Tuesday, January 18, 2011

Naapuri

Tervetuloa uudet lukijat Sally, Villa Kajavan Minna ja Pikolini!

Päivä alkaa pidentyä, aurinko paistoi tänäänkin. Siitä huolimatta huomaan etsiväni ympärilleni kaikkea keltaista. Klementiinejä, appelsiineja ja greippejä kuluu.

Käsite "naapuri" on saanut Amerikan vuosinani ihan uusia ulottuvuuksia. Naapuri on lähimmäinen, joku jonka perään katsotaan ja joka ei ole yhdentekevä. Tänään sain asukasyhdistykseltämme sähköpostin. Koko asujaimisto on kutsuttu kerhotalolle helmikuun alussa. Naapurin 17-vuotias tytär on sairastunut leukemiaan. Kerhotalolla järjestetään kolmituntinen varainkeruu- ja avustustapahtuma. Tarjota voi aikaansa, varoja, myötätuntoa.

En tunne perhettä, mutta minulla on sellainen olo, että auttaa pitää. Onhan kyseessä naapurini, lähimmäiseni. Autamme edes vaikka vähän.

Tänään kirjoitin myös koululautakunnan jäsenille sähköpostin. Base schoolimme (koulu, johon lapset menevät automaattisesti jos eivät hae muihin kouluihin) on muuttunut. Se ei ole enää lähin koulu. Hankalin juttu on, että Middle Schooliin siirtyvät lapsemme olisivat traditionaalisessa koulussa (pitkät kesälomat, kalenteri kuten Suomessa) ja Elementary Schoolissa oleva lapsi olisi year-around schoolissa (9 viikkoa koulua, 3 viikkoa vapaata ympäri vuoden). Pähkähullu tilanne.

Sähköpostissani kerroin, kuinka tärkeitä naapurit ovat. Nyt meidän pikkuruinen alue naapurustosta haluttaisiin erottaa muista ja lapset koulukavereistaan. Alueella on meneillään varsinainen kansanliike ja tiedän, että valtaosa pommittaa koululautakuntaa yhteydenotoillaan. Siinä me naapurit hoidamme myös toistemme leiviskää.

Olo on toisinaan vähän orpo. Lähellä ei ole perhettä tai sukulaisia. Tiedän kuitenkin, että hädän hetkellä voin kääntyä naapurin puoleen. Huojentava tieto.

23 comments:

  1. Mukava tunne,kun on hyvät ja mieluisat naapurit. Tuo on hienoa,että koko naapurusto osallistuu varainkeruun,jotta tyttö saadaan hoidettua.Onko teillä sellainen gated community`? Oletan,että siellä on enemmän yhteenkuuluvuutta.Hankalalta kuulostaa tuo kouluasia,toivottavasti sähköpostisi ja alueen aktivismi saavat jotain aikaiseksi!

    ReplyDelete
  2. Yaelian, kyllä hyvässä naapurissa on vara parempi :) Voin vain arvailla kuinka kalliiksi tytön neljän kuukauden hoitojakso tulee. Ylimääräisille varoille on varmasti käyttöä.

    Tämä ei ole gated community, mutta muuten kyllä hyvin yhteenhitsautunut ja toistaiseksi ainakin myös turvallinen. Juuri se, että naapurit katsovat toistensa perään tekee tästä turvallisen.

    Kouluasia on kertakaikkisen vaikea ja hankala. Aikaisemmin saimme estetyksi sen, että lapsia olisi kuljetettu mailikaupalla ihan toisenlaiseen naapurustoon kouluun. Idea on, että koulujen oppilaita tulee monenlaisista naapurustoista, jotta ei olisi "eliittikouluja" tai "slummikouluja". Hyvä ja kannatettava ajatus, mutta kyllä se vähän näin vanhempana pistää miettimään. Mikä on oman lapsen etu, mikä kaikkien etu...

    ReplyDelete
  3. Toi on hieno juttu täällä Amerikassa, että täällä on paljon tollasia toimivia communityjä. Ja yhteisesti niissä voidaan saada paljon hyvää aikaan.

