettu saalis maistui siltikin erinomaiselta.

Hotelli oli aivan meren rannassa. Heti pienen hiekkakummun takana tyrskysi Atlantti ja vaikka viileä olikin, niin simpukoita ja sileitä kiviä oli mukava etsiä. Ja juosta karkuun hurjasti pauhaavia aaltoja.

Ihailimme myös valtaisia hiekkadyynejä. Roanoke Islandilla kävimme tutustumassa alueisiin, joihin ensimmäiset maahanmuuttajat Englannista saapuivat 1500-luvulla. Kirjoitan tästä myöhemmin. Loppuviikosta on jokin retki tarjolla, mutta mies ei suostu paljastamaan mikä. Johonkin taas ajellaan.

Virginialainen parskunta tuli häämatkallaan tutustumaan muistomerkkiin. Auton kirjoitukset kertovat kaiken. Matkustajan puolen ikkunassa luki "Bride".

8 comments:

  1. Kiitos tästä virtuaalimatkasta! Mielenkiintoinen matka,lentohistorian syntymäpaikalle:)Ensin luulin että tuossa ensimmäisessä kuvassa oli oikeita ihmisiä,kunnes suurensin kuvan;D

    ReplyDelete
  2. Kiehtovaa historiaa! Ja hiukan aikaa jouduin miettimään tuota häämatkalaisten auton ikkunassa olevaa päivämäärää ennen kuin se aukeni :-)

    ReplyDelete
  3. Yaelian, tämä oli taas niitä kohteita, joissa nousi pala kurkkuun. Mietin, että mitä kummaa mahtoi poikien päässä liikkua, kun niin härkäpäisesti halusivat lentää. Ja sitten vielä ne hävittäjät lensivät yli...

    Katri, olen monet kerrat pöllöillyt näiden päivämäärien vuoksi! Aikansa vei tottua tähän käännettyyn järjestykseen, mutta edelleenkin teen virheitä. Tykkään enemmän eurooppalaisesta loogisesta järjestyksestä :)

    ReplyDelete
  4. Wau, mikä reissu teillä ollut ajassa taaksepäin :). Mä myös luulin ekassa kuvassa olevan oikeita ihmisiä! Huh, mikä kiipeäminen tuonne mäen huipulle ja kun tuulee kovaa! Tuo aallokkoa karkuun juoksu- kuva hauska ;)! Elämyksellistä loman jatkoa!

    t.Minna :)

    ReplyDelete
  5. Kiitos jälleen mukavasta historiallisesta tietoiskusta. ;)

    Mä sekoilen jatkuvasti noiden päivämäärien kanssa, niin epäloogista se täällä on. ;)

    ReplyDelete
  6. Tässä postauksessa oli totisesti historian siipien havinaa. ;) Olisi ollut hienoa olla paikanpäällä todistamassa ensimmäisiä lentoja. No, onneksi jälkipolville on jätetty jotain konkreettistä nähtävää ja omilla mielikuvilla voi sitten täydentää fiiliksiä. :)

    ReplyDelete
  7. Minna, tästä miniatyyristä oli tehty myös ihmisten kokoinen teos ulos. Lomaa jatketaan, tosin huomaan että lapset pitävät sellaista vauhtia yllä että alkaa jo varttuneempi väki (siis minä) hyytyä.

    Itkupilli, tämä päivämäärä asia minua jaksaa aina hämmästyttää. Firmat, joilla on toimintaa muualla kuin USA:ssa sitten käyttävät näitä kuukausilyhenteitä, jotta ei mentäisi ihan sekaisin.

    Jos joskus etsitte kivaa rantalomapaikkaa muualla kuin siellä Pacificin rannalla, niin suosittelen lämpimästi Outer Banks. Rauhallisempi kuin esim. Virginia Beach tai Myrtle.

    Ylva, lento on mielestäni toistettu ihan nykyaikana. Kone rakennettiin uudelleen ja sillä lennettiin. Minä vain ihmettelen, että miten Wrightin veljekset osasivat ottaa kaiken huomioon. Kone koottiin suhteellisen vaatimattomista tarveaineista ja materiaalit ja työkalut olivat samoja kuin polupyörissä. Mutta vahva tahto vie vaikka läpi harmaan kiven :)

    ReplyDelete
  8. Nii-in, vahva tahto ja jonkinasteinen hulluus... ;DD

    ReplyDelete