Wednesday, March 2, 2011

Etana, etana näytä sarves

Vuoden ensimmäinen ukkosmyrksy on takana. Salamoi ja ukkosti niin, että koko talo tärisi. Kesä on väistämättä tulossa. Kaupasta löytyi myös sarviaan näyttelevä etana.

Parina ensimmäisenä Amerikan vuotenani ihmettelin, että kuka kumma voi näitä täkäläisiä leivonnaisia syödä. Maut tuntuivat tottumattoman suuhun esanssisilta, keinotekoisilta, kakkujen pohjat teollisuusmössöltä ja kuorrutuksissa maistui sokeri ja… sokeri. Nykyisin popsin ihan hyvällä ruokahalulla, vaikka usein huomaan että ajatus kakusta oli parempi kuin kakku itse.

Silloin kun leivon, leivon suomalaisittain tai eurooppalaisittain. En ole edes opetellut näiden Amerikan herkkujen tekemistä. Minulla menee sisu kaulaan viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan lisätä sokeria ja rasvaa.

Vieraillekin olen värkännyt perinteistä mansikkakakkua ja erityistä herkkuamme kinuski-omenakakkua. Mansikkakakun kuorrutus jaksaa kummastuttaa yhtä paljon: miten voi olla näin ilmava kuorrutus? Aluksi kerroin, että se on kermavaahtoa, nykyisin sanon, että siinä on joukossa kermaa. Nimittäin kermavaahtokuorrutus aiheutti kummeksuntaa.

Kaikille vieraille en enää tarjoa leipomuksiani tai jos tarjoan, niin varalla on myös Amerikan herkkuja. Kehuin kerran ystäväni kakkua, joka olikin mainio ja kaiken lisäksi koulubussin muotoon tehty. Ystäväni katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: “Nämä ovat kaupan valmiista pakkauksista. Eihän kukaan enää tee itse pohjia tai kuorrutuksia, kun kaupasta saa niin hyviä valmiita”. Oikeastaan vasta silloin ymmärsin, että leipomusteni täytyy tuntua aika oudoilta tottumattoman suuhun. Ihan kuten itsellänikin alkuvaiheessa.

Etanakakun pohja on tehty pyöreään vuokaan. Se on halkaistu keskeltä ja puolikkaiden väliin laitettu täytettä. Muoto on juuri passeli etanalle.

ONNELLISTA, AURINKOISTA MAALISKUUTA!

26 comments:

  1. Tuo etanakakku oli hauska :) Tosin nyt täytyy sanoa, että viimeistään tässä vaiheessa en sopeutuisi sinne meren taakse. Minä haluan tehdä kakut alusta loppuun itse ja todellakin käyttää kermavaahtoa kuorrutteena.
    Ranskalaisessa keittiössä muuten myös lorahtaa kermaa ja kuluu voita siinä määrin, että jo sekin välillä hirvittää. Onkohan sikäläinen taso voin, sokerin ja kerman kanssa sama kuin Ranskassa vaiko pahempi?

    ReplyDelete
  2. Amerikan kakuista voi parhaiten sanoa, että "moni kakku päältä kaunis". Ne on oikeasti ihan hirveän makuisia! Kakkuosa järjestäen kuivaa ja ne täytteet... you know :D

    ReplyDelete
  3. Assari, sanoisin että täällä laitetaan rasvaa, sokeria ja suolaa antamaan makua. Kaikki muut maut ja maustaminen ovat sitten haittatekijöitä. Useimmat näistä kakun kuorrutuksista ovat voipohjaisia (kaupan valmiit kai margariinia). Ja todellakin kuorrutus ostetaan valmiissa purkissa ja pohjatarpeet valmiissa paketissa. Sekaan laitetaan vähän vettä ja hetken kuluttua on tarjolla ITSETEHTYÄ leivonnaista.

    ReplyDelete
  4. Nanna, I know. Mutta ikävä kyllä näihin on jo sen verran tottunut, että menevät kurkusta alas. Lapset ovat siitä hauskoja, että tykkäävät molemmista. Esimerkiksi tämä Etana yksilö hävisi aika nopeasti autuaammille sarviennäyttely maille.