    Toivottavasti naapurin tyttö paranee. Ihanaa, että vaikeassa tilanteessa löytyy apua.

    Ja toi kouluongelma kuullostaa tosi kurjalta, toivottavasti siinäkin asiassa porukalla on voimaa.

    ReplyDelete
  4. Itkupilli, kieltämättä tämä yhteisöllisyys tuntuu hyvältä. Vaikka onhan se joskus vähän rasittavaakin, kun ei aina jaksaisi jäädä suustaan kiinni. Mutta niitä hyviä puolia on sitten niin paljon.

    Kouluasia rassaa minua aika tavalla. Sitten menee moni asia taas ihan uusiksi... Hullu tilanne. Mutta pientä se on taas tämän rinnalla, mitä naapurini joutuu kokemaan sairauden vuoksi. Laittaa asian taas ihan erilaiseen perspektiiviin.

    ReplyDelete
  5. Kouluasiat aina mietityttävät: täällä pohditaan ryhmäkokoja, homekouluja, uskonnon näkymistä kouluissa, taide- ja taitoaineiden liian vähäistä määrää, pakkoruotsia... Ihan viime viikolla luin Hesarista jutun, jonka mukaan joissakin helsinkiläiskouluissa ollaan huolissaan siitä, että suomalaisperheiden lapset kaikkoavat tietyistä kouluista, mikäli maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä kasvaa liian suureksi. Kaupungin sisällä on valtavat erot: on kouluja, joissa maahanmuuttajia ei ole käytännössä yhtään, ja puolestaan kouluja, joissa enemmistö oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Yleensä aina on joku kouluihin liittyvä puheenaihe!

    Olin kuopuksen kanssa yläasteen tutustumisillassa. Koulu on ns. lähikoulumme, jonne poika siirtyy automaattisesti nykyiseltä ala-asteeltaan. Koulussa toimii myös matematiikkaluokka, jonne voi pyrkiä soveltuvuuskokeen kautta. Sinne olisi tarkoitus pyrkiä. Esikoinen on käynyt yläasteen ko.luokalla, ja kokemukset ovat tosi hyvät. Koulu on yksityiskoulu, joka on kannatusyhdistyksen ylläpitämä, ei siis kaupungin koulu. Koulu noudattaa tietenkin valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Tilat ja välineistö ovat hyvät ja nykyaikaiset. Koulussa ei ole samanlaista pennin venyttämistä kuin kaupungin kouluissa. Ongelmiakin tietenkin on ( kuten kaikissa kouluissa ), mutta koulu vaikuttaa voittopuoleisesti tosi hyvältä ja laadukkaalta.

    Teillä onkin tiivis naapurusto. Meillä on yksi hyvä naapuri ja joitakin tuttavia, joiden kanssa saatetaan vaihtaa kuulumisia. Suurinta osaa naapureista emme tunne lainkaan. Joskus tuntuu, ettei naapureita juurikaan näe. Sanoinkin miehelle, että talo vaikuttaa ihan aavetalolta, jossa olemme vain me...

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  6. Krisiina, mun täytyy tunnustaa, että olen pudonnut kokonaan kelkasta Suomen koululaitoksen suhteen. Pakkoruotsi ja maahanmuuttaja koulut ovat tuttuja uutisten kautta.

    Hyvä, että on kouluja joissa voi saada syvällisempää opetusta aineissa jotka kiinnostavat ja joissa on hyvä. Täällä esim. matemaattisesti tai kielellisesti lahjakkaille lapsille järjestetään neljänneltä luokalta alkaen erillistä opetusta. He käyvät kerran pari viikossa saamassa lisäopetusta erillisryhmässä.

    Meidän naapurusto on kiva. Lähinaapurit tunnemme ja tiedämme melko hyvin. Tämä on vain niin valtavan laaja asuinalue, että kaikkia ei ole mahdollista tuntea edes ulkonäöltä mutta esim. asuinalueen kesäuimajoukkueen ja vesipoolo porukan kautta on tullut paljonkin tuttuja. Tykkään myös siitä, että silloin kun joku on todella apua vailla niin kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

    ReplyDelete
  7. Onpa hieno juttu tuo naapuriapu!!! Todella liikuttavaa, etta kokoonnutte sen sairaan tyton vuoksi.

