Kiitos Anne-Marie! I love your gift!

Postilaatikossa oli yllätys! Anne-Marie oli lukenut juttujani ja laittanut matkaan maailman ihanimman paketin: suomalaisia naistenlehtiä!!!! Korttikin edusti mielirypäleitäni, Merlot kyllä vie naisen joskus mennessään.

Selasin lehdet, mutta ne odottavat aivan erityistä herkutteluhetkeä. Tiedättehän, kun mies on tyämatkalla ja lapset nukkumassa, talo on hiljainen ja sade ropisee vaimeasti, lasissa tilkka punahehkuista viiniä... ehkä takassakin tuli. Tällaisia iltoja minulla on taas pian tiedossa. Onko kukaan muu muuten koskaan ihmetellyt minkä vuoksi miehen työmatkat suuntautuvat kohteisiin kuten Meksikon Cancun ja Las Vegas? Miksi ei tuossa naapuripitäjän kirkonkylällä voisi pitää kokousta?

Paketin päälläkin oli ihania juttuja! Kerrassaan paketti, joka ilahduttaa monella tapaa!!!!

Ja miten Anne-Marie arvasit, että himoitsin tätä Evitan numeroa aivan erityisesti? Katselin sitä Iltalehden sivuilla ja yritin Suomen matkalla löytää. Se oli kuitenkin jo hyllyistä kadonnut. Joten Anne-Marie, kiitos vielä kerran. Päivä paistaa risukasaan sateesta huolimatta.

Kera halin,

Johanna

Ylipainoa

Suomen matkallani ihmettelin, että miksi väitetään että suomalaiset olisivat Euroopan toiseksi lihavin kansa heti brittien jälkeen. Muistinko asian väärin? Katukuva ainakin todisti jotain ihan muuta: hoikkia, hyväkuntoisia ja hyvännäköisiä ihmisiä vilisti ohi oikealta ja vasemmalta. Lasten ja imeväisten suusta kuullaan totuus ja jälkikasvu tiedustelikin ovatko suomalaiset siksi niin hoikkia, kun kaikki ajavat polkupyörillä.

Aamun televisio-ohjelmaa katsellessa kuitenkin sitten taas ajatukset muuttuivat. Oli mukava nähdä tuttuja juontajia, tuli ihan kotoinen olo. Juontajista vain huomasi, että vettä on virrannut Vantaanjoessa enkä itsekään ole enää eilisen teeren tyttö.

Eilen osui silmiini Iltalehden tutkimus, jossa tarkasteltiin 33 OECD-maan liikalihavuus- ja ylipainotilannetta. Yhdysvallat on surullisella ykköstilalla, peräti 68% aikuisväestöstä on ylipainoisia. Näköhavainnot tämän tiedon vahvistavat. Ja kas, Suomihan on vasta tilalla 18, aikuisväestöstä ylipainoisia on 49%. Vanhat silmäni näkivät sittenkin oikein! Kyllä suomalaiset näyttävät hyvinvoivilta.

Piti ottaa kuva myös meidän aamutelkkarin juontajista. Juontajien perusteella tulisi ajatelleeksi, että sutjakoitahan täälläkin ollaan.

Aamuohjelmissa on kyllä huikea ero muutoinkin: minun pitää pinnistellä, että pysyn täkäläisten juontajien ja aamu-uutisten vauhdissa. Yhdestä aiheesta keskustellaan minuutti tai pari ja sinä aikana pitää vähintään puolentusinan ihmisen kertoa mielipiteensä. Suomessa vilkuilin kelloa ja vähän jo tuskastuinkin, kun jankkaamiselle ei näyttänyt tulevan loppua. Voidaanko yhtä aihetta tosiaan käsitellä 15 minuuttia?

Huomaan olevani aamutelkkari asioissakin väliinputoaja: toisessa on liikaa vauhtia ja toisessa jarrutellaan. Ja minkä ihmeen vuoksi näyttäisi siltä, että aamutelkkarissa suositaan vanhoja konkareita eikä nuoria innokkaita toimittajia?