    ReplyDelete
  5. Nuo värit! Sininen ja vihreä ovat vähemmän syötyjä värejä, siis "musta-tuntuu" arvioituna. Tosin cupcaket ja muut koristelu tilpehöörit kun yleistyvät täälläkin, niin tottumukset saavat uusia ulottuvuuksia.

    Täytin aikoinaan 18v Italiassa. Sain siellä synttäripäivänä vaaleanpunaisen kakun, johon oli koristeltu pepsodentin sinisellä "Happy Birthday". Koriste maistui kyllä ihan hyvälle, vaikka vähän vieraalle tuntui tuo väriyhdistelmä ensinnä.

    ReplyDelete
  6. Anne, mutta sulla oli varmasti sitten Pepsodent-hymy, kun kakkusi sait! Tiedätkö, en enää osannut ajatella asiaa tältä kantilta. Muistan kyllä aluksi miettineeni, että kuinkahan paljon lisäaineita kuorrutteisiin on laitettu värin aikaansaamiseksi. Tuohon keltaiseen olivat saaneet lisättyä vähän sitruunanmakua, joten kakku oli oikein "raikas" ;)

    ReplyDelete
  7. Voi, kuinka hauska etana :)

    Minäkään en osaisi kuvitella leivontaa noin valmiista aineksista :/ Kun on tottunut tekemään kaiken alusta asti itse, nykyään koristeetkin, en usko, että tottuisin tuohon tapaan. Nuo lisäaineet ja keinotekoiset jutut ihan pelottaa, jos kerran kaupasta kaikki hankitaan. Monesti olen sikäläisten leivontablogien viidakossa seikkaillessani ihastellut upeita kakkuja ja muita leivonnaisia, mutta joskus siellä katsellessa tulee tunne, onko osa kakuista jo "liiankin" hienoja. Ja tosiaan, jos hienoa on vain päällinen, niin...

    Johanna, leivo sinä vain rohkeasti vieraillekin omalla tavallasi! Vai eivätkö vieraat sitten ota, jos ei ole heidän tyylillään tehtyä tarjolla?

    ReplyDelete
  8. Satu, minua hirvittää näissä nykyisin myös keinotekoiset makeutusaineet, kun kaloreita yritetään saada vähemmäksi. Säilöntäaineiden määräkin on varmasti melkomoinen.

    Ystäväni kommentin jälkeen ajattelin, että en halua olla huono emäntä. Näihin makuihin tottuneelle suomalaiset leivonnaiset taitavat tuntua aika mauttomilta. Paras ratkaisu on siis ollut tarjota molempia. Lapsivierailta jäävät suomalaiset herkut kokonaan syömättä.

    Marjapiirakan tein kerran. En tee toista kertaa. Reippaasti lisäsin sokeriakin yli ohjeen ja meidän perhe oli piirakkaan ihan tyytyväinen. Vieraat vaivihkaa työntelivät syömättä jääneet piirakan palat roskiin ;)

    ReplyDelete
  9. Kiitos vinkistä. Tiedänpä miten varautua amerikkalaisiin vieraisiin, en ehkä edes yritä tarjota suomalaisia mauttomia leivonnaisia. Kaupoissahan on aivan valtavat määrät valmiita kakkuja ja leivonnaisia. Ja ne eivät edes maksa juuri mitään. Maku on vain sellainen, ettei minun tee niitä edes mieli vaikka makeasta pidänkin. Eipä teetä tuskaa kävellä kakkuosaston ohi.
    Olen vakavasti miettinyt, että minun täytyy alkaa leipomaan leipäkin itse kun kaupan leivissä on monissa sellainen makeus mukana mikä tökkii.

    ReplyDelete
  10. Saya, saatan olla tässä asiassa väärässäkin, mutta olen ajatellut varmuuden olevan parasta. Ja kun makuaisti on turrutettu näillä yltiömakeilla ja esanssisilla mauilla, niin ei varmasti pelkistetyt maut enää maistu.

    Tuli myös mieleeni, että ehkä ystäväni ajatteli perinteisen sokerikakkupohjani olleen epäonnistunut! Rakennehan on kovin erilainen verrattuna täkäläiseen höttöön.