    Minusta kuulosti niin mukavalta tuo, etta naapureista pidetaan huolta. Taalla maallahan tuollaiset jutut ovat tuttuja, mutta etta kaupungissakin! Olen ainakin yhden kerran henkilokohtaisesti kokenut tuon naapuriavun taalla ja vielakin tunnen kiitollisuutta niita ihmisia kohtaan. Siina tilanteessa ne ystavalliset sanat ja teot olivat kullanarvoisia. Varsinkin minulle, jolla ei ole omaa perhetta taalla muuta kuin isannan puolelta.

    ReplyDelete
  8. Naapurien apu ja tuki on aivan mielettömän ihana asia nykypäivänä. Leukemiaan sairastuneen tytön perhe osaa aivan varmasti arvostaa teidän tukeanne. Toivottavasti hän toipuu sitten pian!

    Meillä on onni asua alueella, jossa naapuriapua puolin ja toisin voi sekä saada että antaa.

    ReplyDelete
  9. Tuollaista yhteisöllisyyttä kaivattaisiin kyllä Suomessakin enemmän. Ihailtavaa!

    ReplyDelete
  10. Minulle on myös naapurit hyvin tärkeitä ja läheisiä, kun sukulaiset on Suomessa. Meillä on avain monen naapurin asuntoon ja jos kananmunat loppuu leipoessa, sieltä voi mennä hakemaan, vaikka eivät olisi itse kotona.

    ReplyDelete
  11. Niin upeaa, että kokoonnutte auttamaan sairastunutta naapurintyttöä. Siitä pitäisi ottaa mallia myös muualla.

    Naapurit on kyllä ihan mielettömän tärkeä asia, varsikin hyvät naapurit. (meillä on myös niitä toisia..) se,että voi tukeutua lähellä asuvaan, että toisesta pidetään huolta niissä iloissa, mutta myös suruissa on tosi suuri asia. Jotenkin niin surullista,että sitä esiintyy yhä vähemmän ja vähemmän täällä meillä, vaikka yleensä Italiassakin pidettiin ennen lähimmäisestä huolta, ja kaikki tuntee toisensa. Just puhuttiin siitä, että ennen esim. niinkin banaalissa jutussa kuin varashälyttimen kilistäessä, jos naapurilla hälytti, ennen soitettiin poliisit, mutta ei enää nykyään, jokainen huolehtii vain omista asioista.

    Mutta onneksi on myös niitä läheisiä naapureita, joiden merkitys vain korostuu, silloin kun oma perhe on kaukana..

    Iso halaus ja hurjasti lämpöisiä terkkuja!

    ReplyDelete
  12. Oli ihana lukea, että naapuriapua löytyy.

    Toivottavasti kouluasianne ratkeaa parhain päin.

    Ystävien tuki auttaa varmasti sairasta tyttöä.

    ReplyDelete
  13. Hienoa, että naapurit välittävät toisistaan.
    Meillä on naapureita joka lähtöön. Onneksi olemme tutustuneet pariin mukavaan perheeseen, joiden kanssa autetaan toisiamme puolin ja toisin. Eilen aamuna sain naapurista apua, kun auto ei startannut.

    Pysyn tietyistä naapureista visusti erossa, tervehdin kyllä kaikkia, mutta en jää juttusille. Vähän säälittää meidän asuntoalueelle uuttavat uudet perheet (harvoin tätä kyllä tapahtuu), sillä suurin täällä iät ja ajat asuneista ei halua tutustua uusiin asukkaisiin. Ovat kyllä aluksi uteliaita, että ketä tuli ja miksi ja mistä, mutta siihen se sitten jääkin.
    Asuisin kyllä mieleummin kuvailemallasi alueella, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja välitetään muistakin kuin vain omasta perheestä.

