Saturday, February 12, 2011

Kymmenen vuotta sitten

Jos olisin kirjoittanut blogia kymmenen vuotta sitten olisivat maisemat ja kuulumiset olleet vähän erilaisia. Nettiyhteys oli, mutta paljon hitaampi kuin tänä päivänä. Kotikin oli vähän toisenlainen. Matkustimme aika paljon. Näinä vuosina kävimme Las Vegasissa, Phoenixissä (autiomaassa ajellessa piti pysähtyä hiekkamyrskyn vuoksi), Los Angelesissa, San Franciscossa, Lake Tahoella, New Yorkissa, monissa pikkukaupungeissa ja kylissä sekä tietysti Suomessa. Joissakin käytiin useamminkin, kun ajomatka oli vain muutamia tunteja. Matkaseura oli joskus vähän haastavaa ja pikkulapsiperheen arki antoisaa... Naurussa oli pitelemistä, kun oli kolme vaippaikäistä seuralaista.

Grand Canyonin maisemat puhuttelivat vajaat 11 vuotta sitten.

Kaukaisuuteen oli mukava tuijotella.

Matkaseura oli mukavaa, mutta kovin uneliasta.

Sedonassa oli henkeäsalpaavia punakivisiä muodostelmia.

Kotikaupungin jouluparaateissa riitti katseltavaa. Niin myös itsenäisyyspäivän paraateissa.

Näkymä meidän parvekkeelta. Piti ottaa kuva, kun satoi vettä suurinpiirtein kerran vuodessa. Allas tulvi ainakin tunnin ajan.

Kaktuksia ja muita outoja kasveja piti ikuistaa.

Tuolla jossain alhaalla oli meidän koti lähes päivälleen 10 vuotta sitten. Vuorelle könysin monta kertaa viikossa tuplarattaiden kanssa ja istuskelin penkillä miettimässä elämän koukeroita.

San Franciscossa kävimme sekä vuoden 2000 lopulla että vuonna 2002. Tältä laivalta saivat kaikki kolme lasta oikeat sailorihatut. Olivat kuin Hupu, Tupu ja Lupu. Pienimmäinen oli rintarepussa. Kahta muuta piti vahtia, etteivät hypi reunoilta.

Tykkään San Franciscosta kovasti. Tunnelma on hauska ja tuplarattailla pääsee näppärästi Alcatraziin ja moniin muihin paikkoihin. Tällä reissulla piti jatkaa katsomaan punapuita, mutta päätimmekin jäädä kaupunkiin. Matkaseurana kolme alle 2 ja puolivuotiasta ipanaa.

Eläintarhaan ja Sea Worldiin oli perheellä kausikortit. Tuli halvemmaksi kuin ostaa yksittäisiä pääsylippuja. Lapset tykkäsivät erityisesti Sea Worldin leikkipuistosta.

Tämä pandamamma pyöräytti kaksoset :)

Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi.

Siipiratasalus jossain. Nyt en enää muista missä.

Legolandiin ja Disney Landiin tehtiin päiväretkiä.

Merenrannassa käytiin lasten kanssa ainakin kerran viikossa.

Haikattiin aika usein lapset kantorepussa tai sitten miehen kanssa kaksistaan. Kultakaivoskin löytyi. Hyvästä lastenhoitajasta halusi pitää kynsin hampain kiinni.

18 comments:

  1. No on siinä ollut varmaan tekemistä, kun kolmen pikkuisen kanssa matkustaa, mutta kyllä on hienoa, että muksut on nähnyt maailmaa jo pienestä pitäen.

    Mielenkiintoisia paikkoja olette kolunneet. Kivoja kuvia. :)

    ReplyDelete
  2. Itkupilli, näistä tuli tosi hyviä matkamiehiä. Eivät tarvitse ylimääräistä viihdykettä, istuvat autossa aamu neljästä ilta kymmeneen ilman murinoita :) Mun ajatus oli, että sama se missä ollaan, työmaa on kuitenkin mukana. Harmi, kun eivät tuosta Grand Canyonin retkestä muista mitään.

    Jonain päivänä pitää tulla sinne uudelleen. Vanhin poika on jo ilmoittanut asettuvansa Kaliforniaan asumaan. Sulla on siellä kyllä ihan paratiisimaiset olosuhteet!

    ReplyDelete
  3. Ihana! Olen nyt muutaman tälläisen 10-vuotta sitten jutun lukenut, ja olen pitänyt kovasti! Pitäisiköhän itsekin kokeilla...

    Pienet lapset ovat minun kokemuksen mukaan hyviä ja kohtalaisen helppoja reissukamuja. Ainakin meidän kaksi tyttöä ovat hyvin vetäneet päikkäreitä istuimissaan. Tauolla sitten otettiin kokovartalohuolto, ja matka jatkui.

    Kivoja kuvia! Tuo merenrantaa katsasteleva tutkimusmatkailija on varsinkin hellyyttävä
    : )

    ReplyDelete
  4. Olipa ihana postaus! Matkailu pienten lasten kanssa on ihan mukavaa, kun ottaa oikean asenteen juttuun. Meilla reissuttiin kahden vaippaikaisen kanssa myos, eika se menoa haitannut.