    Onkohan Sinulla Targettia lähellä? Heidän omalla Archer Farms´-merkillään myymä Tuscan brean ja Whole wheat bread ovat mielestäni onnistuneita. Paahtoleivät ovat järjestään aika makeita. Juuri muuta leipää ei silloin aikoinani muuttaessa ollut edes tarjolla.

    ReplyDelete
  11. Vieläkö siellä tehdään kauniita kakkuja pelkästään koristeeksi? Kakkupohja styroksia tms. ja päällyset kovettuvaa, en enää muista mitä. Nättiä asetelmia esim. jouluksi niistä saikin. Syötävät tehtiin erikseen.

    Amerikkalaiset omena- ja kurpitsapiirakat olivat erinomaisia. Mutta makeeta hurjasti jokapaikkaan, kuten vaahtokarkkia perunamuusin päälle ja uuniin paistumaan. Olisikohan makuasiat erilaisia USAn itärannikon tuntumassa, omat kokemukseni ovat sieltä.

    ReplyDelete
  12. Pikolini, olen nähnyt koristekakkuja, mutta vain kauppojen rekvisiittana. Niitä kyllä luulee ihan oikeiksi :)

    Länsirannikolla mielestäni oli moni ruokabuumi edellä aikaansa, esim. leipien valikoima oli suurempi ja orgaanista ruokaa oli paremmin tarjolla. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että leivonnaisten suhteen en oikeastana huomannut eroa. Resepti tuntuisi olevan sama: makeaa ja paljon.

    Kuule, olen jo tottunut tuikkaamaan vaahtokarkkeja mm. kurpitsapiirakan päälle. Tässä taannoin maistoin ihanaa salaattia, jossa vaahtokarkit olivat osana mm. mandariinin palojen ja kaalin lisäksi.

    ReplyDelete
  13. Kiva etanakakku, mutta ei kuulosta herkulliselle näin suomalaisittain :)

    ReplyDelete
  14. Mä en ole päässyt vieläkään amerikan makeiden herkkujen makuun, niitä voi maistaa ihan pikkusen, mutta sitten rupee makeus suorastaan etomaan.

    Mutta hauskan näköisiä ne kyllä on ja koristelun suhteen mielikuvituksella ei täällä näytä olevan mitään rajoja. ;)

    ReplyDelete
  15. Hih..minä luulin tuon olevan ensin muovailuvahaa ;-)
    Joo,meillä aiheutti suurta ihmetystä siellä käydessämme vihreä ketsuppi,sininen jäätelö ja sellaiset tosi imelät siniset mehut.
    Jäivät meidän lapsilta syömättä/juomatta.

    Jatka vaan omia leipomuksiasi ;-) Jospa jokunen osaisi arvostaa aitojakin makuja ;-)

    ReplyDelete
  16. Ihana etana!!! :) Täytyy myöntää, että itse pidän juuri niistä itsetehdyn makuisista leivoksista, ja vierastan liian suurta rasvan/sokerin/esanssin yhdistelmää, tuntuu että hampaat kalisee pois ja suuhun jää kilon sokerikelmu koko päiväksi. Onhan se tietysti totta, että jos on aina tottunut vain jotain tietyntyyppistä syömään, kaikkea muuta on vaikea arvostaa. Vaikka kyseessä olisikin aidosti maukas ja oikeista raaka-aineista leivottu tuote...
    Minä järjestän silloin tällöin "eksoottisen ruuan iltoja" italialaisille ystävilleni. Saatan tarjota karjalanpaistia, currykanaa, täysjyvämuffineja, lihapullia kermakastikkeessa tai muuta yhtä "eksoottista" :D Yleensä ruuista kyllä pidetään, kun ensin tajutaan, ettei siellä sisällä mitään myrkkyjä ole, ja huomataan, että maku on suorastaa herkullinen... :)
    Suomalainen täytekakku herättää täälläkin kummastusta, sen takia että siinä on marmelaatia ja hedelmiä täytteenä. Täällä täytekakku täytetään yksinomaan kreemillä, ei millään muulla. Minä vain en ole ikinä tottunut täkäläiseen tapaan täyttää kaikki tortut ja leivokset sillä joka paikkaan tungettavalla kreemillä. Kun on olemassa kermavaahtoa, marmelaatia ja hedelmää... Joka paikassa omat erikoisuutensa!! :)
    Mutta olen tyytyväinen, koska sain umpi-italialaisen appiukkoni syömään täysjyväpastaa ja kalkkunalihapullia, ja nyt hän aikoo jopa adoptoida ne omaan ruokavalioonsa. Että näinkin "erikoisia terveysruokia" italialaisetkin saattavat syödä :D