Suomen syksy ja muita hajanaisia mietteitä

Viimeksi olen päässyt nauttimaan Suomen syksystä 11 vuotta sitten. Talvesta on vielä pari vuotta pidempi aika. Oli siis melkomoinen muisteleminen, että mitä tähän aikaan vuodesta pitää pakata mukaan. Lapset eivät halunneet millään uskoa, että shortseilla ja t-paidalla ei pärjää. Pärjättiinhän kesäkuussakin, melkein. Hupparin päälle puettava tuulitakki oli heidän mielestään liioittelua...

... kunnes päästiin ulos. Huppua piti kiskoa päähän, tuuli oli kuulemma kylmä ja miksei otettu hanskoja mukaan. Siinä mielessäni siunailin, että miten olisin koskaan selvinnyt kurahaalari-villahousu-kypärämyssy -sirkuksesta. Suomalaiset äidit (ja miksei myös isätkin) ovat aikamoisia jonglöörejä mitä lasten pukemiseen tulee.

En tiedä kuvittelenko vain, mutta mielestäni ilma on Suomessa puhtaampaa, raikkaampaa, helpompaa hengittää. Kaupungin keskustasta löytyy sammalta. Eikös sammal ole todiste puhtaasta ilmasta?

Kävimme katsomassa myös kesälomien rakasta maisemaa. Tällaista tuhoa tapahtui noin 60 sekunnissa, kun villit tuulet pääsivät puhaltelemaan. Olin nähnyt jo aikaisemmin valokuvia, mutta järkytys oli melkomoinen livenä. Voiko tällaista tapahtua Suomessa, ihan omilla kotikonnuilla? Ja minä kun täällä pelkään hurrikaania.

Istuin hotellin ikkunalaudalla ja katselin liikennettä. Tässä katukuvassa on jotain sellaista, jossa sielu lepää. Lapset ihmettelivät, kun iltamyöhällä ja aamuvarhaisella oli samanlainen hyörinä. Ja äiti miten lapset voivat liikkua yksinään? Miten noi tytöt ovat tuolla kahdestaan polkupyörien kanssa? Missä niiden isät ja äidit on?

Matka tuntuu jo kaukaiselta. Pakastimessa on kuitenkin ruisleipää, kirjoja vino pino yöpöydällä ja miehelle salmiakkia, joten uskottava se on. Nyt haaveilen jo Suomenmatkasta talvisaikaan. Olisi aika mainiota opettaa lapset hiihtämään.

Kiitos!

Matka on ohi. Kotona on hyvä olla, lähellä rakkaita. Tuliaisiksi toin muistoja ihmisten lämmöstä, huolenpidosta, välittämisestä. Tukea löytyi sellaisista paikoista, joista en olisi sitä osannut edes etsiä.

Kiitos teille kaikille, jotka muistitte perhettäni ajatuksin, rukouksin. Oli hetkiä jolloin suru tuntui musertavalta. Olen ihan varma, että juuri niinä hetkinä teidän ajatuksenne ja rukouksenna käänsivät vuoroveden ja jaksoin taas nähdä surua pidemmälle. Surutyö on alkanut ja se jatkuu ehkä koko elämän.

Matka

Olen lähdössä matkalle, jota en haluaisi tehdä. Mutta se ei ollut minun päätettävissäni.

"On hetki jolloin tuuli uinahtaa, on hetki jolloin tuuli valvoo. On hetki ystävien, on hetki rakkauden, on hetki yksinäisen pienen sydämen."

Vasta viime päivinä olen ymmärtänyt, kuinka tärkeä läheiseni minulle olikaan. Tuon tuosta tulee mieleeni, että pitääpä soittaa, tästäpä onkin juteltava. Mutta enää en voi. Kuulen hänen äänensä, aavistan vastauksensa. Nyt pitää kokeila ne siivet, joita yhdessä kasvatettiin. Nyt minun pitää olla rintamassa ensimmäisenä, esimerkkinä.

