Sunday, February 13, 2011

Äidit amoreina

Tämä tarina on tosi. Kaikki sai alkunsa, kun Nelosluokkalainen (nykyinen Vitosluokkalainen) sai vastakaikua luokan suloisimmalta tytöltä. Tytöltä, jolla on suloiset pisamat ja poninhäntä heiluu veikeästi, kun päätä kääntää. Tyttö on älykäs ja kaunis. Nämä ovat nykyisen Vitosluokkalaisen mietteitä, eivät omiani.

Niinpä Vitosluokkalainen rohkaisi mielensä kouluvuoden ensimmäisinä päivinä ja kysyi ryhtyisikö neito hänen Mielitietykseen. Asiaa piti tiedustella Mielitietyn toivomuksesta niin, että kaikki sen kuulivat. Myöntävän vastauksen jälkeen punoittava pari (tieto saatu Vitosluokkalaisen siskolta) istui vierekkäin lounaspöydässä.

Elämä eteni ja rakkaus syveni. Pari ei juuri toisilleen puhunut ja puhuttelivatkin toisiaan muodollisesti sukunimillä. Tämäkään paratiisi ei kuitenkaan ollut ilman käärmettä. Alkoi kuiskuttelu, että Mielitietty pettää Vitosluokkalaista. Kumppaneita oli kaksikin. Petturuus oli pahinta laatua: mahdollista tykkäämistä. Vitosluokkalainen toimi kuten miehet kautta aikain ja teki harkitsemattoman teon ja hylkäsi Mielitietyn. Jo parin päivän kuluttua Mielitietyllä oli uusi kavaljeeri. Vitosluokkalainen räytyi.

Tuli joulu. Paria päivää ennen joululomaa Vitosluokkalainen vihdoin sai kakistettua Äidille, että Mielitietylle pitäisi ostaa lahja. Kaupasta valikoitui mukaan avaimenperä, jossa oli vähän oikeaa kristallia ja muutama valittu suklaanpala. Rahanmenokaan ei kirpaissut Vitosluokkalaista kuin hetken. Paketti käärittiin ja kaihoisa kortti kirjoitettiin ("Hope you have a good holiday season. See you next year! Your friend, X X).

Lahja piti antaa viimeisenä koulupäivänä ennen joululomaa. Vitosluokkalainen kuitenkin hermostui ja jänisti. Lahja piti viedä siis Mielitietyn kotiin. Äiti ryhtyi amoriksi ja kiikutti paketin Mielitietyn postilaatikkoon. Vitosluokkalainen oli helpottunut, onnellinenkin. Tärkeintä oli antaa lahja, ei väliä saisiko hänen tunteensa enää vastakaikua.

Muutamia päiviä vuoden vaihtumisen jälkeen Äiti vilkaisi työhuoneen ikkunasta ulos. Auto oli pysähtynyt postilaatikolle. Mielitietyn äitihän se siellä. Laatikkoon jätettiin Mielitietyn kiitoskortti Vitosluokkalaiselle. Suklaa oli ollut hyvää ja avaimenperä kaunis. Avaimenperä kiikkuisi vastedes koulureppua koristamassa.

Ennen Ystävänpäivää Äiti tiedusteli vaivihkaa Vitosluokkalaiselta joko tunteiden palo on helpottunut. Olisiko Mielitietty jo kenties unohtunut. Ei ole palo laantunut, ei tyttö unohtunut. Mutta elämä on nykyisin kivempaa, kun ei niistä tyttöystävistä ole kuin huolta.

25 comments:

  1. Hyvä äidit! Aijai... viidesluokkalaisen ihastuminen on aikamoinen juttu, ainakin hänelle itselleen : )
    Minä en olisi siinä iässä uskaltanut julkisesti tykkäillä. Rämäpäänä vietin kuitenkin paljon aikaa poikien kanssa pelikentillä (piilo tykkääminen onnistui näin helposti : )

    ReplyDelete
  2. Sitä se rakkaus teettää ;-)
    Meidänkin vitosluokkalaisella oli viime vuonna "romanssi",mutta pojastamme oli mielenkiintoisempaa leikkiä naapurin poikien kanssa kuin tekstailla ;-)
    Mutta tästä se alkaa...

    Oikein Hyvää Ystävänpäivää Johanna!! <3

    ReplyDelete
  3. Ihana! Hienoa kun poika kertoo tunteistaan äidille noin.:)

    ReplyDelete
  4. Rakkaus voi olla "tuskaa". Tytöillä on omat temppunsa :(

    Meillä ei ole vielä ollut rakkaushuolia, vaikka perheessämme onkin viisitoistakesäinen. Minusta on hauskaa, että kaveripiiriin kuitenkin kuuluu tyttöjä. Yksi lempparikaveri on ekaluokalta samalla luokalla oleva tyttö - luottokaveri. Uusia "tyttökavereita" on löytynyt partio- ja isoskoulutuspiireistä.

    Hyvää ystävänpäivää!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  5. Ihanan liikuttava romanssi! Ja nauratti tuo,miten äiti sai toimia Amorin apulaisena;D Ihana pieni viidesluokkalainen,joka kertoi ihastuksestaaan:-)

    ReplyDelete
  6. Oi miten ihana romanssi :) Tuo loppu oli paras "kun ei niistä tyttöystävistä ole kuin huolta".

