Thursday, February 10, 2011

Imigrantin puheenvuoro

Parina viime vuonna on akateemisesti lahjakkaiden lasten opettaja pyytänyt minua kertomaan lapsille imigraatiosta. Ennen esitystäni luokka on opiskellut Ellis Islandin historiaa. Lapsille on järjestetty mahdollisimman todentuntuinen maahantulotarkastus. Tänään oli minun vuoroni kertoa miten nykyisin tullaan USA:han.

Vitosluokkalaisille oli mukava jutella. Joukossa oli myös perheemme kaksi oppilasta. Pika pikaa käsittelimme viisumirallin, green cardin hakemisen, lääkärintarkastukset, sormenjälkien ottamiset, haastattelut, seremoniat. Sitten lapset saivat esittää kysymyksiä.

Aluksi pysyttiin asiassa. Mikä oli vaikeinta Suomesta lähtemisessä? Mikä oli parasta USA:han tulossa? Tulitko laivalla vai lentäen? Kohtelivatko maahanmuuttoviranomaiset sinua hyvin? Poikamme esitti myös kysymyksen, jota en osannut odottaa: Puhuttaisiinko me nyt kiinaa jos isi olisi päättänyt muuttaa Kiinaan?
Pikku hiljaa juttu lipsui Suomen puoleen. Ja sitä juttua riitti. Kysymykset koskettelivat säätä, kieltä, ravintoloita, musiikkia, palkkoja, koulutusta, kouluelämää. Lapset olivat myös siitä ihania, että kädet nousivat salamana pystyyn kun esitin kysymyksen. Ei väliä, vaikka vastauksesta ei olisi ollut hajuakaan. Porukalla haarukoitiin oikea vastaus kasaan. Tärkeintä näytti olevan yrittäminen, siitä tietopuolesta niin väliä.

Luulen, että meitä Suomen epävirallisia lähettiläitä pitää näitä brändiesityksiä ympäri maailmaa päivittäin. Suomi kuvaa kirkastetaan ihan vaivihkaa, ilman maabrändiryhmän mietintöjä.

Suurin ihastuksen aihe oli Angry Birds. Suomen täytyy olla tosi cooli paikka, oli yleinen mielipide. Nokian kännykät tunnettiin, mutta lapset eivät tuntuneet välittävän tuon taivaallista siitä, oliko Nokia suomalainen brändi vai Marsista. Mietinkin, että Suomi tarvitsee Nokiaa, mutta Nokialle Suomi ei taida paljon lisäarvoa tuoda.

Arvosanan sain iltapäivällä. Koulubussilta tuli varsin tyytyväinen jälkikasvu. Esitykseni oli kuulemma ammattimainen, mielenkiintoinen, kaverit tykkäsi, hauska, interaktiivinen. Ja paras kaikista: "I love you" ihan ohimennen. Juniorikin yhtyi tähän, vaikka ei esitystä kuullutkaan. Niin, ja ope kysyi voisinko tulla ensi vuonna uudestaan :)

21 comments:

  1. Voi, oli varmasti tosi kiva kokemus, sellaisista asioista on mukava kertoa, mistä tietää ja mistä tykkää. Olit kyllä todellakin oikea asiantuntija hommaan.

    Ja kiva, että sulla oli myös niin innokas yleisö, Suomesta maailmalla tiedetään niin vähän (enkä sitä kyllä ihmettele), mutta aina kiva kun on mahdollisuus tehdä Suomea edes hiukkasen tunnetummaksi. :)

    ReplyDelete
  2. Hienosti kerrottu etta lapsesi ovat akateemisesti lahjakkaita;-))

    ReplyDelete
  3. Itkupilli, itselleni tulee aina mahdottoman hyvä mieli, kun olen näiden lasten kanssa juttusilla. Joka vuosi on muuten ollut yksi asia, jota on kysytty: miten ne suomalaiset aakkoset menee. Ja sitten halutaan, että käännän lauseita suomeksi. Ja luokka toisti persässäni kuin seistemän veljestä nämä eksoottisen Å, Ä ja Ö. Kyllä mua nauratti!

    ReplyDelete
  4. Anonymos, no ei ehkä ihan ollut tarkoitus, mutta tulihan se nyt sitten selväksi ;-))

    Tämä ei muuten ole ollenkaan niin hieno tai erinomainen asia kuin äkkipäätä luulee. Lapset testataan kolmannella luokalla ja katsotaan olisiko tarvetta lisäopetukselle matematiikan tai kielen saralla. "Akateeminen lahjakkuus" siis tarkoittaa, että voisi syödä vähän enemmän mitä tavalliset oppitunnit tarjoavat. Tavalliset oppitunnit tarjoavat opetusta keskiverrosti, ja aika suuri joukko oppilaista osallistuu joko matematiikan tai kielen lisäopintoihin. Jotkut molempiin.