Jos uskot rukouksen voimaan, niin nyt voit sanoa pienen rukouksen minun ja perheeni puolesta. Jos uskot virtuaalihaliin ja positiivisiin ajatuksiin, niin nyt voit lähettää niitä tännepäin. Mihin tahansa uskot, mikä antaa Sinulle voimaa - nyt voit jakaa sen myös meidän perheen kanssa. Olen lähdössä matkalle, jota en koskaan halunnut tehdä. Mutta se ei ollut minun päätettävissäni.

"Me lähdemme tästä elämästä, emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä olemme ajatelleet ja sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisemaan toisten tietä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä".
Martti Lindqvist

Olen viikon, puolitoista poissa. Sitten tulen takaisin.

Sokeakin kana

Tykkään kierrellä kirppareita ja tehdä löytöjä. Yleensä löydöt ovat hiukan kyseenalaisia, mutta joskus sokeakin kana löytää jyvän.

Tämä rasia kiljui jo kaukaa, että tule katsomaan, tule katsomaan! Väri oli vaalean sini-vihertävä (onko tämä nyt sitten robin egg vai duck egg?) ja kannessa oli kaunis kuviointi.

Käänsin posliinisen rasian ylösalaisin ja tarkistin olisiko leimoja. Tiffany & Co. oli maalattu pohjaan sinisellä. Hintakin näytti olevan $1. Kaupat tuli.

Näin hienossa rasiassa säilytetään erityisiä koruja, uniikkeja ja käsintehtyjä. Sain nämä lapsiltani äitienpäivälahjaksi, kun he olivat ensimmäisellä luokalla. Poika teki punaiset korvakorut, tytär vaaleanpunaiset.

Kukka-asiasta innostuneena aloitin kukkien antamisen helpoimmasta päästä ja ostin kimpun gerberoja miehelleni. Molemmat pidämme gerberoista. Niillä on aivan erityinen merkitys meille.

Kukkakimppu ystävältä

Joskus kukkakimppu ystävältä ilahduttaa enemmän kuin tuhat sanaa.

Olen niin onnekas, että minulla on ystävä joka on kuitenkin valmis kuulemaan ne tuhat sanaa, kun tarvetta on. Toivon vain, että voisin olla yhtä hyvä ystävä. Kiitos.

Kalevala Koru -mysteeri

Sain jokin aika sitten lahjaksi hopeisen, ristinmuotoisen riipuksen. Riipus on Kaleva Korun laatikossa.

Korulla on minulle suuri tunnearvo. Olen yrittänyt onkia selville mikä on mallin nimi tai milloin tällaisia ristejä on valmistettu, mutta en ole tietoja löytänyt.

Koru oli pakattu läpinäkyvään rasiaan, jossa kultainen teksti ja logo.

Munakuppien arvoitus ratkesi mahdottoman nopeasti - jälleen yksi syy pitää blogia. Tiedätkö mikä on tämän mallin nimi ja milloin tätä on valmistettu?

Fashion Alert! Rako hampaiden välissä

Tämän päivän Wall Street Journalissa oli mielenkiintoinen juttu. Kuuminta hottia on nyt rako ylhäällä etuhampaiden välissä. Jos ei sellaista luonnostaan ole, niin sellaisen voi hankkia hammaslääkäriltä.

Artikkelissa kerrotaan kuinka muotisuunnitelija David Delfin isänsä kuoleman jälkeen halusi tehdä konkreettisen eron elämässään ja marssi hammaslääkärille. Ylähampaiden väliin laitettiin levy, jolla etuhampaiden väliin saatiin aikaiseksi rako, diastema. (Diastema = the medical term for a space between two teeth, usually in front). Mr. Delfinin kevätmallisto vuonna 2009 oli nimeltään "Diastema".

