Play it again, Sam

Joka kaupungissa tuntuisi olevan kauppa nimeltä "Play It Again, Sam". Niin meilläkin. Ja toinen "Play It Again", jossa myydään käytettyjä urheilutarvikkeita.

Nämä jumalaiset punaiset kengät löytyivät paikallisesta vintage-putiikista. En voinut vastustaa.


Soljetkin ovat kuin korut.



Ja löytyihän kengille myös käyttäjä. Mekko oli tänään koulussa, jalkineilla kävelyä vasta harjoitellaan.

Samasta kaupasta löytyi vanha kirja. Rahallista arvoa tällä ei ole.

Viimeksi kirja on lainattu 27. kesäkuuta, 1965.

"Jim and Jane are twins". Selvä peli, kirja tuli meille. Lisäksi ihastuin kirjan äidin asuun: 50-luvun muotia naisellisimmillaan.

Vanhojen kirjojen tuoksu on ihmeellinen, salamyhkäinen.

Kukahan tätäkin kirjaa on lukenut?

Tuuletus

Tämä tuuletus löytyi eilen lähikauppani parkkipaikalta. Mitähän auton lasissa lukee, kun tytär selvittää collegen?

Mitalisadetta

Eilen illalla oli lasten harrastuksen kauden päätösjuhlat. Paikalla oli lähes 200 harrastajaa + vanhemmat ja sisarukset. Kyllä n. 450-500 ihmisestä ääntä lähtee! Mieheni kanssa olimme ylpeitä jälkikasvusta, kuten kaikki muutkin vanhemmat. Mitaleitakin tuli.

Eniten meitä taisi kuitenkin ilahduttaa, kun lapset vielä suostuivat vanhempiensa kanssa tanssimaan...


"I put my right hand in,
I put my right hand out,
In out, in out.
shake it all about..."

The Hokey Poykey ei koskaan petä. Onneksi tanssilattia oli suuri. Mietin siinä käsiä ja jalkoja vispatessa, että on mahtanut meininki tuntua suorastaan syntiseltä joskus 40-luvulla. Sanat taitavat olla vielä vanhemmat, 1800-luvun puolelta.

Locomotion sujui melkein suomalaisen letkajenkan tavoin. Kiersimme suurta salia, suuret ja pienet, aikuiset ja lapset. Tuntui vähän kummalta pitää naapurin rouvaa vyötäisiltä kiinni.

Tiputanssia en enää kestänyt. Livistin turisemaan. Lapset vatkasivat kuin viimeistä päivää.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paikallinen herkku pig-pickin´s oli edustettuna. Jälkkärinä persikka- ja mustikkapaistosta (cobbler).

Tyttäreni kanssa tanssimme Black Eyed Peasin "I Gotta Feeling". Tytär vakuutti silmät kirkkaina, että ei nolottanut kun äiti hyppeli ylös alas.

Ja tässä vielä tyttäreni asu, josta hän sai paljon kohteliaisuuksia.

Minua puhuttelee itämaisten asujen yksinkertainen leikkaus ja kankaiden kauneus. Kuin akvarellia katselisi.

Unihiekkaa oli vielä silmissä, kun kokoonnuimme aamiaiselle klo 6:40. Mutta illalla oli kuulemma ollut hauskaa!

Kutsumaton vieras

Pihallemme tupsahti kutsumaton vieras. En aluksi uskonut, kun lapset rynnistivät kiljuen sisälle ja sanoivat, että takapihalla on kilpikonna.

Eikä mikä tahansa kilpikonna, vaan snapping turtle (Chelydra serpentina). Nimi tulee siitä, että veijari kömpelöstä ulkomuodostaan huolimatta on sukkela nappaamaan yhtä sun toista. Esimerkiksi varomattoman tarkkailijan varpaan tai sormen. Kilpikonnan tunnistaa terävästä hännästään ja uskomattoman pitkästä teleskooppikaulasta.

Soitin miehelle töihin, että nyt tarvitaan animal rescue eli eläinpelastusta. Sillä aikaa kun mies kaahasi renkaat ulvoen pelastustoimiin minä kastelin kilpparia vesisuihkulla. Voin vaikka vannoa, että kilpikonnan katse oli lämmin ja hellä, kiitollinen. Emme vieläkään ymmärrä mistä kaukaa konna pihaamme kömpi: ihan lähellä ei ole lampia tai edes märkiä ojia. Matka oli varmasti ollut pitkä ja tukala.

Lapiota apuna käytten kilpikonna nostettiin kärryihin ja kärryt auton perään. Tottahan toki konna tunnisti vihollisen ja metallinen lapio sai aikamoista huutia. Oli myös nimensä veroinen yksilö: raskas lapio pysyi vahvojen leukojen välissä ja välillä jo pelkäsin, että mies ja lapio saattaisivat kamppailun hävitä.