    ReplyDelete
  5. Mahtaako olla yleistäkin, että esim vanhemmat käyvät koululla pitämässä esitelmiä ja luentoja, jos sattuvat olemaan asiantuntijoita? Tuo kuulosti kyllä kivalle mahdollisuudelle, ja aina tietysti kiva, että Eurooppa ja Suomi-tietoakin jaetaan Amerikan puolella. Ainakin minulla on sellainen käsitys, että perus amerikkalaiselle muut mantereet ovat vähän hiekoilla tiedoilla, kun omassa kotimaassa riittää jo niin paljon opittavaa ja erilaisia osavaltioita.

    Kun omat lapsesi olivat tyytyväisiä esitykseen, niin sehän on se paras arvio!

    ReplyDelete
  6. Mua huvitti tuo, että siellä viittailtiin salamana vaikkei ollut hajuakaan vastauksesta. Täällä Suomessa ei viittailla välttämättä sittenkään, vaikka tiedettäisiinkin.

    Tämä oli kyllä mukava postaus!

    ReplyDelete
  7. Kiva postaus ja hieno juttu, että koulu tuollaista järjestää. Suomi ei taida olla kovin tuttu juttu amerikkalaisille, kun kokemuksesta voin sanoa, että eivät siellä matkustaessamme kaikki tunteneet edes Saksaa saati sitten Suomea. Tosin oli iso ero länsi- ja itärannikon välillä.

    ReplyDelete
  8. Onnittelut hyvästä esityksestä! Tämä on todella hieno postaus ja nuo kuvat ovat todella hienoja.
    Minulla on muuten suvunhaisua siellä jossain, kuten varmasti aika monella muullakin suomalaisella. Sain kuulla, että taatani tätejä/enoja/setiä on joskus lähtenyt sinne palaamatta takaisin. Enempää en valitettavasti tiedä siitä aiheesta.

    ReplyDelete
  9. Onnea mielenkiintoisesta esityksestä! Kyllä se varmasti tuo vähän syvyyttä asioihin kun on paikan päällä oikea ihminen kertomassa asioista ja jos vielä esitys on hauska ja interaktiivinen ;-)

    Joo,amerikkalaisten Suomi-tietämys ei ole varmaan suurimmalla osalla kovinkaan varmalla pohjalla.Muistan kun olimme syömässä ravintolassa niin tajoilija tuli ensin kysymään mitä ihmeen kieltä puhumme.Pian tuli uudestaan takaisin kysymään onko totta että jääkarhut kävelevät kaduillamme ;-)

    ReplyDelete
  10. Anne, vanhemmat tekevät paljon tällaista vapaaehtoistyötä. Vasta taannoin oli yhden lapsen luokkakaverin isä koeputkien kanssa tekemässä testejä luokassa. Isä on kemisti. Yhden lapsen isä on meteorologi ja lapset tutkivat isän johdolla sääkarttoja.

    Mun täytyy tunnustaa, että esim. Afrikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Australia ovat aika sirpaleisesti päässäni. En osaa maita, pääkaupunkeja, valtionpäämiehiä nimetä...

    Ylva, olen nähnyt tämän aikaisemminkin luokkahuoneissa. Lapset viittaavat ihan intona kysymykseen kuin kysymykseen. Kartalta lähdetään näyttämään paikkaa, vaikka ei ihan tarkkaa tietoa olisikaan. Ja opettaja yrittää löytää vastauksesta aina sen jutun, joka auttaa lähemmäksi oikeaa vastausta. Yrittänyttä ei laiteta :)

    Allu, olen käynyt kertomassa koulussa myös mm. suomalaisesta joulunvietosta, esitellyt Ahtisaaren nobelia ja Savonlinnan Olavinlinnaa, jakanut 600 oppilaalle piparkakkuja pariinkin otteeseen jne.

    Tuossa jo Annelle vastailin, että minulla on aika hajanaiset tiedot ja taidot monista mantereista. Tahtoo täälläkin vielä mennä osavaltiot vähän vinksin vonksin. Kun tästä perspektiivistä Eurooppaa katselee, niin ymmärtää paremmin tämän amerikkalaisten tietämättömyyden. Taidan siksi sopia tänne niin hyvin ;)

    Assari, yllättävän monella on sukua täällä. Ja ei se ole ihme, kun ajatellaan kuinka paljon väkeä aikoinaan lähti Ameriikan raitille. Moni kai kävi hakemassa rahat talonrakentamiseen ja tilanlaittamiseen, mutta kyllä tänne moni jäikin. Selailen aina uusissa paikoissa käydessäni puhelinluetteloja ja paikasta kuin paikasta löytyy aina suomalaisia sukunimiä.