Madonna ratsastaa taas trendin huipulla. Mr. Delfin oli edellä aikaansa. Tänään New Yorkissa alkavilla Model Casting Days etsitään erityisesti malleja hammasraon kanssa. Enää ei täydellisyys kelpaa, vaan täydellisyydessä pitää olla särö.

Ei kai tässä muu auta kuin mennä hammaslääkärin juttusille ja hankkia rako hampaiden väliin. Onneakas hän, jolla rakonen on luonnostaan.

Naapuri + suklaakakku + viini = PERFECT!

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut ihanasta naapuristani Kerrystä, joka yllättää jos vaikka minkälaisilla herkuilla.

Tällä kertaa Ms. Kerry toi leipomaansa suklaakakkua ja Mr. Ray punaviinimaistiaisia ja miehelle sikarin.

Viini on Mendocinon alueelta Kaliforniasta. Tämä viinitila on erikoistunut vain ja ainoastaan Cabarnet Sauvignoniin. Ray oli tutustunut tuottajaan ja hankkinut maisteltavaa enemmäkin.

Viini oli aika vahva, niin maultaan kuin alkoholipitoisuudeltaankin. Mausta tulvahti ensimmäisenä suuhun mustaherukka. Upea viini lihaherkkujen kanssa nautittavaksi. Ei ehkä parhaimmillaan suklaakakun kanssa...

Voi pojat, suklaakakku vei kielen mennessään! Kerroksia oli useita ja suklaata niin, että suupielet tursusivat. Thank you Ms. Kerry, thank you Mr. Ray!

Labor Day - kesän loppu

Juhlaviikonlopun tunnelmat ovat vähän myös haikeat, alakuloiset. Nyt se on virallista, kesä on ohi ja valkoisia kenkiä ei pidä enää käyttää.

Kun olen katsellut ulos työhuoneen ikkunasta olen nähnyt ohi lipuvan autoja veneet perässään. Välillä olen ihmetellyt ollaanko maalla vai merellä. Moni viettää pitkää viikonloppua meritunnelmissa.

Swim clubbin uima-altaat ovat viimeistä päivää auki. Loppuhuipennuksena on pahvilaatikko regatta. Tässä valmistuu pontonialus, joka on suunniteltu kestämään maaliin saakka, vaikka vauhdissa joudutaan tinkimään.

Vanha rekisterikilpi pääsee taas tositoimiin.

Perhe osallistuu regattaan kahdella aluksella. Tässä valmistuu speedboat, jonka muotoilu on suunniteltu kovaan vauhtiin. Riittääkö vauhti maaliin saakka, se jää nähtäväksi.

Ohjeiden mukaan alusten rakennukseen saa käyttää vain vahaamatonta pahvia ja teippiä. Enimmäismitatkin ovat tarkat.

Valmis Speedboat. Tähän laitettiin vielä olkaimet, jotta alus ei karkaa heti ohjastajansa alta.

Valmis Ponttonialus. Hyvin pitäisi kellua ja olla lähes yhtä merivarma ja uppoamaton kuin Titanic. Altaassa ei ole jäävuoria, joten voitto häämöttää..

Varjo suljetaan viimeisen kerran. Mikä kesä, mitä muistoja! Kiitos, että saimme tämänkin kesän olla onnellisia, yhdessä. Syksyä kohti pusketaan.

Ilo on pieninä siruina maailmalla

Joskus käy niin, että ilahtuu kaupantekijäisiksi. Trader Joe on yksi meidän perheen lempiruokakauppoja: suomalaista juustoa, orgaanista ruokaa, creme fraichea, ilmakuivattua kinkkua... Herkkuja ympäri maailman ja järkihintaan. Viinivalikoimakin on hyvä & kohtuuhintainen.

Minulle on tullut tavaksi tarkistaa, mitä kuitin takana sanotaan. Yleensähän kauppiaat täyttävät tämän tilan mainoksilla.

Tällä kertaa siteerattiin Federico Felliniä. Pariskunta tarkastelee kauppiaan mainosta.