Rescue van eli pelastuskärryt. Nyt puiden ja käpyjen täyttämä. Olen ajatellut kärryille jatkoelämää kukkien kotina. Olisikohan siinä ajatusta?

Mies ja lapset karauttivat lähimmän lammen rantaan. Silminnäkijät vannovat, että konna näytti onnelliselta ja helpottuneelta kun pulahti lammen syövereihin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Viherpeukalon talo

Talossa asuu naapurini, joka on aikamoinen viherpeukalo. Meidänkin puolella vihertää, mutta lähinnä kateudesta.

Kysyin aamulla luvan josko saisin näyttää suomalaisille ystävillenikin hänen talonsa kauniit kukkalaatikot etuikkunoiden alla.

Muutama viikko sitten kukkaloisto oli vielä värikkäämpi.

Puutarhajäte pakataan oikeaoppisesti paperisäkkeihin. Jäte kerätään kerran viikossa.

Myös tällä naapurilla on puutarhan ylläpito hanskassa.

Tämän kesän puutarhavillitys ovat olleet pienet liput, joissa on perheen sukunimen alkukirjain.

+ 41.5° C

Kun mittarin lukemat ovat tällaiset...

...on aika ottaa järeät aseet käyttöön.

Watch out boys! Here I come!

Vesipallot. Vielä parempia, jos ne laittaa vähäksi aikaa jääkaappiin tai pakastimeen jäähtymään. Ei kuitenkaan niin, että jäätyisivät.

1. Top Hat -arvonta - palkintona Guess lompakko

Aika ottaa miehen silinteri, top hat, hyötykäyttöön hyllyltä pölyttymästä. Aikani tätä tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että tämä sopii oivasti arvontalipukkeiden säilytykseen. Auttaisitko minua tässä projektissa? Jos kirjaudut blogini lukijaksi, saat silinteriin viisi (5) nimelläsi varustettua lipuketta. Jos jätät kommentin tulee silinteriin kaksi (2) nimelläsi varustettua lipuketta. Siis yksi lukija voi saada yhteensä seitsemän (7) lipuketta arvontaan. Arvonta-aika päättyy tiistaina 3. elokuuta klo 24. Voittajalle lähetän sähköpostia ja tiedustelen postitusosoitteen. Lompakon postitan lahjana, kaikki kulut mulle.


Arvoisan hatun on valmistanut Silvander H.M. Konungens Holfleverantör Stockholm.

Ai niin, pitää kai olla jokin kysymyskin... Mistä ilahduit tänä kesänä aivan erityisesti? Lykkyä tykö! Good luck.

Palkintona Guessin lompakko arvoltaan $36,-. Lompakossa 13 luottokorttitaskua, 3 setelitaskua, vetoketjullinen tasku takana. Väritys vaaleaa beigeä, luonnonvalkoista, hopeaa ja sisäpuolelta kultaa. On muuten rahoilla ylellinen olo tässä pussissa!

Kiikkustuoli ja pilvitaidetta

Lähes jokaisella kuistilla on kiikkustuoli: valkoisia, ruskeita, mustia, punaisia... Ei niillä kukaan kyllä koskaan istu.

Lähes jokaisen talon edustalla hulmuaa lippu.



Halpaa huvia - pilvitaidetta

Pienenä makoilin ruohikolla ja katselin pilviä.


Nykyisin näpsin niistä kuvia.



Runollista. Kaunista. Hetki kuvanoton jälkeen taivas aukeni ja vettä tuli kaatamalla.


P.S. Aamu-uutisissa kerrottiin, että ihmiset ovat torstaisin kiukkuisimmillaan. Pidetään pää kylmänä ja mieli keveänä. Iloista torstaita kaikille!

Ruokasooda

Eilen illalla jylisi ja paukkui, salamoi ja välähteli. Kuin olisi ilotulitusta katsellut. Tänään on taas ukkosta luvassa. Päivä on hikinen ja deodorantin tehokkuus koetuksella. Osuipa silmiini jälleen yksi käyttötarkoitus ruokasoodalle: deodorantti. Hyppysellinen kainaloihin ja menoksi!

Real Simple - Lempilehti

Yksi suurimmista "ongelmista" oli löytää sellainen lehti, josta tykkäisin. Jos vaikka mitä tuli kokeiltua: Vogue, Red Door, W, Vanity Fair, Good Housekeeping, Family Circle, Martha Stewart Living, Food & Wine, Elle Decor... Mikään ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta. Edelleen hankin näitäkin, mutta Real Simple -lehdestä nautin ehdottomasti eniten. Ideakin on elämänfilosofiaani sopiva: Life made easier. Eilisillan istuin nenä lehdessä kiinni.