    Anne-Marie, olin aika otettu palautteesta. Sain erityiskiitosta tosiaankin siitä, kun otin kuulijat huomioon (en vain puhunut kuten kuulemma esiintyjät yleensä) ja esitin kysymysiä.

    Tähän jääkarhu-juttuun en ole itse törmännyt. Sen sijaan olen ollut yllättynyt, kun joku on aloittanut monologin Mannerheimin erinomaisuudesta. On kuulemma yksi kaikkien aikojen suurimpia sotasankareita.

    Suomesta yleensä tiedetään urheilijoita.

    Jouduin muuten eilen juuri tarkistamaan, missä on Montenegro Euroopan kartalla. Ilman taustatietoa olisin etsinyt sitä Afrikasta...

    ReplyDelete
  11. Kivat kuvat ja hyvä juttu, kiinnostavat kun omaa sukuani on samasta Ellis Islandin portista USAan saapunut. Itse aikoinaan saavuin lentäen Kennedyn kentälle. Aiemmin vanhempi sukupolvi tunsi hyvin Suomen sotavelan maksun ja urheilijoita nimeltä. Suomen sijainti maapallolla tuotti välillä ongelmia, usein se tunnettiin Ruotsin naapurina. Joskus kysyttiin että eikös se ole Kiinan naapurina, vastasin että joo, vain yksi maa on välissä, Neuvostoliitto (silloin oli vielä).

    ReplyDelete
  12. Pikolini, sieltähän sitä JFK:n kautta on tultu :) Muuten, tuo kolmas kuva ylhäältä on ihmisistä, jotka käännytettiin Ellis Islandilta takaisin. Luin myös, että niissä Ellisin tiloissa syntyi satoja vauvoja. Paikan historia on mielenkiintoinen, ihmiskohtalot koskettavia.

    ReplyDelete
  13. Jups kaikki rummutus on hyvästä, on välillä järkyttävää kuinka vähäistä Suomi tietous on jo pelkästään täällä Euroopassa. Mielestäni koululaitos Suomessa antaa paremmat eväät maailman tarkasteluun kuin monissa muissa maissa johtuen kielimuurista ja syrjäisyydestä. No ei sen puoleen kuinka moni edes tietää edes Bangladeshin jossa on asukkaita 147 365 000 (2006) ? ;))

    ReplyDelete
  14. Onpa mukavaa,että lapset saavat kuulla kauttasi kaukaisesta Suomesta,ja varmaankin niin,että jonkinlainen kiinnostus jää kytemään:-)
    Ellis Islandin kautta tulivat isoisäni vanhemmat vanhimpien lapsiensa kanssa 1800-luvulla Suomesta Amerikkaan,jossa sitten isoisäni syntyi,Brooklynissä.Aikuisena isoisäni muutti Suomeen,ja harmittaa,etten enempää koskaan kysynyt näistä vaiheista.

    ReplyDelete
  15. Hello! Ja lämmin kiitos tsemppaavasta kommentistasi toisaalla. Tänään oli lääkäri. Sain kuulla kaiken olevan kunnossa ;) Raskas kivi vierähti sydämeltä.

    Ihan mielenkiinnosta olisi kiva lukea samainen esityksesi täältä blogista. Kirjoittaisitko meille USAan saapumisbyrokratiasta?

    Have a nice weekend!

    ReplyDelete
  16. Ari, olet ihan oikeassa. On aika hurjaa, että vitosluokkalaiseni eivät vielä lue edes yhtä vierasta kieltä. Pärjäähän sitä maailmalla englannilla, mutta otollinen ikä jää käyttämättä hyväksi. Nyt menisi yksi vieras kieli päähän vielä helposti. Me suomalaiset saamme koulussa kattavan yleissivistyksen, vaikka olen iltapäivälehdistä lukenut, että peruskoulun voi suorittaa tietämättä Suomen itsenäistymisvuotta... Bangladeshin asukasluvun olisin arvannut surkeasti alakanttiin :)

    Yaelian, kun aikaisemmin kerroin joulunvietosta, niin oli lapsia jotka sanoivat vielä muutaman kuukauden kuluttua, että isona mä matkustan Suomeen, kun siellä on niin kiva joulu.

    Sinulla on kyllä mielenkiintoisia käänteitä suvussasi ja perheessäsi. Olisiko vielä elossa joku, joka tietäisi Amerikan vaiheista?

    Sally, olen onnellinen puolestasi. Valtavan onnellinen. Tämä oli päivän paras uutinen. Pistän vinkkisi korvan taakse. Onnellista, aurinkoista viikonvaihdetta!