Olen oppinut ajattelemaan, että nainen on kuin viini: paranee vanhetessaan, mutta tämä on myös hyvin kutkuttaja ja lohduttava ajatus: classic, medium-bodied ja full of chocolate.

Pieninä siruina ovat ilonaiheet maailmalla. Toisinaan yllättävissäkin paikoissa.

Perheen uusi harrastus: Hercule Poirot

Lapset alkavat olla nyt tarpeeksi vanhoja katsoakseen BBC:n Hercule Poirot -mysteerejä. Olemme kehittäneet tästä oman mysteerikerhomme, Mystery Club. Katsomme perjantai- tai lauantai-iltaisin yhtä jaksoa siihen saakka, että rikos, epäillyt ja motiivit on esitelty.

Ohjelmaa on kulunut yleensä n. 30-35 minuuttia. Lopetamme katselun ja kaikki aloittavat tykönään ankaran pohdiskelun: kuka sen teki? Mikä oli motiivi?

(Ja arvoitus Sinulle: Osaatko sanoa mikä kirja EI kuulu joukkoon? Vastaus: Spider´s Web. Kirjan on kirjoittanut Charles Osborne vuonna 2000. Se pohjautuu Agatha Christien samannimiseen näytelmään vuodelta 1954. Pidin kovasti kirjasta ja mielihyvin sitä suosittelen Christie-faneille.)

Seuraavana aamuna aamiaisella jokainen kertoo oman teoriansa. Olemme jo pohtineet Agatha Christien tarinoille tyypillisiä piirteitä: tekijä on yleensä se, jota osaisi kaikista vähiten epäillä. Motiivi voi olla hyvinkin kimurantti, mutta kyseessä on joko raha tai intohimo. Tänä aamuna pohdiskeltiin, että eikö rahanhimokin ole intohimo ja eivätkö kaikki rikokset siis ole intohimorikoksia.

Meillä vanhemmilla on etulyöntiasema, muistamme useinmiten kuka ja miksi. Meidän pitääkin kehitellä vaihtoehtoiset tarinat ja mitä mielikuvituksellisempi, sen parempi.

Illalla katsomme jakson loppuun. Jokainen jännää osuiko oma teoria oikeaan.

Telkkarista tuli jokin aika sitten dokumentti nimeltä "David Suchet on the Orient Express: A Masterpiece Special". Siinä Mr. Suchet sai mm. kuljettaa Idän Pikajunaa. Hän pääsi lähelle niitä hyttejä, joissa kirjan mukaan mysteeri tapahtui. Lisäksi paljastui jos vaikka minkälaisia tietoja Idän Pikajunan historiasta. Toivonpa totisesti, että voisin viedä perheeni seikkailulle Lontoosta Venetsiaan tämän legendaarisen junan ylellisessä kyydissä.

Nämäkö muka munakuppeja? Ebay löytö

Etsin aina silloin tällöin Ebaystä suomalaisia tuotteita, Iittalaa ja Arabiaa pääasiassa. Olen muutaman muunkin aarteen löytänyt. Esittelen ne tuonnempana.

Uusi löytöni ovat nämä "munakupit". Egg cups luki tuotekuvauksessa.

Ehkä strutsinmunille, mutta nämä XL kokoiset luomumunat kuppiin hukkuvat.

Tiedätkö Sinä mihin tarkoitukseen nämä on valmistettu? Juomapikari, sormien huuhtelumalja, jälkiruoka-astia?

Kuvauksen mukaan kupit olivat "mint condition". Yksi kupeista oli kuitenkin muita suurempi...

ja yhden lasitus sisäpuolelta oli säröillä. Onneksi kauppahinta ei ollut paha. Maksoin näistä $9 ja postarit $5 päälle. Vai maksoinko liikaa?

Minua ilahduttaa tämä sini-vaalea väritys. Kupit ovat kauniit, olivat sitten mitä olivat. Mutta osaisitko kertoa näistä jotain enemmän?