    ReplyDelete
  17. Hei, täällä toinen joka luuli muovailuvahaksi...
    Nää on kivoja postauksia, erot miten teillä ja miten meillä. Hauska lukea, tunnustaudun itse sen verran sivistymättömäksi että en ole käynyt yhdysvaltojen lähelläkään :)

    ReplyDelete
  18. Aika söpö kakku,vaikka ensin piti miettiä onko aito vai ei! Yhdysvalloissa asuessa söin sekä ihania leivonnaisia että joskus älyttömän makeita juttuja,jotka nykyään eivät millään maistuisi,Mistä pidin erityisen paljon olivat Marie Callanderin ihanat pakastepiirakat;oh chocolate satin pie,still dream of you...;D
    Muutama vuosi innostuin kahlattuani läpi ihania leivontablogeja tekemään koristeltuja kakkuja,ja hankin kokonaisen arsenaalin koristelujuttuja.Joitakin sellaisia fantasiakakkuja on tullut tehtyä ihan alusta asti,mutta harvoin.Täällä Israelissa monien leipomoiden tarjonnat ovat nykyään ihan mielettömän hyviä,mutta koska yritän kovasti laihtua,niin yritän pysyä kaukana niistä...

    ReplyDelete
  19. Joo minuakin hàiritsee esanssi ja usein myòs alkoholinmaku perus kakuissa. Kyllà ne itsetehdyt on aina vaan ne parhaimmat vaikka kovaa jo olenkin tottumassa myòs nàihin paikallisiin. Toi "myòs kermaa" oli hauskasti sanottu, hehe

    ReplyDelete
  20. Symppis etana :)! Teeppä vieraillesi suklaakakkua, mutakakkutyyppistä se varmasti uppoaa suukkiin kuin suukkiin. Monissa täytekakuissahan ulkomailla ei ole kuin päällä upea sokerihumalakoristelu ja sisältä kuiva. Mä kyllä mielelläni maistaisin tuota kakkua! Ja niitä amerikkalaisia esanssileivoksia, ihan vertailunkin vuoksi :). Musta on ihanaa, että vain mielikuvitus on rajana täytekekkujen ja muffinien ulkonäössä, toki arvostan ihan perinteistä mansikkakermakakkua tai kinuskikakkua ja "tavis"koristelulla.

    Jännittävää, että siellä kesä kolkuttelee ukkosmyrskyn ominaisuudessa ;)! Täällä tuntui keväiseltä linnunlaulun ja räystäältä tippuvien vesipisaroiden (sulavasta lumesta) johdosta, ihanaa!

    t.Minna

    ReplyDelete
  21. Koskaan en ole amerikkalaista kakkua maistanut mutta etana näyttää söpöltä :)

    Ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla sokerimassaa tytön synttärikakkuun, aina ennen olen tehnyt kermakakkuja.

    ReplyDelete
  22. Äää muovailuvaha leivoksia ihan selvästi ;)

    ReplyDelete
  23. Hauskan näköinen kakku, tosin just sen näköinen, ettei sitä kannata syödä. Minusta se on sääli, että siellä on turrutettu makuhermot keinotekoisilla aineilla aitojen aineksien sijaan.

    Mutta ideana tuo on niin hauska, että pistän kyllä korvan taakse, sillä Minin synttärit ovat toukokuussa ja olisi kiva tehdä muunlainen kakku kuin ihan tavis. Kiitos vinkistä!

    ReplyDelete
  24. Mari, etana hävisi aika vauhdilla... nopeampaa kuin ihan etananvauhtia. Mutta tästä saa kyllä hyvän idean vähän vähemmän esanssiseen leivonnaiseen

    Itkupilli, usein olen ollut ihmettelyn kohteena, kun en esim. lasten synttäreillä syö kakkua. "Tahdonvoima" saa kovasti ihailua osakseen ;) Mutta silmänruokaa on kyllä sitäkin enemmän.