    ReplyDelete
  14. Tuula, taidan tietää tunteen josta puhut. Minulla on jostain syystä sellainen kuva norjalaisista yleensäkin, että he ovat avuliaita, vilpittömiä. Ja kun kerran saa itse apua, niin osaa sitten olla apuna muille. Kiva, että Sinuakin on onnistanut naapureiden suhteen!

    Ylva, muistan että olet aikaisemmin kertonut, että teillä on vastavuoroinen, hyvä naapurusto. Kyllä se vain on tärkeä asia. Minua on helpottanut, kun voin kertoa lapsille että jos jotain yllättävää tapahtuu, niin menette ensiksi tähän naapuriin. Jos ei ole ketään kotona, niin sitten tähän. Tiedän, että lapsistani pidetään huolta.

    Mannukka, meitä on onnistanut naapuruston suhteen. Tiedän, että ihan joka paikassa ei näin toimita. Mietin joskus, että mihin Suomesta on kadonnut ennen kovinkin yleinen talkoohenki. Kai sitä edelleen harrastetaan pienemmissä ympyröissä, tuttavien kesken.

    Allu, voi kun hauskaa! Kyllä meilläkin lainaillaan sokeria, voita ja munia puolin jos toisin, mutta ovikelloa pitää soittaa :)

    ReplyDelete
  15. Karkki, minä olen aina kuvitellut, että italialaisille on perhe ja yhteisö hyvin tärkeitä. Mutta kai kaupungistuminen tuo sitten muutoksia perinnäisiin tapoihin joka puolella.

    Meillä aika harvoin varashälyttimet soi, mutta uskoisin että soitto viranomaisille lähtisi aika pian. Jos kadun laitaan joku pysäköi pidemmäksi aikaa, niin jo saattaa naapuri soittaa toiselle ja kysyä, että tunnetko tuon autoilijan. Riittävän pitkään kun on pysäköitynä, niin sitten pyydetään jo poliisi tarkasamaan tilanne.

    Halaus sinne saapasjalkamaahan!

    Unelma, toivon, että sairaus huomattiin riittävän hyvissä ajoin ja toivon, että perhe saa riittävästi tukea. Kirkkohan on toinen yleinen avun ja tuen lähde.

    Kouluasian suhteen on peukut pystyssä. Olen ollut yhteydessä asuinalueemma kouluvastaavaan ja hän puuskuttaa asiaa eteenpäin täydellä höyryllä. Ihailtava nainen.

    Vihreätniityt, ei täälläkään ihan kaikkien kanssa tule juttuun. Täytyy laittaa tästäkin asiasta joskus postaus :) Joku aina yrittää vähän norsuilla ja tehdä asioita kuten ei pitäisi.

    Surullista on, kun uusi tulija ei pääse porukkaan mukaan. Täällä moni pitää uutena tulijana lähinaapureille tutustumisillan. Moni menee uteliaisuuttaan ja joistakin sitten tulee jo vähän parempia tuttuja.

    ReplyDelete
  16. Ymmärrän hyvin, että tuo kouluasia risoo. Ja myös mikä siinä on niin väärin. Kaverit eka ja sitten se kaikki muu. Suomessakin hidastetaan suorastaan lahjakkaiden lasten etenemistä. On syntynytkin yksityiskouluja, jotka ovat varsin suosittuja. Kaikki lapset pitää huomioida, mutta ei siitä saa lahjakkaita rangaista.

    Asuin monta vuotta leukemialapsen naapurina. En ikinä unohda häntä. Päivänsäde alusta loppuun.

    ReplyDelete
  17. Leena, olen miettinyt paljon sitä, että olisi kovin tärkeää tunnistaa lapsen taipumukset ja lahjat jo hyvissä ajoin. Paljon taitaa olla niitä lapsia, jotka tuskastuvat kun eivät saa riittävästi haasteita. Ja kaveruussuhteen ovat esiteineille jo valtavan tärkeitä. Katsotaan miten käy.