    ReplyDelete
  5. Niin piti viela sanoa Johanna, etta tykkaan niin kovasti tasta perhekeskeisyydesta blogissasi. Lapset ovat osa blogia, kun ne ovat osa elamaakin nyt :).

    ReplyDelete
  6. Ihanaa lukea näitä 10 vuotta sitten haasteita! Ja kuvat Grand Canyon taustoineen upeita,ja mukava nähdä muitakin kuvia. Friscossa en ole koskaan ollut,vain alempana Californiassa. Ja kuten Itkupilli tuolla sanoo,hienoa,että lapset ovat jo ihan pienestä nähneet maailmaa:-)

    ReplyDelete
  7. Olipa ihana postaus! Siis onko teillä kaksoset? Komeat on maisemat kanjoneilla! San Fransiscossa olisi joskus mukava käydä....

    ReplyDelete
  8. Siis todentotta? Kaksoset? Syntyneet siellä Jenkeissä? Matkapostauksesi oli ihana noine kuvineen. Toivon pääseväni perheeni kanssa USA:n kiertoajelulle vielä joku päivä..

    ReplyDelete
  9. Meillä on haaveena joskus päästä matkustamaan johonkin päin Amerikkaa. Voi olla, että jää haaveeksi, mutta onneksi kotimaassakin on paljon nähtävää ja koettavaa:).
    Hauska oli katsella sinun matkakuviasi ja lukea kertomustasi. Oli varmasti sekä haastavaa että antoisaa matkustella kolmen niin pienen lapsen kanssa. Mukava postaus, kiitos.

    ReplyDelete
  10. Kiitos näistä kuvista. Tuon Grand Canyonin minäkin haluaisin nähdä.
    On mukavaa lukea onnellisesta perheestäsi ja nuo taaperokuvat ovat erityisen suloisia.

    ReplyDelete
  11. Ihana postaus ja upeita kuvia!

    -Taina-

    ReplyDelete
  12. Onneksi kamera on keksitty se taltioi paremmin hetket kuin oma pää.

    ReplyDelete
  13. İhana postaus,ja kiitos,kun otit mukaan muistelumatkalle.Mielenkiintoista.
    Kylla sita pientenkin lasten kanssa paasee reissaamaan,jos vaan haluaa.

    ReplyDelete
  14. Oi miten mahtavia kuvia! Uskomaton tuo Grand Canyon myös ja toivottavasti joskus itsekki tuonne pääsis. Jos tarpeeksi haluaa, niin eiköhän se onnistu tavalla tai toisella, kunhan ensin töihin pääsee. :) Niin ja siskoni muutti juuri Arizonasta San Franciscoon, joten oli todella mukava kuulla, että siellä on mukavaa. Jonain päivänä jos käymäänkin siellä sitten päästäis. Jospa itsekkin sais vielä matkustaa joskus ja toivon kovasti, että minunkin lapseni saisivat nähdä maailmaa. On kyllä niin ihanaa, että teidän lapset näkee kaikenlaisia eri paikkoja ja ovat aina mukana joka paikassa. :)

    ReplyDelete
  15. Ihania kuvia! Ihania nuo lasten kuvat <3
    Tuo Grand Canyon on niin ihana ja nuo Sedonan punaiset kivimuodostelmat.Kahdesti ne nähty mutta aina tekee mieli uudestaan!!?? ;-)

    Meilläkin lapset tottuneet istumaan autossa pitkiä matkoja ja aikoja.Ja mukava nähdä paikkoja siitäkin horisontista eikä aina vaan lentäen.

    San Franciscon haluaisin nähdä joskus,sen mäkiset kadut ja kaiken mahdollisen ;-)
    Mutta ensi kesänä odottaa Pariisi ja Disneyland ;-)

    ReplyDelete
  16. Taas hurjan mielenkiintoinen ja kiva postaus varustettuna hienoilla kuvilla :)!

    Hyvää ystävänpäivää Johanna :)!

    t.Minna

    ReplyDelete
  17. Kiitos kuvakavalkaadista! Tuttuja paikkoja kaikki muut paitsi Sedona, jonka olen kuullut olevan mykistävän kaunis.
    Siipirataslaivoja kulkee ainakin Missisippillä, jos vaikka kuvasi on sieltä jostakin.
    Ja happy Valentine's Day!

    ReplyDelete
  18. Kiitos teille kaikki arvon kommentoijat!

    Tässä postauksessa korostui matkustelu ja aloin oikein asiaa pohtia. Tulin siihen tulokseen, että USA on varsinkin lapsiperheille mukava paikka matkailla. Ensinnäkin lapsista pidetään, yleisesti ja asiakkaina. Ei taida monta ravintolaa olla, jossa lapsiasiakkaita ei huomioitaisi aivan erityisesti.

    Autonvuokraaminen on edullista, tila-auton ei juuri sen kalliimpaa ja bensiini on vielä edullista moneen muuhun maahan verraten. Jos hotelleissa ei viihdy on apartementin vuokraus helppoa ja edullista myös. Kohtuuhintaisia hotelleja ja siistejä motelleja ei tarvitse etsiä. Ja nythän täällä kyllä euroilla elelisi herroiksi!

    ReplyDelete