    Oikein hyvää ystävänpäivää!

    ReplyDelete
  7. Elämän mittaisella löytöretkellä on kareja ja tyrskyjä, ilman niitä olisi vain ajotukki suvannossa.

    ReplyDelete
  8. Snif, mikä tarina. Voihan se olla, että he löytävät vielä toisensa joskus. Elämästä kun ei tiedä.

    Minusta on ihanaa, että äidit saivat toimia amoreina. :)

    Ihanaa Ystävänpäivää teidän perheellenne!

    ReplyDelete
  9. Oih..

    Hyvää Ystävänpäivää! ♥

    ReplyDelete
  10. Suloinen tositarina.
    Mukavaa ystävänpäivää!

    ReplyDelete
  11. Kiitos kaikista kommenteista. Täytyy tehdä tunnustus: en ole ollenkaan valmis vielä näihin lasten sydänsuruihin. Kaikki sanovat, että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet.

    Romeo makaa tällä hetkellä vuoteenomana tutustuttuaan sitä ennen yön ajan kylpyhuoneen lattiamateriaaliin. Perheen pienin Romeo on myös vuoteenomana. Kouluun lähti vain Julia, joka vei mukanaan myös veljiensä Ystävänpäivä kortit luokkakavereille ja opettajille. Niissä onkin jakamista, reilut 80 kpl. Vitosluokkalainen kirjoitti hiukan isomman kortin Mielitietylle.

    Minä vain mietin, että kuinka itsepintainen voi olla kiintymys jo tuossa iässä. Mutta ei auta kuin olla lapsien tukena. Täällä nämä "seurustelutkin" ovat koko perheen asioita. Myös opettajakunta on hyvin perillä kulloisestakin "seurustelevasta" parista. Seurustelu on sitä, että sanotaan moi ja annetaan pieni lahja syntymäpäivänä, jouluna, ystävänpäivänä. Paitsi vuosi sitten yksi nelosluokkalainen poika toi melkein itsensä kokoisen nallen saman luokan tytölle...

    ReplyDelete
  12. Täällä myös yksi viitosluokkalaisen äiti, mielitietty on hänelläkin... Isoja juttuja...
    Hyvää Ystävänpäivää!

    ReplyDelete
  13. Mari, suuria tunteita ja suuria asioita. Hyvähän se on harjoitella :)

    ReplyDelete
  14. Liikuttavaa.
    İhanaa ystavnpaivaa sinne kauas.

    ReplyDelete
  15. Sateenkaari, kiitos! Olen saanut tehdä kokemusperäistä vertailua tyttöjen ja poikien romanssien suhteen ja jotenkin tuntuu, että tytöt ovat vahvempaa tekoa. Tekisi mieli jo pojalle kertoa busseista, jotka saapuvat pysäkille... Tyttölapsi tämän asian tuntuisi käsittävän luontaisesti.

    ReplyDelete
  16. Oi mikä ihana tarina ja oikein tuntee tuon tunteen palon :) Ja mikä esimerkillinen nuori herra, kun osti mielitietylleen lahjan, vaikka suhde oli jo laantunut :D

    Ihana♥

    ReplyDelete
  17. Salanimi, epäilen että tässä yhdistyivät omantunnon kolkutus ja ilahduttamisen halu :) Romeomme on muutoinkin hyvin antelias, muistaa syntymäpäiviä ja haluaisi tuoda kerjäläiset ja maankiertäjät kotiimme.

    ReplyDelete
  18. Aivan ihana postaus, ihanasti kirjoitettu. Kiitos! kerjäläiset ja maankiertäjät voi.. Aivan todella hyvälle mielelle tulin tästä! Kaikki käsittelee nämä sydämenasiat omalla tavallaan. Paljon sydämiä viikkoonne! <3

    ReplyDelete
  19. Voi, kuinka suloista!!!!<3
    Tyttöni on viidennellä, mutta ei vielä tietoakaan pojista, muuta kuin, että no, pojat ovat poikia...;D
    Hyvää Ystävänpäivä!!<3

    ReplyDelete
  20. Olipa ihana tarina! :) Mukavan lutuista ystävänpäivää koko perheelle pikku-Romeota myöten! :)

    ReplyDelete
  21. Voi, ne on niin suloisia noi tykkäämis jutut, muistan kun omat lapset oli tossa iässä. Sydänsuruilta ei voinut välttyä. Ja äitinä sitä joutu elämään ne ilot ja surut ja joskus myös toimimaan amorin apulaisena. ;)

    ReplyDelete
  22. Orastavan aikuisuuden ihana tarina, kauniisti kerrottuna.

    Onnea ja siunausta toivon lastesi elämään. :)

    ReplyDelete
  23. Ihanaa nuorta rakkautta :)
    Meidän viisivuotiaalla neidillä on kaksi poikaystävää, mutta kolmas (eri poika) on se, jonka kanssa naimisiin mennään. Niin helppoa se kuulemma on ;)

    Mia -Willa Oliviasta

    ReplyDelete
  24. Mia, tyttäresi on järjestänyt asiat kuntoon hyvissä ajoin! Niin sitä pitää. Yksi jonka kanssa avioidutaan ja kaksi varalla kuulostaa oikein hyvältä suunnitelmalta... Tytöt taitavat olla aika realisteja näissä seurusteluasioissa :)

    ReplyDelete