    ReplyDelete
  18. Onpa ihana naapurusto/ihmisiä!
    Perhe osaa varmasti arvostaa tuollaista tukea (ja kaikkea muutakin tukea)!Pienetkin sanat/teot tuntuvat isoilta.

    Toivottavsti kouluasia selviää.Olisi aika hankalaa arjen kanssa jos osa lomailee eri aikaan kun toiset..Kerro myöhemmin kuinka kävi!

    Halauksin ;-)

    ReplyDelete
  19. Anne-Marie, minä en kestänyt tätä jännitystä enää ja aloin soitella ympäriinsä. Sain sitten yhden asiantuntijan käsiini ja hän vakuutti, että perheiden pitäminen yhdessä on tärkein tavoite. Kuulemma on n. 1% mahdollisuus, että tässä asiassa kävisi niin, että vanhemmat lapset olisivat toisenlaisessa aikataulussa. Helpotti. Tällä kertaa en halua kuulua tuohon 1%:n joukkoon!

    Uskon, että avustustapahtumassa tulee käymään paljon ihmisiä. Pienistäkin lahjoituksista kasvaa suurempia virtoja. Heidän perhetilanteesta en tiedä, onko esim. pienempiä sisaruksia. Hoitoapukin saattaa olla tarpeen, kun vanhemmat ovat lapsensa tukena sairaalassa. Ja ruoka-apu (viedään valmis ateria perheelle) on tietysti se perinteisin auttamisen muoto.

    ReplyDelete
  20. Onpa upeaa,etta naapuriapu toimii noin hyvin auttamistilanteessa.Toivotaan,etta jokainen kantaa kortensa kekoon.
    Monimutkaiselta kuulosti koulutilanne.Peukutus,etta selviaa parhain pain.
    İhanaa viikon jatkoa sinne kauas.

    ReplyDelete
  21. Kiitos JOhanna tervetulotoivotuksestasi ;)!

    Siis aivan mahtavaa, että kiva naapurusto teillä, ihmisiä ihmisille :). Kaikki apu raskaassa elämäntilanteessa tarpeen.

    Toivottavasti tuo kouluasia ratkeaa teidän kannalta optimaalisesti! db "peukut pystyssä" :).

    t.Minna :)

    ReplyDelete
  22. Hienoa, että naapureista välitetään siellä! Itse välillä turhauttaa, että vaikka naapurin kanssa jakaisi seinän, saa omaan tervehdykseen vastaukseksi usein vain murahduksen. Sama tilanne on, kun vastaantuleva koiranpissittäjä katselee muualle eikä tervehdi takaisin, vaikka koiramme kuonot olisivat toistensa ahtereissa. Mutta minähän en siitä suostu lannistumaan, kajautan päiväät ja kiitokset niin naapureille, vastaantuleville koiranpissittäjille kuin bussikuskeillekin! Nauti naapurihengestä meidänkin Suomessa asuvienkin edestä!

    ReplyDelete
  23. Sateenkaari, minä myös toivon, että mahdollisimman moni tulisi apuun.

    Vasta sitten helpottaa, kun saamme paperin käteen jossa sanotaan, mikä lasten koulu on. Se tapahtunee joskus huhti-toukokuulla.

    Minna, kiitos peukkujen pitelystä! Kyllä vain minua jännittää ja tämä on niitä asioita, joiden vuoksi sitten jo meinaavat mennä yöunetkin.

    Tämä yhteenkokoontuminen ja jokaisen kortensa kekoontuominen on mielestäni niitä parhaita asioita tässä yhteiskunnassa.

    Purnauskis, kiitos kun tulit kommentoimaan. Hekottelin kyllä kommentillesi. Olen Suomen lomilla herättänyt pahennusta, kun ei ole aina mieleen muistunut kuinka pitää käyttäytyä: tervehtinyt ihmisiä, höpötellyt hississä turhanpäiväisiä, kysellyt kirjahyllyn äärellä että olisikos tämä hyvä kirja. Aikansa aina ottaa, että oppii olemaan maassa maan tavalla :)

    ReplyDelete