Juolahti myös mieleeni, että tässä on paljon samaa kuin suomalaisessa Evita-lehdessä. Sain kaksi numeroa lahjaksi (kiitos!) ja ihastuin ihan valtavasti.

Miten olisi kultaharkko- tai rullaluistin ovistoppari?

Meikkaaminenkin on tehty helpoksi. Näitä ohjeita, ideoita ja tuotteita ymmärrän. Ei tarvitse olla huippukemisti.

Kuinkas ollakaan tässä outfitissä on monta suosikkiani: H&M (totta kai!), Banana Republic, Talbots...

Täytyy alkaa käyttää odotteluaikoja hyödyksi auton siivouksessa. Näillä ohjeilla auto siivotaan 15 minuutissa.

Upea juttu venyttelystä! Kauniit kuvat.

En pistäisi pahakseni tällaista sisustustyyliä.

Yritän kokeilla osaa näistä pikkuherkuista viikonloppuna. Olen jo pitemmän aikaa haikaillut tapaksen perään. Ainakin prosciutto -kinkkuun käärityt nektariinit, pienet tomaattileivät, retiisit ricottajuuston kanssa sekä katkikset inkiväärikastikkeessa saavat veden kielelle.

Kylpyhuonetaulu nro 2

En tiedä mistä tämä kylpyhuoneen taulujen hankkimisvimma kumpuaa. Ehkä siitä, että seinät ovat olleet tyhjillään PITKÄÄN. Tietenkään kylpyhuonetaulu ei ole kovin kallis investointi. Siinä mielessä päätös on helppo tehdä. Haluan aina olla varma, että pidän tavaroista jotka kotiimme tulevat. Siinä harkitessa sitten moni juttu jää hankkimatta.

Tällainen tassullinen amme olisi metka. Ei ehkä tiikerikuvioinnilla, puhtaan valkoinenkin kävisi.

Banaanikakku

Sunnuntai-iltakahvin kanssa teki mieli jotain hyvää. Banaanit olivat jo vähän tummuneet, joten banaanikakkuhan siitä tuli. Muistan joskus lukeneeni uutisen, että banaanien tummuneet kohdat auttaisivat stressin sietämiseen... Oliko kyseessä hiiret vai ihmiset, en muista.

Ohje on simppeli:

2 kananmunaa
2 1/2 dl fariinisokeria (light brown sugar)
125 g voita (saahan tähän toki margariiniakin laittaa)
2 dl kermaviiliä (sour cream)
2 isoa banaania
50-75 g suklaata (Chirardellin 60% cacao chocolate on mun makuun)
4 dl vehnäjauhoja
1 tl (vähän reilu) leivinjauhetta
1 tl (vähän reilu) ruokasoodaa
vaniljasokeria teelusikka pari
kanelia (pari teelusikallista ainakin)
kardemummaa (pari teelusikallista - maun ja mieltymysten mukaan)
ripaus inkivääriä

1. Voitele kakkuvuoka jos on voideltavaa mallia.
2. Kakku paistetaan 200 C (385/390 F) asteisessa uunissa, napsauta uuni päälle.
3. Sulata voi kattilassa (minä kyllä pistän surutta mikroon).
4. Pehmennä banaani haarukalla.
5. Sulata suklaa vesihauteessa (minä kyllä pistän tämänkin mikroon).
6. Sekoita jauhojen sekaan leivinjauhe ja ruokasooda sekä mausteet.
7. Vatkaa kananmunat ja fariinisokeri vaahdoksi.
8. Lisää muna-sokerivaahtoon sulatettu voi, kermaviili, möyhennetty banaani ja sulatettu suklaa.
9. Sekoita jauhot varovasti taikinaan.
10. Kaada/kauho/lusikoi taikina kakkuvuokaan.
11. Paista kakkua 200 C asteisessa uunissa n. tunti. Paiston loppuvaiheessa (n. 15-20 minuuttia ennen tunnin täyttymistä) levittelen päälle yleensä leivinpaperin. Ei pinta pala.

Joskus sulatan pienen määrän valkosuklaata ja pursottelen sen ohueksi nauhaksi kakun koristeeksi. Nyt jäi valkosuklaat laittamatta.

Aamun kuvat

Otin kameran lenkkikaveriksi. Tässä aamun kuvat:

Kiviaita ja valkoinen kukka. Neitseellistä ja rosoista.

Luonnon ikiomaa väri-iloittelua.

Vesiposteissa on jotain erityisen jännää. Tässä kyllä alkoi jo janottaa.

Olisin halunnut juosta vesisuihkujen alle. Olin tylsä, otin kuvan ja jatkoin matkaa.