Wednesday, January 12, 2011

Visions of Johanna

Olen lukenut joululahjaksi saamaani Keith Richardsin elämänkertaa. Kirja on mielenkiintoinen ja voin vain kuvitella mitä kitaristi siitä saisi irti. Löysin kirjasta myös ihan uuden biisin, joka saa Johanna-nimiset tytöt tuntemaan olonsa kyllä ainutlaatuisiksi.



Bob Dylan levytti biisin "Blonde on Blonde" -albumille vuonna 1966. Rolling Stone -lehti valitsi sen 500 The Greatest Song -listalle vuonna 1999. Syntyhetkistä alkaen on yritetty selvittää, kuka tai mikä on mystinen Johanna. Dylan ei virka mitään. Mm. Joan Baezin ja Nicon on arveltu olevan Johannan esikuvina.

Väestörekisteri kertoo, että suomalaisia Johannia on tai on ollut vajaa 145 000 ja se on Suomen kolmanneksi yleisin etunimi. Täkäläisittäin nimeä äännetään joko "Johana" tai "Tsouhana", monenlaisiin ääntämyksiin olen tottunut.

Ohessa on Marianne Faithfullin versio laulusta ja nimen ääntämisestä. Blogistaniassakin meitä Johannia vilistää oikealta ja vasemmalta. Mutta nyt kerrankin saadaan tuntea olevamme erityisiä, "Louise she´s all right... but she just makes it all too concise and too clear that Johanna´s not here".

Ain't it just like the night to play tricks when you're tryin' to be so quiet ?
We sit here stranded, though we're all doin our best to deny it
And Louise holds a handful of rain, tempting you to defy it
Lights flicker from the opposite loft
In this room the heat pipes just cough
The country music station plays soft
But there's nothing really nothing to turn of
Just Louise and her lover so entwined
And these visions of Johanna that conquer my mind.

In the empty lot where the ladies play blindman's bluff with the key chain
And the all-night girls they whisper of escapades out on the D-train
We can hear the night watchman click his flashlight
Ask himself if it's him or them it's insane
Louise she's all right she's just near
She's delicate and seems like veneer
But she just makes it all too concise and too clear
That Johanna's not here
The ghost of electricity howls in the bones of her face
Where these visions of Johanna have now taken my place.

Now, little boy lost, he takes himself so seriously
He brags of his misery, he likes to live dangerously
And when bringing her name up
He speaks of a farewell kiss to me
He's sure got a lotta gall to be so useless and all
Muttering small talk at the wall while I'm in the hall
Oh, how can I explain ?
It's so hard to get on
And these visions of Johanna they kept me up past the dawn.

Inside the museums, Infinity goes up on trial
Voices echo this is what salvation must be like after a while
But Mona Lisa musta had the highway blues
You can tell by the way she smiles
See the primitive wallflower freeze
When the jelly-faced women all sneeze
Hear the one with the mustache say, "Jeeze
I can't find my knees"
Oh, jewels and binoculars hang from the head of the mule
But these visions of Johanna, they make it all seem so cruel.

The peddler now speaks to the countess who's pretending to care for him
Saying, "Name me someone that's not a parasite and I'll go out and say a prayer for him"
But like Louise always says
"Ya can't look at much, can ya man "

As she, herself prepares for him
And Madonna, she still has not showed
We see this empty cage now corrode
Where her cape of the stage once had flowed
The fiddler, he now steps to the road
He writes ev'rything's been returned which was owed
On the back of the fish truck that loads
While my conscience explodes
The harmonicas play the skeleton keys and the rain
And these visions of Johanna are now all that remain.

12 comments:

  1. Toi elämänkerta menee mulla heti lukilistalle. Mä oon aina tykännet Mariannesta ja toi biisi on tosi ihana. Ja varmasti mieluinen kaikille Johannille. :)

    ReplyDelete
  2. Itkupilli, se kirja on mielenkiinen, suosittelen lämpimästi. Marianne Faithfull on upea nainen ja olen joskus lukenut hänenkin versionsa elämästä. Mutta tämä biisi oli mulle tuntematon. On kiva, kun löytää jotain uutta :)

    ReplyDelete
  3. Kiva löytö tuollainen oma biisi, ja hyvä kappale onkin! Johannan ääntämismuotoihin saa varmasti tottua, jotta ymmärtää olevansa hän, jolle henkilö x tai y puhuu.

    Olen huomannut, että englanninkieliset yhteistyökumppanit ovat vähän hämmentyneen näköisiä kun esittelen itseni An-Ne, mutta kun näkevät kirjoitettuna, niin ovat oh yeah... Annie.