    ReplyDelete
  17. Se kuulostaa niin mukavalta, että vanhemmat ovat koulussa vierailevina asiantuntijoina. Sitä pitäisi käyttää myös Suomessa enemmän. Itse muistan vieläkin, kun lapsena päiväkodista kävimme äidin firmassa retkellä koko päiväkodin väki, ja saatiin jaffaa :) On hienoja tilanteita lapselle, kuin voi olla ylpeä omasta vanhemmasta.
    Haluaisin niin käydä tuolla Ellis Islandilla, ja kuvat olivat upeita. Isoisäni sisko muutti Amerikkaan 1900-luvun alussa, ja perusti perheensä siellä kotikylän naapurinpojan kanssa. Sukumme on pitänyt tiiviisti yhteyttä, joten siellä on edelleen pikkuserkkuja perheineen olemassa. (Osa muuten Wisconsinissa, Go Pack!) Tuntuu hurjalta ajatus siitä, millaista lähteminen oli yli 100 vuotta siiten, kun se nykyäänkin on niin iso juttu. Täytyy arvostaa rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä ja rakentaa elämänsä vieraaseen maahan. Mukavaa viikonloppua sinne ja onnea talon metsästykseen jos sitä on ohjelmassa :)

    ReplyDelete
  18. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Mahdollisesti jollekkin oppilaista jäi kytemään into tutkia Suomea hieman tarkemmin :)? Joskus kaaaauan aikaa sitten mun isän setä oli suurlähettiläänä jenkeissä. Harmillisesti äiti ja isi jänisti kutsusta saapua kyläilemään ja ehkä ei ollut tarpeeksi säästöjä,joten matka jäi. Eihän sitä tiedä missä sitä asuisi, jos matka olisi toteutunut. Mä en ole koskaan ollut Amerikassa, mutta toivottavasti se järjestyisi viiden vuoden sisään edes ;). Taisi mennä mun viesti hieman ohi tuosta alkuperäisestä tekstistä, mutta musta myös olisi kiinnostava kuulla USA:han saapumisesta :). Hienot kuvat!

    Kivaa viikonloppua! Onko tarkoitus kentie kierrellä asuntoesittelyissä uteleepi

    Minna :)

    ReplyDelete
  19. Fredrika, olen käynyt Ellis Islandilla ja kyllä siinä kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin. Hurja ajatella kaikkia niitä ihmisiä, jotka tulivat pitkiä merimatkoja, maksoivat niistä viimeiset rahansa ja olivat päättäneet aloittaa kaiken alusta.

    Upeaa, että Sinulla on tällä mantereella sukua. Olen kuullut, että sukulaiset ovat hyvin vieraanvaraisia ja mielellään ottavat vieraita vastaan "vanhalta mantereelta" :)

    Saas nähdä ennätämmekö taloja katselemaan. Huominen menee lasten harrastuksiin ja sunnuntaina juhlitaan ystävänpäivää vähän etukäteen.

    Minna, olen ihan varma, että jollekulle jäi mieleen jotain tästä esityksestä. Ainakin lapset olivat aika innoissaan ilmaisen koulutuksen suhteen :) Eihän sellaista voi käsittää, kun monen vanhemmat säästävät pilteille jo kapaloiästä opiskelurahoja ja kaikki lahjarahat ja kesälomatienestit pistetään opintotilille korkoa kasvamaan.

    Eikö muuten ole jännä, miten kohtalo kuljettelee ja miten päätökset syntyvät. Tuohon maailman aikaan ovat tainneet matkat olla huomattavasti kalliimpia.

    Mun blogissa ei tarvitse pidättäytyä aiheessa. Itsellänikin lipsuu alvariinsa aiheen viereen ;) Kiva, kun tulit kommentoimaan.

    Kerroinkin jo Fredrikalle, että talot saavat ehkä tältä viikonlopulta jäädä. Mutta jos mennään, niin otan kameran mukaan.

    ReplyDelete
  20. Olipa mielenkiintoinen postaus. Suomitietoutta ei ulkomailla paljon näytä olevan... Hyvää viikonlopun jatkoa!

    ReplyDelete
  21. Minunkin isoisäni matkusti 1900-luvun alussa Usa:han tuon Ellis Islannin kautta. Hän oli "mainarina" Mishiganissa. Tienasi perheelle matkarahoja ja tuli heitä hakemaan luokseen, maailmansota sitten sotki suunnitelmat ja perhe jäi Suomeen. Niinpä minusta ei tullutkaan ameriikkalaista, kun äitini syntyi v. 1914 Suomessa. :-)

    ReplyDelete