    Anne-Marie, Sinäpäs sen sanoit! En itse edes ymmärtänyt, mutta muovailuvahaltahan tämä näyttää. Maku oli sitten kai vähän kuin sokeroidussa muovailuvahassa...?

    Juu, kyllä ne maut äkkiä tuntuvat siltä, että syömättä ja juomatta jää. Aluksi söinkin kaurapuuroa ja nautin vettä. Kaikki muut tuntui maistuvan oudolle. Voi kun olisi vielä samanlaisia rajotteita!

    Italiansalaatti, tuo, että "jää suuhun kelmu" kuvastaa erinomaisesti tätä täkäläistä herkkupuolta. Luulen myös, että makuaisti turtuu ja mikään ei vain maistu sitten enää miltään.

    Oletpa saanut aikamoisen työvoiton! Voisin kuvitella, että italialaisen vanhemman herrasmiehen makutottumusten muuttaminen voisi olla hankalaa.

    Karjanlanpiirakat ovat muuten sellaisia, että niistä ovat kaikki pitäneet. Joko munavoilla tai ilman. Joskus joku on kysynyt, että onhan sulla sitten niitä riisisiä alkupaloja :)

    ReplyDelete
  25. Anniina, ilmiselvää muovailuvahaa! Leivoskulttuurin suhteen olen sitä mieltä, että suomalaiset ovat kyllä sillä paremmalla puolella. Aina uuden konditorian löytäessäni toivon, että suklaaleivos tai hedelmätäytekakun pala maistuisi oikealla - ei se vaan maistu!

    Yaelian, muistan, että söin suussasulavia leivonnaisia siellä teillä! Olivat erilaisia kuin Suomessa, mutta hyvällä tavalla erilaisia.

    Täytyypä tutkia Maria Callander. En oikeastaan tule edes katsoneeni kylmähyllyjen leivostarjontaa, paitsi joskus ostan Key Lime Pien palan. Kiitos vinkistä!

    Ciacy, joskus täytyy käyttää vähän "kiertoilmauksia"... Alkoholinmausta tulee mieleen omat ensimmäiset täytekakkuyritelmäni. Meni kostutuskahvin sekaan vähän reilummin konjakkia, kun varmaan sellainen reilu teelusikallinen olisi antanut riittävästi aromia. Oppia ikä kaikki.

    Minna, meillä oli ihan älytön ukkosmyrky. Alkoi jo hirvittää. Seuraavana aamuna sitten uutisista näin, että tornadotkin olivat riehuneet vähän kauempana ja särkeneet paikkoja. Sikäli kevään ja kesän tulo on ikävää.

    Olen tehnty Sacher-kakun joillekin kekkereille viemisiksi ja se toimi oikein hyvin. Tosin siihenkin laitoin sokeria enemmän kuin ohjeessa oli.

    J, mä olen noviisi näissä sokerimassa-asioissa. Aina katselen herkullisten leivonnaisten kuvia, mutta kerran parin kokeilulle ovat yritykset jääneet. Pitäisi oikein ryhdistäytyä, kun tässä kakkuhommassa on vain mielikuvitus rajana!

    Ari, jo kolmas ääni muovailuvahalle. Uskottava on!

    Ylva, tästä voisi kehitellä myös vaikka leppäkertun tai ampparin. Lapset olivat erittäin tyytyväisiä etenaan :) Oli kuulemma "cute".

    ReplyDelete
  26. Ehdinpä vielä minäkin etanakakulle mukaan. En ole koskaan ameriikkalaisia kakkuja maistellut, joten mausta en voi sanoa mitään.
    Noita kirkkaita värejä olen joskus ihmetellyt kuvia katsellessani. Ovatko nuo värit turvallisia syödä? Täällä Suomessa taas parhaillaan käydään keskustelua ravintomme lisäaineista.
    Luulen, että kutsuillasi minäkin mieluummin maistaisin sitä mansikkakakkua. :-)

    ReplyDelete