    ReplyDelete
  4. Kun etunimi on Tuuli, on saanut kuulla erilaisia lauluja, kuten "Tuulella ei ole ystävää", "Hän oli tuuli vain" ja viime aikoina Jenni Vartiainen on laulanut "Tuuli tuule sinne missä muruseni on". Tämä viimeisen kaipaavat sanat koskettavat erityisesti, vaikka onkin rakkauslaulu, se tuo mieleen menehtyneen ystäväni ja kyynel vierähtää aina poskelle kun kuulen sen.

    Siippa löysi myös pari vuotta sitten divarista kirjan, jonka nimi oli "Tuuli ei osaa lukea"... se naurattaa häntä vieläkin.

    ReplyDelete
  5. Täällä yksi Johanna lähettää terveisiä ja lähtee kuuntelemaan biisiä!

    ReplyDelete
  6. Aika monista naisennimistä on joku kappale... Muistan, kun yläasteikäisenä pojat lallattivat kappaletta ( esittäjää en muista ) : Kristiina, ei maistu edes viina, ota minut takaisin... En tykännyt yhtään!!

    Maija Vilkkumaakin taitaa laulaa kaimastani.

    Mukavaa viikon jatkoa Sinulle!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  7. Hieno biisi! Tulee mieleen 'hot years'...

    Leenasta on laulanut Badding-Somerjoki levyllä Nuori rakkaus.

    Match Pointissa oli yhden henkilön roolinimi Lena ja voi miten rumasti se ääntyykään. Olen kuullut saman venäjäksi ja se oli kuin hunajaa...

    ReplyDelete
  8. Anne, enpäs edes ajatellut. Sinä olisit täällä "Ann".

    Mieheni käyttää minusta myös lyhennettä "Jo" - jep, ihan kuin Pikku naisissa. Nyt jo hänen muualle muuttanut esimiehensä lähetti meille joulukortin, jossa nimeni oli muodossa "Joe". Tuli vain mieleeni, että mitähän mieheni oli minusta kertonut...

    Lumo, minua alkoi kovasti myös huvittaa tämä "Tuuli ei osaa lukea"! Tuuli onkin valtavan kuanis nimi. Kuka se lauloi "Minne tuuli tytön kuljettaa"? Monet laulut tuntuvat varmasti omakohtaisilta.

    Nanna, biisi on kyllä aika pitkä, kuten Dylanilla tapana on. Mutta harvoinhan sitä voi kokea näin omakohtaisesti!

    Kristiina, voin vain kuvitella kuinka olet ollut tuohon renkutukseen kyllästynyt! Tiedän täällä muutaman Victoria nimisen tytön, joille kuittaillaan ja kysellään mikä on se "Victoria´s Secret". Ihanaa viikkoa Sinulle!

    Leena, venäläiseen Leenaan tuleekin pehmennys l:n jälkeen, Ljena. Sehän suorastaan sulaa suussa.

    ReplyDelete
  9. Kaunis biisi,ja minulle ennestään tuntematon tai en ainakaan muista sitä.Marianne Faithful on ihana,olen ollut hänen konsertissaan. Ja Johanna,kaunis nimi!

    ReplyDelete
  10. Oi, olet päässyt Marianne Faitfullin konserttiin! Mun täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että vaikka elämänkerran olen lukenut niin en muista muuta kuin "As tears go by".

    Minullekin tämä oli ihan uppo-outo. Ja kuitenkin klassikko, Dylanin merkittävää tuotantoa. Mutta kaikkea sitä oppii. Pidän ihan Dylanin lyriikasta, mutta muhun ei ole koskaan hänen folkhenkinen tyylinsä muuten kovin purrut.

    ReplyDelete
  11. Moi Johanna :)! Olit käynyt visiitillä blogissani, ei muuta kuin vastavierailulle! LUkijaksesi klikkauduin,sulla mielenkiintoinen blogi :). Harmillisesti en juuri tuota kappaletta pysty kuuntelemaan, kun lapset nukkumassa ja ei ole kuulokkeita, perjantaina sitten :). Jatkanpa tästä tutustumista blogiisi!

    KIvaa perjantaita!

    t.Minna :)

    ReplyDelete
  12. Hei Minna! Kiva kun tulit. Minä tulin teillä poikkeamaan, kun näin kirjoituksesi Nannan blogissa. Se alkuperäinen Villa Kajava on upea!

    Tämä on muuten sen verran unettava laulu, että tiedä vaikka toimisi tuutulaulunakin. Mariannen ääni on kuin samettia.

    ReplyDelete